Tilastokeskus L „ Statistikcentralen *//* Statistics Finland Suomen virallinen tilasto Finlands officiella Statistik Official Statistics of Finland Yritykset 2008 Fö retag Enterprises Yritysten kansainvälistyminen 2006 Företagens internationalisering Internationalisation of enterprises - I Jh. Tilastokeskus Hiin Statistikcentralen H r Statistics Finland Suomen virallinen tilasto Finlands officiella Statistik Official Statistics of Finland Yritykset 2008 Företag Enterprises Yritysten kansainvälistyminen 2006 Företagens internationalisering Internationalisation of enterprises Helsinki - Helsingfors 2008 Tiedustelut - Förfrägningar - Inquiries: Suomen virallinen tilasto Finlands off ¡del la statistik Official Statistics of FinlandRami Peltola Elisa Riihimäki (09) 17 341 globalisaatio.tilastot@tilastokeskus.fi Kansikuva - Pärmbild - Cover graphics: Jannis Mavrostomos © 2008 Tilastokeskus - Statistikcentralen - Statistics Finland Tietoja lainattaessa lähteenä on mainittava Tilastokeskus. Uppgifterna fä r länas med uppgivande av Statistikcentralen som källa. Quoting is encouraged provided Statistics Finland is acknowledged as the source. ISSN 1795-5165 = Suomen virallinen tilasto ISSN 1459-7713 ISBN 978-952-467-787-5 Multiprint, Helsinki 2008 Alkusanat ’’Yritysten kansainvälistyminen 2006” on seitsemäs Tilastokeskuksen tuottama kokoo- majulkaisu, joka käsittelee viimeaikaista yritystoiminnan globalisoitumiskehitystä ja sen laajuutta. Julkaisun tavoitteena on antaa monipuolinen kuva suomalaisten yritysten kan­ sainvälisestä toiminnasta ja yritysomistuksen kansainvälistymisestä Suomessa. Kan­ sainvälistyvän yritystoiminnan kuvaaminen on haaste tilastotoimelle ja tilastokuvausta kehitetään vastaamaan entistä paremmin tiedonkäyttäjien tarpeita. Ylläpito- ja kehitys­ työ on viime vuosina merkinnyt myös jo julkaistujen tilastotietojen tarkentumista uusien tietojen myötä. Palvelujen ulkomaankaupan tilastoinnissa Tilastokeskus on ollut tiiviisti yhteydessä tiedonantajiin tarkentaakseen tiedustelussa käytettäviä käsitteitä ja määri­ telmiä sekä niiden soveltamista. Palvelujen tuonnin tarkistettu aikasarja esitetään tässä julkaisussa vuosille 2002-2006. Tilastokeskuksen syksyllä 2007 vahvistetussa taloustilastostrategiassa asetettiin yhdeksi tavoitteeksi talouden globalisaation kuvauksen parantaminen. Kesällä 2007 käynnistet­ tiin myös Yritysten kansainvälistyminen -kehittämisohjelma. Kehittämisohjelman ta­ voitteena on kehittää ja dokumentoida Tilastokeskuksen osaamista yritysten kansainvä­ listymiseen liittyvissä ilmiöissä, yhdenmukaistaa yritysten kansainvälistymiseen liitty­ vien kysymysten käsittelyä nykyisissä tilastoissa ja kehittää yritysten kansainvälistymi­ sen tilastokuvausta. Yksi tärkeä osa tätä tilastokuvauksen kehittämistä on taloudellista globalisaatiota kuvaavien indikaattorien tuotanto. Julkaisun laadintaan ovat osallistuneet Tilastokeskuksen lisäksi myös Tullihallitus, Suomen Pankki ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. Ulkomaan tavarakaupasta ovat kir­ joittaneet Matti Heiniemi ja Timo Yliheljo Tullihallituksesta. Jaakko Suni Suomen Pan­ kista on kirjoittanut ulkomaankaupasta Suomen maksutaseessa. Suorista sijoituksista ja suomalaisomisteisten yritysten toiminnasta ulkomailla on kirjoittanut Anne Turkkila Suomen Pankista. Jyrki Ali-Yrkkö Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta ja Samuli Ri- kama Tilastokeskuksesta ovat kirjoittaneet toimintojen kansainvälisestä ulkoistamisesta. Muilta osin julkaisun sisältö on tuotettu Tilastokeskuksessa. Elisa Riihimäki on kuvan­ nut sekä kaupan kansainvälistymiskehitystä ja sen muotoja että yritystoiminnan kan­ sainvälistymistä. Matkailuun liittyvän tekstin on laatinut Ritva Marin ja kuljetuksen tekstin Matti Karjalainen. Palvelujen ulkomaankaupan tekstistä vastaa Jaakko Salmela. Ulkomaisten tytäryhtiöiden toiminnasta Suomessa on kirjoittanut Jukka Pakola. Tekstit sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan kansainvälistymisestä että korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupasta on laatinut Tero Luhtala. Mervi Niemi on kirjoittanut in­ novaatiotoiminnan kansainvälistymisestä. Julkaisun taiton ja viimeistelyn ovat tehneet Aija Tiainen ja Ritva Ihalainen. Julkaisusta vastaavat tilastopäällikkö Rami Peltola ja Elisa Riihimäki, joka on vastannut myös julkaisun sisällön suunnittelusta ja koordinoin­ nista. Helsingissä maaliskuussa 2008 Tilastojohtaja Kaija Hovi 3 Förord Företagens intemationalisering 2006 är Statistikcentralens sjunde samlingspublikation om den senaste globaliseringsutvecklingen inom fÖretagsverksamheten och om utveck- lingens omfattning. Syftet med Publikationen är att ge en mängsidig bild av de fmländs- ka företagens intemationella verksamhet och intemationalisering av företagsägandet i Finland. En beskrivning av utvecklingen inom den allt mer intemationella företagsverk- samheten är en utmaning för statistikväsendet och den statistiska beskrivningen ut- vecklas tili att allt bättre motsvara informationsanvändamas behov. Upprätthällande och utveckling har under de senaste ären medfört att redan publicerade statistiska uppgifter har preciserats i och med den nya informationen. I fräga om statistikföringen av utrikes- handel med tjänster har Statistikcentralen haft närä kontakt med uppgiftslämnama för att precisera de begrepp och definitioner som används i enkäten samt när det gäller till- lämpningen av dem. Den reviderade tidsserien för import av tjänster presenteras i denna Publikation för ären 2002-2006. I strategin för ekonomistatistik, som Statistikcentralen bekräftade hösten 2007, var ett av mälen att förbättra beskrivningen av globaliseringen inom ekonomin. Sommaren 2007 inleddes ocksä ett utvecklingsprogram gällande företagens intemationalisering. Mälet med utvecklingsprogrammet är att utveckla och dokumentera Statistikcentralens kunnande när det gäller fenomen inom företagens intemationalisering, harmonisera hanteringen av frägor som är förknippade med företagens intemationalisering i nuva- rande Statistik och utveckling av statistikbeskrivningama gällande företagens intematio­ nalisering. En viktig del i denna utveckling av statistikbeskrivningen är Produktionen av indikatorer som beskriver den ekonomiska globaliseringen. Förutom Statistikcentralen har Tullstyrelsen, Finlands Bank och Näringslivets forsk- ningsinstitut deltagit i utarbetandet av Publikationen. Matti Heiniemi och Timo Yliheljo frän Tullstyrelsen har skrivit om utrikeshandeln med varor. Avsnittet om utrikeshandel inom Finlands betalningsbalans har skrivits av Jaakko Suni frän Finlands Bank. Anne Turkkila frän Finlands Bank har skrivit om direkte investeringar och verksamheten ut- omlands hos företag i finländsk ägo. Jyrki Ali-Yrkkö frän Näringslivets forskningsin- stitut och Samuli Rikama frän Statistikcentralen har skrivit om intemationell extemali- sering av funktioner. I övrigt har innehället i Publikationen producerats vid Statis­ tikcentralen. Elisa Riihimäki har beskrivit bäde intemationaliseringsutvecklingen inom handein och utvecklingens former och intemationaliseringen inom företagsverksamhe- ten. Ritva Marin har skrivit texten om turism och Matti Karjalainen texten om transport. För texten om utrikeshandel med tjänster svarar Jaakko Salmela. Avsnittet om utländska dotterbolags verksamhet i Finland har skrivits av Jukka Pakola. Textema om bäde inter- nationalisering av forsknings- och utvecklingsverksamheten samt utrikeshandel med högteknologiska produkter har sammanställts av Tero Luhtala. Mervi Niemi har skrivit om intemationaliseringen inom innovationsverksamheten. Aija Tiainen och Ritva Iha­ lainen Star för ombrytningen och finslipningen av Publikationen. För Publikationen sva­ rar statistikchef Rami Peltola och Elisa Riihimäki, som ocksä har svarat för planeringen och koordineringen av innehället i Publikationen. Helsingfors, i mars 2008 Statistikdirektör Kaija Hovi Foreword Internationalisation of enterprises 2006 is the seventh compilation publication prepared by Statistics Finland to describe recent developments in and the extent of globalisation of business activity. It aims to draw a diversified picture of the international activities of Finnish enterprises and of the internationalisation of business ownership in Finland. Describing the growing globalisation of entrepreneurial activity is a challenge to official statistics and its statistical description is being constantly developed to better meet the needs of data users. In recent years this has also meant that already published statistical information has needed revising as new data have become available. Statistics Finland has compiled statistics on international trade in services in close co-operation with data suppliers in order to improve the accuracy of the concepts and definitions used in re­ lated surveys and their application. A revised time series on the imports of services is presented in this publication for the 2002 to 2006 period. Among the objectives set in Statistics Finland’s Strategy of Economic Statistics that was confirmed in autumn 2007 is improvement of the description of globalisation of economy. A development project was also launched in summer 2007 under the title of Internationalisation of Enterprises. The aims of the project are enhancement and docu- - mentation of Statistics Finland’s knowledge about phenomena associated with the inter­ nationalisation of enterprises, standardisation of the treatment of issues associated with it in currently produced statistics and improvement of its statistical description. An im­ portant element of this upgrading of statistical description is construction of indicators on the globalisation of economy. Besides Statistics Finland, the Bank of Finland, the National Board of Customs and the Research Institute of the Finnish Economy also contributed to the compilation of this publication. The authors of the section on foreign trade in goods were Matti Heiniemi and Timo Yli-Heljo from the National Board of Customs. Jaakko Suni from the Bank of Finland wrote the section on foreign trade in Finland’s balance of payment while Anne Turkkila, also from the Bank of Finland, wrote the one on direct investments and on the activities of Finnish-owned enterprises abroad. The authors of the text on international outsourcing were Jyrki Ali-Yrkkö from the Research Institute of the Finnish Economy and Samuli Rikarna from Statistics Finland. The rest of the publication was produced at Statistics Finland. Elisa Riihimäki wrote the texts describing the development and forms of internationalisation of trade, and the internationalisation of entrepreneurial activity. Ritva Marin wrote the text relating to tourism and Matti Karjalainen the one about transport. Jaakko Salmela is responsible for the section on foreign trade in services and Jukka Pakola for the one on the activities of foreign affiliates in Finland. The texts on both internationalisation of R&D activity and on foreign trade in high-technology prod­ ucts were written by Tero Luhtala. The author of the section on the internationalisation of innovation activity was Mervi Niemi. The layout and finishing of the publication was done by Aija Tiainen and Ritva Ihalainen. The overall responsibility for the publication was borne by Head of Statistics Rami Peltola, and by Elisa Riihimäki who was also re­ sponsible for the design and co-ordination of the publication’s contents. Helsinki, March 2008 Kaija Hovi Director, Business Structures 5 Sisällys Alkusanat...................................................................................................................... 3 Förord............................................................................................................................4 Foreword..................................................................................................................... -5 Tiivistelmä..................................................................................................................... 9 Sammandrag..............................................................................................................13 Sum m ary.................................................................................................................... 17 1. Johdanto...............................................................................................................21 1. Inledning.................................................................................................................23 1. Introduction............................................................................................................ 25 2. Kansainvälinen kauppa.........................................................................................27 2.1 Kaupan kansainvälistymiskehitys ja sen muodot........................................27 2.2 Ulkomaankauppa Suomen maksutaseessa................................................ 33 2.3 Tavaroiden ulkomaankauppa.............. 35 2.4 Palvelujen ulkomaankauppa....................................................................... 46 3. Suorat sijoitukset....................................................................................................65 3.1 Suorat sijoitukset Suomeen........................................................................ 65 3.2 Suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille...................................................... 67 3.3 Suorien sijoitusten tuotot.............................................................................70 4. Monikansallisten yritysten taloudellinen toim inta..............................................72 4.1 Yritystoiminnan kansainvälistyminen Suomessa........................................72 4.2 Ulkomaisten tytäryhtiöiden toiminta Suomessa.......................................... 76 4.3 Suomalaisten yritysten ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöiden toiminta.......81 4.4 Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille....................................83 5. Teknologian kansainvälistyminen.......................................................................92 5.1 Tutkimus-ja kehittämistoiminnan kansainvälistyminen...............................92 5.2 Korkean teknologian tuotteiden ulkomaankauppa......................................93 5.3 Yritysten innovaatiotoiminta........................................................................ 99 LIITE 1: Sanasto......................................................................................................106 LIITE 2: EBOPS -luokitus........................................................................................107 LIITE 3: Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille -kysely................ 110 LIITE 4: Korkean teknologian tuotteiden ryhmät ja SITC rev. 3-nimikkeet..... 111 6 Kuviot ja taulukot Kuviot Kuvio 1. Viennin (tuonnin) osuus BKT:sta (kotimaisesta lopputuotekysynnästä) OECD-maissa 2006, viitevuoden 2000 hinnoissa.............................................................................................. 28 Kuvio 2. Viennin nettotulojen osuus BKT.sta OECD-maissa 2006, viitevuoden 2000 hinnoissa29 Kuvio 3. OECD-maiden viennin markkinaosuudet 2005, viitevuoden 2000 hinnoissa................. 30 Kuvio 4. Viennin (tuonnin) osuus BKT:sta (kotimaisesta lopputuotekysynnästä) Suomessa 2000-2006, viitevuoden 2000 hinnoissa..................................................................................31 Kuvio 5. Viennin ja tuonnin summan (välisen keskiarvon) osuus BKT:sta ja viennin nettotulojen osuus BKT:sta Suomessa 2000-2005, viitevuoden 2000 hinnoissa................................ 31 Kuvio 6. Ulkomaisten yhtiöiden osuus viennistä Suomessa 2002-2006..........................................32 Kuvio 7. Tavarakaupan osuus BKT:sta 1975-2006.............................................................................. 34 Kuvio 8. Vaihtotase 1975 -2006................................................................................................................ 34 Kuvio 9. Kansantalouden säästöjen ja investointien osuus BKTista, brutto 1975-2006..............35 Kuvio 10. Vienti alueittain 1998-2006...................................................................................................... 36 Kuvio 11. Tuonti alueittain 1998-2006..................................................................................................... 37 Kuvio 12. Vienti tuoteluokittain 2006........................... 38 Kuvio 13. Tuonti tavaroiden käyttötarkoituksen mukaan vuonna 2 0 0 6 .......................................... 39 Kuvio 14. Tärkeimmät kauppakumppanit tavarakauppavaihdon mukaan 20 06 ............................40 Kuvio 15. Ulkomaankauppa yritysten kokoluokittain vuonna 2006.................... ............................. 41 Kuvio 16. Viennin ja tuonnin arvon muutos yritysten kokoluokittain vuodesta 2005 vuoteen 2 0 0 6 ..................................................................................................... 42 Kuvio 17. Ulkomaankaupan keskittyminen yrityksittäin vuosina 2001-2006............ 43 Kuvio 18. Ulkomaankauppa yritysten omistajatyypeittäin vuonna 2006 ........................................ . 45 Kuvio 19. Suomen matkustustase 1975-2006......................................... .................................... . 49 Kuvio 20. Ulkomaisten matkailijoiden kulutus Suomessa tuoteryhmittäin 2 0 0 6 ............................50 Kuvio 21. Matkailun osuus palvelujen ulkomaankaupasta EU15-maissa ja Norjassa 2005......51 Kuvio 22. MatkuStuspalvelujen viennin johtavien maiden osuudet 2000 ja 2005 koko maailman matkustuspalvelujen viennistä.................................................. 52 Kuvio 23. Matkustuspalvelujen tuonnin johtavien maiden osuudet 2000 ja 2005 koko maailman matkustuspalvelujen tuonnista..................................................................................................53 Kuvio 24. Kuljetuspalvelujen vientitulot 1992-2006.............................................................................. 54 Kuvio 25. Kuljetuspalvelujen tuontimenot 1992 -2006................................................................. 54 Kuvio 26. Muiden palvelujen Vienti ja tuonti 2002 -2006 .................. 58 Kuvio 27. Palvelujen vienti palvelutyypeittäin 2004-2006, merkittävimmät palveluerät pl. erittelemättömät liike-elämän palvelut............................................................. 59 Kuvio 28. Palvelujen tuonti palvelutyypeittäin 2004-2006, merkittävimmät palveluerät pl. erittelemättömät liike-elämän palvelut........................................................ 61 Kuvio 29. Palvelujen vienti ja tuonti maittain 2006, 10 merkittävintä vientimaata...........................63 Kuvio 30. Suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen, sijoituskanta 1996-2006.............................................................................................. 65 Kuvio 31. Toimialojen osuudet sijoituskannasta Suomeen 1997-2006....... 66 Kuvio 32. Sijoituskannat suhteessa bruttokansantuotteeseen 1991-2006...... 67 Kuvio 33. Suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen 1996-2006, nettopääomavirrat.......................................................................................................................68 Kuvio 34. Toimialojen osuudet sijoituskannasta ulkomaille 1997-2006...........................................69 Kuvio 35. Teollisuustoimialojen osuudet sijoituskannasta ulkomaille 1997-2006.......... 69 Kuvio 36. Suorien sijoitusten tuotot Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen 1996-2006.. 70 Kuvio 37. Suorien sijoitusten keskimääräinen tuotto 1994-2006............. 71 Kuvio 38. Ulkomaisten yhtiöiden osuus jalostusarvosta Suomessa 2002-2006............................73 Kuvio 39. Ulkomaisten yhtiöiden osuus kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta Suomessa 2002 -200 6 ........................................................................................... 73 Kuvio 40. Ulkomaisten yhtiöiden osuus toimintaylijäämästä Suomessa 2 0 0 2 -2 0 0 6 ....................74 Kuvio 41. Ulkomaisten yhtiöiden osuus työllisyydestä Suomessa 2002-2006............................... 75 Kuvio 42. Ulkomaisten yhtiöiden osuus palkansaajakorvauksista Suomessa 2002-2006.......... 75 Kuvio 43. Ulkomaisten tytäryhtiöiden lukumäärä Suomessa 1996-2006...... 77 Kuvio 44. Ulkomaisten tytäryhtiöiden liikevaihdon ja henkilöstön määrän osuus kaikista yrityksistä 1996-2006................................................................................................................ 78 7 Kuvio 45. Ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus toimialan liikevaihdosta ja henkilöstön määrästä 2 0 0 6 ................................................................................................................................................79 Kuvio 46. Ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöiden henkilökunta maittain 2006.................................. 82 Kuvio 47. Toimintojaan ulkomaille ulkoistaneet tai siirtäneet yritykset 2001-2006, osuus 50-99 sekä yli 100 henkilön yrityksistä toimialoittain........................................................................ 84 Kuvio 48. Toimintojaan ulkomailla vuosina 2001-2006 laajentaneet yritykset, osuus kaikista yli sadan henkilön yrityksistä......................................................................................................... 86 Kuvio 49. Syyt toimintojen ulkoistamiseen ja siirtämiseen ulkomaille, osuus yrityksistä jotka pitivät syytä erittäin tärkeänä................................................................................................... 88 Kuvio 50. Toimintojen ulkoistamisen ja siirtämisen yleisyys EU-maihin ja EU:n ulkopuolelle toimialoittain, osuus ulkoistaneista tai siirtäneistä yli 100 henkilön yrityksistä..............89 Kuvio 51. Toimintojen ulkoistamisen ja siirtämisen kohdemaita 2001-2006, osuus ulkoistaneista tai siirtäneistä yli 100 henkilön yrityksistä..............................................................................90 Kuvio 52. Ulkomaisten yhtiöiden osuus tutkimus-ja kehittämistoiminnan menoista ja henkilökunnasta 20 00 -200 6 .................................................................................................... 93 Kuvio 53. Korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan arvoja osuudet vuosina 2 0 0 0 -2 0 0 6 .................................................................................................................................... 95 Kuvio 54. Korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan arvo tuoteryhmittäin vuonna 2006 96 Kuvio 55. Korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan arvo maaryhmittäin vuonna 2006.98 Kuvio 56. Innovaatiotoiminnan yleisyys yrityksissä 2002-2004 ja 2004-2006, osuus yrityksistä.........................................................................................................................101 Kuvio 57. Tuote-ja prosessi-innovaatioihin liittyvän innovaatiotoiminnan yleisyys yritysmuodon mukaan 2004-2006, osuus yrityksistä................................................................................. 103 Kuvio 58. Innovaatioyhteistyötä harjoittaneet yritykset yhteistyökumppanin sijaintipaikan mukaan 2004-2006, osuus innovaatiotoimintaa harjoittaneista..................................... 105 Kuvio 59. Innovaatioyhteistyötä harjoittaneet yritykset yhteistyökumppanin sijaintipaikan ja yrityksen suuruusluokan mukaan 2004-2006, osuus innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä..........................................................................................................105 Taulukot Taulukko 1. Ulkomaankauppa vuonna 2005 ja 2006, miljoonaa euroa............................................36 Taulukko 2. Tavaroiden ulkomaankauppaa harjoittaneiden yritysten lukumäärät.........................40 Taulukko 3. Suomen matkustustase maittain 2006, miljoonaa euroa, vuosimuutos (%) 2 0 0 6 -2 0 0 5 ..............................................................................................................................47 Taulukko 4. Liikenne Suomen ulkomaantilillä (fob-fob), 1998-2006................................................ 57 Taulukko 5. Palvelujen vienti 2002-2006 palvelutyypeittäin, milj. euroa......................................... 60 Taulukko 6. Palvelujen tuonti 2002-2006 palvelutyypeittäin, milj. euroa......................................... 62 Taulukko 7. Ulkomaisten tytäryhtiöiden lukumäärä toimialoittain 2004-2006................................. 77 Taulukko8. Ulkomaisten tytäryhtiöiden liikevaihtoja henkilöstön määrä toimialoittain 2 0 06 .... 79 Taulukko 9. Ulkomaisten tytäryhtiöiden lukumäärä maittain 2004-2006..........................................80 Taulukko 10. Ulkomaisten tytäryhtiöiden liikevaihtoja henkilöstön määrä maittain 2004-2006.81 Taulukko 11. Ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöiden henkilökunta ja liikevaihto toimialoittain 2 0 0 5 -2 0 0 6 .............................................................................................................................. 82 Taulukko 12. Ydinliiketoiminnan sekä tukitoimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille toimialoittain, osuus yli sadan henkilön yrityksistä.........................................................85 Taulukko 13. Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen Suomessa 2001-2006, osuus yrityksistä..................................................................................................................................87 Taulukko 14. Yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot ja henkilökunta 20 00 -200 6 ......93 Taulukko 15. Korkean teknologian tuotteiden ulkomaankauppa tuoteryhmittäin vuosina 2005 ja 2006 ................ 96 Taulukko 16. Korkean teknologian tuotteiden suurimmat vienti- ja tuontimaat vuonna 2006......99 Taulukko 17. Innovaatiotoiminnan yleisyys vientiä/ei vientiä -jaottelun mukaan 2004-2006, osuus yrityksistä...................................................................................................................102 Taulukko 18. Tuote-ja prosessi-innovaatioihin liittyvän innovaatiotoiminnan yleisyys yritysmuodon mukaan 2004-2006, osuus yrityksistä..................................................103 Taulukko 19. Markkinointi-ja organisaatioinnovaatioiden yleisyys yrityksissä 2004-2006, osuus yrityksistä...............................................................................................................................104 8 Tiivistelmä Kansainvälinen kauppa Perinteisin taloudellisen toiminnan kansainvälistymisen muodoista on ulkomaankauppa, joka on yksi tärkeimmistä globalisoitumisen ilmiöalueista. Kaupan kansainvälistymisen kuvaamiseksi käytetään yleisesti viennin (tuonnin) osuutta kokonaistuotannosta (koti­ maisesta lopputuotekysynnästä). Vientiaste mittaa kotimaisten tuottajien riippuvuutta ulkomaanmarkkinoista. Tuontiaste kuvaa markkinoille pääsyn helppoutta tai kotimark­ kinoiden kilpailukykyä. Taloudellinen integraatio heijastuu kansainvälisessä kaupassa sekä hintakilpailun kiristymisenä että erikoistumisena monimutkaisempiin tuotteisiin, joka luo kilpailuetua tuotannon segmentoitumisen kautta. Suomen talouden kansainvälistyminen ja avautuminen kilpailulle on kasvattanut voi­ makkaasti ulkomaankaupan osuutta kansantuotteesta 1990-luvulla. 2000-luvun alku­ vuosina kansainvälinen kauppa näytti taantuvan hieman maailman talouskasvun hidas­ tumisen myötä, mutta Suomen kokonaisvienti (tavarat ja palvelut) kohosi edelleen vuonna 2006 kolmetoista prosenttia edellisvuotista suuremmaksi. Palvelujen suhteelli­ sen pientä tuotanto- ja vientiosuutta selittää osaltaan vientiin voimakkaasti suuntautunut teollisuus. Taloudellisen globalisoitumisen painopiste on hieman siirtynyt tavaratuotan­ nosta palveluihin. Tavaraviennin osuus kokonaisviennistä on laskenut noin neljä pro­ senttia vuodesta 2000 vuoteen 2006. Palvelutuonnin osuus kokonaistuonnista on pysy­ nyt vajaassa 20 prosentissa 2000-luvun alkupuoliskolla. Viennin nettotulojen (vientitulojen ja tuontimenojen erotuksen) kansantuoteosuudella kuvataan kotimaan kilpailukykyä. Suomen kansantalouden hyvä kilpailukyky on tuke­ nut ulkomaankaupan ylijäämän kasvua 1990-luvun alkupuoliskolta lähtien. Suomen kauppataseen ylijäämä johtuu tavarakauppataseen ylijäämäisyydestä, koska palvelujen ulkomaankauppa on ollut perinteisesti alijäämäistä, poikkeuksena vuodet 2002 ja 2004, jolloin palvelujen vienti oli tuontia suurempaa. Nettovienti jäi vuosina 2005 ja 2006 hieman yli seitsemään miljardiin euroon, kun ylijäämää vuonna 2002 kertyi 13,9 miljar­ dia euroa. Tavarakauppataseen ylijäämä on jäänyt tuonnin voimakkaan kasvun vuoksi vuosien 2005-2006 aikana selvästi edellisvuosia pienemmäksi. Suomen tavaroiden ulkomaankauppa kasvoi vuonna 2006 poikkeuksellisen voimak­ kaasti edellisvuodesta. Sekä tavaroiden vienti että tuonti kohosivat 17 prosenttia suu­ remmaksi kuin vuonna 2005. Vientiä kasvatti erityisesti metallien vientimäärien ja - hintojen nousu, mutta myös kemian teollisuuden tuotteiden ja henkilöautojen vienti kasvoi. Samat tavararyhmät kasvattivat myös tuontia. Palvelujen ulkomaankaupassa vuonna 2006 Suomen matkailutulot ulkomailta lisääntyi­ vät kahdeksan prosenttia ja menot 11 prosenttia edellisvuodesta. Matkustustaseen ali­ jäämä kasvoi edelleen vuodesta 2005. Suomen matkailupalvelujen vienti ja tuonti koh­ distuvat pääasiassa Eurooppaan. Matkailuviennin arvosta 85 prosenttia ja tuonnin ar­ vosta 81 prosenttia oli peräisin Euroopan maista vuonna 2006. Kaukomatkailun kasvun seurauksena Euroopan osuuksissa on pientä laskua. Kuljetus on yksi suurimpia palvelujen ulkomaankauppaeriä Suomessa. Koska Suomi käy runsasta tavarakauppaa muiden maiden kanssa, on rahtikuljetusten merkitys kulje­ tuspalveluissa suuri. Myös matkustajien kuljetuksesta koituu Suomen kansantaloudelle 9 huomattavia vientituloja ja tuontimenoja. Kuljetusmenot ovat kuitenkin huomattavasti tuloja suuremmat. Kuljetustulot kasvoivat vuonna 2006 enemmän kuin kuljetusmenot, lähes 12 prosenttia, mikä kavensi kuljetuspalvelujen alijäämää edellisvuodesta. Muut maksutaseen palveluerät käsittävät yli puolet Suomen palvelujen ulkomaankau­ pasta. Muiden palvelujen vienti laski vuonna 2006 noin prosentin vuodesta 2005. Tuon­ nin arvo pieneni edellisvuodesta kaksi prosenttia. Muiden palvelujen osalta Suomen ulkomaankauppa on selvästi ylijäämäinen. Ulkomaiset suorat sijoitukset Suoralla sijoituksella tarkoitetaan pääomaa, jolla sijoittaja on hankkinut ulkomaalaisen kohteen suoraan omistukseensa ja myös muuta pääomaa, jolla sijoittaja suoraan rahoit­ taa ulkomaisen kohteen tavaroiden ja palvelujen tuotantotoimintaa, investointeja ja yri­ tyskauppoja. Yritysten kansainvälistymistä suorien sijoitusten näkökulmasta voidaan kuvata sijoituskantojen suhteena bruttokansantuotteeseen. Näin mitattuna kansainvälis­ tyminen oli vielä 1990-luvun alussa aika vähäistä, mutta vuosituhannen vaihteessa kan­ sainvälistymisen aste kasvoi jyrkästi. Ulkomaisten sijoitusten arvo Suomessa oli vuoden 2006 lopussa noin 30 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Vastaavasti ulko­ maille tehtyjen suorien sijoitusten arvo oli 43 prosenttia suhteessa bruttokansantuottee­ seen, mikä oli hieman alhaisempi kuin edellisenä vuonna. Ulkomailla sijaitsevat yritykset sijoittivat vuonna 2006 pääomaa Suomeen suorina si­ joituksina nettomääräisesti noin 11,4 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Suurin osa sijoituksista suuntautui palvelualan yrityksiin. Toimialoittain tarkasteltuna teolli­ suusyrityksiin tehtyjen sijoitusten arvo on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 30 prosenttiyksikköä ja vastaavasti palveluyritysten noussut yli 30 prosenttiyksik­ köä. Sijoituskannasta palvelualan yritysten osuus oli vuonna 2006 noin kaksi kolmas­ osaa ja teollisuusyritysten kolmannes. Suomalaiset yritykset sijoittivat ulkomaille pääomaa suorina sijoituksina vuonna 2006 nettomääräisesti 36 prosenttia vähemmän edellisvuoteen verrattuna. Suorien sijoitusten pääomavirtoihin vaikuttavat yksittäiset suuret yrityskaupat ja niihin liittyvät lainajär­ jestelyt sekä kansainvälisten konsernien sisäiset rahoitusjärjestelyt. Toimialoittain tar­ kasteltuna teollisuusyritysten osuus sijoituskannasta on pudonnut viimeisen kymmenen vuoden aikana runsaasta 80 prosentista runsaaseen 60 prosenttiin koko sijoituskannasta. Palvelualan yritysten osuus oli hieman yli viidenneksen koko sijoituskannasta vuonna 2006. Merkittävimmät suorien sijoitusten välittömät kohdemaat olivat EU-alueella, jon­ ne suuntautui vuonna 2006 noin 78 prosenttia koko sijoituskannasta. Sekä suomalaisten ulkomaille tekemien suorien sijoitusten että ulkomaisten Suomeen tekemien suorien sijoitusten tuottoprosentit kasvoivat prosenttiyksiköllä kymmeneen prosenttiin vuonna 2006. Monikansallisten yritysten toiminta Eräs maailmantalouden lisääntyvän globalisaation piirteistä on monikansallisten yritys­ ten yhä merkittävämpi rooli. Talouden sääntelyn purkaminen ja integraatiokehitys ovat lisänneet tuotannontekijöiden, tuotannon ja työpaikkojen liikkuvuutta. Suorien sijoitus­ ten ohella monikansallisten yritysten roolista maailmantaloudessa ja kansainvälistyvän 10 yritystoiminnan laajuudesta Suomessa voidaan tarkastella, kuinka ulkomainen määräys­ valta on kehittynyt liiketoiminnassa. Suomessa toimivissa ulkomaisissa tytäryhtiöissä viennin osuus tuotannosta on yritysten keskiarvoa korkeampi. Liiketoimintastrategiasta johtuen useat emoyhtiöt myyvät tuot­ teensa ulkomaisten tytäryhtiöidensä kautta. Suomessa vuonna 2006 ulkomaisten yhtiöi­ den osuus kaikkien yritysten viennistä oli yli 23 prosenttia. Ulkomaiset yhtiöt kasvatti­ vat vientiosuuttaan 16,5 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2006. Ulkomaisten yhtiöiden investointialttius suhteessa kotimaisiin yrityksiin puolestaan näytti taantuvan maailman talouskasvun hidastumisen myötä 2000-luvun alkupuoliskolla. Kuitenkin pääomaosuus saavutti vuonna 2006 melkein vuoden 2002 tason. Tärkein mittari kuvattaessa yritysomistuksen kansainvälistymisen laajuutta Suomessa on ulkomaisten yhtiöiden osuus jalostusarvosta. Vuonna 2006 ulkomaisten yhtiöiden osuus kaikkien yritysten jalostusarvosta oli noin 17 prosenttia. Nämä yhtiöt kasvattivat jalostusarvo-osuuttaan 11 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2006. Verrattaessa ulko­ maisten yhtiöiden toimintaylijäämäosuutta niiden jalostusarvo-osuuteen näyttäisivät ulkomaiset yhtiöt tuottavan Suomessa enemmän voittoja kuin kotimaiset yritykset. Ulkomaisten yhtiöiden osuus palkansaajakorvauksista kuvaa niiden palkkatasoa. suh­ teessa kotimaisessa määräysvallassa olevien yritysten palkkatasoon. Suomessa vuonna 2006 ulkomaisten yhtiöiden osuus kaikkien yritysten palkansaajakorvauksista oli 17,6 prosenttia. Ulkomaiset yhtiöt kasvattivat osuuttaan palkansaajakorvauksista yli kahdek­ san prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2006. Vuonna 2006 ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus kaikista yrityksistä oli noin 1,6 prosent­ tia Suomessa. Edellisvuoteen verrattuna niiden lukumäärä kasvoi noin 20 prosenttia. Ulkomaiset tytäryhtiöt ovat kotimaisessa määräysvallassa oleviin yrityksiin verrattuna huomattavasti suurempia. Myös liikevaihto-osuus kuvaa ulkomaisten tytäryhtiöiden aikaansaaman taloudellisen toiminnan merkittävyyttä suhteessa kotimaisiin yrityksiin. Vuonna 2006 niiden osuus kaikkien yritysten liikevaihdosta oli 20,3 prosenttia. Ulko­ maisten tytäryhtiöiden liikevaihto kasvoi 3,2 prosenttia edellisvuodesta, mutta niiden liikevaihto-osuus pieneni 5,5 prosenttia. Ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus kaikkien yritysten henkilöstön määrästä oli 14,9 prosenttia, jossa oli nousua 4,2 prosenttia edelli­ sestä vuodesta. Kansainvälistyvän yritystoiminnan ja suomalaisen määräysvallan laajuutta ulkomailla kuvaa suomalaisten yritysten ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöiden liiketoiminnan ke­ hittyminen. Vuonna 2006 ulkomailla toimivien suomalaisomisteisten tytäryhtiöiden liikevaihto kasvoi 16,8 prosenttia edellisvuodesta. Metalli- ja metsäteollisuus olivat suomalaisen määräysvallan suhteen merkittävimmät teollisuustoimialat ulkomailla. Suomalaisomisteisten yhtiöiden palveluksessa olevien työntekijöiden määrä ulkomailla kasvoi 8,8 prosenttia vuonna 2006. Teollisuustuotantoa on joillakin aloilla siirtynyt Suomesta ulkomaille edullisemman työvoiman ja kasvavien markkinoiden vauhdittamana. Uudempi suuntaus on toiminto­ jen kansainvälisen ulkoistamisen laajeneminen myös palvelutoimintoihin. Tuoreen ky­ selyaineiston mukaan toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille näyttäisi ole­ van varsin yleinen ilmiö suomalaisyrityksissä. Yli sadan henkilön yrityksistä viidennes raportoi ulkoistaneensa toimintojaan ulkomaille vuosien 2001-2006 aikana. Toimintojen siirtyminen ulkomaille on ollut yleisintä korkean teknologian teollisuudessa ja tietoin­ tensiivisillä palvelualoilla. Teollisuudessa on ulkoistettu ydinliiketoimintoja Kiinaan ja uusiin EU-jäsenmaihin, kun taas Intia on vetänyt puoleensa palveluja. Teknologia Teknologian kansainvälistymistä voidaan kuvata yritysten tutkimus- ja kehittämistoi­ minnan kansainvälistymisen, korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan ja inno­ vaatiotoiminnan kansainvälistymisen kautta. Tutkimus- ja kehittämistoimintatietojen valossa ulkomaisten yhtiöiden merkitys Suo­ messa on kuluneen vuosikymmenen aikana vahvistunut suuresti. Vuonna 2006 ulko­ maisten yhtiöiden tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat 17 prosenttia kaikista yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista Suomessa. Kun yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot nousivat vuodesta 2000 vuoteen 2006 noin 31 prosenttia, oli kasvu ulkomaisissa yhtiöissä yli kaksinkertainen, 67 prosenttia. Yritysten tutkimus- ja tuotekehityshenkilöstöstä lähes joka viides työskenteli vuonna 2006 ulkomaisessa yhtiössä. Tutkimus- ja tuotekehityshenkilöstön osuus on noussut tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoja nopeammin, yli viidellä prosenttiyksiköllä vuodesta 2000. Tutkimus- ja tuotekehityshenkilökunnan määrä kaikissa yrityksissä kas- voi tarkasteluajanjaksolla yhdeksän prosenttia, mutta ulkomaisissa yhtiöissä lähes 50 prosenttia. Suuri korkean teknologian osuus tavaroiden ulkomaankaupasta yhdistetään tutkimus- ja kehittämistoiminnan investointien korkeaan tasoon, tuottavuuden kasvuun sekä hyvä­ palkkaisiin ja taitoa vaativiin työtehtäviin. Korkean teknologian tuotteiden viennin arvo pysyi vuonna 2006 edellisvuoden tasolla, mutta sen osuus Suomen koko tavaraviennistä laski vuoteen 2005 verrattuna kolmella prosenttiyksiköllä 18,2 prosenttiin. Korkean teknologian tuonti sen sijaan nousi arvoltaan suuremmaksi kuin koskaan. Silti myös sen osuus Suomen koko tuonnista laski ja oli 14,2 prosenttia. Suomen korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan tase on ollut positiivinen vuodesta 1995 lähtien, jolloin vienti ylitti arvoltaan tuomiin ensimmäistä kertaa. Innovaatiotoiminnan yksi keskeisistä kannustimista on riittävä kysyntä eli riittävät markkinat innovatiivisille tuotteille. Suomen markkinat ovat suhteellisen rajalliset, jol­ loin viennin kautta saavutettavat laajemmat ja samalla kilpailullisemmat markkinat kan­ nustavat ja osaltaan myös pakottavat innovatiiviseen toimintatapaan. Vuosina 2004- 2006 sekä teollisuudessa että palveluissa vientiyrityksistä innovaatiotoimintaa harjoittaneiden yritysten osuus oli noin kymmenen prosenttiyksikköä suurempi kuin innovaatiotoimintaa harjoittaneiden osuus kotimarkkinoilla toimivista yrityksissä. Kansainvälisen yhteistyön lisääntyessä ja konsernirakenteiden myötä yritykset pystyvät aiempaa tehokkaammin verkostoituinaan edistääkseen innovaatiotoimintojaan. Ulkomaisiin konsemeihin lukeutuvissa yrityksissä innovaatiotoiminta on yleisempää kuin kotimaisiin konsemeihin kuuluvissa tai itsenäisissä yrityksissä. Innovaatioyhteistyön luonne on monipuolistunut ja kansainvälistynyt viime vuosina. Valtaosalla innovaatioyhteistyötä tekevistä on luonnollisesti kotimaisia yhteistyökumppaneita, mutta merkittävällä osalla yrityksistä on yhteistyökumppaneita myös muualla, kuten muissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa. 12 Sammandrag Internationell handel Den mest traditionell formen av intemationalisering inom ekonomisk verksamhet är utrikeshandel, som är en av de viktigaste företeelsema inom globaliseringen. Intematio- naliseringen inom handeln beskrivs allmänt med andelen export (import) av totalpro- duktionen (av den inhemska efterfrägan pä slutprodukter). Exportgraden mäter hur be- roende de inhemska producentema är av utrikesmarknaden. Importgraden beskriver hur lätt det är att komma ut pä marknaden eller hemmamarknadens konkurrenskraft. Den ekonomiska integrationen avspeglar sig pä den intemationella handeln bäde i form av ätstramad pristävlan och i form av specialisering pä mer komplicerade produkter, som skapar konkurrensfördel genom segmenterad Produktion. Intemätionaliseringen och avregleringen inom den finländska ekonomin ökade kräftigt utrikeshandelns andel av nationalprodukten under 1990-talet. Under de fÖrsta ären av 2000-talet verkade den intemationella handeln gá tillbaka nágot i och med att den eko­ nomiska tillväxten i världen avtog, men Finlands totala export (varor och tjänster) ökade fortfarande är 2006 med tretton procent jämfört med föregäende är. Servicenäringamas relativt lilla andel av Produktionen och exporten förklaras för sin del av att industrin är kräftigt koncentrerad pä export. Tyngdpunkten i den ekonomiska globaliseringen har flyttat en aning frän varuproduktion mot tjänster. Andelen varuexport av den totala ex­ porten minskade med ungefar fyra procent frän är 2000 tili är 2006. Andelen export av tjänster av totalexporten kvarstod vid inemot 20 procent under den första hälften av 2000-talet. Andelen nettoinkomster av export (skillnaden mellan exportinkomster och importutgif- ter) av nationalprodukten beskriver nationens konkurrenskraft. Den finländska sam- hällsekonomins goda konkurrenskraft har fungerät som stöd for ökningen av överskottet i utrikeshandeln ända sedan den första hälften av 1990-talet. Överskottet i Finlands han- delsbalans beror pä överskottet i varuhandelsbalansen. Utrikeshandeln med tjänster har nämligen av tradition visat underskott, med undantag for áren 2002 och 2004, dá ex­ porten av tjänster var större än importen. Nettoexporten var áren 2005 och 2006 nágot över sju miljarder euro, medan överskottet är 2002 var 13,9 miljarder euro. Överskottet i varuhandelsbalansen var pä grand av den kräftig ökade importen klart mindre är 2005- 2006 än under tidigare är. Finlands utrikeshandel med varor ökade är 2006 ovanligt kräftigt frän föregäende är. Bäde exporten och importen av varor var 17 procent större än är 2005. Exporten ökade framför allt som en foljd äv att exportvolymema och -prisema pä metaller Steg, men ocksá exporten av produkter frän den kemiska industrin och exporten av personbilar ökade. Samma varugrupper gjorde ocksá att importen ökade. Inom utrikeshandeln med tjänster ökade Finlands turisminkomster frän utlandet är 2006 med 8 procent och utgiftema med 11 procent jämfort med äret forut. Underskottet i re- sebalansen ökade ytterligare frän är 2005. Finlands export och import av turismtjänster inriktas huvudsakligen pä Europa. Av turismexporten härrörde 85 procent av värdet frän europeiska länder är 2006 och detsamma gäller for 81 procent av värdet av importen. Som en foljd av att fjärrturismen har ökat kan en liten nedgäng skönjas i Europas ande- lar. 13 Transporten är en av de största utrikeshandelspostema inom servicenäringama i Fin­ land. Eftersom Finland bedriver mycket varuhandel med andra länder, har frakttrans- portema stör betydelse inom transporttjänstema. Ocksä transporten av resenärer ger betydande exportinkomster och importutgifter för den finländska samhällsekonomin. Transportutgiftema är emellertid betydligt större än inkomstema. Transportinkomstema ökade är 2006 mera än transportutgiftema, med nästan 12 procent, vilket minskade un- derskottet inom transporttjänstema jämfört med föregäende är. De övriga tjänstepostema i betalningsbalansen omfattar mer än hälften av Finlands utri- keshandel med tjänster. Exporten av andra tjänster minskade är 2006 med ungefär en procent frän är 2005. Värdet av importen minskade med tvä procent frän föregäende är. I fräga om andra tjänster visar Finlands utrikeshandel ett tydligt överskott. Utländska direktinvesteringar Med direktinvestering avses det kapital med vilket en investerare direkt förvärvat ett innehav i ett utländskt objekt och dessutom sädant annat kapital med vilket investeraren direkt ftnansierar ett utländskt Objekts vam- och tjänsteproduktion, investeringar och företagsförvärv. Om man ser till direktinvesteringar kan företagens intemationalisering beskrivas som investeringsstockamas förhällande tili bruttonationalprodukten. Mäter man intemationaliseringen pä sä sätt var den ännu i början av 1990-talet rätt sä an- spräkslös, men vid millennieskiftet började graden av intemationalisering öka brant. Värdet av de utländska investeringama i Finland uppgick i slutet av är 2006 tili omkring 30 procent i förhällande tili bruttonationalprodukten. Pä motsvarande sätt var värdet av de finländska direktinvesteringama i utlandet 43 procent i förhällande tili bruttonatio­ nalprodukten, och sä var det nägot lägre än föregäende är. Är 2006 gjorde de utländska företagen direktinvesteringar i Finland till ett nettobelopp som var omkring 11,4 procent större än äret innan. Största delen av investeringama hän- förde sig tili tjänsteföretag. Sett till näringsgrenar har värdet av investeringama i indust­ riföretag minskat med omkring 30 procentenheter under de señaste tio ären och pä mot­ svarande sätt har investeringama i tjänsteföretag ökat med över 30 procentenheter. Tjänsteföretagens andel av investeringsstocken var är 2006 omkring tvä tredjedelar och industriföretagens en tredjedel. Är 2006 gjorde finländska företag direktinvesteringar i utlandet tili ett nettobelopp som var omkring 36 procent mindre än äret innan. Stora enskilda företagsförvärv och an- knytande länearrangemang samt finansieringsarrangemang inom intemationella koncer- ner päverkar direktinvesteringamas kapitalflöde. Sett till näringsgrenar har industrifö­ retagens andel av investeringsstocken under de señaste tio áren sjunkit frän drygt 80 procent till drygt 60 procent av hela investeringsstocken. Tjänsteföretagens andel var är 2006 nägot över en femtedel av heia investeringsstocken. De viktigaste mottagarländer- na för direktinvesteringar fanns inom EU-omrädet, dit omkring 78 procent av heia investeringsstocken riktades är 2006. Avkastningen bäde av finländamas direktinvesteringar i utlandet och utlänningamas direktinvesteringar i Finland ökade med en procentenhet tili tio procent är 2006. Verksamheten inom multinationella företag Ett av särdragen för den ökade globaliseringen inom världsekonomin är de multinatio­ nella företagens allt större roll. Avregleringen av ekonomin och integrationsutveckling- 14 en har ökat produktionsfaktoremas, produktionens och arbetsplatsemas rörlighet. Det är möjligt att granska de multinationella företagens roll i världsekonomin och den allt mer intemationaliserade företagsverksamhetens omfattning i Finland förutom genom di- rektinvesteringar ocksá med hjälp av utvecklingen av det utländska bestämmande in- flytandet i affarsverksamheten. I de utländska dotterbolagen i Finland är exportens andel av produktionen högre än me- deltalet för företagen. Beroende pá sin affarsstrategi säljer flera moderbolag sinä pro- dukter via sinä utländska dotterbolag. I Finland var de utländska bolagens andel av ex­ porten i alla företag mer än 23 procent ár 2006. De utländska bolagen ökade sin expor- tandel med 16,5 procent frän är 2002 tili är 2006. De utländska bolagens investerings- benägenhet i förhällande tili de inhemska företagen visade för sin del en tillbakagäng i och med den avtagande världsekonomin under de första ären av 2000-talet. Är 2006 uppnädde kapitalandelen ändä nästan samma nivä som är 2002. Den viktigaste mätaren vid beskrivning av omfattningen av intemationaliseringen av företagsägandet i Finland är de utländska bolagens andel av förädlingsvärdet. Är 2006 var de utländska bolagens andel av förädlingsvärdet för alla företag omkring 17 procent. Dessa bolag ökade sin andel av förädlingsvärdet med 11 procent frän är 2002 tili är 2006. När man jämför de utländska bolagens andel av driftsöverskottet med deras andel av förädlingsvärdet verkar det som om de utländska bolagen genererar mer vinst i Fin­ land än de finländska företagen. De utländska bolagens andel av löntagarersättningama beskriver deras lönenivä i för­ hällande tili lönenivän i företag med finländskt bestämmande inflytandé. Är 2006 ut- gjorde de utländska bolagens andel av alla företagens löntagarersättningar i Finland 17,6 procent. De utländska bolagen ökade sin andel av löntagarersättningama med över ätta procent frän är 2002 tili är 2006. Är 2006 var de utländska dotterbolagens andel av alla företag omkring 1,6 procent i Finland. Jämfört med föregäende är ökade deras antal med omkring 20 procent. De ut­ ländska dotterbolagen är betydligt större än företagen med finländskt bestämmande in- flytande. Även omsättningsandelen beskriver betydelsen av den ekonomiska verksam- heten i de utländska dotterbolagen jämfört med de finländska. Är 2006 var deras andel av omsättningen för alla företag 20,3 procent. De utländska dotterbolagens omsättning ökade med 3,2 procent frän äret innan, men deras omsättningsandel minskade med 5,5 procent. De utländska dotterbolagens andel av personalstyrkan i alla företag var 14,9 procent, dvs. en ökning med 4,2 procent frän äret innan. Utvecklingen av affársverksamheten i de finländska företagens dotterbolag i utlandet avspeglar omfattningen av den intemationaliserade företagsverksamheten och det fin­ ländska bestämmande inflytandet i utlandet. Är 2006 ökade omsättningen i de finlands- ägda dotterbolagen i utlandet med 16,8 procent frän äret innan. Metall- och skogsindust- rin var de mest betydande industriella näringsgrenama utomlands när man ser tili det finländska bestämmande inflytandet. Antalet anställda i finlandsägda bolag utomlands ökade med 8,8 procent är 2006. Inom vissa näringsgrenar har den industriella produktionen flyttat frän Finland tili ut­ landet pä grund av billigare arbetskraft och växande marknader. En nyare trend är att outsourcingen av fiinktioner tili utlandet har utvidgats tili att omfatta ocksä service- iunktioner. Enligt farskt enkätmaterial verkar det vara ett rätt sä allmänt fenomen i fin­ ländska företag att fiinktioner läggs ut pä entreprenad och överförs tili utlandet. Av fö­ retag med mer än hundra anställda rapporterar en femtedel att de lagt ut fiinktioner pä 15 entreprenad till utlandet under ären 2001-2006. Outsourcingen till utlandet har varit allmännast i hightech-industri och informationsintensiva servicebranscher. Inom indust- rin har kämverksamheter lagts ut pä entreprenad till Kina och till nya EU- medlemsländer, medan Indien ater har lockat till sig tjänster. Teknologi Intemationaliseringen av teknologin kan beskrivas via intemationaliseringen av företa- gens FoU-verksamhet, utrikeshandeln med högteknologiprodukter och intemationalisering av innovationsverksamheten. I ljuset av uppgiftema om FoU-verksamheten har de utländska bolagens betydelse i Finland ökat kräftigt under det senaste decenniet. Är 2006 var de utländska bolagens utgifter for FoU-verksamhet 17 procent av alia bolags utgifter for forsknings- och ut- vecklingsverksamhet i Finland. När företagens FoU-utgifter steg med omkring 31 pro­ cent frän är 2000 till är 2006, var ökningen i de utländska bolagen dubbelt större, dvs. 67 procent. Av företagens FoU-personal arbetade nästan var femte anställd i ett utländskt bolag är 2006. Andelen FoU-personal har stigit snabbare än FoU-utgiftema, med over fern pro- centenheter fr.o.m. är 2000. Antalet FoU-personal i alia företag ökade under referenspe- rioden med nio procent, men i utländska bolag med nästan 50 procent. Andelen högteknologi av utrikeshandel med varor kopplas ihop med en hög nivä pä FoU-investeringar, produktivitetsökning och med högavlönade uppgifter som kräver högt kunnande. Exportvärdet for högteknologiprodukter läg är 2006 pä foregäende ärs nivä, men dess andel av Finlands heia varuexport sjönk med tre procentenheter tili 18,2 procent jämfört med är 2005. Importen av högteknologi steg däremot värdemässigt tili rekordhög nivä. Ändä sjönk ocksä dess andel av Finlands totala import och uppgick tili 14,2 procent. Finlands utrikeshandelsbalans fÖr högteknologiprodukter har varit positiv fr.o.m. är 1995, dä exporten for första gängen tili sitt värde översteg importen. Ett av de viktigaste incitamenten inom investeringsverksamheten är tillräcklig efterfrä- gan, dvs. tillräckligt stora marknader for innovativa produkter. Den finländska markna- den är relativt begränsad, vilket innebär att de större och samtidigt mer konkurrensut- satta marknader som foretagen när via export sporrar; och för sin del ocksä tvingar; fÖ- retagen tili innovativ verksamhet. Ären 2004-2006 var andelen företag med innova- tionsverksamhet inom exportforetagen, bäde inom industrin och tjänstema, omkring tio procentenheter större än andelen företag med innovationsverksamhet pä hemmamark- naden. I och med ökat intemationellt samarbete och genom koncemstrukturer kan fore­ tagen effektivare än tidigare skapa nätverk för att främja sin innovationsverksamhet. I företag inom utländska koncemer är innovationsverksamhet vanligare än i företag inom finländska koncemer eller i självständiga finländska företag. Under de senaste ären har innovationssamarbetet blivit mer mängsidigt och intemationellt. Merparten av de före­ tag som bedriver innovationssamarbete har givetvis inhemska samarbetsparter, men en betydande del av företagen har samarbetsparter ocksä pä andra häll i världen, t.ex. i and- ra europeiska länder, i Förenta statema och Asien. 16 Summary International trade The oldest form of internationalisation of economic activity is foreign trade which is one of the most important phenomena of globalisation. The internationalisation of trade is generally described by the share of exports (imports) of total output (domestic de­ mand for end products). The rate of exports measures the dependency of domestic pro­ ducers on foreign markets. The rate of imports describes the ease of entry into or the competitiveness of the domestic market. The integration of economies is reflected in international trade both as toughening price competition and as specialisation in ever more intricate products that offer a competitive edge through segmented production. The share of foreign trade in Finland’s domestic product went up strongly in the 1990s due to the internationalisation of the country’s economy and its opening up to competi­ tion. During the first few years of the 2000s, international trade appeared to decline as growth in the world economy slowed down, but in 2006 Finland’s total exports of goods and services went up again by 13 per cent from the previous year. The relatively, small proportions of services of output and exports are partly explained by the country’s strongly export-oriented manufacturing industries. The point of emphasis in economic globalisation has shifted somewhat from goods production to services. Between 2000 and 2006, the share of goods exports in total exports fell by about four per cent: The share of service imports in total imports has remained at just short of 20 per cent in the early part of the 2000s. Domestic economy’s’ competitiveness is described by the share of net income from imports, that is the difference between income from exports and expenditure on imports, in domestic product. Good competitiveness of the national economy has sustained growth of Finland’s trade surplus since the mid-1990s. Finland’s trade surplus comes form trade in goods, because international trade in services has usually shown a deficit, with the exception 2002 and 2004 when exports of services exceeded those of goods. In 2005 and 2006, the value of net exports was barely over EUR 7 billion whereas in 2002 the surplus totalled EUR 13.9 billion. In 2005 to 2006, the surplus in goods trade fell clearly short of the preceding years because of strong growth in imports. In 2006, Finland’s foreign trade in goods grew exceptionally strongly from the year before. Both exports and imports of goods increased by 17 per cent from 2005. Exports were boosted especially by grown volumes of exports of metals, but the exported vol­ umes of chemical industry products and passenger cars also went up. Imports of the same commodity groups also increased. Within international trade in services, Finland’s travel account receipts increased by eight per cent and expenditure by 11 per cent from the year before. The deficit in the travel balance grew further from 2005. Europe is the main target area for Finnish travel service exports and imports. European countries generated 85 per cent of the value of travel exports and 81 per cent of that of travel imports in 2006. Due to the grown popu­ larity of long-distance tourism, these shares for Europe show minor declines. Transport is one of the largest items in Finland’s international trade in services. Because Finland has lively trade in goods with other countries, the significance of freight trans- 17 port is high in transport services. Nevertheless, passenger transport also generates con­ siderable export and import revenue for the Finnish economy. However, expenditure far exceeds income in transport. In 2006, income grew by more than expenditure in trans­ port, or by nearly 12 per cent, which decreased the deficit in transport services from the year before. In the current account other services account for more than half of Finland’s interna­ tional trade in services. In 2006, exports of other services declined by approximately one per cent from 2005. The value of imports diminished by two per cent from the year before. Finland’s foreign trade in other services was clearly in surplus. Foreign direct investments A direct investment refers to an investment of capital with which the investor gains ownership of a non-resident target, as well as other capital with which the investor fi­ nances direct the production of goods or services, investments, or corporate acquisitions of a non-resident target. From the perspective of direct investments the internationalisa­ tion of enterprises can be described as a ratio of investment stock to gross domestic product. Measured this way, the degree of internationalisation was still fairly insignifi­ cant in the early 1990s, but then went up sharply at the turn of the millennium. At the end of 2006, the value of foreign investments in Finland was approximately 30 per cent of gross domestic product. Respectively, the value of Finnish direct investments abroad amounted to 43 per cent of GDP, which was slightly lower than in the previous year. In terms of net value, foreign enterprises invested 11.4 per cent more capital into Fin­ nish enterprises as direct investments in 2006 than in the year before. Most of this capi­ tal was invested into service enterprises. Examined by economic activity, the value of investments made into manufacturing enterprises has fallen by approximately 30 per cent while that of investment into service enterprise has risen by over 30 per cent in a decade. In 2006, approximately two-thirds of the stock of investments were made into service enterprises and one-third into manufacturing enterprises. The net value of direct capital investments abroad made by Finnish enterprises was 36 lower in 2006 than in the year before. The capital flows of direct investments are influ­ enced by major individual corporate acquisitions and related loan arrangements, as well as by internal financial arrangements of international enterprise groups. Examined by economic activity, the share of manufacturing enterprises of the total stock of invest­ ments has fallen from 80 per cent to good 60 per cent over the past ten years. The share of service enterprises of the total stock of investments amounted to just over one-fifth in 2006. The most important immediate targets of direct investments are in the EU area, which received around 78 per cent of the total stock of investments in 2006. The return rates on both Finnish investments abroad and foreign investments into Fin­ land rose by one percentage point to ten per cent in 2006. Activities of multi-national enterprises One of the features of the globalising world economy is growing significance of multi­ national enterprises. The deregulation and integration of economies have increased the mobility of factors of production, production and jobs. Besides against figures on direct investments, the role of multi-national enterprises in the world economy and the extent 18 of globalisation of entrepreneurial activity in Finland can be examined against the de­ velopment of foreign control in business activity. Foreign affiliates operating in Finland export a larger than average share of their pro­ duction. Because of their business strategies, many parent companies sell their products through their affiliates abroad. In 2006, foreign companies already accounted for more than 23 per cent of the total exports of all enterprises. Between 2002 and 2006, the share of foreign companies of all exports went up by 16.5 per cent. However, compared to Finnish companies, the willingness of foreign companies to invest appeared to diminish when economic growth started to slow down in the early years of the 2000s. However, in 2006 their share of capital stock almost reached the level of 2002. The most important measure of the extent of internationalisation of enterprise owner­ ship in Finland is the share of value added generated by foreign companies. In 2006, foreign companies accounted for approximately 17 per cent of the total value added generated by all enterprises. Between 2002 and 2006, their share of value added went up by 11 per cent. If the foreign companies’ share of operating surplus is compared to their share of value added, it seems that foreign companies generate bigger profits in Finland than domestic companies. The share of foreign companies of compensations of employees describes their pay level relative to that of enterprises under domestic control. In 2006, foreign companies accounted for 17.6 per cent of all compensations of employees made by all enterprises in Finland. Between 2002 and 2006, foreign companies’ share of compensations of em­ ployees went up by eight per cent. In 2006, approximately 1.6 per cent of all enterprises in Finland were foreign affiliates. Their number went up by approximately 20 per cent from the year before. Compared to enterprises under domestic control, foreign affiliates áre notably larger. Share of turn­ over can also be used to measure the significance of the economic activity of foreign affiliates relative to domestic enterprises. In 2006, foreign affiliates generated 20.3 per cent of the total turnover of all enterprises in Finland. Foreign affiliates increased their turnover by 3.2 per cent from the previous year but their share of all generated turnover declined by 5.5 per cent. The share of foreign affiliates of the total personnel of all en­ terprises rose by 4.2 per cent from the previous year and was 14.9 per cent. Development of the business activities of affiliates of Finnish enterprises abroad de­ scribes the degree of internationalisation of entrepreneurial activity and Finnish control abroad. In 2006, the turnover of affiliates of Finnish-owned enterprises operating abroad grew by 16.8 per cent from the previous year. The metal industry and the forest industry were the most important manufacturing industries operating abroad under Finnish con­ trol. The number of employees working for Finnish-owned companies abroad went up by 8.8 per cent in 2006. Production in some manufacturing industries has been moved away from Finland in search of lower labour costs and growing markets. A later trend is extension of interna­ tional outsourcing of activities even to services. According to recent survey data, outsourcing and moving of activities abroad seems to be quite a common phenomenon in Finnish enterprises. One-fifth of enterprises with more than a hundred employees reported that they had outsourced their activities abroad during the 2001-2006 period. The movement of activities abroad has been most widespread in the manufacture of high technology products and in information intensive services. In manufacturing, core 19 business activities have been outsourced to China and to new Member States of the European Union, whereas India has attracted services. Technology Internationalisation of technology can be described through internationalised research and development activities of enterprises, international trade in high technology products and internationalised innovation activity. In the light of data on research and development activity, foreign companies have be­ come increasingly important in Finland during the past decade. In 2006, foreign compa­ nies accounted for 17 per cent of all expenditure spent on R&D in Finland. While the R&D expenditure of all enterprises went up by 31 per cent between 2000 and 2006, the respective growth percentage for foreign companies was two-fold, or 67 per cent. Almost one in five of the research and development personnel of enterprises worked in a foreign company in 2006. The share of personnel working in research and develop­ ment has gone up even faster than expenditure on research and development, or by five percentage points since 2000. Over the examined period, the number of personnel em­ ployed in research and development went up by nine per cent in all enterprises, but by almost 50 per cent in foreign companies. High share of high technology products in foreign trade in goods is associated with high level of investments in research and development, growth of productivity and highly paid and skilled jobs. The value of exports of high technology products remained on level with the previous year in 2006, but their share of all goods exported from Finland fell by three percentage points from 2005 to 18.2 per cent. By contrast, the value of im­ ports of high technology products rose to a record high. Yet, their share of all imports into Finland fell and amounted to 14.2 per cent. Finland’s trade balance for high tech­ nology goods has been positive since 1995, when the value of exports exceeded that of imports for the first time. One of the key incentives for innovation activity is adequate demand, that is, sufficient markets for innovative products. The markets in Finland are relatively limited, so wider and more competitive markets gained through exports both encourage and partly also compel to innovative operating modes. Over the 2004-2006 period, in both manufac­ turing and services the share of exporting enterprises with innovation activity was ap­ proximately ten percentage points larger than the respective share of enterprises oper­ ating on the home markets only. Thanks to increased international co-operation and group structures, enterprises are able to network more efficiently than before in order to facilitate their innovation activities. Innovation activity is more prevalent in enterprises that belong to foreign groups than in member enterprises of domestic groups or in inde­ pendent enterprises. The nature of innovation co-operation has diversified and interna­ tionalised in recent years. The vast majority of enterprises that engage in innovation co­ operation naturally have domestic co-operative partners but a significant share of them also have co-operative partners elsewhere, such as in other European countries, United States and Asia. 20 1. Johdanto Taloudellinen globalisaatio tarkoittaa markkina-alueen yhdentymistä, jonka keskeinen ilmentymä on nopeasti kasvaneet maiden väliset kauppa- ja pääomavirrat sekä tieto- ja teknologiavirrat. Yritysten kansainvälistymisen liikkeelle panevina voimina ovat tek­ nologinen kehitys sekä kansainvälisen kaupan ja pääomaliikkeiden vapautuminen. No­ peutunut teknologinen kehitys on alentanut edelleen pääomien, tuotteiden ja tuotan­ nontekijöiden liikkumisen kustannuksia, mikä on mahdollistanut kokonaan uudenlaisten tuotteiden valmistuksen ja tuotantoteknologioiden käyttöönoton. Globalisaation vaiku­ tukset liittyvät markkinoiden laajenemiseen, lisääntyvään kilpailuun ja tuotannon uu­ denlaiseen jakautumiseen pitkäaikaisessa integraatioprosessissa. Menestyminen kan­ sainvälisessä kilpailussa edellyttää erikoistumista, joka luo suhteellista kilpailuetua, kun globaalitalous koskee yhä laajempaa osaa kotimaista tuotantoa. Taloudellinen yhdentymisprosessi, yritysten uudet liiketoimintamallit ja tuotannon ar­ voketjujen piteneminen monimutkaistavat yritysten kansainvälistymiseen liittyvää talo- ustilastointia ja sen kuvaamista. Tässä tilastojulkaisussa käsitellään kansainvälistä kauppaa, ulkomaisia suoria sijoituksia, monikansallisten yritysten taloudellista toimin­ taa ja teknologian kansainvälistymistä. Julkaisun tarkoituksena on kuvata integraatio­ prosessin laajuutta ja kehitystä sekä antaa monipuolinen kuva suomalaisten yritysten kansainvälistymisestä ja ulkomaisten yhtiöiden toiminnasta Suomessa. Globaalitalouden vahvistuva piirre on palvelujen kansainvälistyminen. Rakennemuu­ toksessa taloudellisen globalisoitumisen painopiste siirtyy tavaratuotannosta palveluihin ja aineellisesta pääomasta aineettomaan. Tieto- ja viestintäteknologian kehittymisen ansiosta kasvava osa palveluista voidaan tuottaa eri paikassa kuin ne kulutetaan ja ne ovat enenevässä määrin myös globaalin kilpailun piirissä. Palvelujen kansainvälistymi­ seen ajavat toimintojen ulkoistaminen, yritysten monikansallistuminen, uusien teknolo­ gioiden käyttömahdollisuudet ja avautuneet markkinat. Tässä julkaisussa luvussa 2 tar­ kastellaan kaupan kansainvälistymistä sekä palvelujen ja tavaroiden ulkomaankauppaa. Palvelujen ulkomaankaupan tilastointi hoidetaan Tilastokeskuksessa. Muiden kuin mat­ kustus- ja kuljetuspalveluerien tiedot kerätään suoraan yrityskyselyllä. Kuljetuspalve­ lujen osalta eri kuljetusmuotojen tulot ja menot määräytyvät viime kädessä kansanta­ louden tilinpidon kysyntä- ja tarjontataulujen yhteensovittamisessa. Matkailutulolas- kelmien pääasiallisena lähteenä on ulkomaisille matkailijoille suunnattu rajahaastatte- lututkimus. Yritykset kilpailevat kansainvälistyvillä markkinoilla ja globalisaation seurauksena maat kilpailevat yhä enenevässä määrin yritysten sijaintipaikoista tarjoamalla houkutte- levan toimintaympäristön menestyville yrityksille. Markkinoiden yhdentyessä globaa­ listi tuotantoketjut pilkkoontuvat entistä hienojakoisemmin ja tuotantoyksiköt osittuvat yritysten ulkoistaessa toimintojaan eri maihin. Monet suomalaiset monikansalliset yri­ tykset ovat sekä siirtäneet toimintojaan ulkomaille että ulkomailta Suomeen. Ulkomai­ sia suoria sijoituksia käsitellään luvussa 3, ja seuraavassa luvussa kuvataan monikansal­ listen yritysten taloudellista toimintaa yritysomistuksen kansainvälistymisen ja toimin­ tojen ulkoistamisen näkökulmasta. Toimintojen kansainvälistyminen on johtanut siihen, että yhä suurempi osa maiden yrityksistä on osa monikansallisten yritysten globaaleja tuotantoverkkoja, ja yhä useamman yrityksen omistaja on toisesta maasta kuin missä yritys tai toimipaikka sijaitsee. Tämä globaalitalouden ulottuvuus näkyy Suomessa ul­ komaalaisomistuksen voimakkaana kasvuna yhtiöissä ja vastaavasti suomalaisomistuk- sen lisääntymisenä ulkomailla. 21 Suoria sijoituksia koskeva tilastointi tehdään Suomen Pankissa. Suoralla sijoituksella tarkoitetaan taloustoimea, jolla toisessa maassa sijaitseva talousyksikkö hankkii pysy­ vän määräysvallan toisessa maassa toimivasta talousyksiköstä perustamalla yrityksen tai tekemällä yrityskaupan. Suorien sijoituksien ohella ulkomaisten tytäryhtiöiden toimin­ taa kuvaavat tilastot tarkastelevat monikansallisten yrityksien omistus- ja toimintasuh­ teita maailmantaloudessa. Ulkomaisella tytäryhtiöllä tarkoitetaan yritystä, johon sen sijaintimaan ulkopuolella sijoittuneella institutionaalisella yksiköllä on määräysvaltaa. Suomalaisten yrityksien ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöiden tilaston laatii Suomen Pankki, ja vastaavasti Suomessa sijaitsevien ulkomaisten tytäryhtiöiden toimintaa ku­ vaavan tilaston tuottaa Tilastokeskus. Lisäksi Tilastokeskuksen vastuulla on hanke, jos­ sa selvitetään erillisellä yrityskyselyllä toimintojen kansainvälisen ulkoistamisen ylei­ syyttä, syitä, esteitä ja vaikutuksia. Tavaroiden ulkomaankaupassa korkeaa osaamisastetta edellyttävien tuotteiden ulko­ maankauppa kasvattaa jatkuvasti merkitystään. Merkittävä korkean teknologian ulko- maankauppaosuus voidaan yhdistää. sekä t&k -investointien korkeampaan tasoon että talouden parempaan kansainväliseen kilpailukykyyn ja tuottavuuden kasvuun. Tuotan­ non kansainvälistymisen ohella myös tutkimus- ja tuotekehitystoiminta on alkanut kan­ sainvälistyä. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä innovaatioiden merkitys globaali- taloudessa korostuu, kun tuotteiden elinkaaret lyhenevät, tuotantorakenteet uudistuvat ja kansainvälinen kilpailu voimistuu. Kiristynyt kilpailu teknologia- ja tietointensiivisistä toiminnoista lisää puolestaan tarvetta erikoistumiseen innovaatiotoiminnoissa ja niiden leviämiseen yli rajojen. Luvussa 5 tarkastellaan korkean teknologian tuotteiden ulko­ maankaupan ohella sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan että innovaatiotoiminnan kansainvälistymistä. Korkean teknologian tuotteiden ja muiden tavaroiden ulkomaan­ kaupan tilastolähteenä on Tullihallituksen keräämät tiedot. Lisäksi sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan tilaston että innovaatiotutkimuksen tuottaa Tilastokeskus. 22 1. Inledning Ekonomisk globalisering innebär att marknadsomrâdet intégreras, vilket främst tar sig uttryck i en snabb ökning av handeis- och kapitalflöden mellan lândema och informa­ tions- och teknologiflöden. Den utlösande faktom dâ det gäller företagens intemationa- lisering är den teknologiska utvecklingen samt avlägsnande av hinder för intemationell handel och fri kapitalrörelse. Den allt snabbare teknologiutvecklingen har ytterligare minskat kostnadema för rörligheten av kapital, produkter och produktionsfaktorer, vil­ ket har môjliggjort tillverkning av helt nya produkter och inforande av produktionstek- nologier. Globaliseringens inverkan är förknippad med vidgade marknader, ôkad kon- kurrens och en ny fördelning av Produktionen i en lângvarig integrationsprocess. För att nâ framgâng i den intemationella konkurrensen krävs specialisering som skapar relativ konkurrensfördel, dâ den globala ekonomin gäller en allt större del av den inhemska Produktionen. Den ekonomiska integrationsprocessen, företagens nya affärsmodeller och förlängning av värdekedjor inom Produktionen komplicerar Statistiken över ekonomin gällande fö­ retagens interhationalisering och statistikbeskrivningen. I denna publikation behandlas intemationell handel, utländska direkta investeringar, den ekonomiska verksamheten hos multinationella företag och intemationaliseringen inom teknologin. Syftet med Publikationen är att beskriva omfattningen av och utvecklingen inom integrationspro­ cessen samt ge en mângsidig bild av de finländska företagens intematiönalisering och utländska bolagS verksamhet i Finland. Ett drag som blir allt starkare inom den globala ekonomin är intematiönalisering av tjänster. I strukturförändringen flyttas tyngdpunkten för ekonomisk globalisering frân Produktion av varor tili tjänster och frân det materiella kapitalet tili det immateriella. Utvecklingen inom informations- och kommunikationsteknologin har lett tili ätt en allt större del av tjänstema kan produceras pä annat häll än var de konsumeras och de om- fattas ocksä allt oftare av den globala konkurrensen. Extemalisering av funktioner, mul­ tinationella företag, användningsmöjligheter för ny teknologi och öppna marknader le- der tili intematiönalisering av tjänster. I kapitel 2 i denna publikation granskas intema­ tionaliseringen inom handel samt utrikeshandeln med tjänster och varor. Statistikföring- en av utrikeshandel med tjänster sköts vid Statistikcentralen. Övriga uppgifter än upp- gifter om rese- och transportposter insamlas direkt med en erikät som riktas tili företag. När det gäller transporttjänster fastställs inkomster och utgifter för olika transportformer i sista hand vid sammanjämkandet av efterfrâge- och utbudstabeller inom nationalräken- skapema. Den huvudsakliga källan för kalkylema gällande turistintäkter är gränsinter- vjuundersökningen för utländska turister. Företagen tävlar pä den allt mer intemationaliserade marknaden och tili följd av globali- seringen konkurrerar ländema i större utsträckning om företagens lokaliseringsorter genom att erbjuda en lockande verksamhetsmiljö för framgängsrika företag. När mark- nadema intégreras globalt spjälkas produktionskedjoma upp i allt finare delar och pro- duktionsenhetema uppdelas i och med att företagen lägger ut sin verksamhet tili olika länder. Fiera finländska multinationella företag har bäde överfört verksamheten tili ut- landet och frân utlandet tili Finland. Kapitel 3 gäller utländska direkta investeringar, och i följande kapitel behandlas de multinationella företagens ekonomiska verksamhet ur en synvinkel som beskriver intemationaliseringen inom företagsägandet och utläggning av verksamheter. Intematiönalisering av verksamheter har lett tili att en allt större del av 23 ländemas företag är en del av multinationella företags globala produktionsnät och allt fier företagsägare kommer frän ett annat land än landet där företaget eller arbetsstället är beläget. Denna globala ekonomins räckvidd kan ses i Finland som en kräftig ökning av utländskt ägande i företag och pä motsvarande sätt ökat finländskt ägande utomlands. Statistikföringen av direkta investeringar sker vid Finlands Bank. Med direktinveste- ringar avses ekonomisk transaktion där en ekonomisk enhet skaffar permanent bestäm- mande inflytande i en ekonomisk enhet i ett annat land genom att grunda ett företag eller göra ett företagsförvärv. Vid sidan av de direkta investeringama granskar den Sta­ tistik som beskriver verksamheten hos utländska dotterbolag de multinationella företa- gens ägar- och verksamhetsförhällanden inom världsekonomin. Med utländskt dotter­ bolag avses ett företag, i vilket en institutionell enhet som är beläget utanför det land där företaget är beläget har bestämmande inflytande. Finlands Bank gör upp Statistiken över fmländska företags dotterbolag utomlands, medan Statistikcentralen producerar Statisti­ ken över verksamheten hos utländska dotterbolag i Finland. Dessutom svarar Statis­ tikcentralen för genomförandet av ett projekt där man med hjälp av en separat enkät riktat tili företag reder ut hur vanligt det är att lägga ut verksamheter intemationellt samt dess orsaker, hinder och effekter. När det gäller utrikeshandel med varor växer betydelsen av utrikeshandeln med pro- dukter som kräver högt kunnande. En betydande andel som gäller utrikeshandel med högteknologi kan kombineras med bäde högre nivä inom FoU-investeringar samt med bättre intemationell konkurrenskraft inom ekonomin och ökningen av produktiviteten. Vid sidan om intemationaliseringen av Produktionen har ocksä forsknings- och pro- duktutvecklingsverksamheten börjat internationaliseras. Forsknings- och utvecklings- verksamhetens samt innovationemas betydelse inom den globala ekonomin betonas när produktemas livscykel förkortas, Produktionsstrukturen fömyas och den intemationella konkurrensen stärks. Den härdare konkurrensen om teknologi- och informationsintensi- va funktioner ökar â sin sida behovet av att spécialisera sig dä det gäller innovations- funktionema och sprida dem över gränsema. I kapitel 5 granskas vid sidan av utrikes­ handeln med högteknologiska produkter ocksä intemationaliseringen inom bäde forsk­ nings- och utvecklingsverksamheten och inom innovationsverksamheten. Statistikkällor för utrikeshandel med högteknologiska produkter och andra varor är de uppgifter som Tullstyrelsen samlat in. Dessutom producerar Statistikcentralen bâde Statistiken över forsknings- och utvecklingsverksamheten och innovationsundersökningen. 24 1. Introduction Globalisation of economy means converging of market areas, essentially manifested as rapidly growing trade, capital, information and technology flows between countries. The motive forces for the internationalisation of enterprises are technological develop­ ment, and deregulation of international trade and movement of capital. The accelerated technological development has further lowered the cost of movement of capital, prod­ ucts and factors of production which in turn has made it possible to produce entirely new kinds of products and introduce new production technologies. The effects of glob­ alisation relate to the expansion of markets, increased competition and dispersion of production in a new way in a long-term integration process. Success in international competition requires specialisation to generate a relative competitive edge when the global economy is starting to influence an ever growing proportion of domestic produc­ tion. The converging of economies, new operating models of enterprises and the lengthening of the value chains of production complicate the compilation of economic statistics about the internationalisation of enterprises and its depiction. This statistical publication studies international trade, foreign direct investments, economic activity of multina­ tional enterprises and the internationalisation of technology. The aims of the publication are to describe the scope and progress of the integration process and to draw a diversi­ fied picture of the internationalisation of enterprises and the activities of foreign .enter­ prises in Finland. An increasingly strong feature of globalisation is internationalisation of services. In a structural change, the emphasis in the globalisation of economy moves from the pro­ duction of goods to that of services and from material to immaterial capital. Thanks to advancements made in information and communications technology an ever growing proportion of services can be produced distanced away from where they are consumed and are also increasingly subjected to global competition. The factors driving the inter­ nationalisation of services are outsourcing of activities, multinationalisation of enter­ prise ownerships, opportunities opened by new technologies and deregulation of the markets. Chapter 2 of this publication examines the internationalisation of trade and foreign trade in goods and services. Statistics on foreign trade in services are compiled by Statistics Finland. With the exception of tourism and transport services, the data con­ cerning services are collected with a direct inquiry from enterprises. As regards trans­ port services, income and expenditure for different modes of transport are ultimately determined in the balancing of the supply and use tables of national accounts. The main data source for tourism account calculations is the Border Interview Survey conducted among foreign tourists visiting Finland. Enterprises are competing on internationalising markets and in consequence of global­ isation countries are increasingly competing to host enterprises by offering attractive operating environments for successful enterprises. Globally converging markets make production chains ever more finely fragmented and production units dispersed as enter­ prises outsource their activities into different countries. Many Finnish multinational enterprises have moved their activities both away from Finland and from abroad to Finland. Foreign direct investments are discussed in Chapter 3, while the chapter fol­ lowing it describes the economic activities of multinational enterprises from the per­ spectives of internationalisation of enterprise ownership and outsourcing of activities. In consequence of the internationalisation of activities, more and more enterprises in dif- 25 ferent countries have become links in the global production networks of multinational enterprises and the owner of a growing number of enterprises is not resident in the same country where the enterprise or establishment is located. This dimension of global economy can be seen in Finland as strong growth of foreign ownership in domestic companies and, respectively, increased Finnish ownership in foreign companies. The Bank of Finland compiles statistics on direct investments. A direct investment re­ fers to a financial transaction in which a non-resident economic unit acquires a perma­ nent control in a resident economic unit by establishing a new enterprise or making a corporate acquisition. Besides direct investments, statistics describing the activities of foreign affiliates also examine relationships in the ownerships and activities of multina­ tional enterprises in the world economy. A foreign affiliate refers to an enterprise con­ trolled by a non-resident institutional unit. Statistics on affiliates of Finnish enterprises located abroad are compiled by the Bank of Finland whereas statistics describing the activities of affiliates of foreign enterprises in Finland are produced by Statistics Fin­ land. In addition, Statistics Finland is responsible for the implementation of a project on a separate enterprise inquiry to study the prevalence, reasons for and obstacles to, and effects of international outsourcing of activities. The importance of trade in products demanding high degree of know-how is growing continuously in foreign trade. A large proportion of high technology products in all for­ eign trade correlates both with high level of investments in R&D and improved interna­ tional competitiveness of economy, as well as growth in productivity. Internationalisa­ tion is not only happening in production but also in research and development activity. The significance of research and development activity and innovations become empha­ sised in the global economy as product life-cycles shorten, production structures change and international competition gathers strength. Toughened competition for technology and information intensive activities in turn increases the need for specialisation in inno­ vation activities and their dispersion beyond national confines. Chapter 5 examines for­ eign trade in high technology goods as well as internationalisation of both research and development activity and innovation activity. The statistics on foreign trade in high technology and other goods derive from the data collected by the National Board of Customs. In addition, both statistics on research and development activity, and the sur­ vey concerning innovation activity are produced by Statistics Finland. 26 2. Kansainvälinen kauppa 2.1 Kaupan kansainvälistymiskehitys ja sen muodot Perinteisin taloudellisen toiminnan kansainvälistymisen muodoista on ulkomaankauppa, joka on yksi tärkeimmistä globalisoitumisen ilmiöalueista. OECD-maat ovat käyttäneet merkittävästi voimavaroja kansainvälisen kaupan esteiden poistamiseen talouksiensa avautumiseksi kansainväliselle kilpailulle. Taloudellinen integraatio heijastuu kansain­ välisessä kaupassa sekä hintakilpailun kiristymisenä että erikoistumisena monimutkai­ sempiin tuotteisiin, joka luo kilpailuetua tuotannon segmentoitumisen kautta. Kaupan kansainvälistymistä mittaavilla indikaattoreilla pyritään kuvaamaan erityisesti sekä glo- balisaation rakenteellisia ulkomaankauppavaikutuksia että monikansallisten yritysten merkitystä kansainvälisessä kaupassa. Monikansallisten yritysten markkina-asemaan vaikuttavat myös mm. ulkomaiset suorat sijoitukset ja strategiset päätökset kuten toi­ mintojen kansainvälinen ulkoistaminen. 2.1.1 Kaupan kansainvälistymisen muodot OECD-maissa Talouden avoimuuden ja kaupan kansainvälistymisen kuvaamiseksi yleisin käytetty indikaattori on viennin (tuonnin) osuus kokonaistuotannosta (kotimaisesta lopputuote- kysymästä). Vientiasteella mitataan kotimaisten tuottajien riippuvuuden tasoa ulko- maanmarkkinoista. Tuomin merkitystä mitataan kokonaistuonnin osuutena kotimaisesta lopputuotekysymästä. Tuontiaste kuvaa markkinoille pääsyn helppoutta tai kotimarkki­ noiden kilpailukykyä. Pienillä mailla, jotka ovat erikoistuneet tiettyihin toimintoihin, kansantuoteosuus on suhteellisen korkea. Tuotanto- ja kysyntäosuuteen vaikuttaa myös maan koko, joten niin tuonti- kuin vientiasteella on avoimuuden mittaamisessa yhtenevät tulkintaongelmat. Vuoma 2006 vienti-ja tuontiaste oli OECD-maista korkein Luxemburgilla. Vastaavasti suurilla mailla ulkomaanmarkkinoiden merkitys on suhteellisesti vähäisempi johtuen kotimaisen kysynnän tärkeydestä. Esimerkiksi Yhdysvalloilla vienti- ja tuontiaste ovat . OECD-maiden matalimpia. Kansainvälistyvän kaupan laajuutta voidaan mitata myös joko viemin ja tuomin summan tai niiden välisen keskiarvon osuutena kokonaistuotan­ nosta. Tällä kaupan avoimuusasteella mitattuna maiden järjestys säilyy samana kuin vienti- ja tuontiasteella mitattuna. 21 Kuvio 1. Viennin (tuonnin) osuus BKT:sta (kotimaisesta lopputuotekysynnästä) OECD-maissa 2006, viitevuoden 2000 hinnoissa Luxemburg Unkari Slovakia Irlanti Tsekki Belgia Alankomaat Korea Itävalta Tanska Sveitsi Ruotsi Suomi Saksa Norja Kanada Puola Meksiko Uusi Seelanti Portugali Turkki Islanti Britannia Ranska Espanja Italia Australia Kreikka Japani USA 0 50 100 150 prosenttia 200 Lähde: O E C D Statistics Dataset: M acro trade indicators 28 Kuvio 2. Viennin nettotulojen osuus BKT:sta OECD-maissa 2006, viitevuoden 2000 hinnoissa Luxemburg Irlanti Ruotsi Korea Suomi Norja Alankomaat Sveitsi Saksa Itävalta Japani Belgia Unkari Tanska Tsekki Italia Kanada Ranska Puola Slovakia Meksiko Britannia USA Uusi Seelanti Turkki Portugali Espanja Kreikka Australia Islanti -20 -10 0 10 20 30 prosenttia Lähde: O EC D Statistics Dataset: Macro trade indicators Viennin nettotulojen (vientitulojen ja tuontimenojen erotuksen) kansantuoteosuudella ei niinkään ole tarkoitus kuvata maan avoimuutta vaan erityisesti kilpailukykyä. Indikaat­ tori heijastaa myös tuonnin tärkeyttä vientituotantoprosessissa. Kansantuoteosuudessa otetaan huomioon viennin tuotantoprosessiin joko välittömästi tai välillisesti osallistuvat tuontipanokset. Korkea tuontivetoisuus merkitsee tuotannon korkeaa integraatiota mui­ den kauppakumppanimaiden suhteen. Vuonna 2006 ulkomaankauppa oli ÖECD-maista ylijäämäisin Luxemburgissa ja Irlannissa ja vastaavasti alijäämäisin Islannissa ja Aust­ raliassa. EU:n itälaajentumisessa Slovakian, Unkarin ja Tsekin sekä vienti- että tuon- tiaste kasvoi suhteellisesti eniten. Vientiaste kasvoi näissä maissa tuontiastetta nope­ ammin, mikä kavensi niiden ulkomaankaupan alijäämää merkittävästi 2000-luvun alku­ puoliskolla. Markkina-asemaa mitataan tässä maan viennin osuutena OECD-maiden kokonaisvien- nistä. Markkinaosuus kuvaa maan merkitystä talousalueen vientikysynnässä. Italia, Norja ja Kanada menettivät suhteellisesti eniten 2000-luvun alkupuoliskolla viennin markkinaosuuttaan, kun taas Turkki ja Korea vahasivat vientimarkkinoita suhteellisesti eniten. USA:n markkinaosuus on OECD-maiden sumin, ja vuonna 2005 se oli 17,6 pro­ senttia. USA:lla on myös sumin markkinaosuus palvelujen viennissä. Palvelujen vien­ nin markkinaosuus kasvoi OECD-maista ylivoimaisesti eniten Irlannissa 2000-luvun alkupuoliskolla. 29 Kuvio 3. OECD-maiden viennin markkinaosuudet 2005, viitevuoden 2000 hin­ noissa USA Saksa Japani Britannia Ranska Korea Kanada Alankomaat Italia Belgia Meksiko Espanja Ruotsi Sveitsi Irlanti Itävalta Australia Tanska Noria Turkki Puola Suomi Tsekki Unkari Luxemburg Portugali Kreikka Slovakia Uusi Seelanti Islanti 0 5 10 15 20 prosenttia Lähde: O E C D Statistics Dataset: Macro trade indicators 2.1.2 Kaupan kansainvälistymiskehitys Suomessa Suomen talouden kansainvälistyminen ja avautuminen kilpailulle näkyy ulkomaankau­ pan kansantuoteosuuden voimakkaana kasvuna 1990-luvulla. 2000-luvun alkuvuosina kansainvälinen kauppa näytti taantuvan hieman maailman talouskasvun hidastumisen myötä, mutta Suomen kokonaisvienti (tavarat ja palvelut) kohosi edelleen vuonna 2006 noin 74,4 miljardiin euroon eli kolmetoista prosenttia edellisvuotista suuremmaksi. Ta­ varaviennin osuus kansantuotteesta on noussut laman aikaisesta vajaasta paristakymme­ nestä prosentista reippaasti yli 30 prosenttiin. Palvelujen suhteellisen pientä tuotanto- ja vientiosuutta selittää osaltaan vientiin voimakkaasti suuntautunut teollisuus. Rakenne­ muutoksessa taloudellisen globalisoitumisen painopisteen odotetaan siirtyvän tavara­ tuotannosta palveluihin, joka on nähtävissä 2000-luvulla tavaraviennin merkityksen supistumisena. Tavaraviennin osuus kokonaisviennistä on laskenut noin neljä prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2006. Vuonna 2006 Suomen kokonaistuonnin arvo, 67,4 miljardia euroa, oli 15 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Vastaavasti myös tavaratuonnin osuus kokonais­ tuotannosta on noussut 2000-luvulle voimakkaan kotimaisen kysynnän kasvattamana. Palvelutuonnin merkitys kokonaistuonnista on pysynyt vajaassa 20 prosentissa 2000- luvun alkupuoliskolla. 30 Kuvio 4. Viennin (tuonnin) osuus BKT:sta (kotimaisesta lopputuotekysynnästä) Suomessa 2000-2006, viitevuoden 2000 hinnoissa ■Viennin osuus BKT:stä lopputuotekysynnästä * Ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito Kansantalouden hyvä kilpailukyky on tukenut Suomen kokonaisulkomaankaupan yli­ jäämän kasvua 1990-luvun alkupuoliskolta lähtien. Nettovienti jäi kuitenkin vuosina 2005 ja 2006 hieman yli seitsemään miljardiin euroon, kun ylijäämää vuonna 2002 kertyi 13,9 miljardia euroa. Suomen kansainvälinen kilpailukyky onkin heikentynyt viime vuosina hintakilpailukykyindeksillä mitattuna. Kuvio 5. Viennin ja tuonnin summan (välisen keskiarvon) osuus BKTlsta ja vien­ nin nettotulojen osuus BKT:sta Suomessa 2000-2005, viitevuoden 2000 hinnois­ sa * Ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito 31 Globalisoituvan kaupan laajuutta Suomessa voidaan tarkastella myös kuvaamalla ulko­ maisten yhtiöiden roolin kehittymistä kauppavirroissa. Ulkomaisten tytäryhtiöiden viennin osuus niiden tuotannosta on tyypillisesti keskiarvoa korkeampi. Liiketoiminta- strategiasta johtuen useat emoyhtiöt myyvät tuotteensa ulkomaisten tytäryhtiöidensä kautta. Kokonsa ja erityisesti kansainvälistyneisyytensä vuoksi myös ulkomaisten emo­ yhtiöiden tuotannon vientivetoisuuden voidaan olettaa olevan keskiarvoa korkeampi. Ulkomaisiksi yhtiöiksi määritellään ne yritykset, jotka ovat ulkomaisen sijoittajan mää­ räysvallassa. Tässä kuvauksessa Suomessa toimivat ulkomaiset emoyhtiöt, joilla on myös määräysvallassaan ulkomailla sijaitsevia yrityksiä, erotetaan ulkomaisista tytär­ yhtiöistä konsemirakenteensa vuoksi. Kuvattaessa ulkomaisten yhtiöiden osuutta kaup­ pavirrasta (viennin osuus kaikkien yritysten viennistä) otetaan siten huomioon sekä ul­ komaisten tytäryhtiöiden että ulkomaisten emoyhtiöiden taloudellinen toiminta. Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilastoon ja yritysten tilinpäätöstietoihin perustuen Suomessa vuonna 2006 ulkomaisten yhtiöiden osuus kaikkien yritysten viennistä oli yli 23 prosenttia. Ulkomaiset yhtiöt kasvattivat vientiosuuttaan 16,5 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2006. Kasvun taustalla on ollut ulkomaisten tytäryhtiöiden vientiosuuden yli 20 prosentin kasvu. Kuvio 6. Ulkomaisten yhtiöiden osuus viennistä Suomessa 2002-2006 25 prosenttia ■ Tytäryhtiöiden osuus viennistä M Emoyhtiöiden osuus viennistä 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Tilastokeskus: Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto, Rakennetilastot 32 2.2 Ulkomaankauppa Suomen maksutaseessa Maksutase kuvaa kansantalouden ulkoista tasapainoa sekä reaali- että rahoitustalouden näkökulmasta ja on osa kansantalouden tilinpitojärjestelmää. Maksutase jaetaan vaihto-, pääoma- ja rahoitustaseeseen. Reaalivirrat kuvataan vaihtotaseessa, johon kuuluu tava­ roiden ja palvelujen ulkomaankauppa, tuotannontekijäkorvaukset ja tulonsiirrot. Pää- omatase sisältää ainoastaan pääomansiirtoja. Rahoitustase kuvaa nettomääräisinä pää­ omanliikkeinä, miten reaalivirroista syntynyt vaihtotaseen alijäämä rahoitetaan ulko­ mailta tai, miten ylijäämä sijoitetaan ulkomaille. Pääomanliikkeitä ovat suorat sijoituk­ set, arvopaperisijoitukset, muut sijoitukset, johdannaiset ja keskuspankin valuuttava­ ranto. Maksutaseen ja ulkomaisen varallisuuden tilastojen laadinnassa noudatetaan Kansain­ välisen valuuttarahaston (IMF) maksutasekäsikirjan ohjeita ja suosituksia. Euroopassa maksutasetilastointia ohjeistavat Euroopan Keskuspankki (rahoitustase), Eurostat (vaihtotase) ja OECD (suorat sijoitukset).1 2.2.1 Tavarakauppa Suomen vaihtotaseen ylijäämän perustana 1990-luvun alun laman jälkeen Suomen tavaravienti lähti voimakkaaseen kasvuun. Kasvua siivittivät varsinkin uusien vientituotteiden kuten ICT-toimialan kehittyminen, uusien vientimarkkinoiden valloittaminen ja ylipäätään Suomen talouden kansainvälis­ tyminen ja avautuminen kilpailulle. Kasvu on ollut erittäin voimakasta 1990-luvun alusta vuosituhannen vaihteeseen. Tavaraviennin osuus, bruttokansantuotteesta, 1990- luvun alussa oli vain vajaat 20 prosenttia, kun taas huippuvuorina 2000 se oli lähes 38 prosenttia. Vuonna 2006 tavaraviennin osuus BKT:sta oli noin 37 prosenttia. Vastaa­ vasti myös tavaratuonnin osuus on kasvanut ja varsinkin vuodesta 2002 lähtien kasvu on ollut jopa nopeampaa tai vähintään yhtä nopeaa kuin tavaraviennissä. Viime vuosina tavaraviennistä erityisesti perusmetallien ja muiden metallituotteiden vienti on jatkanut kasvuaan, mihin on vaikuttanut myös niiden vientihintojen nousu. Tavaratuonnin kas­ vun taustalla voidaan pitää voimakasta kotimaista kysyntää, mutta omalta osaltaan tuonnin arvon kasvuun vaikutti öljyn ja metallien hinnan huomattava nousu. 1 IM F (1993): Balance of Payments Manual, Fifth Edition; EC B (M ay 2007): European Union Balance of paym ents/lntemational Investment Position statistical methods; Eurostat (Decem ber 2007): Balance of Payments Vadem ecum ; O E C D (1996): Benchmark Definition of Foreign Direct Investment; UN (2002): Manual on Statistics of International Trade in Services. 33 Kuvio 7. Tavarakaupan osuus BKT:sta 1975-2006 Tavarakaupan kasvu ja varsinkin kauppataseen ylijäämä näkyy selvästi myös vaihto­ taseessa, joka on ollut vuodesta 1994 lähtien ylijäämäinen. Palvelujen ulkomaankauppa on ollut perinteisesti alijäämäistä2, poikkeuksena kuitenkin vuodet 2002 ja 2004, jolloin palvelujen vienti oli tuontia suurempaa. Tuotannontekijäkorvausten alijäämä on vähi­ tellen supistunut 2000-luvulla, ja vuodet 2004 ja 2006 olivatkin jo ylijäämäiset. Palve­ lujen ulkomaankaupan ja tuotannontekijäkorvausten tulojen ja menojen osuus on kasva­ nut selvästi 2000-luvulla. Kuvio 8. Vaihtotase 1975-2006 mrd euroa 2 Lisätietoja: http://w w w .stat.fi/til/vtp/2006/vtp_2006_2008-01-31_m en_003.htm l. 34 2.2.2 Vaihtotase nettoluotonannon kuvaajana Vaihtotaseella voidaan kuvata toisaalta ulkomaisten taloustoimien kuten tavaroiden ja palvelujen ulkomaankaupan, tuotannontekijäkorvausten ja tulonsiirtojen vaikutusta kan­ santuloon ja toisaalta kansantalouden säästämisen ja investointien välistä tasapainoa. Suomessa kansantalouden tilinpidon nettoluotonanto on käytännössä yhtä kuin vaihtota­ seen ylijäämä, koska pääomataseeseen kuuluvat pääomansiirrot ovat vähäisiä. Kansantalouden investointiaste oli säästämisastetta suurempi ennen 1990-luvun lamaa, jonka aikana molemmat romahtivat. Tämän jälkeen säästämisaste kohosi aina 2001 vuoteen saakka, mutta investointiaste säilyi historiaansa nähden alhaisena. Tuolloin ero investointiasteeseen oli suurimmillaan eli noin kymmenen prosenttiyksikköä. Viime vuosina säästämis-ja investointiasteen asteen ero eli vaihtotaseen ylijäämä on pysytellyt noin viiden prosenttiyksikön suuruisena. Kuvio 9. Kansantalouden säästöjen ja investointien osuus BKT:sta, brutto 1975- 2006 prosenttia 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2006 — Säästö — Investoinnit Lähde: Suom en Pankki 2.3 Tavaroiden ulkomaankauppa 2.3.1 Tavaroiden ulkomaankaupan kehitys Suomen tavaroiden ulkomaankauppa kasvoi vuonna 2006 poikkeuksellisen voimak­ kaasti. Sekä tavaroiden vienti että tuonti kohosivat 17 prosenttia suuremmaksi kuin vuonna 2005. Viime vuosikymmeninä kauppavaihto on kasvanut tätä enemmän vain vuosina 1993 ja 2000. Tavaraviennin arvo oli vuonna 2006 lähes 61,5 miljardia euroa. Vientiä kasvatti erityi­ sesti metallien vientimäärien ja -hintojen nousu, mutta myös kemiallisen teollisuuden tuotteiden ja henkilöautojen vienti kasvoi. Samat tavararyhmät kasvattivat myös tava- ratuontia. Tuonnin arvo kohosi vajaaseen 55,3 miljardiin euroon. 35 Tavarakauppataseen ylijäämä oli vuonna 2006 yli 6,2 miljardia euroa. Vuotta aiemmin ylijäämä jäi 5,4 miljardiin euroon. Tuonnin voimakkaan kasvun vuoksi ylijäämä on jää­ nyt vuosien 2005-2006 aikana selvästi edellisvuosia pienemmäksi. Ennen vuotta 2005 ylijäämä jäi seitsemää miljardia euroa pienemmäksi viimeksi vuonna 1994. EU:n osuus Suomen tavaraviennistä oli 57 prosenttia vuonna 2006, joka oli suunnilleen edellisvuotisella tasolla. Tavaratuonnissa EU:n osuus sen sijaan laski 55,6 prosenttiin, kun se vuotta aiemmin oli 58,7 prosenttia. Muutos johtui tuonnin kasvusta kolmesta suuresta EU:n ulkopuolisesta maasta: Kiinasta, Venäjältä ja Norjasta. Venäjä nousi Suomen suurimmaksi tuontimaaksi 14,1 prosentin osuudella koko tuonnista Saksan jäädessä 13,9 prosenttiin. Viennissä Saksa oli sen sijaan selvästi suurin kauppakumppa­ ni 11,3 prosentin osuudellaan. Myös tavarakauppavaihdossa Saksa oli tärkein 12,5 pro­ sentin osuudella Suomen ulkomaankaupasta. Venäjällä oli tasan 12 prosentin osuus kauppavaihdosta. Taulukko 1. Ulkomaankauppa vuonna 2005 ja 2006, miljoonaa euroa 2005 2006 Muutos % Tuonti 47 027 55 253 + 17 Vienti 52 453 61 489 + 17 Tase + 5 426 + 6 237 Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö Kuvio 10. Vienti alueittain 1998-2006 mrd euroa Koko vienti Sisäkauppa Ulkokauppa Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö 36 Kuvio 11. Tuonti alueittain 1998-2006 mrd euroa «■*« Koko tuonti «<■» Sisäkauppa li«» uikokauppa 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö Metallien perusteollisuus oli viennin kasvuala hintojen nousun vuoksi Vuonna 2006 metalli-, kone- ja kulkuneuvoteollisuuden vienti kohosi 27 prosenttia suu­ remmaksi kuin vuonna 2005. Metallien perusteollisuuden vienti kasvoi 37 prosenttia lähinnä vientihintojen nousun ansiosta. Henkilöautojen viennin arvo kasvoi 60 prosent­ tia, ja teollisuuden koneiden ja laitteiden vienti 13 prosenttia. Metalleja vietiin lähinnä Ruotsiin, Alankomaihin ja Saksaan. Henkilöautoja vietiin hieman yli 100 000 kappa­ letta, josta Venäjän osuus oli mnsaat 43 000 autoa ja Saksan osuus vajaat 33 000 autoa. Ryhmän vientiä kasvattivat myös huhtikuulle ajoittuneet risteilyalustoimitukset, joiden yhteisarvo oli yli 760 miljoonaa euroa. Maansiirto-ja kaivuukoneiden viennin arvo kas- voi 31 prosenttia ja nosto-ja lastauskoneiden vienti 11 prosenttia. Paperiteollisuusko- neiden vienti jäi kymmeneksen pienemmäksi kuin vuonna 2005. Sähköteknisten tuotteiden vienti oli vuonna 2006 kolmen prosentin kasvussa. Vienti kasvoi voimakkaasti tammikuusta toukokuuhun. Sen jälkeenkin vienti oli korkealla ta­ solla, mutta jäi kuitenkin vuoden 2005 loppupuoliskon poikkeuksellisen vahvaa vientiä pienemmäksi. Matkapuhelimien viennin arvo kasvoi kolme prosenttia puhelimien hin­ tojen nousun ansiosta. Vientimäärä oli sen sijaan viiden prosentin laskussa. Puhelimia vietiin vajaat 33 miljoonaa kappaletta, kun vuotta aiemmin vientimäärä oli 34,6 miljoo­ naa puhelinta. Vuonna 2006 tärkeimmät matkapuhelimien ostajamaat olivat Britannia, Venäjä ja Saksa. Sähkökaapelin vienti lisääntyi kolmanneksen, sähkömuuttajien ja - suuntaajien vienti viidenneksen ja sähkökytkentälaitteiden vienti kuusi prosenttia. Metsäteollisuuden vienti päätyi 17 prosentin kasvuun vuonna 2006. Kasvu johtui osaksi vertailuvuoden kevätkesälle ajoittuneista metsäteollisuuden työtaistelutoimista, mutta vienti kasvoi myös alkuvuoden ja loppusyksyn aikana. Paperin vienti kasvoi 15 pro­ senttia ja puutavaran sekä puutuotteiden vienti 11 prosenttia. Sellun vienti lähes puoli­ toistakertaistui. 37 Öljytuotteiden viennin arvo kohosi yli kolmanneksen edellisvuotista suuremmaksi. Sekä kemian perusteollisuuden että lääkevalmisteiden vienti kasvoi viidenneksen ja muovien vienti 11 prosenttia. Kuvio 12. Vienti tuoteluokittain 2006 Sähkötekninen teoil. 15,2 mrd euroa ^----- Kemian teollisuus Puu-ja paperiteoll.----- 8,4 mrd euroa 12,4 mrd euroa Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö Energiatuotteiden ja raaka-aineiden tuonti vahvassa kasvussa Energiatuotteiden tuonnin arvo kohosi vuonna 2006 lähes kolmanneksen suuremmaksi kuin vuonna 2005. Raakaöljyä tuotiin 15 prosenttia edellisvuotista enemmän. Kun raa­ kaöljyn hinta samaan aikaan nousi melkein neljänneksen, tuonnin arvo kasvoi 44 pro­ senttia. Öljyn ja öljytuotteiden osuus Suomen koko tuonnista kohosi lähes 12 prosent­ tiin. Raaka-aineita ja tuotantohyödykkeitä tuotiin viidennes enemmän kuin vuonna 2005. Huomattava osa kasvusta johtui metallien hintojen jyrkästä noususta. Raudan ja teräk­ sen tuonnin arvo kasvoi viidenneksen ja värimetallien tuonnin arvo 60 prosenttia. Väri- metalleista eniten kasvoi kuparin ja nikkelin tuonti. Kemian perusteollisuuden tuottei­ den tuonti lisääntyi 14 prosenttia ja muovien tuonti yhdeksän prosenttia. Investointitavaroiden tuonti kasvoi vuonna 2006 kymmeneksen. Moottoreiden tuonti lisääntyi lähes neljänneksen ja erilaisten puhelin- ja radiolaitteiden tuonti 11 prosenttia. Alustuonti kolminkertaistui edellisvuotisesta. Eri toimialojen erikoiskoneiden tuonti kasvoi muutaman prosentin. Atk-laitteiden tuonti jäi sen sijaan suunnilleen vuoden ta­ kaiselle tasolle. Kestokulutustavaroiden tuonti kasvoi 12 prosenttia vuonna 2006. Henkilöautoja tuotiin 230 000 kappaletta, kun tuonti vuonna 2005 jäi 211 000 autoon. Tärkeimmät tuontimaat olivat Saksa (lähes 48 000 autoa), Britannia (34 000 autoa) ja Japani (vajaat 28 000 au­ toa). Televisio- ja radiovastaanottimien tuonti kasvoi kolmanneksen ja huonekalujen tuonti 17 prosenttia. Kotitalouskoneiden tuonti oli puolestaan seitsemän prosentin las­ kussa. Lyhytkestoisista kulutustavaroista sekä elintarvikkeiden että vaatteiden tuonti kasvoi runsaat kahdeksan prosenttia. 38 Kuvio 13. Tuonti tavaroiden käyttötarkoituksen mukaan vuonna 2006 Energiatuotteet 8,5 mrd euroa Muut kulutustavarat 7,8 mrd euroa Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö Kauppa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa lisääntynyt selvästi EU:n osuus Suomen tavaroiden ulkomaankaupasta on viime vuosina laskenut tasaisesti. Vuonna 2004 EU:lla oli 58,5 prosentin osuus kauppavaihdosta, vuotta myöhemmin 57,7 prosenttia ja vuonna 2006 enää 56,3 prosenttia. Osuuden lasku vuonna 2006 johtui ul- kokaupan tuonnin vahvasta kasvusta. EU:n osuus Suomen tavaratuonnista jäi 55,6 pro­ senttiin, kun se oli vuotta aiemmin 58,7 prosenttia. Viennissä EU:n osuus on sen sijaan pysytellyt suunnilleen edellisvuotisella tasolla, 57 prosentissa. Tavarakauppa useimpien tärkeiden EU-kauppakumppaneiden kanssa kasvoi selvästi. Vienti Saksaan lisääntyi neljänneksen, ja tuonti sieltä yhdeksän prosenttia. Saksa oli tavarakauppavaihdoltaan Suomen suurin kauppakumppani. Vientimaista se oli selvästi suurin 11,3 prosentin osuudellaan ja tuontimaista Venäjän jälkeen toisena 13,9 prosen­ tin osuudella. Vienti Ruotsiin kasvoi 14 prosenttia ja tuonti sieltä yhdeksän prosenttia. Tärkeistä EU-maista vahvimmassa kasvussa oli Alankomaat, jonne vienti kasVoi nel­ jänneksen, ja josta tuonti kasvoi 30 prosenttia. Aiemmin suotuisasti kehittynyt tavara- tuonti Virosta jäi poikkeuksellisesti 14 prosenttia edellisvuotista pienemmäksi vuonna 2006. Kiinan osuus EU:n ulkopuolisista suurista kauppakumppaneista kasvoi eniten. Tavara­ vienti Kiinaan kasvoi yli neljänneksen ja tuonti Kiinasta 46 prosenttia. Venäjä säilytti asemansa Suomen toiseksi tärkeimpänä kauppakumppanina, kun vienti sinne kasvoi kahdeksan prosenttia ja tuonti 18 prosenttia. Myös tavarakauppa muiden suurten EU:n ulkopuolisten maiden, Yhdysvaltojen, Norjan ja Japanin kanssa lisääntyi selvästi. Vienti Arabiemiirikuntiin ja Kanadaan oli sen sijaan laskussa. 39 Kuvio 14. Tärkeimmät kauppakumppanit tavarakauppavaihdon mukaan 2006 Venäjä Saksa Ruotsi Kiina Britannia Alankomaat USA Italia Ranska Tanska Norja Viro mrd euroa Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö 2.3.2 Ulkomaankauppaa harjoittaneet yritykset kokoluokittain Vuonna 2006 Tullihallituksen ulkomaankaupan tilastoaineiston mukaan tavaravientiä harjoittaneita yrityksiä oli yhteensä 14 611. Tämä oli noin 750 yritystä enemmän kuin vuotta aiemmin, jolloin kasvua edellisvuoteen verrattuna oli noin viisi prosenttia. Näistä selvästi suurin osa, 88 prosenttia, oli pk-yrityksiä3. Tavaravientiä harjoittaneista yrityk­ sistä eniten oli mikroyrityksiä, noin 58 prosenttia. Suuriin yrityksiin kuului vajaa kym­ menesosa kaikista tavaravientiä harjoittaneista yrityksistä. Taulukko 2. Tavaroiden ulkomaankauppaa harjoittaneiden yritysten lukumäärät Vienti 2006 Osuus % Tuonti 2006 Osuus % Suuret yritykset 1 239 8 1 917 5 Pk-yritykset yhteensä 12 845 88 34 876 89 Keskisuuri yritys 1 251 9 1 957 5 Pieni yritys 3 024 21 5 454 14 Mikroyritys 8 570 58 27 465 70 Määrittelemätön 527 4 2 550 6 Yhteensä 14611 100 39 343 100 Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö Tavaratuontia harjoittaneiden yritysten lukumäärä oli vuonna 2006 yli kaksinkertainen vientiä harjoittaneisiin yrityksiin verrattuna. Yhteensä tavaroiden tuontia käyviä yrityk­ siä oli 39 343 eli noin 2 000 yritystä enemmän kuin vuotta aiemmin. Myös tuonnissa lähes 90 prosenttia yrityksistä kuului pk-yrityksiin suurten yritysten osuuden jäädessä 3 Yritysten kokoluokkien määrittely on kuvattu tuoteselosteessa U lkom aankauppa yritysten kokoluokittain. http://www.tulll.fi/fi/05_Ulkom aankauppatilastot/01_SVT/index.jsp 40 viiteen prosenttiin. Mikroyrityksiä oli 27 465 kappaletta, joka vastasi lukumäärältään 70 prosenttia kaikista tavaroiden tuontia harjoittaneista yrityksistä. Suuria yrityksiä oli 1917, joka oli hieman vajaa sata yritystä enemmän kuin vuotta aiemmin. Tuontia har­ joittavien yritysten kokonaismäärä kasvoi vuodesta 2005 noin kuudella prosentilla. Suurten yritysten osuus Suomen tavaraviennin arvosta vuonna 2006 oli noin 86 pro­ senttia. Viennin arvo suurilla yrityksillä oli yhteensä 53,1 miljardia euroa. Pk-yritysten osuus tavaraviennin arvosta oli 13 prosenttia eli arvoltaan noin 7,7 miljardia euroa. Suomen tavaratuonnista suurten yritysten osuus oli 75 prosenttia. Tuonnin arvo suurilla yrityksillä oli 41,4 miljardia euroa. Pk-yritysten osuus tavaroiden tuonnista jäi 24 pro­ senttiin eli noin 13,3 miljardiin euroon. Vuonna 2006 suurten yritysten tavaravienti kasvoi 17 prosenttia, ja tavaratuonnissa kas­ vua oli 18 prosenttia. Pk-yrityksillä vienti kasvoi 17 prosenttia ja tuonti 12 prosenttia edellisvuodesta. Pk-yrityksistä nopeimmin tuontiaan kasvattivat mikroyritykset, joilla kasvua oli 22 prosenttia. Kuvio 15. Ulkomaankauppa yritysten kokoluokittain vuonna 2006 Kaikki yritykset yhteensä Suuret yritykset Pk-yritykset yhteensä Keskisuuret yritykset Pienet yritykset Mikroyritykset 0 10 20 30 40 mrd euroa 60 70 Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö Pk-yritysten tuonti kolmansista maista kasvoi 14 prosenttia Suurten yritysten tuonnista noin 51 prosenttia, arvoltaan 21 miljardia euroa, tuotiin EU- alueelta. Kasvua oli tuonnissa kymmenen prosenttia. EU:n ulkopuolelta suuret yritykset toivat tavaroita vastaavasti 20,4 miljardin euron edestä kasvun ollessa 28 prosenttia. Euro-alueelta suurten yritysten tuonti oli noin 12 miljardia euroa. Pk-yritysten tuonti EU-alueelta oli yli kaksi kertaa suurempaa kuin EU:n ulkopuolinen tuonti. EU-alueelta pk-yritykset toivat tavaroita yhteensä noin 9,3 miljardin euron ar­ vosta EU:n ulkopuolisen tuonnin arvon jäädessä neljään miljardiin euroon. Pk- yrityksillä EU:n ulkopuolinen tuonti kasvoi hieman voimakkaammin kuin tuonti EU- alueelta. EU:n ulkopuolista tuontia kasvatti erityisesti mikroyritykset, joiden tuonnin arvo kasvoi 17 prosenttia edellisvuodesta. Yhteensä pk-yritysten tuonnin kasvu EU:n ulkopuolelta oli 14 prosenttia, ja EU-sisäkaupassa kasvua kertyi 11 prosenttia. 41 Mikroyritysten vienti kasvoi 22 prosenttia Tavaroiden viennissä vuonna 2006 parasta kasvuvauhtia nähtiin mikroyrityksiltä, joiden vienti kasvoi 22 prosenttia. Mikroyritysten viennin osuus tavaroiden koko viennistä oli kuitenkin vain noin yksi prosentti ja koko pk-sektorin noin 13 prosenttia. Suuret yrityk­ set vastasivat 86 prosentista Suomen tavaraviennistä, mikä kuvaa hyvin viennin keskit­ tymistä suurten yritysten varaan. Suurten yritysten ja pk-yritysten tavaravienti kasvoi vuodesta 2005 noin 17 prosentilla kummassakin kokoluokassa. Kuvio 16. Viennin ja tuonnin arvon muutos yritysten kokoluokittain vuodesta 2005 vuoteen 2006 Kaikki yritykset yhteensä S u u re t yritykset Pk-yritykset yhteensä K es k is u u re t yritykset P ie n e t yritykset M ikroyritykset 0 5 10 15 20 25 prosenttia Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö Suurten yritysten tavaroiden viennistä EU-alueelle suuntautui 30,4 miljardia euroa, ja vastaavasti EU.n ulkopuolisiin maihin 22,6 miljardia euroa. Vienti kasvoi kummallekin alueelle suunnilleen samaa vauhtia, noin 16-17 prosenttia. Euroalueelle suuret yritykset veivät tavaroita 16,6 miljardin euron arvosta vuonna 2006. Pk-yrityksillä viennistä suuntautui EU-alueelle 4,4 miljardia ja EU:n ulkopuolisiin mai­ hin 3,3 miljardia euroa. EU:n ulkopuolinen tavaroiden vienti kasvoi 19 prosentin vauh­ tia, ja EU:n sisälle vienti kasvoi 15 prosentilla. Pk-yrityksistä erityisesti mikroyritysten vienti kasvoi EU:n ulkopuolelle yltäen 23 prosentin kasvuvauhtiin. Ulkomaankaupan keskittyneisyys ennallaan Viiden suurimman yrityksen osuus Suomen tavaroiden koko viennistä oli 31 prosenttia vuonna 2006, jossa oli laskua edellisvuodesta kaksi prosenttiyksikköä. Tuonnissa kes­ kittyminen ei ollut aivan yhtä voimakastapa viiden suurimman yrityksen osuus tavaroi­ den koko tuonnin arvosta oli 25 prosenttia. Viiden suurimman yrityksen osuus tuonnista kasvoi kaksi prosenttiyksikköä. 42 Kuvio 17. Ulkomaankaupan keskittyminen yrityksittäin vuosina 2000-2006 prosenttia 100 - f ------------- 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 TUONTI VIENTI Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö ,,, Sadan suurimman yrityksen osuus tavaraviennistä pysyi edellisvuoden tasolla 71 pro­ sentissa. Tuonnissa sata suurinta yritystä kasvattivat kahdella prosenttiyksiköllä osuut­ taan tavaratuonnin arvosta 55 prosenttiin. Viennissä 500 miljoonan euron rajan ylitti 18 yritystä, ja yli miljoonan euron vientiin ylsi 1 853 yritystä eli yli sata yritystä enemmän kuin vuotta aiemmin. Tuonnin puolella tavaroiden ulkomaankauppa jakaantui hieman tasaisemmin. 500 miljoonan euron rajan ylittäneitä yrityksiä oli yhdeksän, ja yli miljoo­ nalla eurolla tuontia harjoittavia yrityksiä oli 3 238. Vuosina 2000-2006 tavaroiden tuonnin ja viennin keskittyneisyydessä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Tuoteluokittain tarkasteltuna tavaraviennin keskittyminen oli edelleen voimakkainta paperimassan, paperin ja kartongin viennissä. Tuoteluokan viejistä viisi suurinta vastasi 74 prosentin osuudesta. Perusmetallien viennin keskittyminen oli myös varsin voima­ kasta, ja viiden suurimman viejän osuus kasvoi edelleen viidellä prosenttiyksiköllä edellisvuodesta nousten 72 prosenttiin. Tuonnissa keskittyneintä oli sähköteknisten tuotteiden ulkomaankauppa, jonka arvosta 49 prosenttia muodostui viiden suurimman yrityksen tuonnista. Tärkeimpien tavaravientimaiden osalta keskittyneintä oli vienti Kiinaan. Viiden suu­ rimman yrityksen osuus viennistä Kiinaan nousi 49 prosenttiin, jossa kasvua oli yksi prosenttiyksikkö edellisvuodesta. Seuraavaksi keskittyneintä Suomen tavaravienti oli Britanniaan ja Saksaan, joihin viiden suurimman yrityksen osuus viennistä oli 47 ja 44 prosenttia. Tavaroiden tuontimaiden osalta Suomen tuonti oli keskittyneintä Venäjältä, jossa viisi suurinta tuojaa vastasivat jopa 67 prosentin osuudesta. Viiden suurimman yrityksen osuus Venäjän tuonnista laski kuitenkin noin kahdella prosenttiyksiköllä. Myös Kiinan tuonti oli hyvin keskittynyttä, ja viiden suurimman tuojan osuus nousi kahdeksalla pro­ senttiyksiköllä 56 prosenttiin. 43 2.3.3 Ulkomaankauppaa harjoittaneet yritykset omistajatyypeittäin Vuoden 2006 aikana 14 611 yritystä harjoitti tavaroiden vientiä. Näistä yrityksistä noin 90 prosenttia eli yhteensä hieman yli 13 100 yritystä oli yksityisiä kotimaisia yrityksiä4. Ulkomaalaisomistuksessa olevia yrityksiä oli noin 1 200 ja valtiosektorin yrityksiä noin sata. Tavaroiden viennissä suurin osa yksityisistä kotimaisista yrityksistä toimi tukku-ja vähittäiskaupan alalla tai teollisuudessa. Myös ulkomaalaisomisteisissa yrityksissä tär­ kein toimiala oli tukku- ja vähittäiskauppa. Tavaratuontia harjoittaneita yrityksiä toimi Suomessa yhteensä 39 343 vuonna 2006. Merkittävin osa niistä oli yksityisiä kotimaisia yrityksiä, joita oli yhteensä noin 36 600. Ulkomaalaisomisteisten yritysten määrä nousi yli sadalla noin 2 100 yritykseen, ja val­ tiosektorin yritysten määrä laski viime vuoden reilusta 200 yrityksestä hieman alle 190 yritykseen. Myös tavaroiden tuonnissa tärkein toimiala yksityisillä kotimaisilla yrityk­ sillä ja ulkomaalaisomisteisilla yrityksillä oli tukku- ja vähittäiskauppa. Vuonna 2006 yksityisten kotimaisten tuontiyritysten osuus kaikista tuontiyrityksistä säilyi edellisvuo­ den tasolla, noin 93 prosentissa. Ulkomaalaisomistuksessa olevien tuontiyritysten osuus jäi viiteen prosenttiin. Vuonna 2006 yksityisten kotimaisten yritysten tavaravienti oli 41,6 miljardia euroa. Kasvua kertyi 11 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna. Yksityisten kotimaisten yritysten osuus koko tavaraviennistä laski kuitenkin hieman, noin 68 prosenttiin. Ulkomaa­ laisomistuksessa olevien yritysten vienti oli 15,9 miljardia euroa, ja se kasvoi vuodesta 2005 lähes kolmanneksella. Ulkomaalaisomistuksessa olevat yritykset vastasivat 26 prosentin osuudesta koko tavaraviennistä, kun niiden osuus edellisvuonna oli 22 pro­ senttia. Valtiosektorin vienti nousi noin 3,2 miljardiin euroon, jossa kasvua edellisvuo­ desta oli 28 prosenttia. Yksityisten kotimaisten yritysten tavaroiden tuonti kasvoi 15 prosenttia nousten 27,9 miljardiin euroon vuonna 2006. Tavaroiden tuonnista näiden yritysten osuus oli noin 51 prosenttia. Ulkomaalaisomistuksessa olevien yritysten osuus tuonnista oli noin 36 pro­ senttia, mikä vastasi 19,8 miljardin euron tuonnin arvoa. Energiatuotteiden tuomin kas­ vu valtio-omisteisissa yrityksissä nosti koko valtiosektorin tuomin arvon hieman yli 7 miljardia euroon, jossa kasvua oli 28 prosenttia. Koko tavaratuonnin arvosta valtiosek­ torin osuus oli noin 13 prosenttia. Yksityisten kotimaisten yritysten tavaraviennistä suurin osa, noin 24,3 miljardia, suun­ tautui EU:n sisälle. EU:n ulkopuolisiin maihin vienti oli arvoltaan noin 17,3 miljardia euroa. Valtiosektorin yritysten viemistä 71 prosenttia, noin 2,3 miljardia euroa, suun­ tautui EU-alueelle. Ulkomaalaisomisteisten yritysten vienti EU:n alueelle oli noin 8,2 miljardia ja sen ulkopuolelle noin 7,7 miljardia euroa. Yksityisten kotimaisten yritysten tavaratuonti EU-alueelta oli hieman suurempaa kuin EU:n ulkopuolelta. Yksityiset kotimaiset yritykset toivat tavaroita EU:sta 15,6 miljar­ dilla ja sen ulkopuolelta 12,3 miljardilla eurolla. Ulkomaalaisomisteisilla yrityksillä tuonti EU:n alueelta oli lähes kaksinkertainen EU:n ulkopuoliseen tuontiin verrattuna. Tuomin arvo EU:n alueelta oli noin 13 miljardia euroa. EU:n ulkopuolinen tuonti jäi noin 6,9 miljardiin euroon. Valtiosektorin yritysten tuomin arvo oli hieman yli seitse­ män miljardia euroa. Niiden tuomista noin 74 prosenttia oli EU:n ulkopuolisista maista ja 26 prosenttia EU-alueelta. 4 Yritysten omistajatyyppien määrittely on kuvattu tuoteselosteessa Ulkomaankauppa yritysten omistaja- tyypeittäin 44 Kuvio 18. Ulkomaankauppa yritysten omistajatyypeittäin vuonna 2006 Y h te e n s ä Y ks ity in en ko tim ainen U lko m aa la iso m is te in en V altiosektori Muut as Tuonti B i V ienti I ■ • i i i i 0 10 20 30 40 50 60 mrd euroa Lähde: Tullihallitus, Tilastoyksikkö 45 2.4 Palvelujen ulkomaankauppa 2.4.1 Matkailu palvelujen ulkomaankaupassa Palvelujen ulkomaankaupassa matkailu kuvaa kansainvälisen matkailun tuloja ja me­ noja1. Matkailupalvelujen viennistä saatavat tulot muodostuvat ulkomaisten matkailijoi­ den kulutuksesta Suomessa ja vastaavasti matkailupalveluiden tuonti koostuu suoma­ laisten matkailijoiden kulutuksesta ulkomailla. Maksutaseessa matkailuun lasketaan ulkomaille suuntautuvasta joko työhön liittyvästä tai henkilökohtaisesta (esim. loma- ja muut vapaa-ajanmatkat) matkasta aiheutuneet ulkomaisille toimijoille kohdentuvat me­ not lukuun ottamatta maiden välisiä matkoja, jotka on luokiteltu kuljetuspalvelujen hen­ kilökuljetuksiin. Matkailulle tyypillisiä palveluja ovat majoitus- ja ravitsemispalvelut, kuljetuspalvelut sekä kulttuuri-, virkistys- ja viihdepalvelut. Näiden lisäksi matkailukulutukseen sisältyy myös vähittäiskaupan palveluja eli tavaroiden ja elintarvikkeiden ostoja matkan kohde­ maassa. Matkailukulutukseen sisältyvät ostokset kattavat kaikki ulkomailta henkilö­ kohtaiseen käyttöön hankitut tavarat, mukaan lukien kodinkoneet, viihde-elektroniikka, huonekalut sekä autot ja muut kulkuvälineet2. Matkailukulutukseen ei lasketa mukaan kiinteän omaisuuden hankintaa eikä kaupalliseen toimintaan (esim. jälleenmyyntiin tai välituotekäyttöön) liittyviä ostoja. Vuonna 2006 Suomen matkailutulot ulkomailta olivat lähes 1,9 miljardia euroa ja mat- kailumenot ulkomaille 2,7 miljardia euroa. Edellisestä vuodesta tulot lisääntyivät 8 pro­ senttia ja menot 11 prosenttia. Maksutaseen kuljetuspalveluihin sisältyvät matkustaja- kuljetukset ovat lähes kokonaan kansainvälisen matkailun aikaansaamaa ja siksi ne voi­ daan laskea mukaan matkailun kokonaiskulutukseen. Kansainvälisistä matkustajakulje- tuksista saadut tulot olivat 695 miljoonaa euroa ja menot 449 miljoonaa euroa. Edelli­ sestä vuodesta tulot vähenivät vajaat kolme prosenttia menojen pysyessä lähes ennal­ laan. Yhteenlaskettuina matkailun ja kansainvälisten henkilökuljetuspalvelujen vienti oli arvoltaan 2,586 miljardia ja tuonti 3,172 miljardia euroa vuonna 2006. Suomen matkailupalvelujen vienti ja tuonti kohdentuu pääasiassa Eurooppaan. Matkai- luviennin arvosta 85 prosenttia ja tuonnin arvosta 81 prosenttia oli peräisin Euroopan maista vuonna 2006. Kaukomatkailun kasvun seurauksena Euroopan osuuksissa on pientä laskua. Viron liityttyä EU:hun vuonna 2004 matkailupalvelujen tuonti on keskit­ tynyt aikaisempaa enemmän EU25-maihin, joiden osuus Suomen matkailupalvelujen tuonnista on noussut noin 70 prosenttiin. Matkailupalvelujen viennissä EU25-maiden osuus jää tuontia pienemmäksi eli 57 prosenttiin. Epätasapaino tuonnin ja viennin vä­ lillä johtuu Venäjän merkittävästä asemasta Suomen matkailutulojen lähtömaana. 1 M aksutaseessa ’m atkailun’ käsitettä sovelletaan laajemmin (IM F, B P M 5) kuin matkailutilastoissa (UNA/VTO, Recommendations on Tourism Statistics, 1994) ja matkailukulutukseen lasketaan kuuluvaksi m yös kausi- ja rajatyöntekijöiden kulutus. Samoin mukaan lasketaan opiskeluun ja sairaanhoitoon liittyvä kulutus ulkomailla matkan kestosta riippumatta. 2 Autojen ja muiden kulkuvälineiden tuonti koskee vain EU:n sisämarkkinoita. Kaksinkertaisen laskemisen ehkäisem iseksi ulkomailta henkilökohtaiseen käyttöön tuotuja uusia tai käytettyjä ajoneuvoja ei ole Suo­ m essa sisällytetty matkailukulutukseen, koska kansantalouden tilinpidossa ne on huomioitu kotitalouksi­ en kulutusmenoissa kotimaassa. Tarjontapuolella ne kuitenkin puuttuvat tuonnista. 46 Suomen matkailutulot kasvoivat 8 prosenttia Ulkomaalaisten matkailukulutus Suomessa nousi 1,891 miljardiin euroon vuonna 2006. Edellisestä vuodesta matkailutulot lisääntyivät vajaat kahdeksan prosenttia. Matkailu­ tulot kasvoivat jo toisena peräkkäisenä vuotena muutamia vuosia jatkuneen heikon ke­ hityksen jälkeen. Vuonna 2006 tuloja kasvatti eniten Suomen tarjoamien matkailupal­ velujen lisääntynyt kysyntä Venäjällä ja EU-maissa. Myös matkailijoiden keskimääräi­ nen kulutus Suomessa nousi. Taulukko 3. Suomen matkustustase maittain 2006, miljoonaa euroa, vuosimuutos (%) 2006-2005 |M a a : vf Tulot M enot Tase Vuosim uutos, % 2006-2005 - ' T u lo t-’ : Menot EU25 1 073 1 858 -785 7,8 5,4 Alankomaat 49 31 18 -15,5 3,3 Belgia 32 44 -12 14,3 -2,2 Espanja 47 248 -201 9,3 5,1 Irlanti 10 15 -5 25,0 15,4 Britannia 121 108 13 7,1 4,9 Italia 52 116 -64 18,2 11,5 Itävalta 20 40 -20 5,3 17,6 Kreikka 10 101 -91 11,1 13,5 Portugali 6 40 -34 20,0 2,6 Ranska 59 103 -44 11,3 15,7 Ruotsi 328 280 48 2,2 -2,8 Saksa 150 171 -21 10,3 . 11,8 Tanska 40 44 -4 11,1 -2,2 Viro 86 346 -260 34,4 1,8 Latvia 13 29 -16 8,3 -3,3 Liettua 6 13 -7 0,0 8,3 Puola 16 23 -7 23,1 9,5 Tsekki 11 35 -24 10,0 2,9 Unkari 10 30 -20 25,0 20,0 Muut EU-maat 7 41 -34 -12,5 24,2 Extra-EU 818 865 -47 7,2 23,9 Venäjä 459 143 316 11,1 -1,4 Norja 67 60 7 3,1 3,4 Sveitsi 39 36 3 0,0 5,9 Muu Eurooppa 7 101 -94 -53,3 2,0 Yhdysvallat 88 165 -77 1,1 17,9 Kanada 14 11 3 -6,7 10,0 Japani 56 18 38 7,7 5,9 Muu maailma 88 331 -243 14,3 69,7 OECD 1 240 1 812 -572 5,4 7,7 Yhteensä 1891 2 723 -832 7,6 10,6 Lähde: Tilastokeskus, Yritysten suhdanteet: liikenne ja matkailu Matkailutulot Venäjältä kasvoivat edellisestä vuodesta 11 prosenttia ja nousivat 459 miljoonaan euroon. Suomen puheenjohtajuus vuoden 2006 jälkimmäisellä puolivuotis- kaudella ja siihen liittyvät useat kansainväliset kokoukset antoivat lisäpanoksen mat­ kailun jo muutenkin hyvään kehitykseen. Tulot EU25-maista lisääntyivät kahdeksan prosenttia ja nousivat 1,073 miljardiin euroon, mikä vastaa 60 prosenttia vuoden 2006 matkailupalvelujen viennin kokonaisarvosta. 47 Voimakkainta matkailun kasvu oli EU:hun vuonna 2004 liittyneistä uusista jäsenmaista, joista saadut yhteenlasketut tulot nousivat edellisestä vuodesta vajaan neljänneksen lä­ hes 150 miljoonaan euroon. Uusista jäsenmaista saadut matkailutulot kattoivat 14 pro­ senttia matkailupalvelujen viennin arvosta EU25-maihin. Noin 60 prosenttia uusista jäsenmaista saaduista matkailutuloista oli peräisin Virosta. Matkailutulot vanhoista EU15-maista kasvoivat 6 prosenttia. Lähes puolet Suomen matkailutuloista (924 milj.) saatiin edelleen EU15-maista. Venäjän osuus tuloista oli entiseen tapaan vajaa neljännes nettotulojen noustessa 316 miljoonaan euroon vuonna 2006. Venäjän lisäksi yksittäi­ sistä maista suurimmat tulot saatiin Ruotsista (328 milj.), Saksasta (150 milj.) ja Britan­ niasta (121 milj.). Suomen matkailumenot lisääntyivät 11 prosenttia Suomalaisten ulkomaanmatkailussa jatkui voimakas kasvutrendi, mikä nosti matkailu- menoja edellisestä vuodesta 11 prosenttia 2,723 miljardiin euroon vuonna 2006. Var­ sinkin kaukokohteet ovat kasvattaneet suosiotaan ja menot lisääntyivät suhteellisesti eniten Aasiaan ja Amerikkaan. Matkailumenojen tuloja nopeampi kasvu syvensi mat- kustustaseen alijäämää vajaalla viidenneksellä, 832 miljoonaan euroon. Suurimmat ali­ jäämät Suomella on Viron (-260 milj.) ja Espanjan (-200 milj.) välisissä taseissa. Suo­ malaisten matkailu Viroon on viime vuosina ollut pienessä laskussa, ja toisaalta viro­ laisten matkailu Suomeen on lisääntynyt maan liityttyä EU:hun, joten alijäämä Suomen ja Viron välisessä matkustustaseessa on hieman supistunut. Suomen ja Espanjan väli­ sessä matkailussa alijäämä on kasvanut. Matkailumenot EU25-maihin lisääntyivät 5 prosenttia ja nousivat 1,9 miljardiin euroon vuonna 2006. Tästä EU15-maiden osuus oli runsaat 1,3 miljardia euroa. Matkailumenot uusiin EU-maihin olivat 512 miljoonaa euroa, josta Viron osuus kattaa yli kaksi kol­ masosaa. Yksittäisistä maista suomalaiset matkailijat kuluttivat eniten Virossa (346 milj.), Ruotsissa (280 milj.) ja Espanjassa (248 milj.). Euroopan ulkopuolella suomalaisten matkailukulutus vuonna 2006 nousi yhteensä lähes 525 miljoonaan euroon, josta Aasian osuus oli runsaat 206 miljoonaa ja Amerikan osuus 246 miljoonaa. Heikentynyt dollari kasvatti matkailua Yhdysvaltoihin nostaen menoja edellisestä vuodesta vajaalla viidenneksellä 165 miljoonaan euroon. Aasiassa merkittä­ vää kasvua oli Thaimaahan ja Kiinaan suuntautuvassa matkailussa. Matkailumenot Thaimaahan nousivat 76 miljoonaan euroon ja Kiinaan 61 miljoonaan euroon. 48 Kuvio 19. Suomen matkustustase 1975-2006 mrd euroa Lähde: Tilastokeskus, Yritysten suhdanteet: liikenne ja matkailu Suomen matkailuvaje 832 miljoonaa euroa vuonna 2006 Suomen matkustustase on ollut alijäämäinen 1980-luvun puolivälistä lähtien. Toisin sanoen suomalaisten matkailijoiden kulutus ulkomailla on ollut suurempaa kuin ulko­ maisten matkailijoiden kulutus Suomessa. Suurimmillaan alijäämä oli 1990-luvun tait­ teessa, jolloin se nousi miljardiin euroon. Matkustustaseen vaje kaventui 1990-luvun alun lamavuosien aikana, mutta alkoi jälleen kasvaa matkailun elpyessä vuosikymme­ nen loppupuolella. Vuosina 1995-2002 matkailuviennin 39 prosentin kasvu oli tuonnin 27 prosentin kas­ vua huomattavasti nopeampaa, mikä hillitsi alijäämän kasvua. Vuoden 2002 jälkeen matkailutulojen kasvu pysähtyi ja tulot pysyivät kolme vuotta samalla vajaan 1,7 mil­ jardin tasolla. Tulot kääntyivät uudelleen nousuun vuonna 2005, jolloin ne lisääntyivät edellisestä vuodesta viisi prosenttia. Vuonna 2006 matkailupalvelujen viennin kasvu jatkui lähes kahdeksan prosentin vauhdilla. Suomalaisten matkailutuonti alkoi nopeutua vuonna 2004 syventäen alijäämää, joka vuonna 2006 nousi 832 miljoonaan euroon.3 Ulkomaalaiset käyttivät ostoksiin yli 700 miljoonaa euroa Suomen matkailuviennin rakenteesta saadaan tietoa Rajahaastattelututkimuksesta ja kansantalouden tilinpidon yhteydessä tehtävästä matkailun satelliittitilinpidosta (mat- kailutilinpito). Matkailutilinpidon ja matkustustaseen matkailutulojen laadinnassa käy­ tetään pääasiallisena lähteenä Rajahaastattelun tietoja. Matkailutilinpidossa matkailu- kulutus on eritelty tuoteryhmittäin tarkemmin kuin rajahaastattelussa, mutta aineistot eivät ole täysin yhdenmukaiset. Matkailutilinpito sisältää myös matkustustaseeseen kuulumattomat kansainväliset matkustajakuljetukset ja niiden aikana käytetyt muut pal­ velut, kuten ravitsemis- ja myymäläpalvelut. Matkailutilinpidossa nämä muut palvelut 3 A ikasarja matkailutuloista ja -menoista maittain vuosina 1 9 97 -200 6 on esitetty Tilastokeskuksen M atkai- lutilasto 2007 -julkaisussa. 49 on erotettu kuljetuspalveluista ja siirretty vastaaviin tuoteryhmiin. Kansainvälisen kul­ jetuksen osuus on yhdistetty Suomessa käytettyihin maan sisäisiin kuljetuspalveluihin. Kuvio 20. Ulkomaisten matkailijoiden kulutus Suomessa tuoteryhmittäin 2006 Lähde: Tilastokeskus, Rajahaastattelututkimus 2006 Vuonna 2006 ulkomaalaisten matkailijoiden kulutus Suomessa nousi lähes 1,9 miljar­ diin euroon. Ulkomaalaisten matkailukulutuksen tuoteryhmittäinen jakauma perustuu Rajahaastattelun aineistoon vuodelta 2006. Jakaumaa on tarkennettu matkailutilinpi- dosta saatavilla tiedoilla ulkomaalaisten kulutuksesta kulttuuri-, virkistys- ja viihdepal­ veluihin, kuljetuspalveluihin sekä muihin matkailupalveluihin. Erittelemättömät ’Muut palvelut’ sisältävät mm. pankkipalvelut, matkatoimistopalvelut sekä huoltoasemien pal­ veluja. Matkailijoiden kulutuksen rakenne on melko vakaa ja vuosittaiset muutokset tuoteryh­ mien osuuksissa ovat yleensä hyvin pieniä. Vuonna 2006 ulkomaisten matkailijoiden kulutus Suomessa jakautui tuoteryhmittäin seuraavasti: majoitus- ja ravitsemispalvelut kummatkin noin 20 prosenttia, Suomessa käytetyt kuljetuspalvelut sekä kulttuuri, vir­ kistys-ja viihdepalvelut kummatkin vajaat 10 prosenttia, vähittäiskaupan palvelut vajaat 40 prosenttia ja loput 4 prosenttia koostui muista palveluista (mm. pankkipalvelut, mat­ katoimistopalvelut, huoltoasemien palvelut). Vähittäiskaupan palvelut muodostavat ulkomaalaisten suurimman yksittäisen meno- ryhmän. Ulkomaiset matkailijat käyttivät ostoksiin yli 700 miljoonaa euroa vuonna 2006. Vähittäiskaupan osuutta kasvattavat erityisesti venäläiset ostosmatkailijat. Venä­ läisten matkailijoiden kulutuksesta kaksi kolmasosaa käytettiin ostoksiin vuonna 2006. Ostosten osuus venäläisten kulutuksessa oli edellisestä vuodesta jonkin verran pienen­ tynyt. Samoin pieneni venäläisten osuus ulkomaalaisten tekemien ostosten arvosta, mutta kattoi siitä edelleen 44 prosenttia. Matkailupalvelujen tuonnin rakenteesta ei ole vastaavanlaista jakaumaa käytettävissä. Matkailun osuus neljännes palvelujen viennistä EU:ssa Matkailupalvelujen kansainvälisessä vertailussa käytetään vuoden 2005 tietoja. EU15- maissa matkailu kattoi noin neljänneksen kaikkien palvelujen viennin arvosta ja runsaan neljänneksen kaikkien palvelujen tuonnin arvosta vuonna 2005. EU25-maissa osuudet Ravintolat- 50 olivat yhtä suuret. Pohjoismailla matkailun osuus palvelujen viennistä jää EU15-maiden keskitason alapuolelle. Ruotsilla matkailun osuus palvelujen viennistä oli 16 prosenttia. Osuus oli Pohjoismaiden korkein vuonna 2005. Muilla osuudet olivat lähes yhtä suuret, Suomella 13, Tanskalla 12 ja Norjalla 11 prosenttia. Pohjoismaiden lisäksi matkailu- viennin osuus palvelujen kokonaisviennistä oli EU15-maiden keskitasoa pienempi Sak­ salla, Britannialla, Alankomailla, Belgialla ja Luxemburgilla. Korkeita osuuksia oli Ranskalla ja Etelä-Euroopan mailla. Matkailupalvelujen tuonnin osuuksissa maat eivät jakaudu yhtä selkeisiin ryhmiin. Pohjoismaista matkailun osuus palvelujen kokonaistuonnista jää EU15-maiden keskiar­ von alapuolelle Suomessa (20%) ja Tanskassa (17%), kun taas Ruotsin 31 prosentin ja Norjan 34 prosentin osuudet olivat keskimääräistä suuremmat. Matkailupalvelujen tuonnin osuudet olivat edellisen vuoden tapaan suurimmat Britanniassa (37%) ja Sak­ sassa (36%). Keskitason yläpuolelle nousivat myös Portugali, Ranska ja. Belgia. Kuvio 21. Matkailun osuus palvelujen ulkomaankaupasta EU15-maissa ja Norjassa 2005 Portugali Espanja Kreikka Italia Ranska Itävalta EU15 Saksa Belgia Ruotsi Britannia Suomi Tanska Norja Alankomaat Luxemburg Irlanti 0 10 20 30 40 50 60 prosenttia Lähde:O ECD Statistics on International Trade in Services 1995-2005, 2007 Vuonna 2005 matkailupalvelujen maailmanlaajuinen vienti nousi edellisvuodesta kah­ deksan prosenttia 551 miljardiin euroon.4 Viennin kasvuvauhti hidastui edellisen vuo­ den ennätyksellisestä vajaan viidenneksen kasvusta, mutta oli edelleen keskimääräistä nopeampaa. Vuodesta 1998 vuoteen 2005 maailman matkailuviennin arvo on noussut yli puolella, mutta samaan aikaan matkailun osuus palvelujen kokonaisviennistä on pie­ nentynyt 33 prosentista 28 prosenttiin. 4 World Trade Organization: International trade statistics 2005 . Dollarimääräiset arvot on muutettu euroiksi käyttämällä dollarin keskikurssia 1,2441 vuodelta 2005 . 51 Euroopan osuus kattaa noin puolet koko maailman matkailuviennin ja -tuonnin arvosta. Viennin osalta Pohjois-Amerikka ja Aasia olivat vuonna 2005 lähes tasavertaiset, kum­ mankin osuus koko maailman matkailupalvelujen vientituloista oli vajaa viidennes. Matkailupalvelujen tuonnista Aasian osuus oli 22 prosenttia ja Pohjois-Amerikan 15 prosenttia. Yhdysvallat on jo pitkään ollut ylivoimaisesti suurin matkailupalvelujen viejämaa. Kor­ keimmillaan liittovaltion matkailutulot olivat vuonna 2001, mutta kääntyivät seuraavana vuonna jyrkkään laskuun syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen jälkeen. Yhdysvaltain matkailu on vähitellen elpynyt, mutta ei ole vieläkään palautunut vuoden 2001 tasolle. Vuonna 2005 USA:n matkailuviennin arvo oli 82 miljardia euroa. Euroopan maista suu­ rimpia matkailupalvelujen viejiä ovat Espanja, Ranska ja Italia, joiden matkailutulot jäivät alle puoleen USA:n tasosta. Kuvio 22. Matkustuspalvelujen viennin johtavien maiden osuudet 2000 ja 2005 koko maailman matkustuspalvelujen viennistä USA Espanja Ranska Italia Britannia Saksa Kiina Turkki Itävalta Australia Kreikka Kanada Japani Meksiko Sveitsi 0 5 10 15 20 25 prosenttia Lähde: World Trade Organization, International trade statistics 2006 Vuonna 2005 Yhdysvallat nousi jälleen suurimmaksi matkailupalvelujen tuojamaaksi ohittaen Saksan niukalla marginaalilla. Kummankin maan matkailumenot nousivat 59 miljardiin euroon. Kolmantena oli Britannia 48 miljardin euron menoilla. Matkailupal­ velujen tuonnissa kärkimaiden erot ovat huomattavasti pienemmät kuin johtavilla vien­ timailla. Yhdysvallat oli matkailutuonnin kärjessä vielä vuonna 2002, mutta menetti ensimmäisen sijan Saksalle vuosina 2003-2004. Maailman matkailupalvelujen viennin ja tuonnin 15 johtavan maan yhteenlasketut tulot ja menot ovat melko lähellä toisiaan, vuonna 2005 vientitulot olivat 346 miljardia euroa ja tuontimenot 354 miljardia euroa. Viennin arvosta 15 johtavaa maata kattavat lähes kaksi kolmasosaa (63 %). 52 Kuvio 23. MatkustuspalvelUjen tuonnin johtavien maiden osuudet 2000 ja 2005 koko maailman matkustuspalvelujen tuonnista U S A S ak sa B ritannia Japani R anska Italia Kiina K anada V e n ä jä A lan ko m a at K orea Belgia E sp an ja H ong K ong, Kiina A ustra lia 0 2 4 6 8 10 12 14 16 prosenttia Lähde: World Trade Organization, International trade statistics 2006 2.4.2 Kuljetuspalvelut Suomen ulkomaankaupassa Kuljetus on yksi suurimpia palvelujen ulkomaankauppaeriä Suomessa. Kuljetuspalve­ luihin lasketaan kuuluviksi maa-, meri- ja lentoliikenteen kuljetukset sekä henkilö että tavaraliikenteessä. Kuljetuspalveluihin sisältyy myös joitakin varsinaista kuljetusta avustavia toimintoja. Viime vuosina kuljetuspalvelujen osuus Suomen palvelujen vien­ nistä on ollut noin 15-23 prosenttia ja tuonnista noin 25-30 prosenttia. Koska Suomi käy runsasta tavarakauppaa muiden maiden kanssa, on rahtikuljetusten merkitys kulje­ tuspalveluissa suuri. Myös matkustajien kuljetuksesta koituu Suomen kansantaloudelle huomattavia vientituloja ja tuontimenoja. Vuonna 2006 kuljetuksesta saatiin vientituloja yli kaksi miljardia euroa, mikä oli hie­ man enemmän kuin edellisvuonna. Tavaraliikenteen osuus oli noin 60 prosenttia ja hen­ kilöliikenteen 40 prosenttia. Tavara- ja henkilöliikenteen suhteellisissa osuuksissa ei tapahtunut merkittävää muutosta edellisvuodesta. Kuljetusmenot olivat vuonna 2006 huomattavasti tuloja suuremmat, noin 3,5 miljardia euroa. Menot kasvoivat edellisvuo­ desta noin yhdeksän prosenttia. Kuljetustulot kasvoivat vastaavasti lähes 12 prosenttia, mikä kavensi kuljetuspalvelujen alijäämää edellisvuodesta. Tavarakuljetusten osuus kuljetusmenoista oli huomattavan suuri, 85 prosenttia vuonna 2006. 53 Kuvio 24. Kuljetuspalvelujen vientitulot 1992-2006 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 Lähde: Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito Kuvio 25. Kuljetuspalvelujen tuontimenot 1992-2006 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 Lähde: Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito Tavarakuljetusten viennin ja tuonnin mittaaminen Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmässä vuodelta 19955 määritellään palvelujen ulkomaankauppa siten, että palvelujen vienti koostuu kaikista palveluista, joita kotimai­ set talousyksiköt tarjoavat ulkomaisille talousyksiköille. Palvelujen tuonti puolestaan koostuu kaikista palveluista, joita ulkomaiset talousyksiköt tarjoavat kotimaisille talo­ usyksiköille. Kuljetusyhtiöiden kohdalla, varsinkin laivanvarustamojen osalta, määrit­ teet kotimainen ja ulkomainen eivät ole täysin selkeitä ja suoraviivaisia. Kotimaisen emoyrityksen ja ulkomaisten tytäryritysten välillä on usein monimutkaisia ristikkäisiä omistus- ja vuokrasuhteita, laivojen kotimaata saatetaan vaihtaa ns. ulosliputuksen mili, euroa 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 milj. euroa □ Henkilöliikenne ■I Tavaraliikenne 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 5 E K T 1995 käsikirja, pykälät 3 .140 ja 3.141 54 kautta kesken vuotta eikä ulkopuolisen ole helppoa tietää, mille yritykselle mikin tulo- tai menoerä on kirjattu kyseisen yrityksen kirjanpidossa. Toinen ongelma kuljetuspalvelujen mittaamisessa on, että usein ei tiedetä kuljetuksen suorittajan tai maksajan kansallisuutta. Kansainvälisen tavarakaupan piirissä on hyvin monenlaisia sopimuskäytäntöjä, joissa usein tavaran hinta ja sen kuljettaminen muo­ dostavat ostajalle yhden kokonaisuuden. Tavaran toimittaja tyypillisesti hankkii kulje­ tuspalvelut tällaisissa sopimuksissa alihankintana yhdeltä tai useammalta kuljetusyrityk­ seltä. Ostajan on tällöin vaikea tietää tavaran hankintaan liittyvän kuljetuspalvelun suu­ ruutta. Rahdin ja usein siihen yhdistettyjä muita kustannuksia voi maksaa joko tavaran myyjä tai ostaja tai molemmat yhdessä. Edellä luetellut kuljetustulojen ja -menojen mittaamisen ongelmat ovat kansainvälisiä ja koskevat samalla tavoin kaikkia maita. Niihin on myös kehitetty yhtenäisiä ratkaisuja ja työ on edelleen käynnissä useiden kansainvälisten järjestöjen ja instituutioiden, mm. Euroopan Unionin, piirissä. Eräs yleinen menettely ulkomaankauppaan liittyvien tava­ rakuljetusten tulojen ja menojen mittaamiseksi on tehdä oletus, että tuoja maksaa aina tuontiin liittyvät kuljetuskustannukset. Tämän menetelmän muunnos on käytössä Suo­ messakin. Tuontiin liittyvien kuljetuskustannusten osuus Suomen tullirajalla arvotetun tavaratuonnin arvosta, ns. CIF-arvosta, selvitetään muutaman vuoden välein tehtävillä poikkileikkaustutkimuksilla. CIF-arvolla tarkoitetaan tuontitavaran arvoa tuontimaan tullirajalla siten, että tavaran arvoon sisältyvät kuljetuskustannukset ja vakuutusmaksut kyseiselle tullirajalle. Välivuosina kuljetuskustannusten osuus interpoloidaan. Kyseisen osuuden avulla lasketaan kunkin vuoden tavarantuontiin liittyvät kuljetuskustannukset, jotka jaetaan viime kädessä eri kuljetusmuotojen kesken kansantalouden tarjonta- ja kysyntätaulujen laatimisen yhteydessä. Muusta kuin ulkomaankauppaan liittyvästä tavaran kuljetuksesta koituvista menoista ulkomaisille kuljetusyhtiöille ei ole Suomen osalta olemassa tietoja. Toisaalta on hyvin todennäköistä, että tällöin maksajana on suomalaisen yrityksen ulkomainen tytäryhtiö, joka kansantalouden tilinpidon määritelmien mukaan onkin ulkomainen talousyksikkö. Suomalaisten kuljetusyhtiöiden ulkomaisilta talousyksiköiltä saamat kuljetustulot tava­ ran kuljetuksesta perustuvat suoraan kyseisille yrityksille tehtyihin kyselyihin. Suomalaisten varustamojen meriliikenteen rahtitulot ulkomaisilta talousyksiköiltä sekä Suomen ja ulkomaiden välisestä liikenteestä että ulkomaiden välisestä liikenteestä pe­ rustuvat Tilastokeskuksessa laadittavaan Ulkomaan meriliikenteen tulot ja menot -tilastoon. Samasta tilastosta saadaan myös tiedot ulkomailta Suomeen aikarahdattujen alusten ja Suomesta ulkomaille aikarahdattujen alusten vuokrista.6 Lentoliikenteen osalta ulkomaisilta talousyksiköiltä saadut rahtitulot perustuvat lento­ yhtiöiden Tilastokeskukselle antamiin tietoihin. Rautatieliikenteen organisoinnista Suomen ja Venäjän välillä johtuen varsinaiset kuljetustulot ja -menot jäävät vähäisiksi. Tämä perustuu siihen, että kummankin em. maan rautatieyhtiöt toimivat vain oman valtakuntansa alueella. Maantiekuljetuksen rahtitulot perustuvat Suomessa Suomen kuorma-autoliiton asian­ tuntija-arvioon. Muitakin tiedonhankintamenetelmiä on ollut käytössä ja niiden sopi­ vuutta suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin harkittaneen tulevaisuudessa. Lopul- 6 Alusvuokria ei kansantalouden tilinpidossa lueta kuljetustuloihin, vaan vuokratuloihin, jotka ovat osa omaisuustuloja. 55 lisesti eri kuljetusmuotojen tulot ulkomaisilta talousyksiköiltä määräytyvät samoin kuin menotkin kansantalouden tilinpidon kysyntä-ja tarjontataulujen yhteensovittamisessa. Matkustajakuljetusten viennin ja tuonnin mittaaminen Matkustajakuljetusten vienti muodostuu määritelmän mukaan suomalaisten kuljetusyh­ tiöiden suorittamasta ulkomaisten henkilöiden, ja heidän matkatavaroidensa kuljetuk­ sesta saamista korvauksista. Matkustajakuljetusten tuonti käsittää vastaavasti ulko­ maisten kuljetusyhtiöiden tulot suomalaisten matkustajien ja heidän matkatavaroidensa kuljetuksesta. Yleensä yritysten kirjanpidossa ei kuitenkaan eritellä asiakkaita kansalli­ suuden mukaan. Tästä seuraa, että matkustustulojen ja -menojen laskemisessa kansan­ talouden ulkomaantilillä joudutaan käyttämään epäsuoria tietolähteitä tai niiden puuttu­ essa turvautumaan uskottaviin oletuksiin. Vesiliikenteen matkustajatulot perustuvat edellä tavaraliikenteen yhteydessä mainittuun Ulkomaan meriliikenteen tulot ja menot -tilastoon. Siinä suomalaiset matkustajaliiken­ nettä harjoittavat yhtiöt raportoivat tulonsa matkustajien ja heidän ajoneuvojensa kul­ jettamisesta sekä laivoilla sijaitsevien ravintoloiden ja myymälöiden tuotoista. Nämä lasketaan matkustustuloiksi. Suomalaiset matkustaja-alukset toimivat etupäässä Ruot­ siin ja Viroon suuntautuvilla reiteillä, joissa huomattava osa matkustajista on kotimaisia matkustajia. Ulkomaisten matkustajien osuudeksi olemme arvioineet viime vuosina 40 prosenttia kaikista suomalaisten alusten saamista matkustustuloista. Myös satunnaiset suomalaisten alusten matkustustulot ulkomaiden välisillä reiteillä luetaan mukaan. Lentoliikenteen matkustajatulot ulkomaisilta asiakkailta perustuvat kotimaisten lento­ yhtiöiden toiminnastaan antamiin tietoihin. Tuloiksi ulkomailta lasketaan ulkomailla myydyistä matkalipuista ja matkatavaroiden kuljetuksesta saadut tulot sekä ulkomaiden välisestä liikenteestä saadut matkustustulot. Käytäntö pemstuu yksinkertaistukseen, jonka mukaan ulkomailla myydyn lipun ostaja on todennäköisemmin ulkomaan kuin Suomen kansalainen. Rautatieliikenteen osalta ei Suomessa kirjata ulkomaisia matkus- tustuloja eikä -menoja ulkomaantilille tavaraliikenteen yhteydessä mainitusta syystä. Vesiliikenteen matkustusmenojen tietopohja on selkeästi vajaampi kuin tulojen. Meri­ liikenteen matkustusmenojen arvioinnissa tukeudumme siksi voimakkaasti tulopuolen tietoihin. Kun tiedetään laivamatkustajien kokonaismäärä Suomen ja ulkomaiden väli­ sessä liikenteessä ja ulkomaisten yhtiöiden markkinaosuus, voidaan laskea meriliiken­ teen matkustusmenot ulkomaille. Tämä perustuu oletukseen, että ulkomaisten yhtiöiden perimät maksut ovat yhtä suuret kuin kotimaisten. Vastaavalla tavalla voidaan laskea myös lentoliikenteen kuljetusmenot. Rautatieliikenteen ja maantieliikenteen osalta ei Suomen ulkomaantilillä ole matkustajien kuljetuksesta aiheutuvia kirjauksia. Kuljetusta palvelevan toiminnan vienti ja tuonti Varsinkin meriliikenteen ja ilmaliikenteen harjoittamiseen kuuluu monenlaisia varsi­ naista liikennettä avustavia ja tukevia toimintoja sekä matkan aikana käytetyt palvelut, esimerkiksi ravintolapalvelut. Kansantalouden tilinpidossa tällaiset avustavat ja tukevat toiminnat luokitellaan kutakin liikennemuotoa avustavaksi toiminnaksi. Meriliikentees­ sä avustavia toimintoja ovat mm. luotsaus-, lastaus-, huolinta-, väylä-ja satamapalvelut. Lentoliikenteessä avustavia toimintoja ovat esimerkiksi erilaiset lentokenttäpalvelut, liikennöimismaksut (korvauksena mm. lennonjohtopalveluista) sekä erilaiset korjaus- ja huoltotyöt. 56 Taulukko 4. Liikenne Suonien ulkomaantilillä (fob-fob)7, 1998-2006 } Milj. euroa 2000 2001 2002 2003 2004 2005 ' 2006*1 Henkilöliikenne (netto) 208 42 245 254 281 260 365 Tulot 685 701 702 715 734 714 897 Menot 477 659 456 461 452 454 532 Tavaraliikenne (netto) -1 171 -1 170 -871 -949 -1 070 -1 544 -1 705 Tulot 1 138 1 045 1 049 1 054 1 199 1 246 1 297 Menot 2 310 2215 1 920 2 003 2 320 2 790 3 002 Rautatieliikenne - 16 -21 - 16 -20 -16 -16 -12 Tulot 2 3 1 0 0 0 4 Menot 18 24 16 20 16 16 16 Tieliikenne (netto) 73 91 83 60 -56 -136 -123 Tulot 122 141 133 132 132 132 132 Menot 49 50 50 72 188 268 255 Vesiliikenne (netto) -1 279 -1 263 -985 -1 010 -1 094 -1 458 -1 643 Tulot 802 721 710 751 858 871 905 Menot 2 081 1 985 1 696 1 760 1 952 2 329 2 548 Lentoliikenne (netto) 51 23 47 18 40 60 76 Tulot 213 180 204 170 205 239 259 Menot 162 157 158 152 165 179 183 Tietoliikenne -101 -130 -25 -28 36 -144 -137 Tulot 225 255 246 204 252 316 257 Menot 326 385 271 232 216 460 394 Liikenne yhteensä -1 064 -1 258 -651 -723 -753 -1 428 -1 477 Tulot 2 048 2 002 1 996 1 972 2 185 2 276 2 451 Menot 3 112 3 260 2 647 2 695 2 988 3 704 3 928 * Ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus: Kansantalouden tilinpito 2.4.3 Muiden palvelujen ulkomaankauppa Vaihtotaseen muut palvelut kattaa viestintäpalvelut, rakentamispalvelut, ‘ vakuutuspal­ velut, rahoituspalvelut, tietojenkäsittely- ja tietopalvelut, rojaltit ja lisenssimaksut, muut liike-elämän palvelut sekä henkilökohtaiset, kulttuuri ja virkistyspalvelut. Tiedot muista palveluista lukuun ottamatta vakuutuspalveluita kerätään Tilastokeskuksen palvelujen ulkomaankaupan tiedustelussa. Tiedustelu tehdään vuosittain ja siihen kuuluu noin 2200 yritystä. Tilastokeskus on julkaissut tietoja muiden palvelujen ulkomaankaupasta vuodesta 2000 lähtien. Palvelujen ulkomaankaupan tilasto8 kattaa maksutaseen muut palvelut, lukuun ottamatta vakuutus- ja rahoituspalveluja. Tiedot julkaistaan palveluerittäin ja maittain. Ennen vuotta 1999 tiedot tuotettiin Suomen Pankissa ulkomaisten maksujen aineiston avulla. 7 Sekä vienti että tuonti on kirjattu fob-perustelsina 8 Tässä luvussa esitettävät tiedot perustuvat Palvelujen ulkomaankaupan tilastoon. 57 Vuonna 2006 muiden palvelujen vienti laski noin prosentin vuodesta 2005. Viennin arvo oli noin 9,5 miljardia euroa vuonna 2006, kun se vuonna 2005 oli noin 9,6 miljar­ dia. Palvelujen tuonti pieneni edellisvuodesta kaksi prosenttia. Tuonnin arvo oli lähes 7,6 miljardia euroa vuonna 2006, kun se vuonna 2005 oli noin 7,7 miljardia euroa. Mui­ den palvelujen ulkomaankaupan ylijäämä oli yli 1,9 miljardia euroa vuonna 2006. Kuvio 26. Muiden palvelujen vienti ja tuonti 2002-2006 mrd euroa 10 -i-------------- 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Tilastokeskus, Yritysten rakenteet: Palvelujen ulkomaankauppatilasto Vientitulot säilyneet entisellä tasolla vuonna 2006 Palvelujen viennissä suurin palveluerä kokonaisuutena on muut liike-elämän palvelut, mutta sen sisältöä ei ole eritelty. Suurimmat eritellyt ja yksittäiset palvelujen vientitu­ lojen lähteet olivat tietotekniikkapalvelut, rojaltit ja lisenssimaksu sekä tekniset palvelut vuonna 2006. Myös vuonna 2005 tietotekniikkapalvelut olivat viennin suurin yksittäi­ nen erä. Tietotekniikkapalvelujen vienti väheni vuonna 2006 noin viisi prosenttia vuoteen 2005 nähden. Tämä palveluerä muodosti sekä 2006 että 2005 noin 12 prosentin osuuden pal­ velujen viennistä. Tärkeimpiä vientimaita olivat Iso-Britannia, Saksa ja Ruotsi. Vuoteen 2005 nähden etenkin tietotekniikkapalvelujen vienti Saksaan kasvoi. Toiseksi merkittävin eritelty vientierä, rojaltit ja lisenssimaksut, pieneni vuoteen 2005 nähden noin 119 miljoonaa euroa ja muodosti siten noin yhdeksän prosentin osuuden palvelujen viennistä. Rojaltit ja lisenssimaksut olivat toiseksi tärkein vientierä myös vuonna 2005. Suurin osa rojalteista ja lisenssimaksuista saatiin tänäkin vuonna Kiinasta, jonka osuus palveluerän viennistä pieneni vuoden 2005 56 prosentista noin 48 prosent­ tiin. Toiseksi tärkeimmän vientimaan, Yhdysvaltojen, osuus kasvoi vuoden 2005 alle yhdeksästä prosentista yli kymmeneen prosenttiin vuonna 2006. Arkkitehti-, insinööri- ja muiden teknisten palvelujen vienti väheni vuonna 2006 hieman alle 43 miljoonaa euroa vuodesta 2005. Tämän kolmanneksi tärkeimmän eritellyn pal­ veluerän osuus palvelujen viennistä on hieman alle kolme prosenttia ja kokonaisarvo noin 285 miljoonaa. Laskua vuoteen 2005 nähden oli noin 13 prosenttia. Kolme tär­ keintä näiden palvelujen vientimaata olivat Saksa, Venäjä ja Ruotsi. 58 Kuvio 27. Palvelujen vienti palvelutyypeittäin 2004-2006, merkittävimmät palve- luerät pl. erittelemättömät liike-elämän palvelut T ie to tek n iik kap a lv e lu t Rojaltit ja lisenss im aksut R a k e n n u s p a lv e lu t A rkkitehti-, ins inööri- ja m uu tek n in e n pa lve lu T u tk im u s -ja keh ittäm isp a lve lu t L a k i- ja tilinpito, ha llin to­ ja P R -p a lv e lu t T e leko m m u n ika a tio p a lve lu t P o s ti- ja kuriiripalvelut M a in o n ta , m arkkinointitutk . ja m ie lip idem ittaukset 0 200 400 600 800 1 000 1 200 milj. eu ro a Lähde: Tilastokeskus, Yritysten rakenteet: Palvelujen ulkomaankauppatilasto 59 Taulukko 5. Palvelujen vienti 2002-2006 palvelutyypeittäin, milj. euroa Palvelutyyppi 2002 2003 2004 2005 2006 Posti- ja telekommunikaatiopalvelut 252 202 251 316 342 Posti- ja kuriiripalvelut 40 49 68 145 143 T elekommunikaatiopalvelut 212 153 183 171 199 Rakennuspalvelut 276 363 601 460 278 Tietotekniikka- ja informaatiopalvelut 533 501 608 1 213 1 177 Tietotekniikkapalvelut 518 492 576 1 194 1 136 Informaatiopalvelut 16 9 31 19 41 Rojaltit ja lisenssimaksut 594 443 675 969 850 Muut liike-elämän palvelut 5 489 4 843 6 032 6 367 6 874 Laki- ja tilinpito, hallinto- ja PR-palvelut 96 161 138 178 138 Mainonta, markkinointitutkimus ja mielipidemittaukset 77 113 136 130 83 Tutkimus- ja kehittämispalvelut 200 283 235 274 260 Arkkitehti-, insinööri-ja muu tekninen palvelu 251 272 280 327 285 Maatalous-, kaivos-ja muu jalostuspalvelu 92 89 1 4 50 Muualla erittelemättömät liike-elämän palv. ml. välityskauppa, käyttöleasing ja muualla luokittelematt. konsernien sisäiset palvelut 4 774 3 925 5 241 5 453 6 060 Henkilökohtaiset palvelut, kulttuuri-ja virkistyspalvelut 12 26 13 10 19 Audiovisuaaliset ja siihen liittyvät palvelut 6 23 4 6 3 Muut henkilökohtaiset, kulttuuri- ja virkistyspalvelut 6 3 9 4 16 Muut erittelemättömät palvelut 267 120 124 308 0 Yhteensä 7 424 6 499 8 303 9 642 9 540 Lähde: Tilastokeskus, Yritysten rakenteet: Palvelujen ulkom aankauppatilasto Tutkimus- ja kehittämispalvelut tärkein tuonnin erä Palvelujen tuonnissa suurin palveluerä vuonna 2006 oli tutkimus- ja kehittämispalvelut. Toiseksi- ja kolmanneksi suurimmat erät olivat mainonnan, markkinatutkimusten ja mielipidemittausten palvelut sekä rojaltit ja lisenssimaksut. Palvelujen ulkomaankaupan tuontikorjatuissa aikasarjoissa tutkimus- ja kehittämismenot ovat suurin erä vuodesta 2002 alkaen. Vuonna 2006 tutkimus- ja kehityspalvelujen arvo oli yhteensä hieman alle 1880 miljoo­ naa euroa, mikä on yhteensä noin viidesosa kaikkien palvelujen tuonnista. Vuodesta 2005 tutkimus- ja kehityspalvelujen tuonti kasvoi noin 110 miljoonaa euroa eli lähes kuusi prosenttia. Eniten palveluja tuotiin Yhdysvalloista. Seuraavaksi merkittävimmät tuontimaat olivat Saksa ja Iso-Britannia. Mainonnan, markkinatutkimusten ja mielipidemittausten palvelujen tuonti väheni vuon­ na 2006 vajaan prosentin edellisvuodesta. Vähän yli miljardin tuonnilla markkinointi- palvelujen osuus kaikesta tuonnista on hieman yli 11 prosenttia. Tämän palveluerän merkittävin tuontimaa oli Iso-Britannia. 60 Rojaltien ja lisenssimaksujen hankinnat ylittivät miljardin euron rajan vuonna 2006. Vuoteen 2005 nähden kasvua oli yli 14 prosenttia. Eniten ostoja tehtiin Yhdysvalloista, Isosta Britanniasta ja Ruotsista. Vuonna 2006 muualla erittelemättömien liike-elämän palvelujen tuonti kasvoi vajaat neljä prosenttia edellisvuodesta, ja niiden arvo kasvoi 1,6 miljardiin. Vuonna 2005 muita palveluja tuotiin noin 1,5 miljardia. Erittelemättömien palvelujen osuus tuonnista on hieman alle 17 prosenttia. Kuvio 28. Palvelujen tuonti palvelutyypeittäin 2004-2006, merkittävimmät palve- luerät pl. erittelemättömät liike-elämän palvelut Tutkim us-ja kehittämispalvelut Mainonta, markkinointitutk. ja mielipidemittaukset Rojaltit ja lisenssimaksut Tietotekniikkapalvelut T elekommunikaatiopalvelut Rakennuspalvelut Laki-ja tilinpito, hallinto­ ja PR-palvelut Arkkitehti-, insinööri- ja muu tekninen palvelu Posti-ja kuriiripalvelut 0 500 1000 1500 . 2000 milj. euroa Lähde: Tilastokeskus, Yritysten rakenteet: Palvelujen ulkomaankauppatilasto 61 Taulukko 6. Palvelujen tuonti 2002-2006 palvelutyypeittäin, milj. euroa Palvelutyyppi 2002 2003 2004 2005 2006 Posti- ja telekommunikaatiopalvelut 293 249 228 474 430 Posti- ja kuriiripalvelut 34 43 28 71 57 Telekommunikaatiopalvelut 259 206 200 403 373 Rakennuspalvelut 223 261 497 388 261 Tietotekniikka- ja informaatiopalvelut 395 427 592 929 891 Tietotekniikkapalvelut 363 407 561 904 879 Informaatiopalvelut 32 19 31 25 12 Rojaltit ja lisenssimaksut 641 545 644 902 1 031 Muut liike-elämän palvelut 3 703 4 038 3 900 4 830 4944 Laki- ja tilinpito, hallinto- ja PR-palvelut 216 207 230 288 220 Mainonta, markkinointitutkimus ja mielipidemittaukset 701 759 736 1 076 1 069 Tutkimus-ja kehittämispalvelut 1 500 1 686 1 573 1 775 1 879 Arkkitehti-, insinööri- ja muu tekninen palvelu 69 77 92 135 158 Maatalous-, kaivos-ja muu jalostuspalvelu 2 1 8 9 13 Muualla erittelemättömät liike-elämän palv. ml. välityskauppa, käyttöleasing ja muualla luokitteleman, konsernien sisäiset palvelut 1 216 1 310 1 261 1 548 1 605 Henkilökohtaiset palvelut, kulttuuri-ja virkistyspalvelut 64 22 23 19 21 Audiovisuaaliset ja siihen liittyvät palvelut 58 6 6 10 8 Muut henkilökohtaiset, kulttuuri- ja virkistyspalvelut 6 16 17 9 14 Muut erittelemättömät palvelut 128 78 123 197 0 Yhteensä 5 448 5 620 6 007 7 738 7 578 Lähde: Tilastokeskus, Yritysten rakenteet: Palvelujen ulkomaankauppatilasto Tärkeimmät vientimaat Ruotsi ja Venäjä Vuonna 2006 tärkein muiden palvelujen vientimaa oli Ruotsi, jonne vietiin palveluja noin 760 miljoonalla eurolla. Ruotsin osuus viennistä oli lähes kahdeksan prosenttia. Toiseksi tärkein vientimaa oli Venäjä, jonne kohdistuneen viennin arvo oli noin 605 miljoonaa euroa, joka muodostaa palveluviennistä yli kuuden prosentin osuuden. Eniten Venäjälle myytiin rakennuspalveluja, joiden osuus viennistä kyseiseen maahan on yli 22 prosenttia. Neljänneksi tärkein vientimaa oli Yhdysvallat, jonne palveluja vietiin 461 miljoonalla eurolla, jonka osuus palvelujen viennistä vuonna 2006 on vähän alle viisi prosenttia. Muista merkittävistä maista Saksan ja Kiinan osuus viennistä oli. noin 4,7 prosenttia. Myös Intian, Iso-Britannian, Alankomaiden, Sveitsin ja Italian osuus viennistä oli yli kaksi prosenttia eli yli kaksi sataa miljoonaa euroa. 62 EU15-maiden osuus palvelujen viennistä oli yli 31 prosenttia. Muista EU15-maista tär­ keitä vientimaita olivat Ranska, Itävalta, Tanska ja Belgia, joihin kuhunkin vietiin pal­ veluja yli sadan miljoonan euron arvosta. Yli puolet palveluista tuotiin EU15-maista Palvelujen tuonnista hieman yli puolet, noin 52 prosenttia, tuli EU15-maista. Eniten palveluja tuotiin Yhdysvalloista, josta tuotujen palvelujen arvo oli yli 1,5 miljardia eu­ roa ja osuus palvelujen tuonnista 20 prosenttia. Toiseksi eniten palveluja tuotiin Britan­ niasta, jonka osuus palvelujen tuonnista oli reilut 14 prosenttia. Britanniasta tuotiin pal­ veluja yhteensä noin 1,1 miljardilla eurolla. Kolmanneksi tärkein tuontimaa oli Ruotsi, jonka osuus kaikesta tuonnista oli jonkin verran alle kymmenen prosenttia. Ruotsista ostettujen palvelujen kokonaissumma oli 724 miljoonaa. Saksasta palveluja tuotiin 693 miljoonan arvosta, mikä muodostaa noin yhdeksän prosenttia tuonnista. Seuraa vaksi merkittävimmät palvelujen tuontimaat olivat Tanska, Alankomaat, Venäjä, Ranska, Kiina, Sveitsi ja Norja, joista kaikista tuotiin pal­ veluja yli 150 miljoonan euron arvosta. Kuvio 29. Palvelujen vienti ja tuonti maittain 2006,10 merkittävintä vientimaata Ruotsi Venäjä Yhdysvallat Tanska Kiina Intia Iso-Brltannla Alankomaat Sveitsi Italia Ö 200 400 600 800 1 000 1 200 1 400 1 600 milj. euroa Lähde: Tilastokeskus, Yritysten rakenteet: Palvelujen ulkomaankauppatilasto Palvelujen ulkomaankaupan tase maittain Muiden palvelujen ulkomaankauppa EU15-maiden kanssa oli vuonna 2006 lähes 990 miljoonaa euroa alijäämäistä. Suurin alijäämä, 716 miljoonaa euroa, oli Iso-Britannian kanssa. EU15-maista merkittävä alijäämä oli myös Saksan ja Tanskan kanssa, yli 240 miljoonaa molemmissa. Alijäämäistä kauppa oli lisäksi Alankomaiden, Espanjan ja Ir­ lannin kanssa. Suurin ylijäämä EU15-maista oli Italian kanssa, noin 138 miljoonaa eu­ roa. Itävallan kanssa palvelujen ulkomaankauppa oli noin 75 miljoonaa ylijäämäistä, mikä on EU15-maista toiseksi eniten. Kauppa oli ylijäämäistä myös Belgian, Kreikan, Luxemburgin, Portugalin, Ranskan ja Ruotsin kanssa. 63 Kokonaisuudessaan muiden palvelujen ulkomaankauppa oli selvästi Suomessa ylijää­ mäistä vuonna 2006. Suurin yksittäinen ylijäämä tuli Venäjältä, noin 338 miljoonaa euroa. Kiinan ja Intian kanssa ylijäämä oli yli 280 miljoonaa euroa. EU15-maita lukuun ottamatta palvelukauppa oli merkittävästi alijäämäistä vain Yhdysvaltojen kanssa, jonka kanssa kauppatase oli hieman yli miljardi euroa alijäämäistä. Palvelujen ulkomaankaupan ali- ja ylijäämät palvelutyypeittäin Palveluerittäin tarkasteltuna suurin ylijäämä oli muissa erittelemättömissä liike-elämän palveluissa. Muista eritellyistä palveluista suurin ylijäämä oli tietotekniikkapalveluissa, joiden vienti oli noin 257 miljoonaa euroa suurempi kuin tuonti. Arkkitehti-, insinööri- ja muiden teknisten palvelujen ylijäämä oli merkittävä ollen yli 127 miljoonaa euroa. Posti- ja kuriiripalvelu, rakennuspalvelut, muut henkilökohtaiset kulttuuri- ja virkistys- palvelut sekä maatalous-, kaivos-ja muut jalostuspalvelut olivat myös ylijäämäisiä. Vuonna 2006 muut eritellyt palveluerät olivat alijäämäisiä. Tutkimus- ja kehityspalve­ lujen alijäämä oli suurin 1,6 miljardin euron alijäämällä. Mainonta-, markkinointi- ja mielipideselvityksiä ostettiin ulkomailta 986 miljoonaa euroa enemmän kuin vietiin. Myös rojaltien ja lisenssimaksujen sekä laki-, tilinpito-, hallinto- ja PR-palveluissa ali­ jäämä oli huomattava. 64 3. Suorat sijoitukset Kansainvälisen valuuttarahaston ohjeiden mukaan suoralla sijoituksella tarkoitetaan pääomasijoitusta, jonka yritys tekee toisessa maassa sijaitsevaan yritykseen pysyvän taloudellisen suhteen luomiseksi ja määräysvallan hankkimiseksi. Suorien sijoitusten pääomalla tarkoitetaan käytännössä pääomaa, jolla sijoittaja on hankkinut ulkomaalai­ sen kohteen suoraan omistukseensa sekä lisäksi muuta pääomaa, jolla sijoittaja suoraan rahoittaa ulkomaisen kohteen tavaroiden ja palvelujen tuotantotoimintaa, investointeja ja yrityskauppoja. Käytännössä sijoitus tilastoidaan suoraksi sijoitukseksi, jos yrityksen omistusosuus tai äänivalta ulkomaisessa yrityksessä on vähintään kymmenen prosenttia. Suorien sijoitusten tiedot perustuvat Suomen Pankin maksutasekyselyihin. 3.1 Suorat sijoitukset Suomeen Ulkomailla sijaitsevat yritykset sijoittivat vuonna 2006 pääomaa Suomeen suorina si­ joituksina nettomääräisesti 4,4 miljardia euroa, mikä oli noin 500 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisvuonna. Omana pääomana sijoituksia tehtiin 3,9 miljardia euroa ja muuna pääomana 0,5 miljardia euroa. Suurin osa sijoituksista suuntautui palvelualan yrityksiin. Kuvio 30. Suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen, sijoi- tuskanta 1996-2006 v i I I i i I i i I i i 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Suomen Pankki Ulkomaisten sijoittajien Suomeen tekemien suorien sijoitusten arvo oli vuoden 2006 lopussa 51,6 miljardia euroa. Listattujen yritysten arvo on tilastoitu markkina-arvoon ja muiden yritysten kirjanpitoarvoon1. Sijoituskannasta palvelualan yritysten osuus oli edelleen noin kaksi kolmasosaa ja teollisuusyritysten kolmannes. Ruotsi oli merkittävin välitön sijoittajamaa, ja sen osuus kaikista sijoituksista oli melkein 60 prosenttia. Muita merkittäviä sijoittajamaita olivat Alankomaat, Iso Britannia, Saksa, Tanska, Luxemburg ja Yhdysvallat. Sijoittajamaiden kärki on pysynyt muuttumattomana edellisestä vuo- 1 Listattujen yritysten vuoden lopun arvo on tilastoitu vuodesta 2004 lähtien markkina-arvoon. 65 desta. Sijoituskannan arvo on noussut yli seitsemänkertaiseksi kymmenessä vuodessa ja melkein kaksinkertaiseksi vuoden 2000 lopusta. Suorien sijoitusten kanta Suomessa on noussut nopeammin kuin suorien sijoitusten kanta ulkomailla. Toimialoittain tarkasteltuna teollisuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten arvo on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 30 prosenttiyksikköä ja vastaavasti palvelu­ yritysten noussut yli 30 prosenttiyksikköä. Teollisuusyritysten sijoitusten arvo on laske­ nut koko tarkasteluajanjakson tasaisen loivasti ja palveluyritysten noussut niin, että vuoden 2006 lopussa teollisuusyritysten osuus oli 27 prosenttia ja palveluyritysten osuus 69 prosenttia koko sijoituskannasta. Ennen vuotta 1998 teollisuusyritysten sijoi­ tusten arvo koko sijoituskannasta oli suurempi kuin palveluyritysten. Yksittäisten suur­ ten yritysten osuus vaikuttaa huomattavasti toimialojen osuuksiin. Kuvio 31. Toimialojen osuudet sijoituskannasta Suomeen 1997-2006 prosenttia Palvelut Teollisuus Muut ' I I I 1997 1999 2001 2003 2005 Lähde: Suom en Pankki Suorien sijoitusten virtojen ja sijoituskantojen suhdetta bruttokansantuotteeseen kuvaa osaltaan yritysten kansainvälistymisen astetta. Sijoitusvirtojen suhde bruttokansantuot­ teeseen vaihtelee vuosittain huomattavastikin, koska virrat vaihtelevat merkittävästi johtuen yrityskauppojen ajoituksista ja konsernien sisäisistä rahoitusjärjestelyistä. Si­ joituskantojen suhde bruttokansantuotteeseen antaa kehityksestä tasaisemman kuvan. Näin mitattuna kansainvälistyminen oli vielä 1990-luvun alussa aika vähäistä, mutta vuosituhannen vaihteessa kansainvälistymisen aste kasvoi jyrkästi. Ulkomaisten sijoi­ tusten arvo Suomessa oli vuoden 2006 lopussa noin 30 prosenttia suhteessa bruttokan­ santuotteeseen. 66 Kuvio 32. Sijoituskannat suhteessa bruttokansantuotteeseen 1991-2006 ■ Sijoitukset ulkomaille < Sijoitukset Suomeen 3.2 Suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille Suomalaiset yritykset sijoittivat ulkomaille pääomaa suorina sijoituksina vuonna 2006 nettomääräisesti 2,5 miljardia euroa, mikä on 0,9 miljardia euroa vähemmän edellis­ vuoteen verrattuna. Omana pääomana sijoitettiin 6,3 miljardia euroa, mutta muuna pää­ omana sijoituksia palautui nettomääräisesti 3,8 miljardia euroa. Suorien sijoitusten pääomavirtoihin vaikuttavat yksittäiset suuret yrityskaupat ja niihin liittyvät lainajärjestelyt. Myös kansainvälisten konsernien rahoituksen järjestely ulko­ maisten ja suomalaisten yritysten välillä näkyy suorien sijoitusten muun pääoman tie­ doissa. Tiedot saattavat vaihdella huomattavasti vuoden sisällä ja vuodesta toiseen. Teollisuusyrityksistä metalliteollisuuden yritykset sijoittivat nettomääräisesti pääomaa 1,4 miljardia euroa ja kemian teollisuuden yritykset 0,9 miljardia euroa. Sen sijaan met­ säteollisuusyritykset palauttivat ulkomailta pääomaa nettomääräisesti 0,9 miljardia eu­ roa lähinnä konsernien sisäisten rahoitusjärjestelyiden takia. Rahoitus- ja vakuutusalan yritykset toivat pääomaa nettomääräisesti 0,6 miljardia euroa ja muut palvelualan yri­ tykset vastaavasti sijoittivat 0,5 miljardia euroa. Muiden toimialojen yritykset sijoittivat ulkomaille nettomääräisesti 1,1 miljardia euroa. 67 Kuvio 33. Suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen 1996 2006, nettopääomavirrat mrd euroa Lähde: Suomen Pankki Ulkomaille tehtyjen suorien sijoitusten arvo oli 71,3 miljardia euroa vuoden 2006 lo­ pussa. Tämä on 43 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen eli hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kuten sijoituksissa Suomeen myös ulkomaisten sijoitusten arvo on tilastoitu listattujen yritysten osalta markkina-arvoon ja muiden yritysten osalta kir­ janpitoarvoon'. Teollisuusyritysten osuus oli noin 63 prosenttia eli hieman vähemmän kuin edellisvuonna, ja eniten sijoituksia oli edelleen metalli- ja metsäteollisuudella. Pal­ velualan yritysten osuus oli hieman yli viidenneksen koko sijoituskannasta. Toimialoittain tarkasteltuna teollisuusyritysten osuus sijoituskannasta on pudonnut vii­ meisen kymmenen vuoden aikana runsaasta 80 prosentista runsaaseen 60 prosenttiin koko sijoituskannasta. Vastaavasti palvelualan yritysten osuus on noussut noin viidestä prosentista 20 prosenttiin. Myös muiden toimialojen osuus on noussut hieman. Toimi­ aloittaiset muutokset eivät ole yhtä suuria kuin Suomeen tehdyissä sijoituksissa. 2 Listattujen yritysten arvo on tilastoitu vuodesta 2004 lähtien markkina-arvoon. 68 Kuvio 34. Toimialojen osuudet sijoituskannasta ulkomaille 1997-2006 Lähde: Suomen Pankki Teollisuustoimialoista metsäteollisuuden osuus koko sijoituskannasta on pysynyt noin neljäsosana viimeisen kymmenen vuoden aikana. Metalliteollisuuden osuus on laskenut alle kolmannekseen, kun se vielä kymmenen vuotta sitten oli liki 40 prosenttia. Myös kemianteollisuuden osuus sijoituskannasta on laskenut puoleen siitä mitä se oli kymme­ nen vuotta sitten ollen nyt seitsemän prosenttia. Teollisuustoimialojen osuuden vähe­ neminen koko sijoituskannassa on näkynyt kaikissa toimialoissa joskin metsäteollisuu­ dessa loivempana kuin muissa toimialoissa. Kuvio 35. Teollisuustoimialojen osuudet sijoituskannasta ulkomaille 1997-2006 prosenttia — Metalli — Metsä — Kemia V [ | f | | | | | | 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Suomen Pankki 69 Merkittävimmät suorien sijoitusten välittömät kohdemaat olivat Ruotsi, Alankomaat, Belgia, Saksa ja Yhdysvallat. Sijoituskannasta oli EU-alueella noin 78 prosenttia, joka on hieman enemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Myös euromaiden osuus koko si­ joituskannasta nousi edellisvuodesta noin viisi prosenttiyksikköä, ja oli melkein 45 pro­ senttia. Sijoitusten arvo ulkomailla on noussut vuoden 1996 lopusta yli viisinkertaiseksi ja vuoden 2000 lopusta noin 27 prosenttia. 3.3 Suorien sijoitusten tuotot Ulkomaisista sijoituksista saadut tuotot olivat 7,3 miljardia euroa vuonna 2006. Tästä oli ulkomaisten tytäryritysten voittoja 6,9 miljardia euroa ja näiden yritysten suomalai­ sille omistajilleen maksamia nettomääräisiä korkoja 0,4 miljardia euroa. Suorien sijoi­ tusten vuosituotot suhteessa vuoden alun ja lopun keskimääräiseen sijoituskantaan ovat vaihdelleet vuodesta 1994 lähtien neljästä yhteentoista prosenttiin ollen viime vuonna kymmenen prosenttia. Ulkomaisten omistajien saamat tuotot Suomeen tekemistään suorista sijoituksista olivat 4,9 miljardia euroa vuonna 2006. Yritysten voittoja tuotoista oli 4,6 miljardia euroa ja yritysten omistajilleen maksamia nettomääräisiä korkoja 0,3 miljardia euroa. Suorien sijoitusten vuosituotot suhteessa vuoden alun ja lopun keskimääräiseen sijoituskantaan ovat vaihdelleet vuodesta 1994 lähtien yhdeksästä kuuteentoista prosenttiin ollen viime vuonna kymmenen prosenttia. Suomalaisten ulkomaille tekemien suorien sijoitusten ja ulkomaisten Suomeen tekemien suorien sijoitusten tuottoprosentit olivat molemmat kymmenen prosenttia vuonna 2006. Edellisenä vuonna molemmat tuottoprosentit olivat yhdeksän prosenttia. Siihen asti vuodesta 1994 lähtien Suomeen tehtyjen sijoitusten tuottoprosentti on ollut useampia prosenttiyksiköitä korkeampi suomalaisten ulkomaille tekemien suorien sijoitusten tuottoprosentti. Suomeen tehtyjen sijoitusten tuottoprosentissa on havaittavissa laskeva trendi ja ulkomaille tehtyjen sijoitusten tuottoprosentissa nouseva trendi. Kuvio 36. Suorien sijoitusten tuotot Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen 1996-2006 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Suomen Pankki 70 Suorien sijoitusten tuottoprosentin tulkintaa vaikeuttaa sijoituskannan arvostaminen kirjanpitoarvoon. Sijoituskanta on arvostettu markkinahintaan vasta vuodesta 2004 läh­ tien. Usein kirjanpitoarvo on huomattavasti alle markkina-arvon. Tämä arvostusongel- ma on sekä sijoituksissa Suomeen että ulkomaille, joten näiden sijoitusten keskinäiseen vertailuun tämä ei vaikuta. Keskinäisessä vertailussa sen sijaan sijoitusten toimialara­ kenteella saattaa olla merkitystä. Kuvio 37. Suorien sijoitusten keskimääräinen tuotto 1994-2006 keskituotto % Lähde: Suomen Pankki 71 4. Monikansallisten yritysten taloudellinen toiminta Eräs maailmantalouden lisääntyvän globalisaation piirteistä on monikansallisten yritys­ ten yhä merkittävämpi rooli. Talouden sääntelyn purkaminen ja integraatiokehitys ovat lisänneet tuotannontekijöiden, tuotannon ja työpaikkojen liikkuvuutta. Rahamarkkinoi­ den vapautuminen 1980-luvun puolivälissä, yhteinen valuutta ja ulkomaalaisomistusta koskevien rajoituksien poistuminen Suomessa vuonna 1993 ovat edistäneet taloudelli­ sen yhdentymisen syvenemistä. Monikansallisten yritysten roolista maailmantaloudessa kertovat suorien sijoitusten tilastotietojen ohella niiden toimintaa kuvaavat tilastoai­ neistot. Monikansallisten yritysten taloudellista toimintaa kuvataan Suomessa sijaitsevien ul­ komaisten tytäryhtiöiden toiminnan, Suomessa sijaitsevien yritysten ulkomailla sijaitse­ vien tytäryhtiöiden toiminnan ja toimintojen kansainvälisen ulkoistamisen näkökul­ masta. Suomessa sijaitsevien ulkomaisten tytäryhtiöiden toimintaa kuvataan Tilastokes­ kuksen Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilastossa1. Suomessa sijaitsevien yritysten ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöiden tilaston laatii Suomen Pankki2. Ulkomaisella tytäryhtiöllä tarkoitetaan yritystä, joka on sijaintimaan ulkopuolella sijait­ sevan institutionaalisen yksikön määräysvallassa eli yli puolet osakkaiden äänioikeu­ desta (tai osakkeista) on ainakin epäsuorasti yhden ulkomaisen tahon hallussa. Muutok­ set ulkomaisen määräysvallan laajuutta Suomessa kuvaavissa mittareissa voivat johtua ulkomaisten investoijien perustamista uusista yrityksistä, olemassa olevien yritysten siirtymisestä ulkomaiseen määräysvaltaan yrityskaupan myötä tai ulkomaisessa määrä­ ysvallassa olevien yritysten toiminnan laajentumisesta. Näiden eri muutosten taloudelli­ set vaikutukset kuten työllisyysvaikutukset ovat erilaiset. 4.1 Yritystoiminnan kansainvälistyminen Suomessa Kansainvälistyvän yritystoiminnan laajuutta Suomessa on mahdollista arvioida tarkas­ telemalla ulkomaisen määräysvallan kehittymistä liiketoiminnassa. Ulkomaisten yhtiöi­ den taloudellista toimintaa kuvaavat indikaattorit mittaavat ulkomaisten tytär- ja emo­ yhtiöiden toiminnan laajuutta Suomessa. Ne muodostetaan suhteuttamalla Suomessa sijaitsevien sekä ulkomaisten tytär- että emoyhtiöiden toimintaa kuvaavat muuttujat koko yrityssektorin toimintaan. Ulkomaisiksi yhtiöiksi määritellään ne yritykset, jotka ovat ulkomaisen sijoittajan määräysvallassa. Tässä luvussa Suomessa toimivat ulkomai­ set emoyhtiöt, joilla on myös määräysvallassaan ulkomailla sijaitsevia yrityksiä, erote­ taan Suomessa toimivista ulkomaisista tytäryhtiöistä konsemirakenteensa vuoksi. Tärkein mittari kuvattaessa yritysten kansainvälistymisen laajuutta Suomessa on ulko­ maisten yhtiöiden osuus kaikkien yritysten jalostusarvosta. Ulkomaisten tytär- ja emo­ yhtiöiden jalostusarvo-osuus kuvaa sitä osuutta tuotannosta, joka on ulkomaisessa mää­ räysvallassa. Vuonna 2006 ulkomaisten yhtiöiden osuus kaikkien yritysten jalostusar­ vosta oli noin 17 prosenttia. Nämä yhtiöt kasvattivat jalostusarvo-osuuttaan 11 prosent­ tia vuodesta 2002 vuoteen 2006. Kasvuun on vaikuttanut erityisesti emoyhtiöiden ja­ lostusarvo-osuuden yli 40 prosentin kasvu. 1 Ulkomaisten tytäryhtiöiden tilastoon kuuluvat yritykset, jotka ovat 1) ulkomaalaisomisteisia tilastovuoden viimeisenä päivänä ja 2) kuuluvat Tilastokeskuksen yritysrekisteriin. 2 Tilastokeskus vastaa kyseisen tilaston laatimisesta tilastovuodesta 2007 lähtien. 72 Kuvio 38. Ulkomaisten yhtiöiden osuus jalostusarvosta Suomessa 2002-2006 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 prosenttia Emoyhtiöiden osuus Tytäryhtiöiden osuus 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto, Rakennetilastot Myös liikevaihto-osuus kuvaa ulkomaisten tytär- ja emoyhtiöiden aikaansaaman talou­ dellisen toiminnan merkittävyyttä. Osuudet jalostusarvosta ja liikevaihdosta voivat poi­ keta toisistaan erityisesti siksi, että jotkut tytäryhtiöt tuovat paljon välituotteita ulkomai­ silta emoyhtiöiltään tai toimivat valmiiden tuotteiden jakelukanavana. Ulkomaisilla ty­ täryhtiöillä liikevaihto-osuus on ollut noin kaksi prosenttiyksikköä suurempi kuin ja­ lostusarvo-osuus, mutta ulkomaisilla emoyhtiöillä osuudet ovat olleet samaa suuruus­ luokkaa vuodesta 2002 vuoteen 2006. Kuvio 39. Ulkomaisten yhtiöiden osuus kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta Suomessa 2002-2006 prosenttia 2002 2003 2004 2005 2006 Emoyhtiöiden osuus Tytäryhtiöiden osuus Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto, Rakennetilastot Ulkomaisten yhtiöiden osuus kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta kuvaa investoin- tialttiutta, joka heijastaa myös vaikutusta tuottavuuteen, vientikapasiteettiin ja kasvuun. Sekä ulkomaisten tytär- että emoyhtiöiden investointialttius suhteessa kotimaisiin yri- 73 tyksiin näytti taantuvan maailman talouskasvun hidastumisen myötä 2000-luvun alku­ puoliskolla. Ulkomaisten yhtiöiden osuus kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta saa­ vutti kuitenkin vuonna 2006 melkein vuoden 2002 tason, koska tytäryhtiöiden pääoma­ osuus kasvoi prosenttiyksiköllä 14,4 prosenttiin. Ulkomaisten yhtiöiden toimintaylijäämäosuudella mitataan liiketoiminnan tuottamaa tuloa eli sen voitollisuutta. Jos ulkomaisten tytär- ja emoyhtiöiden osuus toimintayli- jäämästä on korkeampi kuin osuus jalostusarvosta, voidaan ulkomaisten yhtiöiden pää­ tellä tuottavan Suomessa suhteessa enemmän voittoja kuin kotimaiset yritykset. Sekä ulkomaisten tytär- että emoyhtiöiden toimintaylijäämäosuus on ollut kaikkina tarkaste­ luvuosina hieman jalostusarvo-osuutta korkeampi. Nämä yhtiöt näyttäisivät siten tuotta­ van Suomessa enemmän voittoja kuin kotimaiset yritykset. Kuvio 40. Ulkomaisten yhtiöiden osuus toimintaylijäämästä Suomessa 2002- 2006 prosenttia 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto, Rakennetilastot Ulkomaisten yhtiöiden osuus työllisyydestä kuvaa ulkomaisten investointien tärkeyttä työpaikkojen säilymisessä tai syntymisessä. Työllisyysosuus voi kasvaa uusien yritys­ ostojen tai markkinaosuuksien kasvattamisen myötä. Ulkomaiset yhtiöt kasvattivat työllisyysosuuttaan lähes 14 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2006. Kasvuun on vai­ kuttanut erityisesti ulkomaisten emoyhtiöiden työllisyysosuuden lähes 26 prosentin kas­ vu. Kun ulkomaisten yhtiöiden osuutta työllisyydestä verrataan niiden osuuteen jalos­ tusarvosta, saadaan selville työvoiman tuottavuus suhteessa kotimaisiin yrityksiin. Ul­ komaisten tytäryhtiöiden työllisyysosuus on ollut kaikkina tarkasteluvuosina hieman jalostusarvo-osuutta alempi, joten näiden yhtiöiden voidaan tulkita olevan keskimäärin kotimaisia yrityksiä tuottavampia työvoiman suhteen. 7 4 Kuvio 41. Ulkomaisten yhtiöiden osuus työllisyydestä Suomessa 2002-2006 Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto, Rakennetilastot Ulkomaisten yhtiöiden osuus palkansaajakorvauksista heijastaa niiden palkkatasoa suhteessa kotimaisessa määräysvallassa olevien yritysten palkkatasoon. Suomessa vuonna 2006 ulkomaisten yhtiöiden osuus kaikkien yritysten palkansaajakorvauksista oli 17,6 prosenttia. Ulkomaisissa tytär- ja emoyhtiöissä näyttäisi olevan korkeampi palkkataso kuin kotimaisissa yrityksissä, kun verrataan palkansaajakorvauksia työnte­ kijää kohti ulkomaisissa yhtiöissä ja kotimaisissa yrityksissä. Palkansaajakorvausosuus voi kasvaa ulkomaisten tytär- ja emoyhtiöiden koon tai maailmanmarkkinaosuuden kas­ vamisen myötä. Ulkomaiset yhtiöt kasvattivat osuuttaan palkansaajakorvauksista yli kahdeksan prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2006. Kuvio 42. Ulkomaisten yhtiöiden osuus palkansaajakorvauksista Suomessa 2002-2006 Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto, Rakennetilastot 75 4.2 Ulkomaisten tytäryhtiöiden toiminta Suomessa Ulkomaisten tytäryhtiöiden toimintaa kuvaavien tilastojen laatiminen aloitettiin Euros- tatin pilottihankkeena vuonna 1994. Tilastointi ja sen laajuus on vaihdellut EU-maissa siirtymäkaudella, ennen Euroopan parlamentin asetuksen voimaantuloa. Euroopan par­ lamentin ja neuvoston asetus N:o 716/2007, joka määrittää tilastoinnin laajuuden, tuli voimaan heinäkuussa 2007. Eurostatin suosituskäsikirja3 ulkomaisten tytäryhtiöiden tilastoinnista julkaistiin myös vuoden 2007 aikana. Ulkomaisella tytäryhtiöllä tarkoitetaan yritystä, joka on sijaintimaan ulkopuolella sijait­ sevan institutionaalisen yksikön määräysvallassa. Ulkomaisen tytäryhtiön osakkaiden äänioikeudesta yli puolet on (ainakin epäsuorasti) yhden ulkomaisen tahon hallussa. Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilaston tavoitteena on tunnistaa ulkomaiset tytäryhti­ öt ja niiden perimmäisen omistajatahon4 sijaintimaa. Ulkomaista omistusta koskevat tiedot saadaan Invest in Finlandista, Patentti- ja rekisterihallituksesta, Suomen Pankista, Tilastokeskuksen kyselystä ja verohallinnosta. Tunnistamisen jälkeen ulkomaisiin tytär­ yhtiöihin liitetään niiden toimintaa kuvaavia Tilastokeskuksen tilinpäätöstilaston tietoja. Suomessa toimi yli 4 100 ulkomaista tytäryhtiötä vuonna 2006 Vuonna 2006 Suomessa toimi 4 124 ulkomaista tytäryhtiötä. Edellisvuoteen verrattuna niiden lukumäärä kasvoi noin 20 prosenttia. Ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus kaikista yrityksistä oli noin 1,6 prosenttia5. Ulkomaiset tytäryhtiöt ovat kotimaisessa määräys­ vallassa oleviin yrityksiin verrattuna huomattavasti suurempia. Vuonna 2006 ulkomai­ sissa tytäryhtiöissä työskenteli keskimäärin 50 henkilöä, kun kotimaisissa yrityksissä työskenteli keskimäärin vain kuusi henkilöä. Ulkomaisten tytäryhtiöiden määrä on kasvanut tilastointiperiodilla 1996-2006 huomat­ tavasti. Esitettyjä lukuja tarkasteltaessa on kuitenkin huomioitava, että tilastoinnin ke­ hikkoa on muutettu vuonna 2004. Tilastoinnin kehikkona on käytetty vuodesta 2004 lähtien Tilastokeskuksen yritysrekisteriä. Yritysrekisterin avulla on mahdollista tilastoi­ da aikaisempaa käytäntöä laajemmin pieniä ulkomaisia sivuliikkeitä, koska rekisteri sisältää tiedot periaatteessa kaikista sivuliikkeistä Suomessa. 3 Eurostat. (2007). Recom m endations Manual on the Production of Foreign Affiliates Statistics (FATS). 4 Perimmäinen omistajataho on ulkomaisessa tytäryhtiössä määräysvaltaa käyttävä taho, eli se taho joka on ylimpänä ulkomaisen tytäryhtiön määräysvaltaketjussa eikä ole minkään muun institutionaalisen yksi­ kön määräysvallassa. 5 Luvussa tehdyt vertailut Suom en koko yritystoimintaan perustuvat Tilastokeskuksen yritysrekisterin tie­ toihin. 76 Kuvio 43. Ulkomaisten tytäiyhtiöiden lukumäärä Suomessa 1996-2006 4 500 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Selite: Vuodesta 2004 lähtien tilastoinnissa on käytetty yritysrekisterikantaa, joka on kasvattanut ulko­ maisten sivuliikkeiden lukumäärää tilastossa. Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto, Rakennetilastot Ulkomaisten tytäryhtiöiden lukumäärä ja toiminta vaihtelee toimialoittain merkittävästi. Vuonna 2006 eniten ulkomaisia tytäryhtiöitä toimi tukku- ja vähittäiskaupan toimialalla. Kyseisen toimialan osuus kaikkien ulkomaisten tytäryhtiöiden lukumäärästä oli noin 41 prosenttia. Toiseksi eniten ulkomaisia tytäryhtiöitä toimi pääasiassa yrityssektoriin suuntautunutta palvelua tekevällä kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelujen sekä lii­ ke-elämän palvelujen toimialalla, missä toimi, noin 20 prosenttia ulkomaisista tytäryhti­ öistä. Ulkomaisista tytäryhtiöistä kolmanneksi eniten oli teollisuuden toimialan yrityk­ siä. Taulukko 7. Ulkomaisten tytäryhtiöiden lukumäärä toimialoittain 2004-2006 Toimiala 2004 2005 2006 Kaivostoiminta ja louhinta (C) 16 15 18 Teollisuus (D) 538 500 564 Sähkö-, kaasu-ja vesihuolto (E) 37 26 27 Rakentaminen (F) 124 147 210 Tukku-ja vähittäiskauppa (G) 1 415 1 504 1 691 Majoitus-ja ravitsemistoiminta (H) 21 24 23 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (1) 233 224 268 Rahoitustoiminta (J) 228 241 194 Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut (K) 636 652 823 Muut toimialat 81 112 307 Yhteensä 3 329 3 445 4124 Selite: Tuntemattomalla toimialalla toimivat ulkomaiset tytäryhtiöt on kirjattu luokkaan Muut toimialat. Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto 77 Ulkomaisten tytäryhtiöiden liikevaihto yli 70 miljardia euroa vuonna 2006 Vuonna 2006 Suomessa sijaitsevien ulkomaisten tytäryhtiöiden yhteenlaskettu liike­ vaihto oli yli 70 miljardia euroa. Liikevaihto kasvoi edellisvuoteen verrattuna 3,2 pro­ senttia. Ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus kaikkien yritysten liikevaihdosta on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta vuonna 2006 niiden osuus hieman laski edellisvuodesta. Vuonna 1997 niiden osuus kaikkien yritysten liikevaih­ dosta oli 13,4 prosenttia, kun se vuonna 2006 oli 20,3 prosenttia. Ulkomaisissa tytäryhtiöissä työskenteli 205 000 henkeä vuonna 2006. Niiden osuus kaikkien yritysten henkilöstön määrästä oli 14,9 prosenttia, kun se edellisvuonna oli 14,3 prosenttia. Ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus kaikkien yritysten henkilöstön mää­ rästä on ollut liikevaihto-osuutta pienempi kaikkina tilastointivuosina. Kuvio 44. Ulkomaisten tytäryhtiöiden liikevaihdon ja henkilöstön määrän osuus kaikista yrityksistä 1996-2006 p ro s en ttia 25 20 15 10 5 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto Ulkomaisten tytäryhtiöiden toiminta oli liikevaihdolla mitattuna huomattavinta tukku­ ja vähittäiskaupan toimialalla, jossa ulkomaisten tytäryhtiöiden yhteenlaskettu liike­ vaihto oli yli 29 miljardia euroa. Toiseksi merkittävin toimiala oli teollisuus, jonka yh­ teenlaskettu liikevaihto oli lähes 23 miljardia euroa. Vuonna 2006 eniten kasvoi kiin­ teistö-, vuokraus- ja tutkimustoimiala. Kyseisellä toimialalla toimivien ulkomaisten ty­ täryhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto kasvoi 30 prosenttia. Sähkö-, kaasu- ja vesi­ huollon toimialalla toimivien ulkomaisten tytäryhtiöiden liikevaihto puolestaan väheni vuonna 2006 eniten. Teollisuudessa työskenteli melkein 30 prosenttia kaikista ulkomaisten tytäryhtiöiden henkilöstöstä. Toiseksi merkittävin toimiala henkilöstön määrällä mitattuna oli kiin­ teistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut, jossa työskenteli noin 43 500 henkeä. Vuoteen 2005 verrattuna kyseisen toimialan henkilöstön määrä myös kasvoi eniten (22 prosent­ tia). 78 Taulukko 8. Ulkomaisten tytäryhtiöiden liikevaihtoja henkilöstön määrä toimi aloittain 2006 Toimiala Liikevaihto milj. euroa Henkilöstön maara Kaivostoiminta ja louhinta (C) 359 772 Teollisuus (D) 22 833 68 946 Sähkö-, kaasu-ja vesihuolto (E) 1 006 671 Rakentaminen (F) 2 580 10 023 Tukku-ja vähittäiskauppa (G) 29 412 40 841 Majoitus-ja ravitsemistoiminta (H) 415 4 718 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (I) 7 281 20 849 Rahoitustoiminta (J) 1 286 11 654 Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut (K) 5 125 43 510 Muut toimialat 389 3 057 Yhteensä 70 686 205 040 Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa-tilasto Ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus toimialan liikevaihdosta ylitti 25 prosenttia seuraa- villa toimialoilla: Kaivostoiminta ja louhinta (29 prosenttia) ja kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (28 prosenttia), ja tukku-ja vähittäiskaupassa (27 prosenttia). Vastaavasti ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus henkilöstöstä oli suurin rahoitustoiminnassa (27 pro­ senttia). Kuvio 45. Ulkomaisten tytäryhtiöiden osuus toimialan liikevaihdosta ja henkilös­ tön määrästä 2006 prosenttia Kaivostoiminta ja louhinta Teollisuus Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Rakentaminen Tukku-ja vähittäiskauppa Majoitus-ja ravitsemistoiminta Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Rahoitustoiminta Kiint.-, vuokr.-ja tutk.palv.; liike-elämän palv 0 5 10 15 20 25 30 Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto Suomessa eniten ruotsalaisia tytäryhtiöitä Suomessa sijaitsevien ulkomaisten tytäryhtiöiden perimmäisten omistajatahojen sijain­ timaiden jakauma on laaja. Vuonna 2006 omistus jakaantui 46 eri maahan. Lukumääräi- 79 sesti eniten Suomessa oli ruotsalaisia tytäryhtiöitä. Toiseksi eniten Suomessa sijaitsi yhdysvaltalaisia tytäryhtiöitä ja kolmanneksi eniten saksalaisia tytäryhtiöitä. Taulukko 9. Ulkomaisten tytäryhtiöiden lukumäärä maittain 2004-2006 l - . . ' 20 04 2005 : 2001 EU-25-maat 2 489 2 252 2 391 josta Ruotsi 1 008 815 833 Saksa 352 375 408 Britannia 324 281 351 Tanska 238 208 218 Alankomaat 212 156 155 Ranska 109 154 145 Viro 49 61 66 Italia 38 49 65 Belgia 41 39 33 Irlanti 34 26 32 Luxemburg 43 19 29 Muut maat 840 1 193 1 733 josta Yhdysvallat 403 547 623 Norja 166 144 147 Sveitsi 103 109 128 Japani 57 90 111 . Venäjä 34 43 41 Yhteensä 3 329 3 445 4124 Selite: Tuntemattomat ulkomaiset perimmäiset omistajatahot on kirjattu luokkaan Muut maat. Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto Virolaisten ja italialaisten tytäryhtiöiden liiketoiminta kasvaa vauhdilla Yritysten lukumäärän ohella Ruotsi oli merkittävin perimmäinen omistajamaa myös liikevaihdon (21,2 prosenttia) ja henkilöstön määrän (27,7 prosenttia) mukaan mitattuna vuonna 2006. Vanhoista EU:n jäsenmaista Britannia ja Italia kasvattivat merkittävästi ulkomaisten tytäryhtiöiden toimintaa Suomessa vuonna 2006. Britannialaisten tytäryh­ tiöiden liikevaihto kasvoi 34 prosenttia ja henkilöstön määrä 43 prosenttia vuonna 2006 edellisvuoteen verrattuna. Vastaavasti, vuonna 2006, italialaisten tytäryhtiöiden sekä liikevaihto että henkilöstön määrä melkein kolminkertaistuivat vuoteen 2005 verrattuna. Uudemmista jäsenmaista erityisesti Viro kasvatti ulkomaisten tytäryhtiöiden liiketoi­ mintaa Suomessa vuonna 2006. Virolaisten tytäryhtiöiden liikevaihto yli kaksinkertais­ tui ja henkilöstön määrä kasvoi melkein 600 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna. Japani kasvatti eniten ulkomaisten tytäryhtiöiden liiketoimintaa EU:n ulkopuolisista maista Suomessa vuonna 2006. Japanilaisten tytäryhtiöiden liikevaihto kasvoi 28 pro­ senttia ja henkilöstön määrä 56 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. 80 Taulukko 10. U lkom aisten tytäryhtiöiden liikevaihto ja henkilöstön m äärä m ait­ tain 2004-2006 - Liikevaihto milj. " 2004 2005 euroa 2006 Henkilöstön m äärä j 2004 2005 2006] EU-25-maat 41 143 40 224 38 797 142 321 129 686 138 200 josta Ruotsi 18 353 16 524 14 958 63 081 56 452 56 693 Saksa 6 409 7 023 6 682 13 920 14 792 15 328 Britannia 3 151 2 939 3 949 14 803 10 251 14 639 Tanska 3 482 4 466 2 698 20 166 19 270 17 748 Alankomaat 4 540 3 841 4 351 13 473 11 040 11 668 Ranska 1 798 2611 2 761 8 078 10513 11 436 Viro 46 162 354 218 261 1 755 Italia 323 318 942 1 817 1 300 3 422 Belgia 461 177 186 533 459 574 Irlanti 578 550 513 1 285 1 567 1 353 Luxemburg 692 196 273 2 388 1 066 943 Muut maat 23 089 28 286 31 889 50 912 59 656 66 839 josta Yhdysvallat 8 320 11 618 12 355 22 120 26 369 29 036 Norja 4 355 3 437 2 286 10 244 7 726 7 290 Sveitsi 2 192 3 437 4 085 6 448 12 248 12 574 Japani 4 119 4 873 6 242 3 799 4 248 6 609 Venäjä 499 2 876 3 436 743 1 672 1 657 Yhteensä 64 233 68 470 70 686 193 233 189 342 205 040 Selite: Tuntemattomat ulkomaiset perimmäiset omistajatahot on kirjattu luokkaan Muut maat. Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto 4.3 Suomalaisten yritysten ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöiden toiminta Tiedot suomalaisten yritysten ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöiden toiminnasta perus­ tuvat Suomen Pankin suorien sijoitusten maksutasekyselyyn, johon valikoiduilta yrityk­ siltä kysytään tietoja myös niiden ulkomaisten tytäryritysten henkilökunnan määrästä ja liikevaihdosta. Taseeltaan alle viiden miljoonan euron tytäryhtiöiden tiedot eivät sisälly lukuihin. Näiden tietojen mukaan Suomessa sijaitsevien yritysten ulkomaisten tytäryri­ tysten liikevaihto oli 151 miljardia euroa, ja niiden palveluksessa oli 382 000 työnteki­ jää vuonna 2006. Työntekijöitä oli edelleen eniten Ruotsissa, jossa noin 66 000 työnte­ kijää oli suomalaissomisteisen yrityksen palveluksessa. Myös Yhdysvalloissa, Saksassa, Kiinassa, Venäjällä ja Virossa Suomessa sijaitsevien yritysten ulkomaiset tytäryritykset työllistivät yli 15 000 työntekijää. 81 Kuvio 46. Ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöiden henkilökunta maittain 2006 Saksa USA Ruotsi 66 343 f Muut maat 185 435 Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto Ulkomailla toimivien suomalaisomisteisten teollisuusyritysten liikevaihto oli 87 miljar­ dia euroa, ja näiden tytäryhtiöiden palveluksessa oli 262 000 työntekijää (239 000 työntekijää vuonna 2005). Metalli- ja metsäteollisuus olivat merkittävimmät teollisuus­ toimialat ulkomailla. Ulkomailla sijaitsevat palvelualan yritykset työllistivät 93 000 työntekijää (88 000 työntekijää vuonna 2004). Taulukko 11. Ulkomailla sijaitsevien tytäryhtiöiden henkilökunta ja liikevaihto toimialoittain 2005-2006 Henkilökunta Liikevaihto miljoonaa euroa 2005 2006 2005 2006 Teollisuus 239 476 261 769 74 597 87 000 Metsä 59 102 56 971 20 165 21 061 Metalli 117 830 143 472 43 012 52 610 Kemia 29 970 25 253 6 171 6 905 Muut 32 574 36 073 5 249 6 424 Palvelut 88 982 93 304 50 169 58 352 Kauppa 52 375 56 577 40 163 43 410 Rahoitus ja vakuutus 8 951 8 943 5 436 9810 Muut 27 656 27 784 4 570 5 132 Muut 22 285 26 691 4 835 6 044 Yhteensä 350 743 381 764 129 601 151 396 Lähde: Tilastokeskus, Ulkomaiset tytäryhtiöt Suomessa -tilasto 82 4.4 Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille Teollisuustuotantoa on jo pidemmän aikaa liputettu Suomesta ulkomaille edullisemman työvoiman ja kasvavien markkinoiden vauhdittamana. Uudempi trendi kansainvälisessä työnjaossa on ilmiön laajeneminen myös palvelutoimintoihin. Tuoreen tutkimusaineis­ ton mukaan toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille1 näyttäisi olevan varsin yleinen ilmiö suomalaisyrityksissä.2 Monikansallisissa yrityksissä tuotannon arvoketju kattaa tyypillisesti monia maita ja maanosia. Tuotantoprosessi pilkotaan osiin, jotka kilpailutetaan ja tuotetaan globaalisti siellä, missä on tarjolla kilpailukykyisin vaihtoehto. Myös arvoketjun palvelua sisältävät osat voidaan yhä useammin tuottaa ulkomailla. Toimintojen ulkoistamisen ja siirtämisen seurauksena työpaikkojen väheneminen näillä aloilla aiheuttaa erityistä huolta kehittyneissä länsimaissa. Meneillään on kiistatta maa­ ilmanlaajuinen talouden rakennemuutos, jonka pidemmän aikavälin seurauksia voimme vain arvailla. Rajut toimintaympäristön muutokset asettavat myös yritykset uudenlaisten haasteiden eteen. Teollisuustuotannon siirtyminen ulkomaille on ollut ilmiön ensimmäinen vaihe. Palve­ lujen tuotannossa läheisyys markkinoihin ja asiakkaisiin on usein välttämätöntä, mutta - tietotekninen vallankumous maailmarilaajuisine tietoverkkoineen on mahdollistanut monien palvelujen tuotannon periaatteessa missä maailmankolkassa tahansa ja toimi­ tukset vaikkapa internetin välityksellä loppukäyttäjälle. Yhä useammin myös Vaativaa osaamista edellyttäviä asiantuntijatehtäviä - kuten ohjel- mointipalveluja tai kokonaisten liiketoimintaprosessien hallintaa - ulkoistetaan tai siir- . retääri ulkomaille. Vahvassa kasvussa olevat Aasian talousmahdit ovat ainakin toistai­ seksi pystyneet tarjoamaan osaavaa henkilöstöä myös vaativiin tehtäviin sekä kilpailu­ kykyiseen hintaan. Toimintojen siirtyminen ulkomaille yleistä Toimintojen ulkoistaminen tai siirtäminen ulkomaille on tutkimuksen mukaan varsin yleistä etenkin suuremmissa suomalaisissa yrityksissä. Yli sadan henkilön yrityksistä viidennes raportoi ulkoistaneensa tai siirtäneensä toimintojaan ulkomaille vuosien 2001-2006 aikana. Toiminnot voivat olla joko yrityksen ydinliiketoimintoja tai niitä tukevia tukitoimintoja, kuten tietotekniikka- ja logistiikkapalveluja, markkinointia tai tutkimus-ja kehittämistoimintaa. 1 Ulkoistamisella ja toimintojen siirtämisellä ulkomaille tarkoitetaan yrityksessä tähän asti tehty­ jen tai Suomessa ulkoistettujen ydinliiketoimintojen tai tukitoimintojen siirtämistä kokonaan tai osittain toiselle - joko samaan konserniin kuuluvalle tai ulkopuoliselle yritykselle - joka toimii ulkomailla. Tästä käytetään tekstissä lyhyesti nimitystä ’toimintojen siirtyminen’. Toimintojen ulkoistamiseksi tai siirtämiseksi ulkomaille ei katsota yrityksen ydinliiketoimintojen tai tukitoi­ mintojen laajenemista ulkomaille ilman, että kyseessä on toimintojen siirto Suomesta ulko­ maille. 2 Katso tarkempi selvitys liitteessä 3 hankkeen taustasta. 83 Kuvio 47. Toimintojaan ulkomaille ulkoistaneet tai siirtäneet yritykset 2001-2006, osuus 50-99 sekä yli 100 henkilön yrityksistä toimialoittain prosenttia Kaikki Tietointensiiviset Teollisuus Korkean teknologian Palvelut toimialat palvelut teollisuus Lähde: Tilastokeskus, Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille -kysely 2007. Toimintojen siirtyminen ulkomaille oli selvästi yleisintä korkean teknologian teolli­ suusyrityksissä, joihin luetaan mm. koneiden ja laitteiden sekä elektroniikan ja sähkö- tuotteiden valmistus. Näistä kolmannes oli ulkoistanut tai siirtänyt toimintojaan ulko­ maille, yli sadan hengen yrityksistä jopa 36 prosenttia. Muussa teollisuustuotannossa toimintojen siirtyminen on ollut selvästi harvinaisempaa. Myös tietointensiivisiä palveluita, kuten tietotekniikkapalveluja tuottavat yritykset ovat olleet ahkeria toimintojensa siirtäjiä ulkomaille. Reilu neljännes yli sadan hengen yri­ tyksistä, mutta vain harvat pienemmistä ilmoitti siirtäneensä toimintojaan ulkomaille vuosina 2001-2006. Toimintojen siirtyminen ulkomaille on siis ollut kaikkein yleisintä korkean teknologian teollisuudessa ja tietointensiivisillä palvelualoilla. Usein ajatellaan, että nimenomaan nämä alat ovat sellaisia, joiden toiminnan toivotaan kasvavan Suomessa. Kyselyn tulok­ set kuitenkin osoittavat, että näiden alojen yritykset ovat varsin yleisesti siirtäneet toi­ mintojaan pois Suomesta. On mahdollista, että siirtymisten johdosta Suomessa säilyvät yksiköt keskittyvät korkeamman jalostusasteen toimintoihin, jolloin kokonaisvaikutus voikin kansantalouden tasolla olla lopulta myönteinen. Tämä on kuitenkin avoin kysy­ mys, johon vastausta ei tiedetä. Mitä toimintoja siirretään? Yrityksen pääasiallisen toiminnan eli ydinliiketoimintojen ulkoistamisessa ja siirtämi­ sessä ulkomaille teollisuusyritykset jo toimintansa luonteestakin johtuen olivat selvästi palveluyrityksiä edellä. Joka viides teollisuusyritys mutta vain viitisen prosenttia pal­ veluyrityksistä ilmoitti ulkoistaneensa ydinliiketoimintojaan ulkomaille. Se sijaan usei­ den tukitoimintojen, kuten markkinointi tai tietotekniikkapalvelut, siirtyminen ulko­ maille oli yhtä yleistä teollisuudessa ja palveluissa. Yleisimmin ulkomaille siirtyneitä tukitoimintoja olivat tietotekniikka, markkinointi ja logistiikkapalvelut. 84 Taulukko 12. Ydinliiketoiminnan sekä tukitoimintojen ulkoistaminen ja siirtämi nen ulkomaille toimialoittain, osuus yli sadan henkilön yrityksistä Kaikki toimialat Palvelut Tietointensiivi­ set palvelut Teollisuus Korkean tekno­ logian teollisuus Ydinliiketoiminta 12.8 5.5 10.2 21.7 28.6 Ydinliike- tai tukitoiminta 22,0 16.5 26,8 28,5 36,2 Jokin tukitoiminto 14.5 14.2 22.3 14.8 19.6 Jakelu ia loqistiikka 4,3 2,6 1.3 6,4 8,5 Markkinointi ia mvvnti 4,6 3,9 4.5 5,4 7,6 Tietotekniikkapalvelut 5.4 5,3 5,1 5,6 7,1 Hallinnon ia iohdon tehtävät 3,5 4,2 10,2 2.8 4.5 Insinööri- ia tekniset palvelut 2,3 1,4 4.5 3,3 6,7 Tutkimus ja kehittämistoiminta 2,9 3,5 9,6 2,3 3,1 Lähde: Tilastokeskus, Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille -kysely 2007. Alasta riippuen tutkimus- ja kehittämistoimintaa pidetään yleisesti yhtenä kriittisenä tekijänä yritysten globaalin kilpailukyvyn ja menestyksen kannalta. Tästä syystä näiden toimintojen siirtyminen rajojen yli ulkomaille saattaa myös olla sensitiivinen asia: Ky­ selyn mukaan kaikista tukitoiminnoista tutkimus- ja kehittämistoiminta oli yksi kaikkein harvimmin ulkomaille siirtyneistä tukitoiminnoista - vain kolmisen prosenttia yrityk­ sistä oli tehnyt näin; Mielenkiintoista kyllä teollisuusyritykset mukaan lukien korkean teknologian yritykset eivät olleet ulkoistaneet tai siirtäneet t&k -toimintojaan ulkomaille keskivertoyrityksiä useammin. Sen sijaan tietointensiivisistä palveluyrityksissä tutkimus- ja kehittämistoi­ mintojen siirrot ulkomaille olivat yleisimpiä, noin 10 prosentissa yrityksistä. Ulkomaille laajentuminen houkuttelee Yritystoimintojen ulkomaille siirtymisen lisäksi etenkin globaalisti toimivien yritysten kasvuja laajeneminen aiheuttaa pohdintaa uuden tuotteiden tai palvelujen tuotantokapa­ siteetin sijaintipaikasta. Tähän vaikuttaa keskeisesti kansainvälinen kilpailutilanne, markkinoiden läheisyys sekä toimintaedellytykset eri maissa. Toisin kuin toimintojen siirtyminen ulkomaille, laajeneminen tai uuden tuotantokapasiteetin perustaminen ul­ komaille ei välttämättä aiheuta mitään välittömiä seurauksia yrityksen toiminnalle Suo­ messa. Toimintojaan oli laajentanut ulkomailla - muulla tavoin kuin ulkoistamalla tai siirtä­ mällä - noin 11 prosenttia yli sadan hengen yrityksistä, pienemmistä yrityksistä vain harvat. Toimintojen siirtymisen lisäksi korkean teknologian yritykset ovat myös muulla tavoin laajentaneet vuosina 2001-2006 toimintaansa aktiivisesti ulkomailla (16 %). Myös tietointensiiviset palveluyritykset tekivät näin keskimääräistä useammin. 85 Kuvio 48. Toimintojaan ulkomailla vuosina 2001-2006 laajentaneet yritykset, osuus kaikista yli sadan henkilön yrityksistä Korkean teknologian teollisuus Teollisuus Tietointensiiviset palvelut Kaikki toimialat Palvelut 0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 prosenttia Lähde: Tilastokeskus, Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille -kysely 2007. Aineiston perusteella yritysten suora laajeneminen tai tuotannollinen kasvu ulkomailla näyttäisi olevan selvästi harvinaisempi ilmiö kuin toimintojen ulkoistaminen ja siirtämi­ nen ulkomaille. Yhtenä luonnollisena selityksenä tälle on se, että ulkomaille laajennu­ taan yleensä ydinliiketoiminnan tuotannossa, kun taas yrityksen tukitoiminnot sopivat paremmin ulkoistettaviksi ulkomaille. Poikkeuksena myynti- ja markkinointiyksikön perustaminen ulkomaille ei ole mitenkään harvinainen tapahtuma. Yrityksiltä kysyttiin myös aikeista laajentaa toimintaansa ulkomailla vuoteen 2009 mennessä. Innokkaimpien kärjessä olivat jälleen tietointensiiviset palvelualat sekä kor­ kean teknologian teollisuus, vajaa kolmannes näiden toimialojen yli sadan hengen yri­ tyksistä oli laajentamassa toimintojaan ulkomailla. Myös näiden toimialojen pienem­ millä yrityksillä laajenemisaikeet ulkomaille olivat korkealla. Kotimaahan ulkoistetaan tasaisesti Tutkimuksessa yrityksiltä kysyttiin ulkoistamisen3 yleisyyttä kotimaassa sellaisissa toi­ minnoissa, jotka periaatteessa voitaisiin tuottaa myös ulkomailla. Tällöin tarkastelun ulkopuolelle jäävät varsin yleisesti ulkoistetut siivous-, vartiointi- sekä henkilöstöruo- kalapalvelut. Kotimaahan ilmoitti ulkoistaneensa vuosina 2001-2006 ydinliike- tai tukitoimintoja noin 46 prosenttia yli sadan hengen yrityksistä. Ydinliiketoimintaansa ulkoisti Suomeen noin 15 prosenttia yrityksistä. Ulkoistamisen yleisyys kotimaahan ei juurikaan vaihdel­ lut toimialoittain esimerkiksi teollisuuden ja palvelujen välillä. 3 Sisältää sekä ulkoistamisen että konsernin sisäiset siirrot kotimaassa. 86 Taulukko 13. Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen Suomessa 2001-2006, osuus yrityksistä. 50-99 henkilöä yli 100 henkilöä 4 Yhteensä | Ydinliiketoimintoja 14,6 15,0 14,8 Jokin tukitoiminto 39,2 43,4 41,3 Ydinliike- tai tukitoimintoja 41,0 45,9 43,5 Tietotekniikkapalvelut 26,4 28,2 27,3 Jakelu ja logistiikka 18,5 20,0 19,3 Hallinnon ja johdon tehtävät 11,9 15,2 13,6 Markkinointi ja myynti 10,6 10,8 10,7 Insinööri- ja tekniset palvelut 10,5 10,1 10,2 Tutkimus ja kehittämistoiminta 6,3 5,7 6,0 Lähde: Tilastokeskus, Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille -kysely 2007. Tukitoiminnoista selvästi yleisimpiä ovat tietotekniikkapalvelujen ulkoistukset; sekä suurissa että pienissä yrityksissä. Myös jakelu- ja logistiikkatoimintoja annetaan-usein muiden Suomessa toimivien yritysten tehtäväksi, On huomioitava että tarkastelujakso kattaa vuodet 2001-2006, joten monia toimintoja on voitu ulkoistaa tai siirtää jo aiem­ min. Takaisin Suomeen? Ydinliike- tai tukitoimintojen ulkoistamisen perusteet ja hyötyodotukset eivät aina to­ teudu tai ovat ylioptimistisia. Ei ole tavatonta, että toimintojen ulkoistaminen tai siirtä­ minen ei täytä syystä tai toisesta yrityksen toiveita ja toiminnot siirretäänkin takaisin- Suomeen. Toisinaan on kyse myös siitä, että Suomeen siirretään toimintoja, jotka eivät täällä ole koskaan olleetkaan. Yrityksellä on siis itse perustettu’ tai ostettu yksikkö ulkomailla, joiden toimintoja päätetään siirtää Suomeen. Usein nämä tapaukset liittyvät siihen, että konsemitasolla tehdään eri yksiköiden välisiä työnjäkopäätöksiä. Yli sadan hengen yrityksistä nelisen prosenttia oli siirtänyt toimintojaan takaisin Suo­ meen vuosina 2001-2006. Korkean teknologian yrityksistä näin oli tehnyt joka kymme­ nes yritys. Osuutta voidaan pitää yllättävän korkeana, sillä tästä Suomeen siirtämisestä ei juuri puhuta. Palveluyrityksissä Suomeen siirtäminen oli selvästi harvinaisempaa kuin korkean teknologian teollisuusyrityksissä. Ulkoistaminen ja toimintojen siirtäminen ulkomaille näyttäisi olevan varsin pysyvä il­ miö eikä mitään mittavaa toimintojen siirtymistä Suomeen ole odotettavissa. Aikomuk­ set siirtää toimintojaan ulkomailta Suomeen vuoteen 2009 mennessä eivät olleet erityi­ sen mittavia, sillä vain noin kolme prosenttia yrityksistä ilmoitti tällaisista aikeista. 87 Työvoimakustannukset vauhdittavat siirtymistä Työvoimakustannusten pienentäminen on usein mainittu keskeisenä motivaatiotekijänä, kun yritykset ulkoistavat tai siirtävät toimintojaan ulkomaille. Tutkimus näyttäisi myös vahvistavan tätä käsitystä toimialasta riippumatta. Muiden kustannusten kuin työvoima­ kustannusten merkitys oli selvästi vähäisempi. Suomessa toimivat yritykset eivät aina voi itse päättää tai tehdä ulkomaille ulkoistamis- päätöksiä, vaan ne tehdään usein keskitetysti konsernin sisällä. Tällöin konserniin kuu­ luvat yritykset joutuvat ottamaan päätökset ikään kuin annettuna konsernin johdolta. Palvelualojen yrityksistä noin puolet ilmoitti ulkomaille siirtymiselle tärkeänä syynä sen, että yritystä koskevat strategiset päätökset tehdään konsernin emoyhtiössä. Kuvio 49. Syyt toimintojen ulkoistamiseen ja siirtämiseen ulkomaille, osuus yri­ tyksistä jotka pitivät syytä erittäin tärkeänä Strategiset päätökset ‘ 1 konsernin emoyhtiössä ------- : -------- Työvoimakustannukset Asiakkaiden tai kilpailijoiden paine .= n, : 1 1 Pääsy uusille markkinoille 1 l i l Muut kustannukset (kuin työvoima) ■ ■ i 1 i 1 Työvoiman heikko l l saatavuus Suomessa •aa._____ i __ ; 1 1 Keskittyminen ydinliiketoimintaan > r s - ' s i m < j " 1 l Erityisosaamisen / l 1 teknologian saatavuus i 1 l Tuotteiden parantunut laatu ||^ ^Ä ||| i i 1 ■ Teollisuus Verotus SM ; * Palvelut 0 10 20 30 40 50 60 prosenttia Lähde: Tilastokeskus, Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille -kysely 2007. Asiakkaiden ja kilpailijoiden paine vaikuttaa myös keskeisenä tekijänä yritysten siirty­ miseen ulkomaille. Kokemuksien hankinta sekä pelko kilpailukyvyn heikkenemisestä kilpailijoihin verrattuna pitävät yritykset valppaina ja kilpailijoiden toimia seurataan. Myös asiakasyritysten siirtyminen tai toimiminen ulkomailla asettaa paineita etenkin palveluyrityksille, joiden tuotanto ei ole siirrettävissä maasta toiseen. Työvoiman heikko saatavuus Suomessa mainittiin syyksi useammin palvelualoilla kuin teollisuudessa. Tuotteiden laadun ei uskottu paranevan ulkomailla, eivätkä teknologian saatavuusongelmat tai verotus näyttäisi olevan ajamassa toimintoja pois Suomesta. Kiina-ilmiö laajenee Useat elektroniikka-alan yritykset siirsivät 2000-luvun alkuvuosina joko osan tai koko valmistuksensa Kiinaan. Näiden tapahtumien seurauksena syntyi käsite Kiina-ilmiö, josta tuli yleistermi kuvaamaan yritysten toimintojen siirtymistä maasta toiseen. Kiina on ollut merkittävä kohdemaa erityisesti elektroniikan valmistukselle, mutta eri­ tyisesti EU:n uudet jäsenmaat ovat olleet Kiinaakin suositumpi kohde. Elektroniikkate- 88 ollisuutta on kiinnostanut erityisesti Unkari, mutta myös Viro on saanut osansa suoma­ laisyritysten tuotannonsiirroista ja -ulkoistuksista. Viroon siirtyneen valmistustoiminnan kirjo on laaja. Sinne on siirtynyt niin tekstiiliteol­ lisuuden ompelutyötä kuin huonekaluvalmistusta ja metallituotteiden valmistustakin. Kaiken kaikkiaan EU:n uudet jäsenmaat ovat olleet hyvin yleinen kohdealue, mihin suomalaisten teollisuusyritysten ydintoimintaa eli valmistusta on siirtynyt. Kuvio 50. Toimintojen ulkoistamisen ja siirtämisen yleisyys EU-maihin ja EU:n ulkopuolelle toimialoittain, osuus ulkoistaneista tai siirtäneistä yli 100 henkilön yrityksistä Palvelut Kaikki toimialat Teollisuus Korkean teknologian teolisuus Tietointensiiviset palvelut 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 ■ EU-maihin prosenttia m EU-maiden ulkopuolelle Lähde: Tilastokeskus, Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille -kysely 2007. Intia vetää palvelutoimintoja Toimintojen siirtyminen maasta toiseen ei rajoitu valmistustoimintaan. Yhä useammin on kyse palveluluonteisesta toiminnasta. Informaation digitalisointi yhdistettynä nopei­ siin tietoverkkoihin on mahdollistanut sen, että myös osa palveluista voidaan tuottaa eri paikassa kuin ne kulutetaan. Soitto yrityksen puhelinpalveluun voikin yhdistyä vaikkapa yhtiön Intian New Delhissä sijaitsevaan puhelinpalvelukeskukseen, jossa saattaa vastata suomalainen työntekijä. Soittaja ei voi mistään tietää, onko vastaaja samalla paikkakun­ nalla, samassa maassa tai edes samassa maanosassa kuin itse soittaja. Intia onkin ollut varsin suosittu toimintojen siirtokohde erityisesti tietointensiivisillä palvelualoilla (ns. KIBS-alat). Intian suosion keskeisenä syynä on ollut se, että sinne on siirtynyt runsaasti tietotekniikkapalvelujen tuotantoa ja ohjelmistokehitystä. rspriäHH&sgaBBEK ..... r; . r a s i ! 89 Kuvio 51. Toimintojen ulkoistamisen ja siirtämisen kohdemaita 2001-2006, osuus ulkoistaneista tai siirtäneistä yli 100 henkilön yrityksistä 70 prosenttia 59 ■ Ydinliiketoiminta c , Jokin tukitoiminto 60 51 50 40 30 20 10 10 EU-12 Kiina EU-15 Intia Uudet jäsenmaat Vanhat jäsenmaat Venäjä Yhdysvallat/ Muu Kanada Eurooppa Lähde: Tilastokeskus, Toim intojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille -kysely 2007. Ulkoistaminen Intian kaltaisiin kaukomaihin hoituu yleensä niin, että ulkoistuspalveluja tarjoavilla yrityksillä on Suomessa toimipiste tai yksikkö. Tämän paikallisen ja lähellä asiakasta sijaitsevan yksikön kanssa sovitaan ulkoistuksen sisältö ja toimitusajat. Mer­ kittävä osa ulkoistetusta työstä tehdään kuitenkin tietoverkkojen välityksellä esimerkiksi Intiassa. Toimintojen siirtymisessä ulkomaille kyse ei aina ole siitä, että yritykset pyrkivät mini­ moimaan henkilöstökustannuksiaan. Vaikka kustannukset ovatkin keskeisimpiä syitä toimintojen siirtymiseen, niin kaikissa tapauksissa näin ei ole. Vanhat EU-jäsenmaat (EU-15) ovat olleet hyvin suosittu kohdealue, joihin erityisesti tukitoimintoja on siirty­ nyt. Tämä pätee niin teollisuuteen kuin tietointensiivisiin palveluyrityksiin. Näissä maissa työvoimakustannukset ovat samaa luokkaa kuin Suomessa. 1980-luvulla suomalaisten yritysten kansainvälinen toiminta laajeni perinteisestä ulko­ maankaupasta eli tavaroiden viennistä ja tuonnista myös tuotannolliseen toimintaan ulkomailla. 1990-luvulla etenkin suurten yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoiminta laajeni ulkomaille. Samaan aikaan myös niiden omistus kansainvälistyi. Kansainvälinen liiketoiminta on saanut 2000-luvulla kaksi uutta piirrettä. Ensinnäkin digitalisointi ja nopeat tietoverkkoyhteydet ovat mahdollistaneet myös palveluluonteis- ten toimintojen tuottamisen eri paikassa kuin ne kulutetaan. Tätä voisi luonnehtia pal­ velujen vienniksi ja tuonniksi. Toinen uusi piirre on se, että yritysten eri toimintoja ja jopa työtehtäviä siirretään maasta toiseen. Yritykset eivät siis vain laajenna toimintaansa eri maihin. Yrityksissä mietitään yhä useammin mitä kannattaa tehdä missäkin ja tämän seurauksena toimintoja ja työtehtäviä siirtyy maasta toiseen. Suomesta on siirtynyt 2000-luvulla toimintoja ulkomaille sekä ulkoistusten että konser­ nien sisäisten siirtojen seurauksena. Runsas viidennes yli sadan henkilön yrityksistä oli Kansainvälinen liiketoiminta monimuotoistuu 90 siirtänyt joko ulkoistusten tai konsernin sisäisten siirtojen avulla toimintoja Suomesta ulkomaille. Ulkoistaminen kotimaahan on kuitenkin vielä yleisempää. Korkean teknologian teollisuudessa ja tietointensiivisillä palvelualoilla toimintojen siirtyminen ulkomaille on kaikkein yleisintä. Monesti ajatellaan, että juuri nämä alat ovat niitä, jotka voisivat Suomessa kasvaa ja joihin Suomen pitäisi keskittyä. Vaikka näiden alojen toimintoja on siirtynyt Suomesta pois, niin päinvastaistakin on tapahtunut. Kymmenesosa korkean teknologian teollisuusyrityksistä on 2000-luvulla siirtänyt joi­ tain toimintoja myös ulkomailta Suomeen. Tärkeimpiä syitä toimintojen siirtymiseen Suomesta ulkomaille on ollut tavoite pienen­ tää työvoimakustannuksia. Myös paineet asiakkaiden ja kilpailijoiden suunnalta ovat lisänneet siirtoja. Sen sijaan verotuksen vaikutukset toimintojen siirtoon ovat lähes ole­ mattomat. Suurin osa toimintoja siirtäneistä yrityksistä on siirtänyt ainakin osan toiminnoistaan EU-alueelle. Sekä vanhat jäsenmaat (EU-15) että uudet jäsenmaat (EU-12)4 ovat olleet suosittuja kohteita tukipalveluille, kuten logistiikalle ja tietotekniikkapalveluille. Sen sijaan teollisuustuotannon siirtymiset EU-alueelle painottuvat uusiin jäsenmaihin. Näi­ den maiden lisäksi teollisuustuotantoa on siirtynyt Kiinaan. Kaiken kaikkiaan talouden globalisaatio on muuttunut niin, ettei kansainvälinen kilpailu kohdistu enää vain lopputuotemarkkinoihin vaan kilpailu ilmenee myös paljon hienoja­ koisemmalla tasolla. Kyse voi olla yhtä hyvin korkean koulutustason ja tuottavuuden tehtävistä kuin matalan koulutustason rutiinitehtävistä. Siirtopäätösten kriteeri onkin enenevässä määrin alueellisten tuottavuuksien suhde verrattuna alueellisten palkka­ tasojen suhteeseen tehtävätasolla. 4 EU 12 = uudet EU-m aat, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari, Viro, Bulgaria ja Romania 91 5. Teknologian kansainvälistyminen Kansainvälistymisen ja talouskasvun kannalta yksi merkittävimmistä alueista on tek­ nologian ja erityisesti tieto- ja viestintätekniikan rooli globalisaatioprosessissa. Tutki­ mus- ja kehittämistoimintaa sekä innovaatioita pidetään yleisesti keskeisinä yritysten kilpailukyvylle ja menestymiselle kansainvälistyvässä toimintaympäristössä. Teknolo­ gian voimistuneen kansainvälistymisen taustalla on kaupan vapautumisen ja pääoma­ liikkeiden säännöstelyn purkamisen ohella informaatioteknologian nopea kehitys. Tämä on mahdollistanut monikansallisten yritysten toimien koordinoimiin ja havainnoinnin maailmanlaajuisesti, mikä on samalla luonut edellytyksiä globaaleille teknologiastrate­ gioille. Teknologian kansainvälistymistä kuvataan tässä luvussa yritysten tutkimus- ja kehittä­ mistoiminnan kansainvälistymisen, korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan ja innovaatiotoiminnan kansainvälistymisen näkökulmasta. Yritysten tutkimus- ja kehit­ tämistoiminta on pääasiallinen teknologinen panos, jonka yritys tai emoyhtiö voi kehit­ tää yhdessä tai useammassa maassa yrityksen sisäisen verkoston tai t&k-keskusten kautta. Kun t&k-menot ja -henkilöstö mittaavat enemmänkin panostusta itse kehittä­ mistyöhön ja korkean teknologian ulkomaankauppa heijastaa t&k-investoinnin tasoa, niin innovaatiotoiminnan kuvauksen lähtökohtana on kehittämistyön tulos. 5.1 Tu tk im us- ja keh ittäm isto im innan kansa invä lis tym inen Tässä luvussa luodaan katsaus ulkomaisten yritysten t&k-toimintaan Suomessa Tilasto­ keskuksen vuosittaisen tutkimus- ja kehittämistoimintakyselyn tuottamien tietojen puit­ teissa. Ulkomaiseksi tytäryhtiöiksi on määritelty yritys, jonka omistajana on ulkomainen yritys yli 50 prosentin päätäntävallalla. Kyseessä ovat siis ulkomaisen emoyrityksen Suomessa toimivat tytäryhtiöt. Ulkomaisten yhtiöiden t&k-toiminta Suomessa Ulkomaalaisomisteisten yritysten tutkimus-ja kehittämistoiminnan menot olivat vuonna 2006 kaikkiaan 705 miljoonaa euroa, mikä oli 17 prosenttia kaikista yritysten t&k- menoista Suomessa. Vielä vuosituhannen vaihteessa vastaava osuus oli runsaat 13 pro­ senttia. Samalla kun yritysten t&k-menot nousivat vuodesta 2000 vuoteen 2006 noin 31 prosenttia, oli kasvu ulkomaisissa yhtiöissä yli kaksinkertainen, 67 prosenttia. Yritysten tutkimus-ja tuotekehitystehtävissä työskenteli vuonna 2006 kaikkiaan 41 700 henkilöä. Näistä runsaat 8 000 eli lähes joka viides työskenteli ulkomaalaisomisteisissa yrityksissä. Henkilöstön osuus on noussut t&k-menoja nopeammin, yli viidellä prosent­ tiyksiköllä vuodesta 2000. T&k-henkilökunnan määrä kaikissa yrityksissä kasvoi tar­ kasteluajanjaksolla yhdeksän prosenttia, mutta ulkomaisissa yhtiöissä lähes 50 prosent­ tia. Näin ollen tutkimus- ja kehittämistoimintatietojen valossa ulkomaisomisteisten yritysten merkitys Suomessa on kuluneen vuosikymmenen aikana vahvistunut suuresti. 92 Taulukko 14. Yritysten tutkimus-ja kehittämistoiminnan menot ja henkilökunta 2000-2006 Vuosi T&k-menot yhteensä milj. euroa : ulkomaiset yhtiöt milj. euroa osuus, % T&k-henkilöstö yhteensä ulkomaiset . , yhtiöt lkm lkm osuus, % 2000 3 135,9 420,9 13,4 38169 5 420 14,2 2001 3 284,0 477,3 14,5 37 971 5 946 15,7 2002 3 375,1 505,4 15,0 39 239 6 063 15,5 2003 3 527,9 529,2 15,0 40 089 6 421 16,0 2004 3 683,5 605,6 16,4 40 674 6 877 16,9 2005 3 876,9 653,2 16,8 40 802 7163 17,6 2006 4 107,8 705,0 17,2 41 691 8 054 19,3 Lähde: Tilastokeskus, T iede, teknologia ja tietoyhteiskunta Kuvio 52. Ulkomaisten yhtiöiden osuus tutkimus-ja kehittämistoiminnan menois ta ja henkilökunnasta 2000-2006 Lähde: Tilastokeskus, T iede, teknologia ja tietoyhteiskunta 5.2 Korkean tekno log ian tuotteiden ulkom aankauppa Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuloksena syntyy uutta tietoa ja teknologiaa, joiden käyttöönotto ja soveltaminen näkyvät teollisuudessa mm. uusina tuotantoprosesseina ja tuotteina sekä teknologiaintensiivisten tuotteiden kauppana. Teknologian soveltamista ja siirtoa tarkastellaan tässä luvussa korkean teknologian ulkomaankauppatietojen kaut­ ta. Käytetyt indikaattorit kertovat eri maiden ulkomaankaupan rakenteen ja volyymin kehityksestä, kilpailukyvystä sekä menestymisestä kansainvälisillä tiede- ja teknolo- giaintensiivisillä markkinoilla. Korkean teknologian tuotteilla on tunnetusti laajalti hyö­ dynnettyinä positiivisia vaikutuksia talouden tuottavuuteen ja kasvuun. Ne kuvastavat­ kin maan kykyä hyödyntää ja kaupallistaa tutkimuksen ja teknologisten innovaatioiden tuloksia. Suuri korkean teknologian osuus ulkomaankaupasta yhdistetään t&k- 93 investointien korkeaan tasoon, tuottavuuden kasvuun sekä hyväpalkkaisiin ja taitoa vaativiin työtehtäviin. Tietojen lähteenä on Tullihallituksen ULTIKA-tietokanta. Korkean teknologian käsitteen määrittely1 Korkean teknologian käsitettä voidaan tarkastella joko toimiala-, yritys- tai tuoteperus- teisesti tai itse käytetyn teknologian teknisten ominaisuuksien näkökulmasta. Tilasto­ toimen kannalta toimiala- ja tuoteperusteinen tarkastelu on käyttökelpoisin. OECD on jakanut eri toimialat t&k-intensiteettiin perustuen neljään luokkaan. Korkean teknologi­ an tämänhetkisiä toimialoja ovat avaruus ja ilmailu, tieto- ja konttorikoneet, elektro­ niikka ja tietoliikennevälineet, lääkevalmisteet sekä instrumentit ja hienomekaniikka. Korkean teknologian tuoteryhmät on määritelty samankaltaisella periaatteella. Korkean teknologian tuoteryhmät Toimialoittaisen tarkastelun ongelmana on, että korkean teknologian toimialoihin voi esimerkiksi kuulua yrityksiä, jotka eivät todellisuudessa ole kovin t&k-intensiivisiä. Yritykset voivat tuottaa myös tuotteita, jotka kaikki eivät täytä korkean teknologian tuotteiden kriteerejä. Korkean teknologian tuotteita tuotetaan myös muilla kuin korkean teknologian toimialoilla. Korkeasta teknologiasta ja sen tuotannosta saadaankin toimi- alaperustaista lähestymistapaa tarkempi kuva tarkastelemalla sitä tuotteiden näkökul­ masta. Tuotelista perustuu tuoteryhmittäisiin t&k-intensiivisyyslaskelmiin. Korkean teknologian tuotteet muuttuvat ajan kuluessa, mikä johtaa uusien määritelmien käyttöönottoon. Uusia teknologioita ja niihin perustuvia tuotteita kehitetään jatkuvasti, kun taas vanhemmat teknologiat saavuttavat ajan myötä kypsyysvaiheen ja niistä tulee vähemmän teknologiaintensiivisiä keskitason tai pitkällä ajalla jopa matalan tason tek­ nologioita. Tämän kehityksen vuoksi myös toimiala- ja tuoteperusteisia korkean tekno­ logian määritelmiä on muutettava. Nykyisin käytössä olevan OECD:n määritelmän mukaisia tuoteryhmiä on yhdeksän. Korkean teknologian tuotteiksi luetaan tavarat, joiden tutkimukseen ja kehittämiseen käytetään vähintään neljä prosenttia toimialan liikevaihdosta. Päätuoteryhmät SITC (Standard International Trade Classification) rev. 3 -koodeineen on listattu liitteessä 4." Korkean teknologian vienti entisellään Korkean teknologian tuotteiden viennin arvo pysyi vuonna 2006 edellisvuoden tasolla ollen lähes 11,2 miljardia euroa. Sen osuus Suomen koko viennistä kuitenkin laski vuoteen 2005 verrattuna kolmella prosenttiyksiköllä 18,2 prosenttiin. Osuus oli toistai­ seksi korkeimmillaan yli 23 prosentissa vuonna 2000. Korkean teknologian tuonti sen sijaan nousi arvoltaan suuremmaksi kuin koskaan, miltei 7,8 miljardiin euroon. Silti myös sen osuus Suomen koko tuonnista laski ja oli 14,2 prosenttia. Vuonna 2000 tuon­ nin osuus hipoi 19 prosenttia. 1 Classification of H igh-Technology Products and Industries. O E C D Document D S T I/E A S /IN D /S T P (95)1 . O E C D . sekä Hatzichronoglou, Thom as: Revision of the High-Technology Sector and Product Classifica­ tion. STI Working Papers 1997 /2 , O EC D . 2 Lisätietoja korkean teknologian ulkomaankauppatilastoista on saatavilla osoitteessa www.tilastokeskus.fi/til/ktek 94 Suomen korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan tase on ollut positiivinen vuo­ desta 1995 lähtien, jolloin vienti ylitti arvoltaan tuonnin ensimmäistä kertaa. Vuonna 2006 ylijäämää kertyi 3,4 miljardia euroa. Vienti-tuonti-suhde oli 1,44. Muissa kuin korkean teknologian tuotteissa vastaava suhdeluku oli 1,07 ja ulkomaankaupassa kaik­ kiaan 1,12. Kuvio 53. Korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan arvo ja osuudet vuo­ sina 2000-2006 2 0 0 0 2001 2 0 0 2 200 3 2 0 0 4 2 0 0 5 2 006 M Vienti mrd € M Tuonti mrd € Vienti % “ Tuonti % : Lähde: Tullihallitus Elektroniikan ja tietoliikennevälineiden vienti väheni Tuoteryhmittäin tarkasteltuna korkean teknologian viennin kehitys oli vuonna 2006 varsin vaihtelevaa. Neljässä tuoteryhmästä yhdeksästä vienti väheni edelliseen vuoteen Verrattuna. Näihin lukeutui myös elektroniikka ja tietoliikennevälineet, jossa vähennystä kertyi runsas ,150 miljoonaa euroa. Ryhmän osuus korkean teknologian viennistä oli kuitenkin 80 prosenttia: Matkapuhelinten osuus tuoteryhmän kaikkiaan 8,9 .miljardin euron viennistä oli 6,7 miljardia euroa. . Tieteellisten instrumenttien vienti ylitti ensimmäistä kertaa miljardin euron rajan. Eniten kuitenkin kasvoi kolmanneksi suurimman ryhmän, tieto- ja toimistokoneiden, viennin arvo. Tuoteryhmän vienti nousi liki 120 miljoonaa euroa mikä tarkoittaa 27 prosentin kasvua. Pienemmistä tuoteryhmistä ei-sähköisten koneiden viennissä kirjattiin 52 pro­ sentin lisäys. Sen sijaan sekä aseiden että avaruus- ja ilmailualan tuotteiden vienti laski suhteellisesti saman verran. 95 Taulukko 15. Korkean teknologian tuotteiden ulkomaankauppa tuoteryhmittäin vuosina 2005 ja 2006 Tuoteryhm ä Vienti 2005 Tuonti Kauppa­ tase 2006 Vienti Tuonti Kauppa­ tase' Avaruus ja ilmailu 128 207 -79 61 322 -261 Tieto- ja toimistokoneet 446 1 400 -955 565 1 403 -838 Elektroniikka ja tietoliikennevälineet 9 041 3 845 5196 8 886 4157 4 729 Lääkeaineet 134 289 -155 158 314 -155 Tieteelliset instrumentit 971 581 390 1 040 637 403 Sähköiset koneet ja laitteet 115 620 -504 114 507 -392 Kemikaalit 55 158 -102 56 166 -111 Ei-sähköiset koneet 155 154 1 235 154 81 Aseet 112 74 38 52 107 -55 Korkean teknologian tuotteet yhteensä 11 157 7 328 3 830 11168 7 767 3 401 Lähde: Tullihallitus Elektroniikan ja tietoliikennevälineiden tuonti kasvoi vuoden 2006 aikana runsaalla 300 miljoonalla eurolla lähes 4,2 miljardiin euroon. Tieto- ja toimistokoneiden tuonti pysyi ennallaan 1,4 miljardissa eurossa. Avamus- ja ilmailualan tuotteiden tuontiin kirjautui 56 prosentin kasvu. Tuoteryhmistä ainoastaan sähkökoneiden ja -laitteiden tuonnin arvo väheni edellisvuoteen verrattuna. Kuvio 54. Korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan arvo tuoteryhmittäin vuonna 2006 96 Kolmen korkean teknologian tuoteryhmän kauppa ylijäämäistä Suomen koko ulkomaan tavarakaupan 6,5 miljardin euron ylijäämästä miltei kolme neljäsosaa perustui elektroniikan ja tietoliikennevälineiden positiiviseen kauppatasee­ seen. Ilman elektroniikkaa ja tietoliikennevälineitä myös korkean teknologian kauppa olisi noin 1,3 miljardia euroa alijäämäinen. Tuoteryhmän vienti-tuonti-suhde heikkeni hieman, mutta se oli silti erinomainen 2,14. Kauppatase oli vuonna 2006 positiivinen myös kahdessa muussa korkean teknologian tuoteryhmässä. Tieteellisten instrumenttien suhdeluku oli 1,63 ja ei-sähköisten koneiden 1,53. Aseiden kauppa kääntyi uudelleen vahvasti alijäämäiseksi. Vienti-tuonti-suhde oli heikoin avaruus- ja ilmailualan tuotteis­ sa, vain 0,19. Elektroniikan ja tietoliikennevälineiden vuotuinen ylijäämä on ollut jo lähes vuosikym­ menen ajan muutaman miljardin euron luokkaa. Myös tieteellisten instrumenttien kau­ pan ylijäämä on kasvanut tasaiseen tahtiin ja sitä kertyi vuonna 2006 yli 400 miljoonaa euroa. Tieto- ja toimistokoneiden alijäämä sen sijaan nousi vuosituhannen vaihteessa lähes miljardiin euroon ja on sen jälkeen pysytellyt samoissa lukemissa. Myös sekä säh­ köisten koneiden ja laitteiden että kemikaalien alijäämät ovat sitkeästi olleet suuria. Näiden ohella myös lääkeaineiden kaupan alijäämä on vähitellen kasvanut. Aasia ohitti EU:n tärkeimpänä tuontiaiueena Korkean teknologian vienti EU25-alueen maihin kasvoi edellisvuodesta lähes 500 mil­ joonalla eurolla ja oli yhteensä 4,8 miljardia euroa. Samalla Euroopan unionin osuus korkean teknologian viennistä nousi 43 prosenttiin. Korkean teknologian tuotteiden tuonti EU-maista kuitenkin väheni yli 600 miljoonaa euroa ja osuus putosi 36 prosent­ tiin. Tuonnin arvo oli kaikkiaan 2,8 miljardia euroa. Vienti-tuonti-suhde EU-maihin vahvistui l,72:een. Venäjän-kaupan kaupassa tapahtuneiden muutosten myötä korkean teknologian vienti muuhun Eurooppaan väheni selvästi. Kauppa oli kuitenkin edelleen erittäin ylijäämäistä Suomen eduksi. Ylijäämät sekä EU-maihin että muuhun Euroop­ paan olivat kahden miljardin euron luokkaa. Aasian merkitys Suomen korkean teknologian tuotteiden kauppakumppanina kasvoi vuonna 2006. Vienti Aasian mäihin pysyi liki ennallaan ja osuus 26 prosentissa, mutta tuonti sitä vastoin kasvoi lähes miljardilla eurolla. Puolet kaikesta korkean teknologian tuonnista oli lähtöisin Aasiasta. Aasiasta tuotiin korkean teknologian tuotteita 3,8 mil­ jardilla eurolla viennin arvon ollessa 2,9 miljardia euroa. Näin ollen korkean teknologi­ an kauppa Aasian maiden kanssa kääntyi samalla alijäämäiseksi vienti-tuonti-suhteen jäädessä 0,76:een. Kauppa NAFTA-maiden eli Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon kanssa on vanhastaan ollut alijäämäistä. 97 Kuvio 55. Korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan arvo maaryhmittäin vuonna 2006 E U -25 Muu Eurooppa Aasia N A FTA Muut maat ■ Vienti LJ Tuonti 0 1 2 3 4 5 Miljardia euroa Lähde: Tullihallitus Vienti Venäjälle väheni yli kolmanneksen, tuonti Kiinasta kasvoi 56 prosenttia Venäjä säilyi vuonna 2006 Suomen korkean teknologian tuotteiden merkittävimpänä vientimaana siitäkin huolimatta, että viennin arvo laski edellisvuodesta lähes 700 mil­ joonalla eurolla runsaaseen 1,2 miljardiin euroon. Samalla Venäjän osuus viennistä pu­ tosi 17 prosentista 11 prosenttiin. Myös vienti Arabiemiirikuntiin väheni 350 miljoo­ nalla eurolla, mutta maa oli silti viidenneksi suurin korkean teknologian kohdealue. Vienti toiseksi tärkeimpään kohdemaahan Britanniaan kasvoi vuodesta 2005 miltei 80 miljoonaa euroa ja oli kaikkiaan runsas 900 miljoonaa euroa. Suurin kasvu viennissä kirjattiin Saksaan, yli 200 miljoonaa euroa. 20 suurimman vientimaan osuus Suomen korkean teknologian tuotteiden koko viennistä oli 76 prosenttia. Tuonti on vientiäkin keskittyneempää, sillä 20 tärkeimmän korkean teknologian tuonti­ maan osuus oli 90 prosenttia. Tieto- ja toimistokone- sekä tietoliikennevälinepainottei- nen tuonti Kiinasta ylitti jo kahden miljardin euron rajan kolmen vuoden peräkkäisen noin 50 prosentin kasvun myötä. Kiinan osuus tuonnista nousi 26 prosenttiin. Tuonti sekä Taivvanista että Etelä-Koreasta kasvoi yli sadalla miljoonalla eurolla. Sitä vastoin tuonti Virosta ja Unkarista väheni noin 300 miljoonalla eurolla ja prosenteissakin pu­ dotus oli molemmissa noin 60. Myös tuonti Saksasta ja Yhdysvalloista kutistui. Suomen korkean teknologian ulkomaankauppa oli vuonna 2006 ylijäämäisintä Venäjän (+1,2 mrd. euroa), Britannian (+650 milj. euroa), Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien (molemmat +615 milj. euroa) sekä Italian (+520 milj. euroa) kanssa. Tase oli Suomen kannalta negatiivisin ennen kaikkea Kiinan (-1,5 mrd. euroa), mutta myös Etelä-Korean (-440 milj. euroa) sekä Japanin ja Taiwanin (molemmat -330 milj. euroa) kaupassa. Vain kahta vuotta aiemmin, vuonna 2004, korkean teknologian kaupan alijäämä Kii­ naan oli ainoastaan 310 miljoonaa euroa. 98 Taulukko 16. Korkean teknologian tuotteiden suurimmat vienti-ja tuontimaat vuonna 2006 Vienti milj. euroa % Tuonti milj. euroa % Venäjä 1 247 11,2 Kiina 2 022 26,0 Britannia 910 8,1 Saksa 804 10,3 Saksa 846 7,6 Yhdysvallat 601 7,7 Saudi-Arabia 616 5,5 Etelä-Korea 477 6,1 Arabiemiirikunnat 616 5,5 Japani 403 5,2 Italia 571 5,1 Taiwan 387 5,0 Kiina 481 4,3 Ruotsi 284 3,7 Yhdysvallat 443 4,0 Britannia 264 3,4 Ruotsi 353 3,2 Malesia 235 3,0 Espanja 329 2,9 Viro 227 2,9 Ranska 319 2,9 Irlanti 224 2,9 Etelä-Afrikka 278 2,5 Alankomaat 175 2,2 Alankomaat 247 2,2 Unkari 161 2,1 Turkki 246 2,2 Ranska 158 2,0 Ukraina 195 1,7 Tanska 146 1,9 Puola 194 1,7 Brasilia 145 1,9 Jordania 174 1,6 Singapore 90 1,2 Norja 154 1,4 Sveitsi 81 1,0 Viro 131 1,2 Venäjä 74 0,9 Sveitsi 121 1,1 Tsekki 67 0,9 Yhteensä 8 469 75,8 Yhteensä 7 022 90,4 Muut maat 2 699 24,2 Muut maat 745 9,6 Koko vienti 11168 100,0 Koko tuonti 7 767 100,0 Eräistä tuoteryhmistä ei saatavissa maittaista erittelyä. Lähde: Tullihallitus 5.3 Yritysten innovaatiotoiminta Yritysten innovaatiotoiminnasta tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet eräitä innovaatio­ toimintaan liittyviä yleispiirteitä: innovaatiotoiminta yleistyy yrityskoon kasvaessa, konsemeihin kuuluvat yritykset harjoittavat innovaatiotoimintaa itsenäisiä yrityksiä yleisemmin ja laajemmilla markkinoilla toimivat yritykset ovat aktiivisempia innovaa­ tiotoiminnassa kuin pienemmillä markkinoilla toimivat yritykset. Kehittämistoiminta ja innovaatiot ovat keskeisiä tekijöitä yritysten kilpailukyvylle ja viime kädessä hyvinvoinnille. Kansainvälistyminen luo osaltaan yrityksille uudenlaisen innovaatioympäristön. Markkinoiden laajentuessa syntyy lisäkannustin innovaatiotoi­ mintaan, ja tuotantopanoksia, tietoa ja osaamista voidaan hyödyntää ja yhdistellä aiem­ paa joustavammin. Kansainvälistyminen on lisännyt luonnollisesti yhteistyötä eri mais­ sa sijaitsevien toimijoiden kanssa. Kansainvälisen yhteistyön lisääntyessä ja esimerkiksi konsemirakenteidensa myötä yritykset pystyvät verkostoitumaan aiempaa tehokkaam­ min liiketoimintojensa edistämiseksi. Tieto- ja viestintäteknologian samanaikainen ke­ hitys osaltaan edesauttaa tiedon saantia, tiedon ja osaamisen liikkuvuutta sekä vähentää toimintojen ’’paikkasidonnaisuutta”. 99 EU:n innovaatiotutkimus Tilastokeskus on tehnyt yritysten innovaatiotoimintaan liittyviä innovaatiotutkimuksia 1980- ja 1990-lukujen taitteesta alkaen osallistuen EU:n innovaatiotutkimuksiin (CIS, Community Innovation Survey)3 1990-luvun puolivälistä lähtien. EU:n innovaatiotutkimuksessa innovaatiolla tarkoitetaan yrityksen markkinoille tuomaa uutta tai olennaisesti parannettua tavaraa tai palvelua. Innovaatio voi olla myös yrityk­ sen käyttöönottama uusi tai aiemmasta olennaisesti parannettu prosessi. Innovaation on oltava uusi kyseessä olevan yrityksen näkökulmasta, mutta sen ei tarvitse olla uusi ky­ seessä olevan toimialan tai markkinoiden kannalta. Innovaatiotoimintaa harjoittaneiksi yrityksiksi lasketaan innovaatioita tehneiden yritysten lisäksi ne, joilla on ollut innovaa­ tioiden kehittämiseen tähtääviä joko edelleen tarkastelujakson jälkeen jatkuneita tai jo tarkastelujaksolla keskeytyneitä projekteja. Innovaatiotutkimuksen käsitteistöä on uudistettu kattamaan tuote- ja prosessi- innovaatioiden lisäksi myös markkinointi- ja organisaatioinnovaatiot. Markkinointi- ja organisaatioinnovaatioihin liittyviä kysymyksiä tiedusteltiin ensimmäistä kertaa ajan­ jaksolta 2004-2006. Seuraavassa tarkastellaan yritysten innovaatiotoimintaa ja innovaatiotoiminnan kan­ sainvälisiä ulottuvuuksia tuoreimman innovaatiotutkimuksen valossa. CIS2006 -tutkimus kartoitti yritysten innovaatiotoimintaa vuosina 2004-2006 kattaen vähintään kymmenen henkilöä työllistävät yritykset teollisuudessa (ml. kaivostoiminta sekä säh­ kö-, kaasu- ja vesihuolto) ja eräillä palvelualoilla4. Tarkastelu kattaa pääosin vain tuote- ja prosessi-innovaatiot sekä näihin liittyvät toimet sivuten nk. ei-teknologisia innovaati­ oita eli markkinointi- ja organisaatioinnovaatioita ainoastaan tarkasteltaessa innovaa­ tiotoiminnan yleisyyttä yritysmuodoittain. Aiempaa suurempi osa yrityksistä harjoitti innovaatiotoimintaa vuosina 2004-2006 Noin puolet innovaatiotutkimuksen kohdejoukkoon kuuluneista yrityksistä harjoitti tuote- ja prosessi-innovaatioihin liittyvää innovaatiotoimintaa vuosina 2004-2006. Valtaosa näistä teki myös innovaatioita kyseisellä tutkimusjaksolla. Kaikista yrityksistä innovaatioita tehneiden osuus oli 46 prosenttia; 33 prosenttia yrityksistä ilmoitti teh­ neensä tuote-innovaatioita ja 36 prosenttia prosessi-innovaatioita. Innovaatiotoimintaa harjoittaneiden yritysten osuus on viime vuosina kasvanut, sillä yritykset ilmoittivat innovaatiotoimintaa yleisemmin vuosina 2004-2006 kuin vuosina 2002-2004. Innovaatiotoimintaa harjoittaneiden yritysten osuus kasvoi palvelualoilla teollisuutta enemmän. Innovaatiotyyppien tarkastelu taas osoittaa, että prosessi- innovaatioita tehneiden yritysten osuus kasvoi tuoteinnovaatioita tehneiden yritysten osuutta enemmän. 3 EU.n jäsenm aiden yhteishanke, jossa käytetään harmonisoitua tiedonkeruulomaketta sekä yhtenäisiä m enetelm iä ja rajauksia. Innovaatiotutkimus perustuu Osio-käsikirjaan, joka sisältää innovaatiotilastojen laadinnan suositukset. Käsikirjan uusi versio 'Oslo Manual, Guidelines for collecting and interpreting in­ novation data, 3rd edition’ otetaan käyttöön seuraavan innovaatiotutkimuksen (2008 ) myötä. 4 Toim ialat 51 (tukkukauppa), 60 -63 ja 64 (liikenne ja tietoliikenne), 65 -67 (rahoitustoiminta), 72 (tietojen­ käsittelypalvelu), 742 (tekninen palvelu) ja 743 (tekninen testaus ja analysointi). 100 Kuvio 56. Innovaatiotoiminnan yleisyys yrityksissä 2002-2004 ja 2004-2006, osuus yrityksistä prosenttia Tuote- Prosessi- Tuote-tai Innovaatio- Innovaatio- Kaikkia innovaatioita innovaatioita prosessi- projekteja toimintaa osatekijöitä innovaatioita Lähde: Tilastokeskus, Innovaatiotoiminta Innovaatiotoiminta yleisempää vientiyrityksissä kuin kotimaan markkinoilla toimivilla Innovaatiotoiminnan yksi keskeisistä kannustimista on riittävä kysyntä eli riittävät markkinat innovatiivisille tuotteille. Pienissä talouksissa markkinat ovat suhteellisen rajalliset, jolloin viennin kautta saavutettavat laajeriunat ja samalla ehkä myös kilpail- lummat markkinat kannustavat ja osaltaan myös pakottavat innovatiiviseen toimintata­ paan. Kuten aiemmat tutkimustulokset myös tuoreimman innovaatiotutkimuksen tulokset osoittavat, että vientiyrityksissä innovaatiotoiminta on yleisempää kuin yrityksissä, jot­ ka toimivat ainoastaan kotimaan markkinoilla. Tämä koskee etenkin tuoteinnovaatioita tekeviä yrityksiä. Sen sijaan prosessi-innovaatioiden yleisyyteen vienti taustamuuttujana vaikuttaa vähemmän. Vuosina 2004—2006 sekä teollisuudessa että palveluissa vien­ tiyrityksistä innovaatiotoimintaa harjoittaneiden yritysten osuus oli noin kymmenen prosenttiyksikköä suurempi kuin innovaatiotoimintaa harjoittaneiden osuus yrityksistä, joilla ei ollut vientiä. Taulukko 17. Innovaatiotoiminnan yleisyys vientiä/ei vientiä -jaottelun mukaan 2004-2006, osuus yrityksistä Yritysten luku­ määrä Tuote- innovaa­ tioita1) % Prosessi- innovaa­ tioita % Tuote- tai prosessi- innovaatioita % Inno­ vaatio- projekteja % Inno­ vaatio­ toimintaa % Kaikkia osa­ tekijöitä % Yhteensä 8221 33,0 35,6 46,4 29,8 51,4 15,5 Teollisuus2) yhteensä 4224 34,9 39,9 50,4 33,2 55,4 17,6 Ei vientiä tai vientitietoa 1602 23,9 37,3 44,0 24,1 48,0 10,7 Vientiä 2622 41,7 41,4 54,3 38,8 59,9 21,9 Palvelut yhteensä 3996 30,9 31,1 42,1 26,2 47,3 13,3 Ei vientiä tai vientitietoa 2004 26,2 28,1 37,0 24,1 42,6 11,5 Vientiä 1993 35,7 34,1 47,3 28,3 52,0 15,1 Tavara t ja palvelut 2) S isältää kaivostoiminnan sekä sähkö-, kaasu- ja vesihuollon. Lähde: Tilastokeskus, Innovaatiotoiminta Konserniyritykset itsenäisiä yrityksiä aktiivisempia innovaatiotoiminnassa Tutkimuksissa on yleisesti todettu, että yritysmuoto vaikuttaa innovaatioaktiivisuuteen - konserniyritykset harjoittavat innovaatiotoimintaa yleisemmin kuin itsenäiset yritykset. Tuoreimman innovaatiotutkimuksen tulokset osoittavat, että vuosina 2004-2006 inno­ vaatiotoiminta oli yleisempää konserniyrityksissä kuin itsenäisissä yrityksissä. Ulko­ maisiin konsemeihin lukeutuvissa yrityksissä innovaatiotoiminta oli lisäksi yleisempää kuin kotimaisiin konsemeihin kuuluvissa yrityksissä. Teollisuudessa ulkomaisiin kon­ semeihin kuuluvista yrityksistä 70 prosenttia ilmoitti harjoittaneensa innovaatiotoimin­ taa, kun sen sijaan teollisuudessa toimivista itsenäisistä yrityksistä 51 prosentilla oli ollut innovaatiotoimintaa. Kotimaisiin konsemeihin kuuluvista yrityksistä innovaatio­ toimintaa harjoittaneiden osuus oli 60 prosenttia. Palvelualoilla ulkomaisiin konsemei­ hin kuuluvista 56 prosenttia, kotimaisiin konsemeihin kuuluvista 52 prosenttia ja itse­ näisistä yrityksistä 42 prosenttia ilmoitti innovaatiotoiminnasta. 102 Taulukko 18. Tuote-ja prosessi-innovaatioihin liittyvän innovaatiotoiminnan ylei­ syys yritysmuodon mukaan 2004-2006, osuus yrityksistä Yhteensä 8221 33,0 35,6 46,4 29,8 51,4 15,5 Teollisuus2) yhteensä 4224 34,9 39,9 50,4 33,2 55,4 17,6 Itsenäinen yritys 2624 31,1 36,5 46,4 27,8 50,9 14,1 Osa suomalaista konsernia 1179 38,0 42,9 54,0 39,3 60,1 21,1 Osa ulkomaista konsernia 421 50,2 52,5 64,8 49,9 70,1 30,0 Palvelut yhteensä 3996 30,9 31,1 42,1 26,2 47,3 13,3 Itsenäinen yritys 2263 23,7 27,2 36,1 20,8 42,0 7,9 Osa suomalaista konsernia 931 37,8 34,5 47,6 36,3 52,4 20,6 Osa ulkomaista konsernia 803 43,5 38,1 52,8 29,5 56,3 20,0 ^ T a v a ra t ja palvelut 2* S isältää kaivostoiminnan sekä sähkö-, kaasu- ja vesihuollon. Lähde: Tilastokeskus, Innovaatiotoiminta . Kuvio 57. Tuote- ja prpsessi-inhoyaatioihin liittyvän innovaatiotoiminnan ylei­ syys yritysmuodon mukäah 200V20Ö6, osuus yrityksistä Teollisuus . Palvelut Lähde: Tilastokeskus, Innovaatiotoiminta’ • Erot itsenäisten yritysten ja konserniyritysten harjoittaman innovaatiotoiminnan yleri syydessä eivät liity pelkästään teknologisiin innovaatioihin eli tuote- ja prosessi- innovaatioihin ja näihin liittyviin hankkeisiin. Myös käyttöön otettujen markkinointi- ja organisaatioinnovaatioiden yleisyys vaihtelee yritysmuodon mukaan. Vuosina 2004- 2006 sekä teollisuudessa että palvelualoilla itsenäisistä yrityksistä hieman useampi kuin joka kolmas ilmoitti tehneensä markkinointi- tai organisaatioirinovaatioita. Ulkomaisiin konserneihin kuuluvilla yrityksillä, sekä teollisuudessa että palveluissa, vastaava osuus oli noin 53 prosenttia. Kotimaisiin konserneihin kuuluvissa yrityksissä innovaatioaktii- 103 visuus oli tältä osin suhteellisesti korkeampi kuin itsenäisissä yrityksissä, mutta alhai­ sempi kuin ulkomaisiin konsemeihin kuuluvissa yrityksissä. Taulukko 19. Markkinointi-ja organisaatioinnovaatioiden yleisyys yrityksissä 2004-2006, osuus yrityksistä Yritysten Organisaatio- Markkinointi- Markkinointi- Innovaatio- Kaikkia luku- innovaatioita innovaatioita tai organisaatio- toimintaa, osa- määrä innovaatioita laaja määritelmä» tekijöitä2) % % % % % Yhteensä 8221 33,8 27,6 41,9 57,0 9,8 Teollisuus3) yhteensä 4224 32,1 27,4 41,3 59,9 10,0 Itsenäinen yritys 2624 27,3 25,6 37,7 55,4 6,9 Osa suomalaista konsernia 1179 38,3 29,5 44,8 65,0 14,7 Osa ulkomaista konsernia 421 44,1 33,2 53,8 73,5 16,7 Palvelut yhteensä 3996 35,6 27,7 42,6 53,9 9,5 Itsenäinen yritys 2263 29,8 21,6 36,5 48,0 5,1 Osa suomalaista konsernia 931 43,2 33,7 48,7 59,3 16,8 Osa ulkomaista konsernia 803 43,3 37,8 52,7 64,4 13,3 1'Yrityksellä tuote- tai prosessi-innovaatioita tai näihin liittyneitä hankkeita tai markkinointi- tai organisaatioinnovaatioita. 2'Yrityksellä sekä tuote- että prosessi-innovaatioita ja näihin liittyneitä hankkeita sekä markkinointi- ja organisaatioinnovaatioita. 3'Sisältää kaivostoiminnan sekä sähkö-, kaasu- ja vesihuollon. Lähde: Tilastokeskus, Innovaatiotoiminta Kansainvälinen innovaatioyhteistyö lisääntynyt Yrityksen innovaatiot voivat syntyä yrityksen omasta tietämyksestä ja yrityksen omalla panostuksella, mutta usein innovaatioissa on mukana myös yrityksen ulkopuolista tie­ tämystä — tavalla tai toisella. Yritys voi käyttää ulkopuolisia tietolähteitä tai esimerkiksi tilata tutkimus- ja kehittämistyötä yrityksen ulkopuolelta. Varsin usein innovaatiotoi­ mintaa harjoitetaan yhteistyössä eri tyyppisten kumppaneiden kanssa. Innovaatiotutkimusten tulosten perusteella merkittävä osa innovaatiotoimintaa harjoit­ tavista yrityksistä tekee innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä. Vuosina 2004-2006 yhteistyöstä ilmoitti kaikkiaan 58 prosenttia innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityk­ sistä. Tuote- ja prosessi-innovaatioiden kehittämiseen liittyvää innovaatioyhteistyötä oli näin ollen tehnyt nyt huomattavasti suurempi osa yrityksistä kuin edellisellä tutkimus- periodilla vuosina 2002-2004, jolloin innovaatioyhteistyöstä ilmoitti 44 prosenttia in­ novaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä. Tuolloin innovaatiotoimintaa harjoittanei­ den osuus oli 43 prosenttia kaikista yrityksistä, kun nyt vastaava osuus oli kaikkiaan 51 prosenttia yrityksistä. Valtaosalla innovaatioyhteistyötä tekevistä on luonnollisesti kotimaisia yhteistyökump­ paneita, mutta merkittävällä osalla yrityksistä on yhteistyökumppaneita myös muualla, kuten muissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Suomessa toimiville yrityk­ sille on ollut luontevaa jo sijainninkin kannalta tehdä yhteistyötä muualla Euroopassa sijaitsevien kumppaneiden kanssa, mutta innovaatioyhteistyötä esimerkiksi Yhdysval­ loissa ja Kiinassa ja Intiassa sijaitsevien kumppaneiden kanssa tekevien osuus on myös kasvanut. Parin viimeisimmän innovaatiotutkimuksen valossa voidaan todeta, että inno­ vaatioyhteistyön luonne on monipuolistunut ja kansainvälistynyt edelleen aiemmasta. 104 Innovaatioyhteistyötä tehdään laajalti erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa ja yhä useammalla yrityksellä on myös ulkomailla sijaitsevia yhteistyökumppaneita. Yritysten kokoluokkatarkastelu osoittaa, että vaikka vuosina 2004-2006 suurilla yrityk­ sillä oli yleisimmin yhteistyökumppaneita eri sijaintipaikoissa, myös pienemmät yrityk­ set tekivät innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä eri maissa sijaitsevien yhteistyöta­ hojen kanssa. Kuvio 58. Innovaatioyhteistyötä harjoittaneet yritykset yhteistyökumppanin si­ jaintipaikan mukaan 2004-2006, osuus innovaatiotoimintaa harjoittaneista Lähde: Tilastokeskus, Innovaatiotoiminta Kuvio 59. Innovaatioyhteistyötä harjoittaneet yritykset yhteistyökumppanin si­ jaintipaikan ja yrityksen suuruusluokan mukaan 2004-2006, osuus innovaatio­ toimintaa harjoittaneista yrityksistä 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Suomi Muu Eurooppa Yhdysvallat Kiina Intia Muut Lähde: Tilastokeskus, Innovaatiotoiminta 105 LIITE 1: Sanasto BOP Balance of Payments, Maksutase BPM Balance of Payments Manual, Maksutasekäsikirja CIF Cost, Insurance and Freight / Kulut, vakuutus ja rahti maksettuina (T oimituslauseke) CIS EBOPS Community Innovation Survey / EU:n innovaatiotutkimus Extended Balance of Payments Services Classification Palvelujen ulkomaankaupan käsikirjan mukainen maksutaseeseen sisältyvien palvelujen luokitus ECB Eurostat European Central Bank / Euroopan Keskuspankki Statistical Office of the European Communities/ Euroopan yhteisöjen tilastovirasto FDI Foreign Direct Investment / Ulkomaiset suorat sijoitukset FOB Free On Board / Vapaasti aluksessa (Toimituslauseke) FATS,Inward Inward Statistics on Foreign Affiliates. Ulkomaisten yritysten kyseisessä maassa sijaitsevien osakkuus-ja tytäryhtiöiden liiketoimintaa koskevat tilastot. FATS,Outward Outward Statistics on the activity of affiliates abroad. Kotimaisten yritysten ulkomailla sijaitsevien osakkuus- ja tytäryhtiöiden liiketoimintaa koskevat tilastot. GDP Gross National Product / BKT, Bruttokansantuote IMF International Monetary Fund / Kansainvälinen valuuttarahasto ITS International Trade in Services / Kansainvälinen palveluilla käytävä kauppa KIBS Knowledge Intensive Business Services / Osaamisintensiiviset liike-elämän palvelut OECD Organisation for Economic Co-operation and Development / Taloudellisen kehitys-ja yhteistyön järjestö SITC Standard International Trade Classification / OECD:n ulkomaan­ kaupan luokitus SNA System of National Accounts / Kansantalouden tilinpidon järjestelmä UBO Ultimate beneficial owner / Perimmäinen omistajataho UN United Nations / Yhdistyneet kansakunnat UNWTO World Tourism Organization / Maailman matkailujärjestö WTO World Trade Organization / Maailman kauppajärjestö 106 LIITE 2: EBOPS -luokitus EBOPS= Extended Balance of Payments Services Nro koodi "taso Palvelun nimi 1 205 1 Kuljetus 2 206 2 Merikuljetus 3 207 3 Matkustajat 4 208 3 Rahti 5 209 3 Muut 6 210 2 Lentokuljetus 7 211 3 Matkustajat 8 212 3 Rahti 9 213 3 Muut 10 214 2 Muu kuljetus Muu kuljetus jaoteltuna A) 11 215 3 Matkustajat 12 216 3 Rahti 13 217 3 Muut Muu kuljetus jaoteltuna B) -• 14 218 3 Avaruuskuljetus - 15 219 3 Raidekuljetus 16 220 4 Matkustajat 17 221 4 Rahti 18 222 4 Muut palvelut, tukipalvelut 19 223 3 Tiekuljetus 20 224 4 Matkustajat 21 225 4 Rahti 22 226 4 Muut palvelut, tukipalvelut 23 227 3 Sisämaassa tapahtuva vesistökuljetus 24 228 4 Matkustajat 25 229 4 Rahti 26 230 4 Muut palvelut, tukipalvelut 27 231 3 Putkikuljetus 28 232 3 Muut tuki- ja apukuljetuspalvelut 29 236 1 Matkustus 30 237 2 Liikematkat 31 238 3 Raja- ja kausityöläisten kulutus 32 239 3 Muut 33 240 2 Henkilökohtaiset matkat 34 241 3 Terveyteen liittyvät kulut 35 242 3 Koulutukseen liittyvät kulut 36 243 3 Muut 37 245 1 Posti- ja telekommunikaatiopalvelut 38 246 2 Posti- ja kuriiripalvelut 39 247 2 Telekommunikaatiopalvelut 40 249 1 Rakennuspalvelut 41 250 2 Rakentamispalvelut ulkomailla 42 251 2 Rakentamispalvelut Suomessa 43 253 1 Vakuutuspalvelut 44 254 2 Henkivakuutus- ja eläkerahastointi 45 255 2 Rahtivakuutus 46 256 2 Muut välittömät vakuutukset 47 257 2 Jälleenvakuutus 107 Nro koodi taso Palvelun nimi 48 258 2 Apupalvelut 49 260 1 Rahoituspalvelut 50 262 1 Tietotekniikka- ja informaatiopalvelut 51 263 2 Tietotekniikkapalvelut 52 264 2 Informaatiopalvelut 53 889 3 Uutistoimistopalvelut 54 890 3 Keskusyksikköön pääsy ja informaation välityspalvelut 55 266 1 Rojaltit ja lisenssimaksut 56 891 2 Franchising ja muut samanlaiset palvelut 57 892 2 Muut rojaltit ja lisenssimaksut 58 268 1 Muut liike-elämän palvelut 59 269 2 Välityspalvelut ja muut kauppatoimintaan liittyvät palvelut 60 270 3 Välityspalvelut (merchanting) 61 271 3 Muut kauppatoimintaan liittyvät palvelut 62 272 2 Operatiiviset leasingit 63 273 2 Sekalaiset liike-elämän palvelut, ammatti- ja tekniset palvelut 64 274 3 Lainopilliset ja kirjanpidolliset palvelut, johdon konsultointi- ja pr-palvelut 65 275 4 Lainopilliset palvelut 66 276 4 Laskentatoimen palvelut, kirjanpito-, tilintarkastus- ja veroneuvontapalvelut 67 277 4 Johdon konsultointi ja pr-palvelut 68 278 3 Mainonta-, markkinointitutkimus-ja gallup-kyselypalvelut 69 279 3 Tutkimus-ja kehittämispalvelut 70 280 3 Arkkitehti-, insinööri- ja muut tekniset palvelut 71 281 3 Maatalous-, kaivannais- ja prosessointipalvelut (on-site processing services) 72 282 4 Jätteiden käsittelyjä haitallisuuden vähentäminen (depollution) 73 283 4 Maatalous-, kaivannais-ja muut prosessointipalvelut 74 284 3 Muut liike-elämän palvelut 75 285 3 Palvelut tytäryhtiöiden välillä, muualle kuulumattomat 76 287 1 Henkilökohtaiset, kulttuuri- ja virkistyspalvelut 77 288 2 Audiovisuaaliset ja siihen liittyvät palvelut 78 289 2 Muut henkilökohtaiset, kulttuuri-ja virkistyspalvelut 79 895 3 Koulutuspalvelut 80 896 3 Terveyspalvelut 81 897 3 Muut 82 291 1 Julkiset palvelut, muualle kuulumattomat 83 292 2 Suurlähetystöt ja konsulaatit 84 293 2 Armeijan yksiköt ja toimistot 85 294 2 Muut Muistioluokat: 86 853 1 Tavaroiden rahtikuljetus arvotettuna laskutettuun hintaan 87 856 2 Merikuljetus 88 857 . Lentokuljetus 89 858 2 Muu kuljetus 90 862 2 Avaruus kuljetu s 91 863 2 Raidekuljetus 92 864 2 Tiekuljetus 93 865 2 Sisämaassa tapahtuva vesistökuljetus 94 868 2 Putkistokuljetus 95 1 Matkustaminen 96 1 Turistien kulutusmenot 97 1 Hotelli- ja ravintolapalvelut 108 Nro Koodi taso Palvelun nimi 98 1 Muut matkustuskulut 99 874 1 Bruttovakuutusmaksut 100 875 2 Bruttomaksut - henkivakuutus 101 876 2 Bruttomaksut - rahtivakuutus 102 877 2 Bruttomaksut - muut välittömät vakuutukset 103 879 1 Bruttovakuutuskorvaukset 104 880 2 Bruttokorvaukset - henkivakuutus 105 881 2 Bruttokorvaukset - rahtivakuutus 106 882 2 Bruttokorvaukset - muut välittömät vakuutukset 107 887 1 Välilliset rahoituspalvelut (FISIM) 108 888 1 Rahoituspalvelut mukaan lukien FISIM 109 893 1 Välityspalvelujen bruttovirrat 110 894 1 Transaktiot audiovisuaalisista palveluista 109 LIITE 3: Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille -kysely Toimintojen ulkoistaminen ja siirtäminen ulkomaille -kysely on osa laajempaa useissa EU-maissa toteutettua osittain EU:n rahoittamaa hanketta, jonka ta­ voitteena on tuottaa vertailukelpoista aineistoa ilmiön yleisyydestä, kohdemais­ ta, syistä, vaikutuksista ja esteistä. Kyselyn kohteena on vuosina 2001-2006 tapahtunut toimintojen ulkoistaminen tai siirtäminen ulkomaille. Lisäksi yritysten aikomuksia ulkoistaa tai siirtää toimintojaan ulkomaille vuoteen 2009 mennessä tiedustellaan lyhyesti. Tiedonkeruu toteutettiin vuoden 2007 aikana. Kysely kattaa kaikki keskeiset yksityisen sektorin toimialat ml. teollisuus, rakentaminen, kauppa, liikenne sekä liike-elämän palvelut. Teollisuudesta tarkastellaan erikseen korkean teknologian (high-tech) teollisuutta, palveluista käsitellään erikseen tietointensiivisiä palve­ luita (KIBS = knowledge intensive business services), jotka koostuvat lähinnä liike-elämän palveluista. Toimialaluokka palvelut on artikkelissa ymmärretty laajasti eli se sisältää toimialoista mm. kaupan, rakentamisen, liikenteen ja liike- elämän palvelut (TOL-luokat: C,E,F,G,H,I,K) Kyselyn kohteena Suomessa olivat kaikki vähintään 100 henkilöä työllistävät yritykset sekä otos 50-99 henkilöä työllistävistä. Yritykset vastasivat kyselyyn varsin hyvin. Kaikkiaan 1 060 suurta yritystä vastasi kyselyyn, jolloin vastaus­ prosentti oli 83 ja peittävyys henkilöstöstä yli 90 prosenttia. Lisäksi kyselyyn vastasi 320 pientä yritystä, joiden vastausprosentti oli 75. Tiedot on estimoitu vastaamaan koko yrityssektoria 50-99 hengen sekä yli 100 hengen kokoluokissa. Pienemmässä kokoluokassa saattaa otoksen peittävyy­ destä johtuen esiintyä jonkin verran epävarmuutta. Raportoidut tulokset koske­ vat Suomessa toimivia yrityksiä. Ulkoistamisesta kysyttiin erikseen yrityksen ydinliiketoiminnassa sekä tukitoi­ minnoissa, kuten tietotekniikkapalvelut, logistiikka, hallinto, markkinointi ja tut­ kimus ja kehittämistoiminta. 110 LIITE 4: Korkean teknologian tuotteiden ryhmät ja SITC rev. 3-nlmikkeet 1. Avaruus ja ilmailu 792* = Lentokoneet; pl. 7928, 79295, 79297 714* = Turbiinimoottorit; pl. 71489, 71499 87411 * = Muut navigointikojeet ja -laitteet 2. Tieto-ja toimistokoneet 75113 = Automaattiset kirjoituskoneet ja tekstinkäsittelykoneet 7513 = Valokopiolaitteet; pl. 75133, 75135 752* = Automaattiset tietojenkäsitteiykoneet; pl. 7529 75997 = Osat tuoteryhmään 752 3. Elektroniikka ja tietoliikenne-välineet 76381 = Videolaitteet 76383 = Muut äänen toistolaitteet 764* = Puhelin-, lennätin-, radio-ja tv-laitteet; pl. 76493, 76499 7722 - Painetut piirit 77261 = Taulut ja paneelit (myös numeeriset ohjauspaneelit) enintään 1000 voltin nimellisjännitettä varten 77318 = Optiset kuitukaapelit 77625* = Mikroaaltoputket 77627* = Muut putket 7763* = Diodit, transistorit yms. puolijohdekomponentit 7764* = Elektroniset integroidut piirit ja mikropiirit 7768* = Asennetut pietsosähköiset kiteet 89879 = Numeeriset äänitallenteet 4. Lääkeaineet 5413* = Antibiootit 5415* = Hormonit 5416* = Glykosidit, rauhaset, antiseerumit, rokotteet yms. 5421 - Lääkkeet, joissa on antibiootteja 5422 = Lääkkeet, joissa on hormoneja 5. Tieteelliset instrumentit 774* = Sähkölääkintä- ja röntgenläitteet 871 * = Optiset kojeet ja laitteet 87211 = Hammaslääkärin porakoneet 874* = Mittaus-, tarkkailu-ja analyysikojeet; pl. 87411, 8742 88111 = Valokuvauskamerat 88121 = Elokuvakamerat 88411 = Piilolasit 88419 = Optiset kuidut, kuitukimput ja kuitukaapelit 8996 = Ortopediset välineet; pl. 89965, 89969 6. Sähköiset koneet ja laitteet 7786* = Sähkökondensaattorit; pl. 77861, 77866-77869 7787* = Sähkökoneet ja -laitteet, joilla on itsenäinen tehtävä 77884* = Akustiset tai visuaaliset sähkömerkinantolaitteet 7. Ei-sähköiset koneet 71489* = Muut kaasuturbiinit 71499* = Osat kaasuturbiineihin 7187* = Ydinreaktorit, osat ja polttoaine-elem. 72847 = Koneet ja laitteet isotooppien erottamiseen sekä niiden osat 7311 = Koneet, jotka toimivat laser- tai muulla valo- tai fotonilähteellä, ultraäänellä, sähköpurkauksella, sähkökemiallisella prosessilla, elektronisuihkulla jne. 7313 = Lastuavat sorvit metallin työstöön; pl. 73137, 73139 73142 = Muut porakoneet, numeerisesti ohjatut 73144 = Muut avarrus-jyrsinkoneet, numeerisesti ohjat 73151 = Polvltyypppiset jyrsinkoneet, numeerisesti ohjat. 73153 = Muut jyrsinkoneet, numeerisesti ohjat. 7316 = Työstökoneet metallin, sintrattujen metallikarbidien tai kermettien käsitt.; pl. 73162, 73166, 73167, 73169 m 73312 = Taivutus-, särmäys- tai oikaisukoneet, numeerisesti ohjatut 73314 = Leikkurit, muut kuin yhdistetyt meistaus-leikkauskoneet, numeerisesti ohjatut 73316 = Meistauskoneet ja loveamiskoneet, numeerisesti ohjatut 7359 = Osat ja tarvikkeet tuoteryhmien 731 ja 733 koneisiin 73733 = Koneet ja laitteet metallin vastushitsausta varten, täys- tai puoliautomaattiset 73735 = Koneet ja laitteet metallin kaarihitsausta varten, täys-tai puoliautomaattiset 8. Kemikaalit 52222 = Seleeni, telluuri, fosfori, arseeni ja boori 52223 = Pii 52229 = Kalsium, strontium ja barium 52269 = Muut epäorgaaniset emäkset 525* = Radioaktiiviset ja niiden kaltaiset aineet 531 = Synteettiset orgaaniset väriaineet 57433 = Polyeteenitereftalaatti 591* = Torjunta-aineet vähittäismyyntimuodossa 9. Aseet 891 * = Aseet ja ampumatarvikkeet Taulukon ryhmittely perustuu OECD:n korkean teknologian tuotteiden määritelmään vuodelta 1995. Jos tuoteryhmäkoodi on merkitty tähdellä, kuuluu tämä ryhmä kaikkein teknologiaintensiivisimpään luokkaan (nk. "leading-edge products”). Näiden tuotteiden t&k - intensiteetti en yli 8,5 %. 112 “Yritysten kansainvälistyminen 2006” on seitsemäs Tilastokeskuksen tuottama kokoomajul- kaisu, joka käsittelee viimeaikaista yritystoiminnan globalisoitumiskehitystä ja sen laajuutta. Julkaisun tavoitteena on antaa monipuolinen kuva suomalaisten yritysten kansainvälisestä toiminnasta ja yritysomistuksen kansainvälistymisestä Suomessa. Yritysten kansainvälistyminen liittyy markkinoiden laajentumiseen, lisääntyneeseen kilpailuun ja tuotannon uudenlaiseen jakautumiseen^maailmantaloudessa. Yritystoiminnan kansainvälistymistä kuvataan lähinnä ulkomaankaupan, ulkomaisten suorien sijoituksien, monikansallisten yritysten toiminnan ja teknologian näkökulmista. Julkaisu sisältää lisäksi katsauksen uusista tuloksista yritystoimin­ tojen ulkoistamisesta ja siirtämisestä ulkomaille. 917 8 9 5 2 4 6 7 7 8 7 5 Tilastokeskus, myyntipalvelu PL4C ! 00022 TILASTOKESKUS puh. (09) 1734 2011 ■faksi (09) 1734 2500 myynti@tilastokeskus.fi www.tilastokeskus.fi ' ; ' Statistikcentralen, försäljn ing PB4C 00022 STATISTIKCENTRALEN tfn (09) 1734 2011 fa x (09) 1734 2500 myynti@stat.fi w ww .stat.fi Statistics Finland, Sales Services P.O.Box 4C FI-00022 STATISTICS FINLAND Tel. +358 9 1734 2011 Fax+358 9 1734 2500 myynti@stat.fi www.stat.fi ISSN 1795-5165 = Suomen virallinen tilasto ISSN 1459-7713 ISBN 9 78 -9 52-467 -787 -5 Tuotenumero 3446 DE 9789524677875