I¡¡¡¡¡I Tilastokeskus : : • • • Y M P Ä R I S T Ö M I N I S T E R I Ö Katsauksia 2000/8 Marie Reijo Kotitalouksien asuntolainat ja ylivelkaantuneisuus 1990-luvun jälkipuoliskolla KATSAUKSIA OVERSIKTER REVIEWS 2000:8 Marie Reijo Kotitalouksien asuntolainat ja ylivelkaantuneisuus 1990-luvun jälkipuoliskolla Tilastokeskus Statistikcentralen Statistics Finland : : • • • Y M P Ä R I S T Ö M I N I S T E R I Ö \ / M I L J Ö M I N I S T E R I E T ’■..........*'* M I N I S T R Y O F T H E E N V I R O N M E N T Helsinki 2000 Tiedustelut Marie Reijo puh. (09) 1734 2547 email: marie.reijo@stat.fi Typografia Irene Matis Taitto Hilkka Lehikoinen Kannen kuva Mikko Nurmi © 2000 Tilastokeskus ISSN 1239-3800 ISBN 951-727-809-8 Helsinki 2000 Alkusanat Raportissa esitetään tuloksia Tilastokeskuksen yhteis­ työssä ympäristöministeriön kanssa toteuttamasta tut­ kimushankkeesta, jonka tarkoituksena on ollut tutkia kotitalouksien asuntovelkaantuneisuuden, erityisesti ylivelkaantuneisuuden kehitystä 1990-luvun jälkipuolis­ kolla. Asuntoylivelkaantuneisuuteen liittyviä tietotar­ peita on kirjattu mm. valtion vuoden 1997 budjettiin (Hallituksen esitys Eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 1997). Tutkimusaineisto perustuu tulonjakotilaston koti- taloustutkimuksen yhteydessä kerättyihin asuntovel- kaantuneisuutta koskeviin tietoihin. Tiedonkeruuta ovat rahoittaneet vuonna 1996 ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja Oikeuspoliittinen tut­ kimuslaitos ja vuosina 1997-1998 ympäristöministe­ riö. Ympäristöministeriö on rahoittanut lisäksi tutki­ muksen analyysi- ja raportointityötä. Tutkimuksesta on vastannut tutkija Marie Reijo. Hänen työtään on tukenut hankkeelle asetettu seu­ rantaryhmä. Seurantaryhmän jäseninä ovat toimineet ympäristöministeriöstä kehittämispäällikkö Markku Tahvanainen ja erikoistutkija Raija Hynynen, Oikeus­ poliittisesta tutkimuslaitoksesta tutkija Vesa Muttilai- nen ja Tilastokeskuksesta kehittämispäällikkö Anneli Juntto, yliaktuaari Timo Matala, suunnittelija Irmeli Penttilä ja suunnittelija Antti Siikanen. Lisäksi hank­ keen toteutuksessa on konsultoitu Tilastokeskuksen asiantuntijoita. Risto Lehtonen Tilastojohtaja 3 Tiivistelmä Raportissa selvitetään suomalaisten kotitalouksien vel­ kaantuneisuutta, erityisesti asuntovelallisten osalta vuosina 1996-1998. Tutkimusaineisto käsittää Tilasto­ keskuksen Tulonjakotilaston haastatteluaineiston, jon­ ka otoksen vuosittainen koko on noin 11 000 - 12 000 kotitaloutta. Tulosten mukaan 1980- ja 1990-luvun vaihteen korkea kotitalouksien asuntovelkaantuneisuus aleni, mutta on kääntynyt uudelleen kasvuun vuonna 1998, jolloin koko väestöön korotettuna asuntovelallisten kotitalouksien lukumäärä oli noin 644 000, joka on noin 25 % kaikista suomalaisista kotitalouksista (yhteensä 2,4 milj.). Kotitalouskohtainen keskimääräi­ nen asuntolainojen määrä oli 190 000 mk. Samanai­ kaisesti 1990-luvun jälkipuoliskolla kansantalous on kasvanut, työttömyys alentunut ja erityisesti palkkatu­ lot kasvaneet. Vuoteen 1998 saakka luottotarjonta on monipuolistunut ja asuntolainojen keskikorot ovat olleet alenevia, joskin asuntojen hinnat ovat kysynnän kasvun myötä alkaneet nousta voimakkaammin. Asuntojen hintojen nousu, reaalihintojen mahdolli­ nen taittuminen ja vuodesta 1999 kasvuun kääntyneet luottojen keskikorot kasvattavat ylivelkaantumisen riskiä. Erilaisilla tukijärjestelmillä on tuettu asuntove­ lallisten asemaa, ylivelkaantumiseen erityisesti on ke­ hitetty lainsäädännöllisin keinoin omia ratkaisuja. Ylivelkaantuneisuustieto on Tulonjakotilastossa perustunut subjektiiviseen, kotitalouden selviytymis- rajan ylittävälle velkamäärälle perustuvaan kokemuk­ seen. Lisäksi tässä tutkimuksessa on konstruoitu ob­ jektiivisia, sekä laskennallisia että ei-laskennallisia mit­ tareita. Laskennalliset mittarit määrittävät velkoja suhteessa kotitalouden taloudelliseen tilaan, osittain ottaen huomioon myös kotitalouden koon ja raken­ teen. Laskennallisista mittareista maksukyvyttömyys osoittaa kotitalouden taloudellisen tilan kokonaisval­ taisemmin huomioon ottavan yksityishenkilön velka­ järjestelylakiin (HE 183/1992 vp) perustuvan maksu­ varan riittämättömyyttä asuntolainan hoitomenoihin, joita ovat maksetut lyhennykset ja korot Maksuvara perustuu kotitalouden käytettävissä olevien rahatulo­ jen ja todelliset asumismenot ja laskennalliset elinkus­ tannukset sisältävien menojen väliselle erotukselle. Tulokset osoittavat laskennallisilla mittareilla mita­ tun ylivelkaantuneisuuden olevan yhteydessä subjektiiviseen ylivelkaantuneisuuteen, joka ennustaa edelleen talous- ja velkajärjestelyjen käyttöä. Talous- ja velkajärjestelyt määriteltiin tutkimuksessa laskennallis­ ten mittareiden rinnalla objektiivisina mittareina. Asuntovelallisissa kotitalouksissa subjektiivinen yli- velkaantuneisuus on alentunut 48 100 kotitaloudesta 40 300 kotitalouteen ja asuntolainojen markkamäärä on lähestynyt asuntovelallisten keskitasoa vuosina 1996-1998. Ylivelkaantuneisuutta kokevat yleisimmin pienituloiset, ammatissa toimimattomat sekä yksin­ huoltajien kotitaloudet. jaksolla 1996-1998 määrittyi keskimäärin 44 700 subjektiivisesti ylivelkaantunutta kotitaloutta, joista 10 800 oli maksukyvyttömiä ja 31 500 talouttaan ja velkojaan järjestelleitä. Heistä 8 800 kotitaloutta oli sekä maksukyvyttömiä että talouttaan ja velkojaan järjestelleitä. Lukumääräisesti objektiivisesti, sekä las­ kennallisesti että talous- ja velkajärjestelyjen käytöllä määrittyviä ylivelkaantuneita kotitalouksia on ylivel­ kaantuneisuutta kokevia kotitalouksia enemmän. Tulos saattaa ilmentää joko laskennallisen velkarasit- teen normaaliutta ja laskennalliset elinkustannukset osoittavan toimeentulonormin alapuolella elämistä tai jo ratkaistua velkaongelmaa kotitaloudessa. Avainsanat: kotitaloudet, asuntolainat, velkaan­ tuneisuus, ylivelkaantuneisuus, mittarit 4 Summary This report examines the indebtedness of Finnish households, especially those with housing debts, from 1996 to 1998. The survey data contain the interview material of Statistics Finland’s Income Distribution Sta­ tistics, the sample of which is annually about I I 000 to 12 000 households. The results indicate that the high housing indebt­ edness ratio of households at the turn of the 1980s and 1990s decreased, but it rose again in 1998, when, aggregated to the whole population, the num­ ber of households with housing debts was about 644 000, or about 25 per cent of all Finnish house­ holds (the total being 2.4 million). The average amount of housing loan per household was FIM 190 000. At the same time in the late 1990s, the na­ tional economy has grown, unemployment has di­ minished and in particular, earned income has in­ creased. Until 1998, the loan supply has diversified and the average interests on housing loans have been falling, although housing prices have started to rise more steeply along with the growing demand. The rise in housing prices, the possible lowering of real prices and the average interests on debts that have been up since 1999 heighten the risk of over-indebtedness. The position of those with hous­ ing loans has been supported with various subsidy systems, and specific legislative solutions have been designed for over-indebtedness, in particular. In the Income Distribution Statistics information on over-indebtedness is based on the subjective ex­ perience of the amount of debt being beyond the household’s management level. In addition, objective, both quantifiable and non-quantifiable indicators were constructed in this survey. Quantifiable indica­ tors define debts in relation to the household’s eco­ nomic situation, partly paying attention to the size and structure of the household as well. O f quantifi­ able indicators, insolvency indicates the economic situation of the household more comprehensively, taking into account insufficiency in the facility for paying maintenance expenses of housing loans (such as repayments and interests paid) based on the Act Concerning the Adjustment of Debts of Private Indi­ viduals (57/1993). The facility is based on the differ­ ence between the money income at household’s dis­ posal and the expenses of real housing expenses and imputed living costs. The results indicate that indebtedness measured with the quantifiable indicators is connected to expe­ rienced over-indebtedness, foreseeing further use of economic and debt adjustments. In the survey eco­ nomic and debt adjustments are considered as ob­ jective indicators similarly as quantifiable indicators. The subjective over-indebtedness of households with housing loans has diminished from 48,100 to 40,300 households and the total amount of housing loans has come nearer to the average level of all those with housing loans from 1996 to 1998. Low-income, non-employed and single-parent house­ holds are the ones that most generally experience over-indebtedness. In the period 1996 to 1998, there were an aver­ age of 44 700 subjectively over-indebted households, of whom 10 800 were insolvent and 3 1 500 had ad­ justed their economy and debts. O f these, 8 800 households were both insolvent and had made eco­ nomic and debt adjustments. The number of house­ holds that are objectively, defined both by quantifi­ able indicators and by their use of economic and debt adjustments as being over-indebted was higher than that of households having experienced over-in­ debtedness. The result may either signal the normal­ ity of the quantifiable debt burden and the imputed living costs indicate living under the minimum subsis­ tence level, or an already solved debt problem in the household. Key words: households, housing loans, indebted­ ness, over-indebtedness, indicators 5 Sisältö A lk u san a t................................................... 3 Tiivistelmä................................................... 4 Sum m ary..................................................... 5 1. Tutkimuksen ta u sta a ............................... 7 2. Ylivelkaantumisen m ääritelm iä..................10 3. Ylivelkaantuneisuuden moniulotteisuus. . . 13 4. Velkaantuneisuutta ja ylivelkaantunei- suutta kuvaavat aikaisemmat tutki­ mukset .................................................. 15 5. Tutkimuksen eteneminen, aineisto ja m enetelm ät............................16 5.1. Tutkimuksen etenem inen............................ 16 5.2. Tutkimuksen a ine isto...................................16 5.3. Tutkim usm enetelm ät...................................17 6. Laskennalliset velkaantuneisuusmittarit . . 19 Velkaantumisaste................................................ 20 Asuntolaina-asuntovarallisuussuhde....................20 Asuntolainan h o ito a ste ...................................... 20 Maksukykyisyys.................................................. 20 7. T u lo k se t ................................................22 7.1. Subjektiivinen ylivelkaantuneisuus................22 7.2. Laskennallinen velkaantuneisuus ja ylivelkaantuneisuus...................................... 23 7.2.1. Velkaantum isaste............................. 23 7.2.2. Asuntolaina-asuntovarallisuussuhde . . 24 7.2.3. Asuntolainan hoitoaste......................25 7.2.4. M aksukyky isyys................................26 7.2.5. Laskennallisten mittareiden arviointia.......................................... 27 7.3. Subjektiivisen ja laskennallisten ylivelkaantu- neisuusmittareiden peittävyys......................28 7.4. Lainojen markkamäärät ja lainatyypit ylivelkaantuneisuusmittareiden mukaan vuosina 1996-1998 ................................... 29 7.4.1. Lainojen markkamäärät ja lainatyypit........................................ 29 7.4.2. V aku u sla in a t.................................... 31 7.4.3. T akau s la in a t.................................... 31 7.4.4. Om istusasunnon hankinnan r a h o itu s .......................................... 33 7.5. Lainojen maksun taloudellinen rasittavuus ja m aksuvaikeudet...................................... 35 7.6. Ylivelkaantuneiden kotitalouksien ominaisuudet...................................... 36 7.6.1. Sosioekonominen asema................ 37 7.6.2. Työttömyys................................38 7.6.3. Tulotaso................................... 38 7.6.4. Elinvaihe...................................40 7.6.5. Asuinpaikan lääni ja tilastollinen kuntaryhmitys............................ 41 7.6.6. Asunnon hallintaperuste................ 42 7.7. Subjektiivisen ylivelkaantuneisuuden syytekijät........................................... 44 7.8. Subjektiivinen ylivelkaantuneisuus sekä talous- ja velkajärjestelyt....................... 44 7.8.1. Tuomioistuimen velkajärjestely.......46 7.8.2. Ulosmittaus............................... 47 7.8.3. Omaisuuden myynti..................... 48 7.8.4. Maksuaikataulun ja korkojen muutos . 48 7.8.5. Toimeentulotuki.........................48 7.8.6. Velkaneuvonta............................ 49 8. Subjektiivista ylivelkaantuneisuutta selittävät taustatekijät sekä talous- ja velkajärjestelyjen käyttö ....................... 52 9. Yhteenveto tuloksista ja johtopäätökset. . 55 Asuntovelkaantuneisuus vuosina 1996-1998. ... 55 Velkaantuneisuuden ja ylivelkaantuneisuuden mittaaminen............................................. 55 Subjektiivinen ja laskennallinen ylivelkaantu­ neisuus....................................................56 Ylivelkaantuneiden kotitalouksien ominais­ piirteitä....................................................57 Talous- ja velkajärjestelyt............................ 58 Ylivelkaantuneisuus moniuloitteisena ilmiönä ... 58 Velkaantuneisuuden ja ylivelkaantuneisuuden mittaamisen kehittäminen............................ 59 Kirjallisuus...............................................61 Taulukko- ja kuvioluettelo............................ 64 Taulukot.................................................. 64 Kuvioluettelo........................................... 66 Kirjallisuus................................................. 61 L iitte e t..................................................... 67 Liitekuviot................................................. 73 Liitetaulukot..............................................74 Taulukko- ja kuvioluettelo........................... 64 6 I. Tutkimuksen taustaa Erityisesti viime vuosikymmenen alun kotitalouksien velkaantuneisuuden ja ylivelkaantuneisuuden yhteis­ kunnalliset taustasyyt tunnetaan suhteellisen hyvin. Rahoitusmarkkinoiden vapautuminen ja luottojen mää­ rän kasvu 1980-luvun jälkipuoliskolla johti muun muas­ sa asuntojen hintojen nousuun ja talouden ylikuumene­ miseen vuosikymmenen vaihteen jälkeen. Asunto­ lainojen ohella kotitalouksien velkaantuneisuutta kasvatti lisääntynyt kulutusluottojen kysyntä. 1990-lu- vun alkupuolella kauppataseen alijäämä syveni, minkä seurauksena kotimarkkinayritysten konkurssiaalto joh­ ti työttömyysongelmiin ja pankkien rahoituskriiseihin. Kotitalouksien ansiotulot pienenivät. Valuuttaepävar- muus nosti korkotasoa ja kysynnän vähetessä asunto­ jen reaalihinnat laskivat. Nopeasti velkaantuneet koti­ taloudet olivat joutuneet syvään ahdinkoon (mm. Ahlqvist 1992; Iivari ja Heinonen 1997; Niemi-Kiesiläi- nen 1996; Siikanen ja Tyrkkö 1993). Kuluneella 1990-luvulla velallisten kotitalouksien määrä on alentunut sitten 1980-luvun lopun ja 1990-luvun vaihteen, mutta velkaantuneisuus on kääntynyt uudestaan kasvuun viime vuosina. Esimer­ kiksi luottokantatilaston mukaan markkamääräinen luottokanta on kääntynyt kulutusluottojen osalta kas­ vuun vuodesta 1996 ja asuntoluottojen osalta kas­ vuun vuodesta 1997 lähtien. Viimeisimmät tiedot osoittavat kasvun jatkuvan, mutta hidastuneena 2000-luvun alussa (Luottokantatilaston julkaisematto­ mat taulukot 2000). Tulonjakotilaston mukainen kotitalouksien vel­ kaantuneisuus on kehittynyt saman suuntaisesti, mut­ ta kasvun taitekohta ajoittuu myöhemmäksi (kuvio I). Velallisten kotitalouksien lukumäärä ja lainojen markkamäärä ovat alkaneet kasvaa selvästi vasta vuo­ desta 1998 lähtien, joskin tulonjakotilaston uusia ve­ lallisia koskevat tiedot osoittavat lievää kasvua jo vuonna 1997 (liitekuviot 1-3). Vuonna 1998 asunto­ velallisia kotitalouksia oli kaikkiaan 644 000, joka on yli puolet (54,5 %) kaikista velallisista kotitalouksista ja neljännes (27,3 %) kaikista kotitalouksista. Esimer­ kiksi vuonna 1991 asuntovelallisia kotitalouksia oli 841 100 ja pohjavuonna 1997 heitä oli 603 600. Vuonna 1998 asuntovelallisten kotitalouksien keski­ määräinen lainojen kokonaismarkkamäärä oli noin I 219 800 ja asuntolaina noin 190 000 mk, joka reaa­ liarvoltaan vastaa 1990-luvun alkupuolen lainamäärää. Vuonna 1998 uusien asuntolainojen keskikoko oli 197 900 markkaa. 1990-luvulla luottojen korkotaso on laskenut ja vakautunut edelleen EMU:un liittymisen myötä. Lai­ na-ajat ovat pidentyneet ja kiristyvä pankkikilpailu on vaikuttanut luottojen kasvavaan tarjontaan. Laina- muodot ovat monipuolistuneet. 1990-luvun alun lai- nakriisiin verrattuna normaalin luotonannon ehtoja on asuntolainojen osalta tiukennettu, riskien hallintaa on kehitetty ja pankkilainoilta vaaditaan reaaliarvoiset vakuudet. Pankkilainojen rinnalla on ollut kuitenkin saatavissa erilaisia lyhytaikaisia ja korkeakorkoisia ku­ lutusluottoja, joita on myönnetty väljemmin. Korkojen verovähennystuki on säilynyt edelleen merkittävänä asuntovelallisten tukimuotona, joskin 1990-luvun jälkipuoliskolla kiristynein ehdoin. Lisäksi vuodesta 1996 lähtien on myönnetty valtion osittais- takaus vapaarahoitteisen omistusasunnon hankintaa varten otetulle lainalle. Vuonna 1998 poistettiin lai­ nojen leimavero. Velkaantumisessa tapahtuneeseen viimeaikaiseen käänteeseen ovat osaltaan vaikuttaneet kansantalou­ den kasvu vuodesta 1994 alkaen, samanaikainen työt­ tömyyden aleneminen ja tuotannontekijätulojen, eri­ tyisesti palkkatulojen kasvu', jotka positiivisten suh- dannenäkymien myötä ovat saattaneet lisätä kotita­ louksien lainojen kysyntää. Lisäksi kotitalouksien vel­ kaantumista on ylläpitänyt voimakas muuttoliike kas­ vukeskuksiin, joissa asuntojen tarve on ollut suurta ja asuntohintojen kohoaminen nopeaa. Velkaantuneisuudessa tapahtunut kasvu on nosta­ nut esiin uudestaan myös kotitalouksien ylivelkaan­ tuneisuuden mahdollisuuden, mitä myös aivan viime­ aikainen luottojen korkotason nousu on vahvistanut. Myönteisestä yleisestä kansantaloudellisesta kehityk­ sestä huolimatta työmarkkinoilla on edelleen velalli­ sen aseman epävakauteen liittyviä, odottamattomia riskitekijöitä, jotka saattavat alentaa velanmaksukykyä. Esimerkiksi pitkittynyt työttömyys, tilapäiset ja lyhyt­ aikaiset työsuhteet ovat tästä esimerkkejä, joiden vai­ kutusta tulonsiirroissa toteutetut leikkaukset saatta­ vat voimistaa. Kotitalouksien tulojen kehityksestä vuosina 1990-1998 on raportoitu Tulonjakotilastossa (1998, s. 10-12). 7 Kuvio I. Velallisten kotitalouksien lukumäärät vuosina 1991- 1998, asuntovelalliset ja muut velalliset kotitaloudet Lukumäärä 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 Vuosi ■Asuntovelalliset Muut, ei asuntovelalliset Lähde: Tulonjakotilasto 1991 -1998 . Vuosina 1991— 1992 tiedot perustuvat ainoastaan tulonjakotilaston otoksen I paneelille, vuosina 1 9 9 3 -1 9 9 8 otoksen molemmille paneeleille. Velkatiedot on haastateltu yksityiskohtaisemmin otoksen I paneelilta vuonna 1994 kuin muina vuosina, mikä ilmenee pienten velkojen, erityisesti muihin velkoihin si­ sältyvien kulutuslainojen parempana tavoitettavuutena ja siten suurempana lukumääränä. Kuvio 2. Lainojen reaaliset' keski­ määrät markoissa yhteensä velallista kotitaloutta kohti ja asuntolainojen reaaliset1 keski­ määrät markoissa asuntovelal­ lista kotitaloutta kohti vuosina 1991-1998 M arkkam äärät vastaavat vuoden 1998 rahanarvoa Mk 200 000 -i 180 000 - — 160 000 - r"~'T 140 000 - 120 000 - 100 000 - 80 000 - te ili 60 000 - --1II 40 000 - “il! 20 000 - -Bf 1991 1992 1993 1994 1995 Vuosi 1996 1997 1998 I Lainat yhteensä velallista kotitaloutta kohti ■Asuntolainat asuntovelallista kotitaloutta kohti Lähde: Tulonjakotilasto 1991 -1998 . Vuosina 1 9 9 1 -1 9 9 2 tiedot perustuvat ainoastaan tulonjakotilaston otoksen I paneelille, vuosina 1 9 9 3 -1 9 9 8 otoksen molemmille paneeleille. Velkatiedot on haastateltu yksityiskohtaisemmin otoksen I paneelilta vuonna 1994 kuin muina vuosina, m ikä ilmenee pienten velkojen, erityisesti muihin velkoihin si­ sältyvien kulutuslainojen parempana tavoitettavuutena ja siten muiden velkojen poikkeuksellisen alhaisena keskimää­ ränä. Ylivelkaantuneisuutta on kuvattu usein tilastoiduil­ la velkaongelmilla kuten ulosotossa olevien tai mak- suhäiriömerkinnän saaneiden henkilöiden lukumääril­ lä. Näiden tietojen ohella on tilastoitu tuomioistui­ men velkajärjestelyssä olevia henkilöitä. Viimeaikaiset tiedot osoittavat velkaongelmien kääntymistä laskuun. Oikeushallintotilastojen (1993-1998) mukaan ulosot- 2 tovelallisten lukumäärä on ollut korkeimmillaan vuon­ na 1994, 456 800 luonnollista henkilöä, jonka jäl­ keen ulosottovelallisten lukumäärä on alentunut 291 000 luonnolliseen henkilöön vuonna 1998. Luot- totietorekisterin (Asiakastieto I0.3.20002) mukaan maksuhäiriömerkintöjä saaneiden henkilöiden luku­ määrä saavutti huippunsa vuonna 1997 eli 368 000 Luottotietorekisterin maksuhäiriömerkintätiedot perustuvat vuoden viimeiselle kuukaudelle 8 henkilöä. Vuonna 1998 maksuhäiriöllisiä henkilöitä oli 342 500. Uusien maksuhäiriömerkintöjen lukumäärä on laskenut vuodesta 1995 lähtien vuoteen 1999. Kulutusluottohäiriöt ovat lisääntyneet vuodesta 1997 ja konkurssihakemukset vuodesta 1998 lähtien. Kärä­ jäoikeuksissa käsiteltiin yksityishenkilöiden velkajär­ jestelyasioita vuoden 1993 yksityishenkilön velkajär­ jestelylain voimaantulon jälkeen eniten vuonna 1996, 19 900 asiaa, joista 14 400 oli uusia hakemuksia. Vuo­ teen 1999 mennessä käsiteltyjen velkajärjestelyjen lu­ kumäärä oli alentunut 6 200 asiaan, joista 3 700 oli uusia hakemuksia. (Oikeustilastollinen vuosikirja 1994-1998; Oikeus 2000:4). Ylivelkaantumiseen on valtion taholta edelleen kiinnitetty huomiota ja etsitty keinoja velkaantumises­ ta syntyneiden toimeentulo-ongelmien lievittämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Muun muassa sosiaa­ li- ja terveysministeriö asetti velkaongelmatyöryhmän (Sosiaali- ja terveysministeriö 1998) ja sosiaali- ja ter­ veysministeriön yhteydessä toimi ministeriön ja Sta- kesin asiantuntijoista koostunut ryhmä (Sosiaali- ja terveysministeriö 1999, Stakes 1998.), jossa keskus­ teltiin ylivelkaantuneista eräänä köyhyys- ja syrjäyty­ misriskissä olevana väestöryhmänä. Velkajärjestelykei- noja on kehitetty vireillä olevissa lainsäädännön uu­ distuksissa. Ulosottolainsäädännön osittaisuudistusta koskevassa ehdotuksessa (O M I 1.5.2000 Ehdotus Hallituksen esitykseksi) tavoitteena on lieventää pit­ käkestoisen ulosoton haittoja mm. rajaamalla ulos­ oton enimmäiskestoa sekä kehittää ulosoton osin puutteellisia ja vanhentuneita menettelysäännöksiä. Velkaneuvontaa koskeva lakiesitys (HE 37/2000) tuli voimaan 1.9.2000. Lain tavoitteena on ulottaa riittä­ vät neuvontapalvelut koko maahan. Voimaan tulleessa laissa tarkistetaan velkaneuvontaan ja velallisen avus­ tamiseen liittyviä säännöksiä myös yksityishenkilön velkajärjestelylain osalta. Ylivelkaantuneisuuden laajuutta ja kehitystä koske­ vat tulokset ovat vaihdelleet ylivelkaantuneisuuden määrittelyn mukaan, eikä ylivelkaantuneisuuden tutki­ muksissa ole sovellettu yksiselitteisiä mittareita. Vel­ kaantuneisuutta ja ylivelkaantuneisuutta käsittelevä empiirinen tutkimus perustuu pääasiassa 1980-luvun loppuun ja 1990-luvun alkuun (mm. Iivari ja Heinonen 1997; Muttilainen 1996; Timonen 1992, 1993, 1995), sitä vastoin 1990-luvun loppupuolen tilannetta ei ole juurikaan kartoitettu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja ana­ lysoida kotitalouksien asuntovelkaantuneisuuden ke­ hitystä ja siihen liittyvää ylivelkaantuneisuutta vuosina 1996-1998 Tilastokeskuksen tulonjakotilaston haas­ tatteluaineiston perusteella. Tutkimuksessa selvenne­ tään ylivelkaantuneisuuden mittaristoa ja laaditaan sen perusteella mittarisuositus erityisesti asunto­ lainojensa vuoksi ylivelkaantuneiden kotitalouksien seurantaa varten. 9 2. Ylivelkaantumisen määritelmiä Velkaantuneisuutta ja ylivelkaantuneisuutta on tarkas­ teltu eri näkökulmista. Erään näkökulman mukaan yli­ velkaantumisen määritelmät voidaan perustaa niin sa­ nottuihin subjektiivisiin eli kokemuksellisiin määritel­ miin ja objektiivisiin määritelmiin ylivelkaantumisesta. Subjektiivisissa määritelmissä velallinen itse arvioi yli­ velkaantumista, johon strukturoiduissa haastattelu- ja kyselytutkimuksissa on viitattu vaihtelevasti. Objektiivi­ sissa määritelmissä on sovellettu yleisesti hyväksyttyjä ylivelkaantuneisuuden kriteereitä, jotka ovat liittyneet yleensä joko osoittamaan velkaantuneisuutta ja siihen liittyviä ongelmia tai toimenpiteitä velkaongelman rat­ kaisemiseksi. Subjektiivista määritelmää edustaa muun muassa Tilastokeskuksen tulonjakotilastossa käytetty, jossa kotitalous on määritelty ylivelkaantuneeksi, mikäli se on kokenut, että sen velat ovat kasvaneet yli selviyty- misrajan3. (Penttilä 1993; 1995). Marskin ja Mäensi- vun (1998) taloudellista hyvinvointia ja Kankaan ja Ritakallion (1996) köyhyyttä koskevissa tutkimuksissa ylivelkaantuneisuutta on lähestytty vastaajien koke­ muksilla ylivelkaisuudesta tulot ja lainanhoitokulut huomioon ottaen4. Subjektiivisilla mittareilla on saavutettu suhteelli­ sen jyrkkiä ylivelkaantuneisuuden muutoksia. Esimer­ kiksi Tilastokeskuksen tulonjakotilaston perusteella ylivelkaantuneiden kotitalouksien lukumäärä on kas­ vanut voimakkaasti 1990-luvulla aina vuoteen 1997 saakka (kuvio 3). Samanaikaisesti velallisten kotita­ louksien lukumäärä on hieman vähentynyt (kuvio I). Ylivelkaantuneiden kotitalouksien lukumäärän kasva­ essa keskimääräinen lainojen markkamäärä velallista kohti on pienentynyt ja ylivelkaantuneisuuden selviy- tymisraja on määrittynyt siten yhä pienemmillä mark­ kamäärillä. Esimerkiksi vuonna 1992 vuoden 1998 ta­ solle deflatoitu keskimääräisen lainojen markkamää­ rän reaaliarvo oli korkeimmillaan ja ylitti 300 000 markkaa. Vuonna 1998 lainojen keskimääräinen markkamäärä oli pudonnut 192 300 markkaan. Toteutuneen kehityksen lisäksi ylivelkaantuneisuus saattaa ilmentää kokemuksellisuudelle perustuvan ky­ symyksenasettelun sensitiivisyyttä vastausvaihtelulle. Kotitalouksien selviytymisraja voi ylittyä yhtä lailla sa­ tunnaisella ja lyhytaikaisella velanmaksun häiriöllä tai pitkäaikaisella velkaongelmalla, ja siinä voi olla kyse vaihtelevan suuruisista lainamääristä. Selviytymisrajaa määritetään taloudelliseen tilanteeseen ja siinä tapah­ tuneeseen muutokseen, jonka merkitys on yhteydes­ sä kotitalouden totuttuun taloudelliseen käyttäytymi­ seen, velkaantumiseen ja kulutukseen. Arviointi pe­ rustuu odotuksiin velkaantumisen normaaliudesta tie­ tyssä elämänvaiheessa, mitä esimerkiksi elinkaaritar­ kastelun mukaiset velkaantumiserot ilmentävät. Lisäk­ si suhteellisen marginaalisen ylivelkatilanteen normaa­ liuden kokemuksellista määritystä ja siitä haastattelus­ sa ilmoittamista helpottaa ilmiön julkinen tunnustami­ nen myös velallisesta riippumattomana ongelmana ja velkaongelmaa ratkaisevien virallisten toimenpiteiden kehittäminen. Osittain ylivelkaantuneiden kotitalouksien luku­ määrien ja velkamäärien vaihtelu tulonjakotilaston ai­ neistossa saattaa johtua tiedon keruussa tapahtuneis­ sa muutoksista. Ylivelkaantuneisuutta mittaava kysy­ mys on ollut osiona laajassa joukossa elämäntapahtu­ mia mittaavia kysymyksiä aina vuoteen 1994, jonka jälkeen ylivelkaantuneisuutta on kartoitettu erillisellä kysymyksellä. Edelleen Tulonjakotilaston kotitalous- tutkimuksen tiedonkeruu on perustunut vaihtelevasti koko otokseen tai vain sen toiseen paneeliin, jolloin otokseen perustuvat ylivelkaantuneiden lukumäärät ovat jääneet pieniksi. Objektiivisissa ylivelkaantuneisuuden määritelmissä on pyritty rajaamaan ylivelkaantuneisuutta absoluutti­ sesti määriteltävissä olevilla kriteereillä. Usein nämä kriteerit ovat olleet laskennallisia ja ottaneet huomi­ oon velallisen velkamäärien ja velanhoitomenojen ohella velan suhteellisen merkityksen taloudelle, velka- rasitteen. Talouden osatekijöinä menot, tulot ja varalli­ suus ovat olleet määrittämässä ylivelkaantuneisuutta. Laskennallisissa ylivelkaantuneisuuden määritelmis­ sä on usein ongelmana ylivelkaantuneisuuden raja-ar­ von määrittäminen. Milloin taloudellisen tilanteensa 3 Ylivelkaantuneisuutta mitattiin kysymyksellä ’’Onko kotitaloutenne vuoden t aikana ollut tilanteessa, jossa velkojen määrä on kasvanut yli selviytymisrajan?” (esimerkiksi vuotta 1998 koskevassa haastattelussa t= 1998) 4 Ylivelkaantuneisuutta mitattiin väitteellä ’’Tulot ja lainanhoitokulut huomioon ottaen, koen olevani ylivelkaantunut”. Marskin ja Mäensivun (mt) tutkimuksessa vastaukset sijoittuivat neliasteikolliselle ja Kankaan ja Ritakallion (mt) tutkimuksessa viisiasteikolliselle yhtämielisyyttä osoittavalle skaalalle. 10 Lukumäärä 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40000 20 000 0 1991 1992 1993 1994 1995* 1996 1997 1998 Vuosi ■ Asuntovelalliset ■ M uut, ei asuntovelalliset * Tilastokeskuksen tulonjakotilaston kotitaloustutkimus ei sisällä tietoa ylivelkaantuneista vuonna 1995. Kuvio 3. Subjektiivisesti ylivelkaantu­ neiden kotitalouksien luku­ määrät vuosina 1991-1998, asuntovelalliset ja muut velal­ liset kotitaloudet Alustavien tietojen mukaan ylivelkaantuneiden kotitalouksien kokonaislukumäärä on edelleen vähentynyt vuonna 1999. Lähde: Tulonjakotilasto 1 9 91 -1998 . Vuosina 1991, 1992, 1994— 1 997 tiedot perustuvat tulonjakotilaston otoksen I paneelille, vuosina 1993 ja 19 9 8 otoksen molemmille paneeleille. perusteella laskennallisesti määrittyvä suhteellisen vel­ kaantunut on ylivelkaantunut? Eräissä tutkimuksissa ylivelkaantuneisuuden raja-arvona on käytetty toimeentulonormia, jolloin ylivelkaantuneeksi on katsottu talous, jonka käytettä­ vissä oleva tulo jää sosiaaliturvan toimeentulotuen määrän alle velanhoito- tai asumismenojen maksami­ sen jälkeen. Velanhoito- tai asumismenojen jälkeen tulot eivät kata enää välttämättömiä elinkustannuksia. Esimerkiksi Siikanen ja Tyrkkö (1993) määrittele­ vät ylivelkaantuneet kotitaloudet toimeentulotukeen turvautuneina kotitalouksina edellyttäen lisäksi, että toimeentulon tarpeen perustana ovat olleet maksu­ vaikeudet. Rönkön ja Laesterän (1993, 22) mukaan ylivelkaantuneita ovat ne, jotka ovat pankkilainalla hankkineet tarpeisiinsa nähden kohtuullisen väljän Omistusasunnon velaksi ja joille asumismenojen ja päivähoitomaksujen jälkeen jää muuhun kulutukseen käytettäväksi nettotuloja alle toimeentulotuen määrä. Sosiaaliturvan toimeentulonormia on sovellettu myös eräissä ylivelkaantuneisuutta pohtineissa viran- omaistyöryhmissä. Velkatyöryhmä (Valtioneuvoston kanslia 1992, 7) on määritellyt yksityishenkilöitä yli- 5 velkaantuneiksi toimeentulonormin perusteella. Velanhoitomenojen jälkeen käyttöön jäävä rahamäärä alittaa toimeentulonormin. Lisäksi Velkatyöryhmä edellyttää, ettei ylivelkaantuneen taloudellisessa tilan­ teessa ole odotettavissa lähitulevaisuudessa parannus­ ta. Ylivelkaantumistyöryhmä (Asuntohallitus 1990, 2-7) määrittelee ylivelkaantuneet myös toimeentu­ lonormin perusteella, mutta tarkoittaa ylivelkaantu­ neilla nimen omaan ruokakuntia, jotka ovat hankki­ neet tarpeisiinsa nähden kohtuullisen omistusasunnon ja joilla asumismenojen vähentämisen jälkeen jää muuhun kulutukseen pienempi rahamäärä kuin toi­ meentulotuen saajilla. O n eroteltu toisaalta ne ruo­ kakunnat, joilla tulot eivät riitä omistusasumiseen joko lainanottohetkellä tapahtuneen maksukyvyn yli- arvioimisen tai myöhemmin tuloina tapahtuvien muu­ tosten vuoksi, kahden asunnon loukkuun jääneet ja kulutuskierteessä olevat ruokakunnat. Viimeisin vel- kaongelmatyöryhmä (Sosiaali- ja terveysministeriö 1998) irtautuu toimeentulonormiin perustuvasta yli­ velkaantuneisuuden määrittelystä5. Yksityisen henkilön velkajärjestelylakiin perustu­ vassa maksuvarassa on velallisen välttämättömiä elin­ Sosiaali- ja terveysministeriön velkaongelmatyöryhmä ( 1998) on rajannut ylivelkaantuneet kotitaloudet niiksi asuntovelkaisiksi, jotka taloudellisen laman syvetessä joutuivat työttömiksi, yritysvelkaisiksi ja näistä yrityksistä työttömiksi jääneiksi sekä takausvelkaisiksi, jotka joutuivat vastuuseen lähinnä perheenjäsenten ja muiden lähiomaisten veloista. Velkaongelmatyöryhmä viittaa toisaalta kvantitatiivisen määrittelytavan ongelmaan ja toteaa tämän vuoksi yleisenä käytäntönä olevan subjektiiviselle selviytymisrajalle perustuvan määrittelytavan. 11 kustannuksia arvioitu sosiaaliturvan toimeentulotukea noin neljännestä väljemmällä normilla. Maksuvarassa velallisen kotitalouden taloudelliset resurssit otetaan huomioon tavanomaisesti toimeentulonormilla mää­ rittyneen ylivelkaantuneen (ks. edellä) sijaan päinvas­ taisessa järjestyksessä, jolloin kotitalous ei enää vält­ tämättömien elinkustannusten ja kohtuullisten asu­ mismenojen vähentämisen jälkeen selviä tuloillaan ve- lanhoitomenoista. Kotitalous on maksukyvytön, (mm. Timonen 1993.) Laskennallisen ylivelkaantuneisuuden ohella objek­ tiivista ylivelkaantuneisuutta osoittavat mitattavissa olevat velkaongelmat, joita ovat muun muassa luotto- tietorekisterin maksuhäiriömerkinnät (vrt. edellä Sii­ kanen ja Tyrkkö 1993). Maksuhäiriöiden lukumäärä on ollut yhteydessä velkaongelman vakavuuteen ja pitkäkestoisuuteen. Ylivelkaantuneeksi on saatettu määrittää velallinen, jolla on esimerkiksi kolme rekis­ teröityä maksuhäiriötä. (Muttilainen 1991; Niemi-Kie- siläinen ym. 1991.) Velkaantuneisuus ja sen vakavuutta osoittavat maksuvaikeudet on usein liitetty velkaongelmista sel­ viytymispyrkimyksiin (Muttilainen 1991; Siikanen & Tyrkkö 1993; Timonen 1992, 1993), joita viranomais­ toimenpiteet ovat legitimoineet objektiivisiksi. Erityi­ sesti vaikean velkaongelmatilanteen ratkaisuun tarkoi­ tetut lainsäädännölliset keinot ovat rajoittuneet tuo­ mioistuimen velkajärjestelyihin (mm. Iivari ja Heino­ nen 1997; Iivari ja Mälkiä 1999; Muttilainen 1996; Muttilainen ja Tala 1998). Velkaongelmaan on saatet­ tu puuttua velkasuhteen sijaan muilla velallisen tilan­ teeseen yleisemmin kohdentuvilla viranomaiskeinoilla, esimerkiksi ulosmittauksella. Omaisuuden ja nimenomaan asunnon myynti edustaa erästä äärimmäistä velallisen valitsemaa sel­ viytymisyritystä (mm Timonen 1993). Lievempiä vel­ kaongelmia on saatettu sovitella luotonantajan kanssa muuttamalla velkasuhdetta lyhennyksiin ja korkoihin liittyvin maksujärjestelyin. Sovintoratkaisuihin on py­ ritty silloin, kun tilanne ei ole vielä hallitsematon. Ylivelkaantuneisuutta saatetaan ratkaista lisävelan otolla. Velkakierre on käsitteenä lähellä ylivelkaantu­ mista ja siitä vaikeasti erotettavissa oleva ilmiö (ks. Muttilainen 1991, 73-74). Velkaongelmat ovat ket­ juuntuneet eli alkavia tai olemassa olevia maksu­ vaikeuksia ratkaistaan lisäluottojen avulla. Ongelmat saattavat olla vaikeasti havaittavia, sillä kierre saattaa jatkua pitkään ennen kuin ongelmat ilmenevät luotto- tietorekisterissä tai tulevat viranomaisten tietoon. Ylivelkaantumisen tavoin velkakierre osoittaa vakavia ja kauan jatkuneita maksuvaikeuksia, joihin saattaa liittyä laskennallinen korkea velkarasite. 1 2 3. Ylivelkaantuneisuuden moniulotteisuus Ylivelkaantuneisuus vaihtelee ja painottuu eri tavoin määritelmistä ja mittareista riippuen eikä ole yhtä tapaa lähestyä ylivelkaantuneisuutta. Yleisellä tasolla lasken­ nallisesti mitattu ylivelkaantuneisuus, esimerkiksi velka­ määrät, saattaa poiketa huomattavastikin kokonaisval­ taisemmilla mittareilla saatavista tuloksista, joissa vel­ kamäärien ja velanhoitomenojen lisäksi kotitalouden taloudelliset resurssit otetaan huomioon. Tällöin velka­ määrän suuruudesta riippumatta kotitalous saattaa määrittyä ylivelkaantuneeksi, mikäli taloudelliset re­ surssit ovat pienet suhteessa velkaan tai taloudellisissa resursseissa tapahtuu ennakoimattomia muutoksia. Laskennallisten mittareiden ohella ylivelkaantuneisuut­ ta voidaan objektiivisesti mitata velanmaksuun liittyvillä maksuhäiriöillä ja erilaisilla talous- ja velkajärjestelyiden käytöllä. Yhteistä useimmille ylivelkaantuneisuuden määritelmille on se, että kotitalouden tulot ja varat ei­ vät riitä velanhoitomenojen ja elinkustannusten peittä­ miseen. Laskennallisissa, objektiivisissa mittareissa ongel­ maksi muodostuu se, mihin ylivelkaisuuden raja vede­ tään. Usein käytetään kaavamaista raja-arvoa, jolloin ylivelkaantuneiksi määrittyy kotitalouksia, jotka eivät sitä ole ja päinvastoin määritelmän ulkopuolelle voi jäädä ylivelkaantuneita kotitalouksia. Subjektiivinen ylivelkaantuneisuus koetaan kotitalouksissa eri tavalla, mikä on yhteydessä useisiin velkaantumiseen liittyviin kotitalouskohtaisiin tekijöihin. Ilmiön sensitiivisyys liit­ tyy myös ajalliseen vaihteluun, esimerkiksi siihen, kuinka hyväksyttävää on ilmoittaa olevansa ylivel­ kaantunut. Marginaalisuus lisää tätä sensitiivisyyttä. Eri mittareilla määrittyvä ylivelkaantuneisuus saat­ taa esiintyä samanaikaisesti. Ylivelkaantuneisuutta voi­ daan määrittää kausaalisesti, mutta on ilmeistä, että käytännössä eri mittareihin perustuva ylivelkaantunei­ suus kietoutuu monikerroksiseksi kokonaisuudeksi (kuvio 4). Laskennallisin kriteerein määrittyvistä ylivelkaantu­ neista osa voi kokea itsensä ylivelkaantuneeksi, osa ei. Laskennallinen ylivelkaantuneisuus edeltää ylivel­ kaantuneisuuden kokemusta. Laskennallinen tila voi ennustaa suurempaa subjektiivisen ylivelkaatuneisuu- den riskiä jo pidempään ennen kokemuksen aktu­ alisoitumista. Pienetkin heikennykset laskennallisessa tilassa johtavat subjektiiviseen ylivelkaantuneisuuteen. Ylivelkaantuneisuuden kokeminen voi taas johtaa vel- kaongelmatilanteen ratkaisuyrityksiin, talouden ja vel­ kojen järjestelyihin, jotka saattavat helpottaa velka- rasitteen kokemista. Toisaalta erilaisiin järjestelyihin- kin turvautuminen ja mahdollisesti taloudellisessa mi­ nimissä eläminen voi vasta aktualisoida ylivelkaan­ tuneisuuden kokemuksen tai ainakin pitkittää sitä. Maksuhäiriöt ilmentävät objektiivista velkaongelmaa ja ovat yhteydessä ylivelkaantuneisuuden kokemiseen. Kuvio 4. Ylivelkaantuneisuuden mo­ niulotteisuus 13 Kokonaisvaltainen, moniulotteinen lähtökohta, jossa sovelletaan useammanlaisia sekä subjektiivisia että objektiivisia mittareita, onkin tarpeen muodos­ tettaessa luotettavaa kuvaa ylivelkaantuneisuudesta. Näiden mittareiden rinnakkainen ja vertaileva sovel­ taminen samanaikaisesti hahmottaa ylivelkaantunei- suutta ilmiönä, jossa ilmenee subjektiivisen kokemuk­ sen ohella erilaisia objektiivisia elementtejä. Samalla voidaan vähentää yhteen mittariin liittyvää sensitiivi­ syyttä, joka aiempien tutkimusten perusteella on ollut ominaista erityisesti ylivelkaantumisen kokemukselle. 14 4. Velkaantuneisuutta ja ylivelkaantuneisuutta kuvaavat aikaisemmat tutkimukset Lähinnä Kuluttajatutkimuskeskus (mm. Timonen 1992; 1993; 1995), Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (mm. Muttilainen 1996), Stakes (mm. Iivari ja Heinonen 1997; Nykänen ym. 1995) ja Tilastokeskus (mm. Pent­ tilä 1993; 1995) ovat olleet tahoja, jotka ovat tutkineet tilastoissaan ja selvityksissään velkaantuneisuutta ja osin myös ylivelkaantuneisuutta. Empiirinen tutkimus on liittynyt 1980- ja 1990 lukujen vaihteeseen ja 1990-luvun alkupuoliskolle, jolloin on kuvattu pääasias­ sa velkaantumisen laajuutta ja sen erilaista kohdentu­ mista väestöryhmiin. Tutkimukset perustuivat pää­ asiassa joko taloudelliselle tai oikeudelliselle näkökul­ malle, sosiaalisen ollessa harvinaisempi. 1990-luvun loppua koskeva ylivelkaantuneisuuden kotimainen em­ piirinen tutkimus on ollut vähäistä. Tutkimus on keskit­ tynyt erilaisiin velkaongelmiin, niiden järjestelyjen ku­ vaamiseen ja järjestelyjen toteutumisen arviointiin. 1990-luvun alkupuoliskon empiirinen tutkimus kä­ sittelee muun muassa velkaantumisen laajuutta ja sen erilaista kohdentumista väestöryhmiin. Kuluttajatutki­ muskeskuksessa (Timonen 1992; 1993) on selvitetty asuntovelkojen vuoksi maksuvaikeuksissa olevien ko­ titalouksien ja maksuvaikeuksien lukumäärää, ja sel­ viytymiskeinoja maksuvaikeuksissa. Lisäksi Kuluttaja- tutkimuskeskuksessa (Timonen 1995) on analysoitu velkaongelmista selviytymistä tarkastelemalla asunto­ velallisten ja velkojien välisiä sovintoja ensisijaisina sekä tuomioistuimen velkajärjestelyjä toissijaisina kei­ noina. Tilastokeskuksessa on tulonjakotilaston aineis­ ton perusteella kuvattu velkaantuneiden ja subjektiivi­ sesti ylivelkaantuneiden kotitalouksien lukumääriä ja lainojen markkamääriä, sekä velkaantuneita kotita­ louksia eräiden taustaominaisuuksien mukaan (Pentti­ lä 1993; 1995; Ruotsalainen 1996). Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä on kerätty tietoja velkaantumisesta ja velkaongelmista, joita on analysoi­ tu osana laajempaa laman vaikutusten seurantaa 1990-luvun jälkipuoliskolla (Kontula ym. 1998.). Tilastokeskuksen tulonjakotilaston velkaantunei- suusaineistoa on hyödynnetty Stakesissa (Iivari ja Heinonen 1997; Iivari 2000), jossa on tarkennettu tu­ loksia subjektiivisesti ylivelkaantuneista kotitalouksis­ ta. Stakesissa on tutkittu myös velkajärjestelyistä kar­ siutumista ja hylättyjä (Iivari ja Mälkiä 1999), velka­ neuvonnan asiakkaiden taloudellista ja terveydellistä tilannetta (Nykänen ym. 1995), ylivelkaantuneisuutta pääkaupunkiseudun diakoniatyön asiakkaissa (Iivari ja Karjalainen 1999) sekä Takuu-Säätiön merkitystä yli­ velkaantuneiden auttajana (Iivari ja Rastas 1996). Muttilainen (2000) on vertaillut 1990-luvulla tilas­ tollisissa tutkimuksissa sovellettujen ylivelkaantunei- suusmittareiden perusteella saatuja tuloksia. Mittarei­ na ovat olleet edellä mainittu Tilastokeskuksen koti- taloustutkimuksen subjektiivinen ylivelkaantuneisuus (myös Reijo 2000) ja Kontulan ym. (1998) kysymät velkaongelmat sekä tulot ja lainanhoitokulut huomi­ oon ottava ylivelkaantumisen kokemus (Marski ja Mäensivu 1998), jota ovat käyttäneet myös Kangas ja Ritakallio (1996) osana köyhyyttä koskevaa tutkimus­ taan. Edellisten tutkimusten ohella muun muassa Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa on seurattu yk­ sityishenkilön velkajärjestelylain toteutumista ja vaiku­ tuksia sekä velkaongelmien ratkaisutapoja 1990-luvun jälkipuoliskolla. Muttilaisen (1997) tutkimuksessa on esitetty tilastotietojen avulla velkajärjestelyn asiamääriä ja rahavirtoja sekä kuvattu haastatteluin velkojien ha­ vaintoja ja kokemuksia velkajärjestelylaista ja sen vai­ kutuksista. Muttilaisen ja Talan tutkimuksessa (1998) on tarkasteltu tuomioistuimessa myönnettyjä velkajär­ jestelyjä ja arvioitu samalla vuoden 1997 lakimuutok­ sen vaikutusta. Tarkastelun kohteena ovat olleet vel­ kajärjestelyn hakusyyt, velalliset ja heidän talous- ja velkatilanteensa sekä maksuohjelmien sisältö. Sunila ( 1999) on tutkinut velkajärjestelystä karsiutuneiden vä­ liaikaisesta syystä maksukyvyttömien velkaneuvonnan asiakkaiden tilannetta ja velkaneuvonnan toimenpiteitä. Niemi-Kiesiläinen ja Varis (1996) ovat tutkineet velka­ järjestelyn ulkopuolelle jääneiden ulosottovelallisten ti­ lannetta. 75 5. Tutkimuksen eteneminen, aineisto ja menetelmät 5.1. Tutkimuksen eteneminen Tutkimuksessa pyritään aluksi määrittämään subjektii­ visesti mitatun ylivelkaantuneisuuden rinnalle velkaan­ tuneisuutta osoittavia laskennallisia, objektiivisia mitta­ reita. Ylivelkaantuneisuudelle pyritään löytämään tilas­ tollisesti ja sisällöllisesti mielekkäät raja-arvot. Pyritään luotettaviin ylivelkaantuneisuuden mittareihin6. Pohdi­ taan niitä ongelmakohtia, jotka liittyvät pelkästään sub­ jektiivisiin ja objektiivisiin mittareihin ja niiden sovellet­ tavuuteen ylivelkaantuneisuutta kuvattaessa. Laskennallisesti muodostettujen mittareiden ja subjektiivisen mittarin perusteella arvioidaan sitä, missä määrin ylivelkaantuneet kotitaloudet ovat eri mittareiden perusteella samoja. Tämän jälkeen tutkimuksessa kuvataan ensin yli­ velkaantuneisuuden laajuutta ja rakennetta muodos­ tetuilla ylivelkaantuneisuusmittareilla. Lainojen mark­ kamäärät esitetään ylivelkaantunutta kotitaloutta koh­ ti laskettuina keskilukuina. Markkamäärät ilmoitetaan vuoden 1998 rahanarvossa. Muunnoksissa on käytet­ ty elinkustannusindeksiä. Tällöin lainamääristä aiheu­ tuva rasitetta voidaan verrata vuosittain. Erityisinä lainalajeina tarkastellaan vakuuslainoja ja takauslainoja. Asuntovelkaantuneisuuden ja muun velkaantunei­ suuden laajuutta ja rakennetta kuvataan suhteessa asuntoon. Tällöin tarkasteltavia tekijöitä ovat asun­ non hankinnan rahoitus (eli mitä rahoituslähdettä on käytetty asunnon hankinnassa) ja vakuuslainat (eli onko asunto lainan vakuutena). Lisäksi tarkastellaan takauslainojen yleisyyttä ja maksettuja takauslainoja. Kotitalouksien lainanmaksun taloudellista rasitta­ vuutta ja maksuvaikeuksia kuvataan eräinä ylivelkaan- tuneisuuteen yhteydessä olevina osoittimina. Ylivelkaantuneisuuden yhteyttä kuvataan eräisiin kotitalouden taustaominaisuuksiin nähden, jotka ker­ tovat ylivelkaantuneisuuden riskiryhmistä. Tässä yh­ teydessä tarkastellaan myös sitä, kohtaako eri tavoin määrittynyt ylivelkaantuneisuus nämä ryhmät samalla tavalla, eli ylivelkaantuneisuusmittareita verrataan ko­ titalouden taustatekijöiden mukaan. Tutkittavia taus­ tatekijöitä ovat muun muassa kotitaloudessa koettu työttömyys, sosioekonominen asema, tulot, elinvaihe, asuinpaikka ja -alue, asunnon hallintaperuste sekä asunnon talotyyppi. Seuraavaksi tutkitaan subjektiiviseen ylivelkaantu­ miseen johtaneita välittömiä syytekijöitä, joita ovat työttömäksi joutuminen, oma tai perheenjäsenen sai­ raus, onnettomuus tai perheenjäsenen kuolema, ta­ kausvastuun lankeaminen maksettavaksi, avio- tai avoliiton purkaminen, yritystoiminnan vaikeudet ja muu yksittäinen syy. Varsinaisina velkajärjestelykeinoina tarkastellaan velkaneuvontaa, pankin tai luottokorttiyhtiön kanssa sovittua velan maksuaikataulun tai korkojen muutosta ja tuomioistuimen vahvistamaa velkajärjestelyä. Näi­ den keinojen ohella tutkitaan velallisten yleisempää talouden järjestelyä kuten ulosottoviranomaisen suo­ rittamaa tai yrittämää palkan tai varallisuuden ulos­ mittausta, omaisuuden myyntiä (asunnon myynti, muun omaisuuden myynti) ja toimeentulotuen saa­ mista. Tällöin velat eivät spesifioidu ensisijaisena syy­ nä, mutta ovat osa talouden kokonaisuutta ja siinä il­ menevää ongelmaa. Tosiasiassa saattaa olla kyse ni­ menomaisesti velkaongelmasta, jota ei varsinaisilla velkajärjestelyillä ole jostakin syystä ratkaistu. Lopuksi analysoidaan laskennallisen velkaantunei­ suuden ja kotitaloutta kuvaavien taustaominaisuuksi- en vaikutusta ylivelkaantumisen kokemiseen, ja edel­ leen talous- ja velkajärjestelyjen käyttöön. 5.2. Tutkimuksen aineisto Tutkimuksen empiirisessä osassa käytetään Tilastokes­ kuksen tulonjakotilastoa ja erityisesti sen kotitaloustut- kimuksen aineistoja vuosilta 1996, 1997 ja I9987. Vuo­ sittain laadittava tulonjakotilaston aineisto8 sisältää tie­ toja kotitalouksien lukumäärästä, kotitalouksien käy- 6 Luotettavilla mittareilla tarkoitetaan niiden validiteettia ja reliabiliteettia. Validiteetilla tarkoitetaan mittarin kykyä mitata sitä, mitä niillä ajatellaan mitattavan. Reliabiliteetti osoittaa sitä, miten luotettavasti mittarit mittaavat eli miten paljon mittaukseen sisältyy sattumanvaraisuutta. 16 tettävissä olevien tulojen määrästä, muodostumisesta ja jakautumisesta, tulonjaon epätasaisuudesta sekä hen­ kilöiden palkka-, yrittäjä- ja eläketulojen määrästä. Lisäk­ si aineistoon sisältyy liitännäistutkimusten tietoja. Vuon­ na 1996 kerättiin liitännäistutkimuksena ympäristöminis­ teriön ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen sekä vuosi­ na 1997 ja 1998 ympäristöministeriön tilauksesta tietoja velkaantumisesta. Tulonjakoaineisto on otospohjainen tietokanta, joka muodostuu kotitalouskohtaisista ja henkilökoh­ taisista tietueista. Tiedot kerätään sekä haastattele­ malla että rekistereistä. Tiedot kotitalouden raken­ teesta ja osa luokittelu- ja tulotiedoista kerätään haastatteluin. Suurin osa tulotiedoista sekä osa luo­ kittelutiedoista saadaan hallinnollista rekistereistä, joista huomattavimmat ovat Väestörekisterikeskuk­ sen väestötietojärjestelmä, Verohallituksen verotieto- kanta sekä Kansaneläkelaitoksen ja Eläketurvakeskuk­ sen rekisterit. Tulonjakoaineisto perustuu noin 11 000 - 12 000 Suomessa asuvan yksityiskotitalouden otok­ seen vuoden lopussa (31.12). Tulonjakoaineisto pe­ rustuu paneeliotokseen, missä sama kotitalous osal­ listuu tutkimukseen kahtena peräkkäisenä vuotena. Puolet otoksesta vaihtuu vuosittain. Otokset ovat poimittu Tilastokeskuksessa muodostetusta asunto­ kuntia sisältävästä master-otoksesta, jonka peruske- hikkona on väestön keskusrekisteri. Otos on poimit­ tu sosioekonomisen ryhmän suhteen ositettuna otan­ tana. Osituskriteerien ohella 15 -vuotiaiden jäsenten lukumäärä määrittää kunkin kotitalouden sisältymisen otokseen. (Tulonjakotilasto 1998). Tutkimuksen nettokato oli ensimmäistä kertaa osallistuvilla noin 19 prosenttia vuosina 1996 ja 1997. Toista kertaa osallistuvilla nettokato oli 7 pro­ senttia vuonna 1996 ja 5 prosenttia vuonna 1997. Vuonna 1998 vastauskato oli edellisvuosia korkeampi, mikä johtui pääosin tutkimuksen l-paneeliin liitetystä varallisuustutkimuksesta. Kato oli 32 prosenttia en­ simmäistä ja 6 prosenttia toista kertaa osallistuvilla vuonna 1998. Hyväksytysti vastanneille kotitalouksille on muo­ dostettu otospainot käyttäen hyväksi kunkin kotita­ louden todennäköisyyttä sisältyä otokseen. Painoker­ toimet on kalibroitu vastaamaan perusjoukon ja­ kaumia alueen (vuosina 1996-1997 vanha läänijako, jossa pääkaupunkiseutu erikseen; vuonna 1998 maa­ kuntajako, jossa Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu erikseen sekä tilastollinen kuntaryhmitys), asuntokun­ nan koon, jäsenten iän ja sukupuolen sekä valtionve- ronalaisten ansio- ja omaisuustulojen, veronalaisten varojen ja velkojen, eläkkeiden ja työttömyyspäivära­ hojen sekä palkkatulonsaajien lukumäärän suhteen. 5.3. Tutkimusmenetelmät Ylivelkaantuneisuutta kuvaavina tutkimusmenetelminä käytetään keskilukuja, aritmeettisia keskiarvoja ja me­ diaaneja, suoria jakaumia, ristiintaulukoita ja korrelaa­ tiokertoimia. Useamman kuin kahden muuttujan syy-seuraussuhteita analysoidaan yleistetyillä lineaarisil­ la malleilla. Otantatutkimukseen liittyy aina satunnaisvaihtelua, minkä vuoksi otoskoon aiheuttamat rajoitukset on otettava huomioon tuloksia koskevissa johtopäätöksis­ sä. Osin satunnaisvaihtelun merkitystä on arvioitu esti­ maateille lasketuilla keskivirheillä ja luottamusväleillä, joita on osin sisällytetty raportin taulukoihin. Standar­ doidut hajontaluvut, variaatiokertoimet saadaan jaka­ malla keskivirhe aritmeettisella keskiarvolla. Otoskoon rajoitus ilmenee velkaantuneisuuden osalta vuosien 1996 ja 1997 aineistoissa, joissa suurin osa velkaantuneisuutta koskevista kysymyksistä pe­ rustuu otoksen toiseen paneeliin. Vuonna 1998 vel- kaantuneisuustiedot on kerätty otoksen molemmilta paneeleilta. Ylivelkaantuneisuuden tutkiminen havain­ tomäärältään rajallisena marginaali-ilmiönä heikentää tuloksiin perustuvia johtopäätöksiä. Vuosittaisiin otoksiin perustuvien pienten havaintomäärien vuoksi vuositason aineistoja on yhdistelty taustamuuttujien mukaan luokitelluissa taulukoissa, jolloin tulokset osoittavat perusjoukkoon korotettujen absoluuttisten 7 Aineistoa on täydennetty vuosien 1991 - 1994 velkaantuneisuutta koskevilla tulonjakotilaston kotitaloustutkimuksen tiedoilla, joiden perusteella saatuja tuloksia on raportoitu Hyvinvointikatsauksessa. (Reijo 2000.) Vuosien 1991-1994 ja 1996-1998 aineistot sisältävät vaihtelevasti velkaantuneisuutta kuvaavia tietoja. Esimerkiksi subjektiivinen ylivelkaantuneisuustieto on kerätty otoksen toiselta paneelilta vuosina 1991-1992, 1994 ja 1996-1997 ja koko otokselta vuosina 1993 ja 1998. Vuonna 1995 tietoa ei ole kerätty. Subjektiivinen ylivelkaantuneisuustieto on ollut osiona laajassa joukossa elämäntapahtumia mittaavia kysymyksiä vuoteen 1995 saakka, jonka jälkeen kysymys on esitetty erillisenä vuodesta 1996 lähtien. Vuosina 1991-1994 kysymyksellä on ajallisesti viitattu viimeksi kuluneeseen 12 kuukauteen, vuosina 1996-1998 viimeksi kuluneeseen vuoteen. 8 Tulonjakotilaston menetelmiä kuvataan tarkemmin vuosittaisissa julkaisuissa, esim. Tulonjakotilasto 1998. 17 havaintomäärien perusteella laskettuja keskimääräisiä lukuja jaksolle 1996-1998. Vuositason vaihtelun ollessa vähäistä yhdistelyyn on myös sisällölliset perustelut Taulukoissa perusjoukkotasolla esitetyt luvut perustu­ vat vähintään otostason kymmenen havainnon luku­ määrään. Raportissa on esitetty osittain otosta koske­ via lukumäärätietoja. Yleistettyjen lineaaristen mallien erityistapauksena sovelletaan logistista regressiomallia. Mallittamiseen käytetään STATA-ohjelmistoa ja sen svylogit-prose- duuria, jossa mallien estimointi suoritetaan pseudous- kottavuusmenetelmällä (PML) (STATA 1999). Mene­ telmä ottaa huomioon kotitaloustutkimuksen aineis­ ton otantaan liittyvän painotuksen9, ja tuottaa eksak­ tit piste- ja varianssiestimaatit (Lehtonen ja Pahkinen 1996). Estimaattien testaus suoritetaan t-testeillä ja mallin sopivuuden testaus VValdin testisuureella. Logistinen regressiomalli voidaan esittää seuraa­ vasti log(p/(l-p))=Xb, jossa p on parametrien (u*/)-vektori, u on osajoukko­ jen lukumäärä, X on (u*s) mallimatriisi, s on parametri­ en lukumäärä ja b on estimoitavien parametrien (s*l) vektori. Piste-estimaattien (b) ohella tuloksia on analysoitu ja esitetty ristitulosuhteina (exp(b)). Molemmille on tuotettu keskivirheet ja 95 %:in luottamusvälit, joista luottamusvälit esitetään taulukoissa ainoastaan ristitu- losuhteille. 9 Mallien estimoinnissa otetaan Tulojakotilaston aineiston osalta huomioon painomuuttuja ja ositeindikaattorimuuttuja asetelmaan reagointia varten. 18 6. Laskennalliset velkaantuneisuusmittarit Laskennallista velkaantuneisuutta määritettiin kotita- loustutkimuksesta saatavilla markkamääräisillä velkoja, tuloja ja varallisuutta sekä menoja koskevilla tiedoilla. Mittareiden muodostamisessa pyrittiin kotitalouksien suhteellisen velkaantuneisuuden määrittämiseen otta­ malla huomioon näiden tekijöiden erilaisia kombinaati­ oita. Muodostettiin neljä mittaria ^ve lkaantum isas­ te, 2) asuntolaina-asuntovarallisuussuhde, 3) asuntolainan hoitoaste ja 4) maksukykyisyys. Velkaantumisaste perustuu kotitalouden kokonais- velkojen ja käytettävissä olevien rahatulojen suhteel­ le. Asuntolainan hoitoasteeseen verrattuna, jossa asuntolainan hoitomenot suhteutetaan käytettävissä oleviin rahatuloihin, velkaantumisaste ottaa huomioon pidemmän ajan velkarasitetta, eikä todellisen velka- rasitteen suuruutta voida täsmällisesti määrittää tutki­ musajankohtana. Asuntolainan hoitoasteessa velka- rasite liittyy velkaantumisastetta selkeämmin kotita­ louden lyhyen rajatun ajan taloudelliseen tilanteeseen, tutkimushetkeen. Maksukykyisyys ottaa tulojen ja asuntolainan hoitomenojen ohella huomioon myös kotitalouden muut menot, ja on näin kokonaisvaltai­ sempi. Ainut kotitalouden varallisuutta huomioon ot­ tava mittari on asuntolaina-asuntovarallisuussuhde, jossa asuntolainan rasite määrittyy suhteessa omis­ tusasunnon arvoon. Velkaantuneisuuden mittareita on tarkasteltu ensin sellaisinaan, minkä jälkeen on pyritty rajaamaan ylivel­ kaantuneet dikotomisoimalla mittarit (luku 7.2.). Raja-arvojen perustana on käytetty sisällöllisiä ja tilas­ tollisia raja-arvoja. Luokitteluun on päädytty sen vuok­ si, että se yksinkertaistaa tulosten tarkastelua konkre­ tisoimalla ylivelkaantuneiden lukumääriä. Tulonjakotilaston aineisto osoittautui edelleen mittareiden muodostamisen kannalta rajalliseksi sen vuoksi, että olennaisia lainatietoja ei ole saatavissa lai- nalajin mukaan riittävän eritellysti aineistosta. Laina- määrätiedot perustuvat vuosittain vaihtelevaan erot­ teluun asuntolainojen, opintolainojen ja residuaalisten muiden lainojen välillä. Vuonna 1996 kysyttiin residu- aaliset muut lainat yhteensä, vuosina 1997 ja 1998 ne eriteltiin kulutuslainoihin, takauslainoihin ja muihin lainoihin. Vuonna 1996 lainanhoitotiedot käsittivät ai­ noastaan asuntolainat, vuosina 1997 ja 1998 lisäksi opintolainat. Tarvittavien lainatietojen puuttumisen vuoksi vel­ kaantuneisuuden mittarit ovat muodostettu ainoas­ taan asuntovelallisille kotitalouksille. Velkaantumisas­ tetta lukuun ottamatta tarkastelun kohteena ovat ol­ leet asuntolainat, joiden osalta lainanhoitotieto on ol­ lut saatavilla. Asuntolaina voidaan olettaa olevan mui­ ta velkoja täsmällisemmin määriteltävää lainaa (mm. Iivari ja Heinonen 1997; 48.) Tutkimuksen kohdejoukon asuntovelallisilla kotita­ louksilla voi olla muutakin lainaa kuin asuntolainaa. Asuntolainat sisältävät asunnon ostoa tai peruskorjaus­ ta varten otetut lainat. Muu laina sisältää opintolainat, joita ovat valtion opintotukijärjestelmän puitteissa myönnetyt sekä myös muut pankkilainat opiskeluun ja opintomatkojen rahoittamiseen, takauslainat eli lainat, joista kotitalouden jäsen on joutunut takaajana vastuu­ seen, kulutuslainat sekä muut lainat. Näitä ovat esi­ merkiksi vekselit, yksityisiltä henkilöiltä saadut lainat ja sijoitustoimintaan otetut lainat. Yrityksen nimiin otetut lainat on otettu mukaan vain siinä tapauksessa, että esimerkiksi pienyrittäjä on henkilökohtaisesti vastuussa velasta. Velkaantuneisuusmittareiden muodostamisessa on käytetty kotitalouden käytettävissä olevia vuosiraha- tuloja, jotka perustuvat kotitalouden käytettävissä oleviin tuloihin, joihin on lisätty saadut luontoisedut. Käytettävissä olevat rahatulot eivät sisällä laskennalli­ sia tuloeriä, esimerkiksi omaan käyttöön otettuja tuotteita ja omassa käytössä olevasta omistusasun­ nosta saatavia tuloja. (Ks. Tulonjakotilasto 1998. s. 25). Kotitalouden käytettävissä olevat tulot = Bruttotulot [Tuotannontekijätulot (((Ansiotulot ( Palkat + Yrittäjätulot)) + Omaisuustulot))) + Saadut tulonsiirrot] - Maksetut tulonsiirrot Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot = Kotitalouden käytettävissä olevat tulot + Luontoisedut 19 Velkaantumisaste Velkaantumisasteessa kotitalouden markkamääräiset lainat suhteutetaan käytettävissä oleviin rahatuloihin vuositasolla. Velkaantumisasteen osoittajana ovat koti­ talouden lainat yhteensä. Kotitalouden velkaantumisaste = Kotitalouden lainat yhteensä vuoden lopussa! Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot vuodessa x 100 %. Asuntolaina-asuntovarallisuussuhde Asuntolaina-asuntovarallisuussuhteessa kotitalouden asuntolainat suhteutetaan asunnon myyntihintaan. Mitta­ rin muodostamiseen tarvittava kotitalouden arvio asuntonsa myyntihinnasta on saatavilla omistusasuntoi- sille kotitalouksille vuosina 1996— 199710. Vuotta 1998 koskeva tieto on kerätty Tulonjakotilaston liitännäis- tutkimuksena suoritetun varallisuustutkimuksen yh­ teydessä, jota ei tämän tutkimuksen kuluessa ollut käy­ tettävissä. Kotitalouden asuntolaina-asuntovarallisuussuhde = Kotitalouden asuntolainat yhteensä vuoden lopussa / Asunnon arvioitu myyntihinta vuoden lopussa x 100 %. Asuntolainan hoitoaste Asuntolainan hoitoasteessa asuntolainojen lyhennykset ja korot suhteutetaan kotitalouden käytettävissä ole­ viin rahatuloihin. Lainojen lyhennyksiä ja korkoja käsit­ tävät tiedot ovat ainoastaan asunto- ja opintolainoille vuosina 1997-1998 ja asuntolainoille vuonna 1996. Muiden lainojen osalta aineisto ei mahdollista lainan- hoitotiedon saatavuutta. Kotitalouden asuntolainan hoitoaste = Kotitalouden asuntolainojen lyhennykset ja korot yhteensä vuodessa / Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot vuodessa x 100 %. Maksukykyisyys Maksukykyisyys perustuu yksityishenkilön velkajärjeste­ lylain mukaiseen yksityishenkilön maksukyvyn arviointiin velkajärjestelyssä (Oikeusministeriö 1997). Kotitalouden maksukykyisyys määrittyy maksuvaran ja lainanhoitomenojen erotuksella. Maksuvara saadaan, kun kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista on vähennetty kaikki välttämättömät menot Välttämättö­ miin menoihin kuuluvat asumismenot, velallisen toi­ meentuloa varten tarvittavat varat sekä velallisen ela­ tusvelvollisuudesta aiheutuvat menot Velallisen toi- 10 Tutkimusaineistossa oli suhteellisen suuri joukko sellaisia kotitalouksia, joissa viitehenkilö ei ole kyennyt tai halunnut arvioida asuntonsa arvoa. Haastattelutasolla (N=4889) näitä havaintoja oli 7,6 ja koko väestöön korotettuna 8,2 prosenttia kotitalouksista vuonna 1997. Vuonna 1996 vastaavat osuudet otostasolla (N=5409) olivat 8,6 ja perusjoukkotasolla 8,8 prosenttia. Tieto on ainoastaan l-paneelissa. Tutkimuksen kohdejoukossa eli asuntovelallisissa kotitalouksissa puuttuvia arvoja on vähemmän. Vuonna 1997 otosjoukkotasolla (N= 1644, N sisältää 0-arvot) kaikkiaan 4,5 prosentilta asuntovelallisista kotitalouksista puuttuu asunnon myyntiarvo. Väestöön korotettuna osuus on suurempi eli 5,3 prosenttia. Vuonna 1996 puuttuvia arvoja oli otosjoukkotasolla 7,3 prosentilla asuntovelallisista kotitalouksista ja väestöön korotettuna 6,5 prosentilla asuntovelallisista kotitalouksista. Havainnot, joilta tieto puuttuu, on poistettu aineiston analyysista. Puuttuvia tietoja omaavia asuntovelallisia verrattiin myyntiarviokysymykseen vastanneiden asuntovelallisten kotitalouksiin. Iäkkäät, eläkeläiskotitaloudet, käytettävissä olevien rahatulojen mukaan alimmissa tulonsaajaryhmissä olevat kotitaloudet, taajamissa ja maaseudulla, yhden tai kahden hengen pientalossa ja omassa talossa asuvat kotitaloudet ovat jättäneet useammin ilmoittamatta asunnon myyntiarvon kuin muut kotitaloudet Laatuselvitysten mukaan, muun muassa vuoden 1994 varallisuustutkimus (Laiho 1998, 24), asuntovarallisuuden arvioimisen luotettavuus on heikointa maanviljelijöiden keskuudessa, koska asuinrakennuksen arvoa on vaikea erotella koko maatilan arvosta. Myös yhden asunnon pientalojen määrittelyn on todettu vaikeammaksi kuin muiden asuntotyyppien. 20 meentuloa varten tarvittavat varat ovat laskennallisia. Ne ovat noin neljänneksen suuremmat kuin sosiaaliva­ kuutuksen toimeentulotuen normin mukaiset. Asumis­ menot sekä elatusvelvollisuudesta aiheutuvat menot ovat todellisia". Laskennallisten menojen määrittelyssä on otettu huomioon perherakenne, lasten lukumäärän, paritee­ tin ja lasten iät. Velkajärjestelyssä todellisiksi menoiksi luettavia eriä sisältyy tässä käytettävissä olevien rahatulojen käsitteeseen, jossa otetaan huomioon kotitalouden maksamat tulonsiirrot kotitalouden bruttorahatuloja vähentävinä. Näitä eriä ovat kotitalouden kiinteistöis­ tä maksamat kiinteistöverot (joista on vähennetty menopuolella vapaa-ajan asunnon kiinteistöverot, jota ei oteta huomioon velkajärjestelyssä). Myös velkajär­ jestelyssä menopuolella huomioon otettavat ela­ tusapu tai -tuki sisältyvät kotitalouden bruttorahatu- loihin, eikä niitä enää oteta huomioon menoja vähen­ tävinä erinä. Lapsilisien yksinhuoltajakorotus on vel­ kajärjestelylain mukaisesti mitätöity. Maksukykyisyyden muodostamisen perustana ole­ vat tuloja ja lainoja osoittavat tekijät perustuvat edel­ lisen vuoden tilanteeseen, edellisenä vuonna saatuihin käytettävissä oleviin rahatuloihin ja maksettuihin lai­ nan hoitomenoihin. Velkajärjestelyssä tavallisimmin viideksi vuodeksi vahvistetussa maksuohjelmassa ve- lanhoitomenot määräytyvät velallisen maksukyvyn mukaan. Välttämättömien elinkustannusten ja asumis­ menojen jälkeen liikenevät tulot käytetään velkojen maksuun, jolloin velkajärjestelyn velan hoitomenot (lyhennykset ja korot) määrittyvät tässä tutkimukses­ sa muodostetusta poiketen. Lainojen lyhennyksiä ja korkoja käsittävät tiedot ovat ainoastaan asunto- ja opintolainoille vuosina 1997-1998 ja asuntolainoille vuonna 1996. Muiden lainojen, joita ovat muun muassa takaus- ja kulutus- lainat, osalta aineisto ei mahdollista tiedon saatavuut­ ta. Osittain tämän vuoksi maksukykyisyyden määrittä­ misessä on rajauduttu pelkästään asuntolainojen hoi­ tomenoihin. Kotitalouden todelliset asumismenot = Hoitomenot ((hoitovastikkeet, vuokrat, energia- ja muut sähkölaskut, vesi- ja jätevesi yms. maksut, tontin vuokrat, korjauskustannukset asunnon ylläpitoon), muut asunnon käyttökorvaukset (sauna yms. maksut))* * Kiinteistövero on otettu huomioon maksettuna tulon­ siirtona käytettävissä olevissa rahatuloissa, joten sitä ei oteta huomioon enää menopuolella. Kotitalouden välttämättömät menot = Kotitalouden todelliset asumismenot vuodessa + Kotitalouden aikuisten ja lasten välttämättömät laskennalliset elinkustannukset vuodessa+ Kotitalouden todelliset päivähoitomenot vuodessa Kotitalouden maksuvara = Kotitalouden käytettävissä olevat rahatulot vuodessa — Kotitalouden välttämättömät menot vuodessa Kotitalouden maksukykyisyys = Kotitalouden maksuvara vuodessa - Kotitalouden asuntolainojen lyhennykset ja korot yhteensä vuodessa 11 Velkajärjestelyssä velallisen maksukyky ja toimeentulo pyritään määrittelemään viisi vuotta kestävän maksuohjelman ajaksi. Velallisen maksukykyä arvioitaessa otetaan huomioon kaikki velalliselle maksettavat tulot, joita ovat muun muassa kaikenlaatuinen palkka, palkkio sekä muu etuus, joka maksetaan työstä tai palveluksesta. Tuloilla tarkoitetaan myös yritystoiminnasta ja ammatinharjoittamisesta saatavia tuloja, pääomatuloja, eläkkeitä, työttömyyden vuoksi maksettavaa päivärahaa sekä avustuksia ja sosiaalisia etuuksia. Asumismenoina otetaan huomioon vuokra, asunto-osakeyhtiössä yhtiövastike ja asumisoikeusasunnossa huoneistosta perittävä käyttövastike. Lisäksi asumismenoina otetaan huomioon asumiseen liittyvät välttämättömät menot kuten vesi-, sähkö-, kaasu-, lämmitys-, sauna- ja jätehuoltomaksut, mahdollinen maan- tai tontinvuokra, kiinteistövero samoin kuin muut kiinteistöstä perittävät maksut sekä tavanomaisen koti- tai kiinteistövakuutuksen vakuutusmaksut. Edellytetään, että asumistaso ei ylitä kohtuullisuutta. Kohtuullisuutta arvioidaan asumistukinormiston avulla. Velallisen mahdollisesti saama asumistuki vähennetään asumismenoista.Välttämättömät elinkustannukset otetaan huomioon kuukautta kohden seuraavan suuruisina; yksinäinen tai yksinhuoltaja 2400 mk, avio- tai avoliitossa asuva henkilö 2000 mk, ensimmäinen ja toinen lapsi 1500 mk, kolmas ja sitä seuraavat lapset 1400 mk siten että 17 vuotta täyttäneiden alaikäisten lasten osalta 1700 mk. Lasten välttämättömissä elinkustannuksissa vähennetään lapsilisä em. välttämättömistä elinkustannuksista. Velallisen tuloista katettavana menona otetaan siis huomioon välttämättömien menojen ja lapsilisän erotus (esim. yksilapsisessa perheessä 1500 - 535 = 965 markkaa) alle 17-vuotiailta lapsilta. Menoina ei oteta huomioon yksinhuoltajalle maksettavaa lapsilisän korotusta. Velallisen kanssa asuvalle lapselle maksettava elatusapu tai -tuki otetaan huomioon vastaavasti lapsen välttämättömien menojen vähennyksenä. Myös täysi-ikäisen lapsen peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta aiheutuvat menot otetaan huomioon rajatulta ajalta siten, että menoista vähennetään lapsen saamat tuet ja avustukset. 21 7. Tulokset 7.1. Subjektiivinen yliveikaantuneisuus Subjektiivista ylivelkaantuneisuutta mitattiin Tulonjako- tilaston aineiston kysymyksellä ’’Onko kotitaloutenne vuoden t (esimerkiksi vuotta 1998 koskevassa haastat­ telussa t = vuosi 1998) aikana ollut tilanteessa, jossa velkojen määrä on kasvanut yli selviytymisrajan?” Vuo­ sina 1996 ja 1997 tieto kysyttiin otoksen l-paneelilta. Vuoden 1998 tiedot perustuvat otoksen molemmille paneeleille. Taulukon I mukaan vuonna 1996 5,2 pro­ senttia, vuonna 1997 5,5 prosenttia ja vuonna 1998 4,7 prosenttia kaikista kotitalouksista oli ollut tilanteessa, jossa selviytymisraja oli ylitetty. Velallisissa kotitalouk­ sissa vastaavat luvut olivat 11,1 prosenttia vuonna 1996, I 1,4 prosenttia vuonna 1997 ja 9,1 prosenttia vuonna 1998. Kasvua vuodesta 1996 vuoteen 1997 oli 7,4 prosenttia eli vuonna 1997 on ollut yhteensä 8 900 ylivelkaista kotitaloutta enemmän kuin vuonna 1996. Velallisten kotitalouksien lukumäärä on kääntynyt kas­ vuun vuonna 1998, mutta subjektiivisesti ylivelkaantu­ neissa kasvu taittui, ylivelkaantuneita oli 13,5 prosent­ tia eli 17 000 kotitaloutta vähemmän vuonna 1998 kuin koko vuosikymmenen huippuvuonna 1997. Asuntovelallisissa kotitalouksissa subjektiivinen yli­ veikaantuneisuus oli harvinaisempaa kuin niissä koti­ talouksissa, jotka olivat velkaantuneet pelkästään muista lainoista. Esimerkiksi vuonna 1998 näissä koti­ talouksissa 12,4 prosenttia koki ylivelkaantuneensa, asuntovelallisissa kotitalouksissa 6,3 prosenttia. Koti­ talouksista, joilla oli sekä asuntolainaa että muuta lai­ naa, 11,4 prosenttia oli ylivelkaantuneita vuonna 1998. Muut lainat käsittävät opintolainaa, takauslai- naa, kulutuslainaa sekä muita lainoja, joita ovat esi- T a u lu k k o 2. Subjektiivisesti yli­ velkaantuneiden osuudet (%) asuntovelallisissa kotitalouksissa vuosina 1996-1998 T a u lu k k o 1. 1996' 1997' 1998 Subjektiivisesti ylivelkaan­ tuneiden osuudet (%) Perusjoukko N % Perusjoukko N % Perusjoukko N % kaikissa kotitalouksissa vuosina 1996-1998 Velalliset kotitaloudet Subj. ylivelkaantuneet 119 700 5,2 128 600 5,5 I I I 200 4,7 Muut velalliset 953 300 41,3 994 900 42,8 1 115 300 47,4 Ei halua, ei osaa sanoa 2 200 0,1 2 100 0,1 800 0,0 Velattomat kotitaloudet 1 232 500 53,4 1 200 300 51,6 1 129 200 47,9 Yhteensä 2 307 800 100,0 2 325 900 100,0 2 355 000 100,0 Lkm (otos) 5 400 4 900 9 300 I Vuosien 1996 ja 1997 tiedot perustuvat otoksen l-paneeliin 1996' 1997' 1998 Perusjoukko Perusjoukko Perusjoukko N % N % N % Asuntovelalliset kotitaloudet Subjektiivisesti ylivelkaantuneet 48 100 8,4 45 900 7,7 40 300 6,3 Muut velalliset 525 300 91,6 547 900 92,3 603 100 93,7 Yhteensä Lkm (otos) 573 400 1 800 100,0 593 800 1 600 100,0 643 500 3 300 100,0 95 %:n luottamusvälit subjektiivi- sesti ylivelkaantuneille 38 000 - 58 100 34 800 - 57 000 32 1 0 0 -4 8 600 1 Vuosien 1996 ja 1997 tiedot perustuvat otoksen l-paneeliin .......... 22 merkiksi vekselit, yksityisiltä henkilöiltä saadut lainat ja sijoitustoimintaan otetut lainat. Yllä oleva taulukko 2 kuvaa asuntovelallisten subjek­ tiivista ylivelkaantuneisuutta vuosina 1996, 1997 ja 1998. Asuntovelallisissa kotitalouksissa subjektiivinen yli- velkaantuneisuus on vähentynyt 48 100 kotitaloudesta vuonna 1996 40 300 kotitalouteen vuonna 1998. 7.2. Laskennallinen velkaantuneisuus ja ylivelkaantuneisuus 7.2.1. Velkaantumisaste Vuosina 1996-1998 kaikista velallisista kotitalouksissa lähes 35 prosenttia oli sellaisia, joilla lainojen markka­ määrä ylittää käytettävissä olevat rahatulot eli velkaan­ tumisaste on yli 100 prosenttia. Oheiset taulukot 3 ja 4 osoittavat velkaantumisasteita keskilukujen, sekä kes­ kiarvon ja mediaanin ja keskivirheen perusteella. Lisäksi velkaantumisasteet on esitetty prosenttipisteittäin vel­ kaantumisasteen mukaan laskevassa järjestyksessä ku­ viossa 5. Väestöön suhteutettuna vielä 23 prosentilla velallisista kotitalouksista lainat ovat puolitoistakertai­ set ja noin 14 prosentilla kaksinkertaiset käytettävissä oleviin tuloihin verrattuna vuonna 1998. Velallisia, joilla velkaantuminen ylittää käytettävissä olevat tulot kol­ minkertaisesti, on yli 8 prosenttia vuonna 1998. Asuntovelallisilla kotitalouksilla velkaantumisaste on korkeampi kuin kaikilla velallisilla kotitalouksilla, mikä ilmentää asuntovelallisten suhteellisesti suurem­ pia lainamääriä kaikkiin velallisiin kotitalouksiin ver­ rattuna. Esimerkiksi vuonna 1998 22 prosentilla asun­ tovelallisista kotitalouksista lainat ovat kaksinkertaiset käytettävissä oleviin tuloihin nähden ja vielä vajaalla 12 prosentilla kaksi ja puolikertaiset. Yli 7 prosentilla asuntovelallisista kotitalouksista lainat ylittävät kol­ minkertaisesti käytettävissä olevat tulot. Asuntovelallisten kotitalouksien velkaantuneisuus- aste vähenee vuoteen 1997, jonka jälkeen vuoteen 1998 velkaantuneisuudessa tapahtuu kasvua. Keskiar­ voon perustuva tarkastelu osoittaa velkaantuneisuu­ den olevan suhteellisen korkean vuonna 1997, mikä johtuu keskiarvoa kohottavista muutamasta korkeas­ ta havaintoarvosta, ja ilmenee keskivirheessä. Vel­ kaantumisasteen kehitys vuosina 1996-1998 heijaste­ lee kotitalouden käytettävissä olevien rahatulojen no­ peampaa kasvua verrattuna kotitalouskohtaisiin laina­ määriin, jotka ovat kääntyneet kuitenkin kasvuun vuodesta 1998 lähtien. Ylivelkaantuneisuuden oletetaan olevan positiivi­ sesti yhteydessä asuntovelallisten kotitalouksien vel- kaantuneisuusasteeseen. Mitä korkeampi kotitalouden velkaantumisaste on, sitä todennäköisemmin kotita­ lous on ylivelkaantunut Varsinaista taitekohtaa vel­ kaantumisasteen kasvulle ei ole lukuun ottamatta osuudeltaan pieneksi (alle 5 %) jäävää kotitalouksien joukkoa, jossa velkaantumisaste alkaa kohota jyrkem­ min siten, että 4 prosentilla kotitalouksista asunto­ lainat ovat vähintään kolmi ja puolikertaiset ja vajaal­ la prosentilla viisi ja puolikertaiset käytettävissä ole­ viin rahatuloihin nähden. Vuosi Velkaantumisaste Keskiarvo Keskivirhe 95 %:n luottamusvälit Mediaani Yhteensä Lkm (otos) 1996 108,0 3,0 102,2- 113,8 63,2 1 MO 000 5 225 1997 101,9 3,4 95 ,2 - 108,6 61,7 1 109 400 5 661 1998 108,1 3,4 101,5- 114,7 62,8 1 180 200 5 440 Taulukko 3. Velkaantumisasteen keskilukuja vuosina 1996-1998, velalliset kotitaloudet Vuosi Velkaantumisaste Keskiarvo Keskivirhe 95 %:n luottamusvälit Mediaani Yhteensä Lkm (otos) 1996 139,8 3,5 132,9- 146,7 111,6 623 000 3 279 1997 139,3 5,4 128,8- 149,8 105,5 603 400 3 410 1998 137,8 2,8 132,3 - 143,3 107,6 643 700 3 276 Taulukko 4. Velkaantumisasteen keskilukuja vuosina 1996-1998, asunto­ velalliset kotitaloudet 23 Kuvio 5. Velkaantumisaste prosenttipis- teittäin velkaantumisasteen mukaan laskevassa järjestyk­ sessä vuosina 1996-1998, asuntovelalliset kotitaloudet Velkaantumisaste * Äärimmäisen pmsenttipisteen (0) arvoja (maksimiarvot) ei esitetä taulukossa Ylivelkaantuneisuuden raja-arvolle on tilastollisen tarkastelun ohella haettu sisällöllistä kriteeriä, jota edustaa muun muassa luotonantoon liittyvä pank- kinormi. Erään pankkinormin mukaan (mm. Leonia) lainattava määrä voi olla noin 20 kertainen bruttotu­ loihin nähden kuukaudessa, mikä merkitsee noin 1,7 kertaista lainamäärää bruttovuosituloihin nähden. Norm ia sovelletaan tässä ainoastaan viitteellisenä, sil­ lä velkaantumisasteen nimittäjänä on nettotulot. Yli­ velkaantuneeksi määritetään kotitalous, jolla lainat ylittävät kaksi ja puolinkertaisesti käytettävissä olevat rahatulot. 7.2.2. Asuntolaina-asuntovaralHsuussuhde Velkaantumisastetta lukuun ottamatta laskennalliset velkaantuneisuuden mittarit on muodostettu vain asuntovelallisille kotitalouksille (vrt. luku 6). Asuntolai- na-asuntovarallisuussuhde erityisesti käsittää vuodet 1996 ja 1997, jolloin mittarin perustana oleva myynti- hintatieto on kysytty omistusasunnoissa asuvilta kotita­ louksilta. Taulukon 5 mukaan asuntolaina-asuntovarallisuus- suhteen perusteella mitattu velkaantuneisuus on las­ kenut vuodesta 1996 vuoteen 1997, mikä osaltaan voi kuvata asuntovarallisuuden kasvua asuntojen hin­ tojen kehityksen myötä. Asuntolainan keskimääräinen markkamäärä asuntovelallista kohti on pysynyt jok­ seenkin samana vuosina 1996-1997. Asuntolaina-asuntovarallisuussuhteessa ylivelkaan­ tuneisuuden raja-arvoksi asetettiin 70 prosenttia, joka vastaa tavallisimmin pankeissa käytettyä asuntovakuu- den osuutta myönnettävän lainan määrästä. Asun­ to-osakkeen vakuusarvo on yleensä noin 70 prosenttia ja omakotitalon vakuusarvo noin 60 prosenttia kaup­ pahinnasta (mm. Leonia). Kuvion 6 tarkastelu osoittaa, että vuonna 1997 noin 17 prosentilla asuntovelallisista kotitalouksista asuntolaina-asuntovarallisuussuhde eli asuntolainojen osuus asunnon arvioidusta myyntihin­ nasta on yli 70 prosenttia. Vuonna 1996 yli 20 pro­ sentilla asuntovelallisista kotitalouksista asuntolai- na-asuntovarallisuussuhde oli 70 prosenttia tai yli. Edelleen tarkasteltaessa vuoden 1997 lukuja, osoittau­ tuu, että yli 10 prosentilla asuntovelallisista kotitalouk­ sista asuntolaina-asuntovarallisuussuhde on 80 pro­ senttia tai yli. Vastaavasti lähes 7 prosentilla asuntove­ lallisista kotitalouksista asuntolaina-asuntovarallisuus- suhde on yli 90 prosenttia. Noin 4 prosenttia asunto­ velallisista kotitalouksista on sellaisia, joilla asuntolai­ nan määrä ylittää asunnon arvioidun myyntihinnan. Taulukko S. Asuntolaina-asuntovaralli- suussuhteen keskilukuja vuosina 1996 ja 1997, asuntovelalliset omis- tusasuntokotitaloudet Vuosi Asuntolaina-asunto varallisuussuhde Keskiarvo Keskivirhe 95 %:n luottamusvälit Mediaani Yhteensä Lkm (otos) 1996' 44,9 1,0 43,0-46,8 38,8 523 900 1 645 1997' 41,7 1,0 39,7-43,6 36,4 526 700 1 479 1 Vuosien 1996 ja 1 997 tiedot perustuvat otoksen l-paneeliin Asuntovelallisten lukumäärää vähentävät puuttuvan asunnon myyntiarvotiedon käsittävät havainnot 24 Asuntolaina-asunto varallisuussuhde I Vuosien 1996 ja 1997 tiedot perustuvat otoksen /-paneeliin * Äärimmäisen prosenttipisteen (Oj arvoja (maksimiarvot) ei esitetä taulukossa Kuvio 6. Asuntolaina-asuntovarallisuus- suhde prosenttipisteittäin asuntolaina-asuntovarallisuus- suhteen mukaan laskevassa järjestyksessä vuosina 1996 ja 1997, asuntovelalliset omis- tusasuntokotitaloudet 7.2.3. Asuntolainan hoitoaste Lainojen hoitomenotietoja on saatavilla ainoastaan asuntolainoille kunakin vuonna 1996-1998, sekä opin­ tolainoille vuosina 1997 ja 1998. Muiden lainojen osalta lainojen hoitomenotietoja ei Tulonjakotilaston aineis­ tossa ole haastateltu. Osittain vaihtelevan tiedon saan­ nin vuoksi on tässä rajauduttu asuntolainojen hoito­ menojen osuuden tarkasteluun käytettävissä olevista rahatuloista. Asuntolainan hoitomenot on suhteutettu käytettävissä oleviin rahatuloihin, joista on poistettu laskennalliset erät, muun muassa asuntotulot. Luon­ toisedut sisältyvät kuitenkin tulokäsitteeseen. Asuntolainan hoitoaste on ollut suurimmillaan vuonna 1996, jonka jälkeen lainanhoitoasteeseen pe­ rustuvassa velkaantuneisuudessa on tapahtunut lievää laskua sekä keskiarvoon että mediaaniin perustuvien lukujen mukaan (taulukko 6). Ylivelkaantumisen raja-arvoksi arvioitiin asuntolai­ nan hoitoasteen osalta 30-40 prosenttia, jota eräät pankit soveltavat luoton annossaan. Pankkinormien mukaisesti pankki ei yleensä myönnä lainaa, jos lai­ nanhoitomenot ylittävät 30—40 prosenttia nettotu­ loista. Tässä tutkimuksessa lainanhoitomenojen osuut­ ta käytettävistä olevista rahatuloista, yli 30 prosenttia, käytetään kotitalouden luokittelemiseksi ylivelkaan­ tuneeksi. Alempi raja-arvo on valittu sen vuoksi, että mittarin osoittajassa joudutaan rajautumaan asunto­ lainoihin kaikkien lainojen sijaan. Osoittautuu, että vuonna 1998 ainoastaan noin 5 prosenttia aineiston asuntovelkaisista omistusasuntokotitalouksista ylitti normin, jossa asuntolainan hoitomenojen osuus on yli 40 prosenttia käytettävistä olevista rahatuloista. Vuon­ na 1998 vajaalla 7 prosentilla kotitalouksista asunto­ lainojen hoitoasteen osuus käytettävissä olevista raha- tuloista on vähintään 35 prosenttia ja noin 11,6 pro­ sentilla 30 prosenttia (kuvio 7). Vuosi Asuntolainan hoitoaste Keskiarvo Keskivirhe 95 %:n luottamusvälit Mediaani Yhteensä Lkm (otos) 1996 20,8 0,5 19,9-21,8 18,0 613 700 3 242 1997 19,9 0,9 18,2-21,7 16,7 589 700 3 336 1998 18,6 0,3 18,0- 19,2 16,4 624 500 3 204 Asuntovelallisten lukumäärää vähentävät havainnot, joilta asunnon hoitomenotiedot puuttuvat Taulukko 6. Asuntolainan hoitoasteen keskilukuja vuosina 1996-1998, asuntovelal­ liset kotitaloudet 25 Kuvio 7. Asuntolainan hoitoaste pro- senttipisteittäin asuntolainan hoitoasteen mukaan laskevas­ sa järjestyksessä vuosina 1996-1998, asuntovelalliset kotitaloudet 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Prosenttipiste * Äärimmäisen prosenttipisteen (0) arvoja (maksimiarvot) ei esitetä taulukossa Asuntolainan hoitoaste 7.2.4. Maksukykyisyys Maksukykyisyyttä tarkasteltiin niiden kotitalouksien osalta, jotka ovat asuntovelallisia ja ovat suorittaneet asuntolainan hoitomenoja. Maksukykyisyys johdetaan yksityishenkilöiden velkajärjestelylakiin perustuvasta maksuvarasta, joka osoittaa käytettävissä olevien raha- tulojen ja välttämättömien elinkustannusten erotusta. Käytettävistä rahatuloista oli poistettu laskennalliset erät (ks. edellä). Taulukko 7 ja kuvio 8 kuvaavat maksu­ kykyisyyttä toisin sanoen sitä, kuinka maksuvara kattaa asuntolainan hoitomenot. Esimerkiksi vuonna 1998 asuntovelallisten kotitalouksien käytettävissä olevat ra­ hatulot olivat keskimäärin 72 300 markkaa välttämättö­ mien menojen ja asuntolainan hoitomenojen jälkeen. Muiden lainojen osalta hoitomenotietoja ei ollut saata­ vissa aineistossa, eikä niitä voitu siten ottaa käytettävis­ sä olevia rahatuloja vähentävinä menoina huomioon. Tulokset osoittavat, että vuonna 1996 kaikkiaan 12,6 prosenttia asuntovelallisista kotitalouksista oli sellaisia, joilla maksuvara ei riitä kattamaan asuntolai­ nan hoitomenoja toisin sanoen kotitaloudet olivat maksukyvyttömiä ja siten ylivelkaantuneita. Vuonna 1998 maksukyvyttömien kotitalouksien osuus oli pie­ nentynyt 8,6 prosenttiin. Myös keskiarvon ja mediaa­ nin avulla mitattuna asuntovelallisten kotitalouksien maksukykyisyys on parantunut vuosina 1996-1998. Maksykyvyttömiä oli aineistossa suhteellisen pal­ jon, mikä sisällöllisesti voi merkitä sitä, että todelli­ suudessa tuloista ei käytetä velkajärjestelynormien mukaisten elinkustannusten vertaa todellisiin elinkus­ tannuksiin. Todelliset elinkustannukset voivat olla pi­ kemminkin lähellä toimeentulonormien mukaisia. Ne ovat noin neljänneksen pienemmät kuin velkajärjeste- lynormin mukaiset elinkustannukset. Tuotannonteki- jätulojen ja tulonsiirtojen lisäksi toimeentuloon vai­ kuttavat monet muutkin tekijät. Toimeentuloa voi­ daan ylläpitää väliaikaisesti velkaantumalla esimerkiksi kulutusluotoilla tai realisoimalla omaisuutta. Myös epävirallisen talouden merkitys voi olla suuri. On myös huomattava, että tässä tutkimuksessa maksuva­ raa verrattiin suhteessa toteutettuun lainan hoitoon, kun taas velkajärjestelyssä lainan hoitomenoja sovite­ taan maksuvaraan. Taulukko 7. Vuosi Maksukykyisyys Maksukykyisyyden kes­ kilukuja vuosina 1996- 1998, asuntovelalliset kotitaloudet Keskiarvo Keskivirhe 95 %:n luottamusvälit Mediaani Yhteensä Lkm (otos) 1996 54 168 1 250 51 7 1 8 - 56 619 44 171 601 900 3 186 1997 64 115 1 563 61 0 5 2 -6 7 179 52 049 579 600 3 285 1998 72 324 2 106 68 195 - 7 6 453 56 501 612 900 3 150 Asuntovelallisten lukumäärää vähentävät havainnot, joilta puuttuu maksukykyisyyden laskentaan tarvittavia tietoja 26 — 1998 — 1997 — 1996 * Äärimmäisten prosenttipisteiden (0) ja (100) arvoja (maksimi- ja minimiarvot) ei esitetä taulukossa Kuvio 8. Maksukykyisyys prosentdpis- teittäin maksukykyisyyden mu­ kaan nousevassa järjestykses­ sä vuosina 1996-1998, asun­ tovelalliset kotitaloudet 7.2.5. Laskennallisten mittareiden arviointia Velkaantumisastetta lukuunottamatta muodostetuille laskennallisille velkaantuneisuuden mittareille on yh­ teistä se, että asuntovelkaisten kotitalouksien velka- rasite on pienentynyt vuodesta 1996 vuoteen 1998, mikä kuvaa pitkälti asuntolainan hoitomenojen pie­ nenemistä ja käytettävissä olevien rahatulojen kasvua. Sitä vastoin lainamäärän kasvu vuonna 1998 ilmenee välittömästi velkaantumisasteessa. Kotitalouksien väliset erot velkarasitteissa näyt­ täisivät kasvaneen, sillä standardoitut hajontaluvut ovat hieman suurempia vuonna 1998 vuoteen 1996 verrattuna. Laskennallisissa mittareissa ongelmana on ylivel­ kaantumisen raja-arvojen määrittely. Riittävien sisällöl­ listen perustelujen lisäksi raja-arvot tulisi voida määrit­ tää myös tilastotieteellisesti mielekkäästi. Mittareiden perusteella velkaantuneisuus osoittaa jyrkempää kas­ vua suhteellisen pienellä määrällä kotitalouksia ja yli­ velkaantuneita määrittyisi lukumääräisesti vähän. Var­ sinaista taitekohtaa ylivelkaantumiselle ei ollut havaitta­ vissa. Sisällöllisestikin asetettujen raja-arvojen määritte­ ly voi epäonnistua, mitä kuvastanee ylivelkaisiksi mää­ rittyvien joko ’’liian suuret” tai ’’liian pienet” määrät. Esimerkiksi asuntolainan hoitoasteeseen sovelletulla 30 prosentin pankkinormilla määrittyi 11,6 prosenttia asuntovelallisista kotitalouksista ylivelkaantuneiksi vuonna 1998. Tiukemman pankkien soveltaman kritee­ rin eli 40 prosentin perusteella asuntovelallisia kotita­ louksia määrittyisi ylivelkaantuneeksi puolet vähem­ män eli 31 000. Kotitalouksien lainojen hoitomenoja lisäävät kuitenkin muiden lainojen hoitokulut, jotka eivät sisälly mittareihin. Aineisto on rajallinen lainan hoitomenotietojen suhteen, mikä heikentää laskennallisten mittareiden validiteettiutta. Muodostetut mittarit täydentävät osittain toisiaan, yksittäisinä ne maksukykyä lukuunot­ tamatta saattavat olla yksipuolisia, eivätkä mittaa yli- velkaantuneisuutta kokonaisvaltaisesti (vrt. luku 7.3). Reliabiliteettiin liittyvät heikkoudet ilmenevät erityi­ sesti mittarin sattumanvaraisuuden lisääntymisenä otoskoon pienetessä, mikä koskee vain otoksen toi­ selle paneelille perustuvia mittareita. Lisäksi puuttuvat havaintoarvot johtavat mittariin liittyvän sattumanva­ raisuuden lisääntymiseen. Erityisesti asuntolaina-asun- tovarallisuussuhteen reliabiliteetti voidaan arvioida heikoksi, sillä asunnon arvon arvioimatta jättäminen oli aineistossa yleistä. Laskennallisten velkaantuneisuusmittarien yhteyttä on kuvattu korrelaatiokertoimilla, jotka on asuntolai- na-asuntovarallisuussuhdetta lukuun ottamatta lasket­ tu aineiston koko otokselle vuosina 1996-1998 (tau­ lukko 8). Asuntolaina-asuntovarallisuussuhteen ja muiden mittareiden väliset korrelaatiokertoimet on esitetty erikseen vuosille 1996-1997 (taulukko 9). Aineiston tarkempi vuosittainen analysointi toi esiin mittareiden perustana olevan käytettävissä ole­ vat rahatulot, jonka jakauma vuonna 1997 oli erityi­ sen vino. Tämän vuoksi on oheisessa taulukossa esi­ tetty pääasiallisina tulkittavina tuloksina käytettävissä olevien rahatulojen katkaistuille jakaumille perustuvat kertoimet. Rahatuloja koskevan jakauman molemmis- 27 Taulukko 8. Laskennallisten velkaantuneisuusmittareiden kor­ relaatiokertoimet vuosina 1996—1998, asuntove­ lalliset kotitaloudet Mittarit perustuvat käytettä­ vissä olevien rahatulojen mukaan katkaistuille ja­ kaumille ( I % havainnoista poistettu jakauman ääripäistä), suluissa alkuperäiset kertoimet 1996-1998 Velkaantu­ misaste Asuntolainan hoitoaste Maksukykyisyys Velkaantumisaste 1.00 Asuntolainan hoitoaste .32 (.67) 1.00 Maksukykyisyys -.31 (-.19) -.48 (-.26) 1.00 Taulukko 9. Laskennallisten velkaantuneisuusmittareiden korrelaatiokertoimet vuosina 1996-1997, asuntovelalliset kotitaloudet Mittarit perustu­ vat käytettävissä olevien rahatulojen mukaan katkaistuille jakaumille ( I % havainnoista pois­ tettu jakauman ääripäistä), suluissa alkuperäi­ set kertoimet Otoksen I—paneeli. 1996-1997 Velkaantu- Asuntolainan Maksu- Asuntolaina— misaste hoitoaste kykyisyys asuntov.suhde Velkaantumisaste 1.00 Asuntolainan hoitoaste .34 (.72) 1.00 Maksukykyisyys Asuntolaina- -.35 (-.25) -.47 (-.32) 1.00 asuntov.suhde .60 (.34) .27 (.13) -.23 (-.20) 1.00 ta ääripäistä on poistettu prosentti havainnoista, ¡a näin saadulle rajatulle 98 prosentin aineistolle on muodostettu mittarit. Vertailtavuuden vuoksi alkupe­ räisille havaintoarvoille perustuvat kertoimet on esi­ tetty suluissa. Korrelaatiokertoimet osoittavat laskennallisten mittareiden kuvaavan osin päällekkäin samaa ilmiötä. Mittareiden väliset yhteydet ovat odotetun suuntai­ set. Alhainen maksukykyisyys on yhteydessä muiden mittareiden korkeaan velkarasitteeseen. Yleensä mit­ tarien yhteisvaihtelusta selittyy noin 10 prosenttia, asuntolainan hoitoasteen ja maksukykyisyyden välises­ tä yhteydestä selitetty vaihtelu on suurempi, noin 25 prosenttia. Otoksen toiselle paneelille perustuvan asuntolaina-asuntovarallisuussuhteen ja velkaantu­ misasteen riippuvuus on voimakkain; mittareiden yh­ teisvaihtelusta selittyy noin 36 prosenttia. 7.3. Subjektiivisen ja lasken­ nallisten ylivelkaantunei- suusmittareiden peittävyys Alla oleva taulukko 10 kuvaa ylivelkaantuneisuuden peit­ tävyyttä luokiteltujen mittareiden perusteella eli sitä, kuinka suuri osuus jollakin mittarilla ylivelkaantunut on sitä myös toisella mittarilla. Peittävyys ei merkitse välttä­ mättä mittareiden vastaavuutta, sillä sisällöllisesti on kyse ylivelkaantuneisuuden erilaisista ulottuvuuksista. Useammalla mittarilla määrittyvä ylivelkaantuneisuus il­ mentää velkaantuneisuuden vakavampaa astetta. Laskennallisten mittareiden ohella tarkastelussa on mukana myös kokemukselliseen ylivelkaantuneisuu- teen perustuva subjektiivinen mittari. Taulukko 10 esittää lisäksi mittareiden perusteella määriteltyjen ylivelkaantuneiden asuntovelallisten osuudet kaikista asuntovelallisista kotitalouksista. Esimerkiksi niistä kotitalouksista, jotka määrittyivät asuntolainan hoitoasteen perusteella ylivelkaantuneiksi vuosina 1996-1998, oli myös velkaantumisasteen pe­ rusteella ylivelkaantuneita 31,4 prosenttia. Samana ajankohtana velkaantumisasteen perusteella ylivelkaan­ tuneista oli 40,7 prosenttia ylivelkaantuneita myös asuntolainan hoitoasteen perusteella. Yleensä laskennallisten mittareiden keskinäinen peittävyys oli korkeampaa verrattuna niiden peittä­ vyyteen subjektiiviseen ylivelkaantuneisuuteen näh­ den. Samanaikaisesti kahden laskennallisen mittarin perusteella olevien ylivelkaantuneiden kotitalouksien osuudet vaihtelivat vajaasta 20 prosentista 55 pro­ senttiin. Korkein peittävyys saavutettiin maksukyvyt­ tömyydellä, jolla ylivelkaantuneista kotitalouksista 55 prosenttia oli ylivelkaantuneita myös asuntolainan hoitoasteen mukaan. Laskennallisille mittareille asetetut ylivelkaantunei­ suuden raja-arvot vaikuttavat siihen, kuinka paljon kotitalouksia määrittyy ylivelkaantuneiksi. Tällä on 28 1996-1998 Velkaan­ tumisaste >250% Asuntolainan hoitoaste <30% Maksu­ kykyisyys <0 Asuntol.- asuntov.­ suhde >70%' Subj. ylivelka T a u lu k k o 10. Laskennallisen ja subjektiivi­ sen ylivelkaantuneisuuden Velkaantumisaste >250% 100,0 40,7 33,6 32,6 15,2 peittävyys vuosina 1996- 1998, asuntovelalliset koti- Asuntol. hoito-aste >30% 31,4 100,0 40,7 26,9 12,2 taloudet Maksukykyisyys <0 36,4 55,3 100,0 28,6 17,9 Asuntol.-asuntov.suhde >70%' 54,5 24,4 18,3 100,0 11,0 Subj. ylivelka 23,1 24,3 27,4 32,6 100,0 % Asuntovelallisista 11,5 14,1 10,5 18,7 7,4 I Asuntolaino-asuntovarallisuussuhteeseen perustuvat luvut on laskettu otoksen l-paneelille. Tiedot käsittävät ainoastaan vuodet 1996 -1997 . Luvut ovat samoille kotitalouksille, eli myös toisen mittarin ylivelkaantuneet kotitaloudet perustuvat otoksen l-paneelille. 2 Subjektiiviseen ylivelkaantuneisuuteen perustuvat luvut on laskettu otoksen l-paneelille vuosina 1 9 9 6 -1 9 9 7 ja molemmille paneeleille vuonna 1998. Luvut ovat samoille kotitalouksille, eli myös toisen mittarin ylivelkaantu­ neet kotitaloudet perustuvat otoksen l-paneelille. edelleen vaikutusta ylivelkaantuneisuuden keskinäiseen peittävyyteen näillä mittareilla. Taulukon 10 ohella kui­ tenkin myös mittareiden välistä yhteyttä kuvaavat kor­ relaatiokertoimet osoittavat, että velkaantuneet ja yli­ velkaantuneet kotitaloudet ovat osin eri kotitalouksia. Tuloksista voidaan päätellä, että ^¡velkaantuneisuutta onkin jatkossa tarkoituksenmukaista kuvata yhä useammalla mittarilla, jotta ylivelkaantuneisuudesta muodostuisi kokonaisvaltaisempi kuva ilmiönä. On edelleen tarpeen arvioida sitä, voidaanko mittaristoa rajata. Laskennallisten mittareiden rinnalla tarkasteluis­ sa tulee säilyttää myös subjektiivinen ylivelkaantunei­ suuden mittari. (7.4. Lainojen markkamäärät ja | lainatyypit ylivelkaantunei- suusmittareiden mukaan vuosina 1996-1998 7.4.1. Lainojen markkamäärät ja lainatyypit Taulukossa 11 on esitetty keskiarvo- ja mediaanilukui- hin perustuvat lainojen reaaliset markkamäärät ja asuntovelallisten kotitalouksien lukumäärät lainatyy- peittäin. Reaaliset markkamäärät on deflatoitu vuoden 1998 tasolle. Asuntolaina-asuntovarallisuussuhdetta lu­ kuun ottamatta tiedot perustuvat vuosille 19 9 6 -1998. Laskennallisesti ylivelkaantuneita kotitalouksia määrittyy subjektiivisia enemmän. Esimerkiksi vuonna 1998 velkaantumisasteen perusteella määrittyviä yli­ velkaantuneita asuntovelallisia kotitalouksia on 77 000 ja asuntolainan hoitoasteen perusteella 72 000. Lisäksi vuosina 1996-1997 asuntolaina-asuntovaralli- suuden perusteella ylivelkaantuneet kotitaloudet muodostavat lukumääräisesti suuren ryhmän, esimer­ kiksi vuonna 1997 87 000. Subjektiivisesti ylivelkaan­ tuneita asuntovelallisia kotitalouksia määrittyi 40 000 vuonna 1998. Asuntovelallisten kotitalouksien lainojen keskimää­ rät ovat kasvaneet keskiarvon perusteella 208 500 markasta 219 800 markkaan vuosina 1996-1998. Asuntolainojen keskimäärä oli vuonna 1996 176 600 markkaa ja vuonna 1998 189 700 markkaa. Medi- aaniarvot ovat alhaisemmat, kaikissa lainoissa noin 180000 markkaa ja asuntolainoissa noin 150 000 markkaa. Markkamäärän kasvua on ollut lähinnä kotitalouk­ sien asuntolainoissa vuonna 1998. Muiden lainojen markkamäärät ovat pienentyneet. Ylivelkaantuneilla asuntovelallisilla kotitalouksilla lainojen keskimääräiset markkamäärät ovat yleensä olleet suurimpia. Lainojen markkamäärät ovat suurimmillaan vel­ kaantumisasteen perusteella ylivelkaantuneilla kotita­ louksilla, kaikkia lainoja keskimäärin 468 700 markkaa ja asuntolainoja 382 600 markkaa vuonna 1998. Seu- raavaksi korkeimpaan lainamäärään ylettyvät asunto- laina-asuntovarallisuussuhteen perusteella ylivelkaan­ tuneet kotitaloudet, joilla keskimääräinen lainamäärä on vuonna 1997 noin 375 400 markkaa. Se on noin 60 000 markkaa alhaisempi kuin velkaantumisasteen perusteella ylivelkaantuneilla kotitalouksilla. Asunto- 29 Taulukko 11. Lainojen reaaliset1 keskimäärät (keskiarvot ja mediaanit) markoissa ja kotitalouksien lukumäärät subjektiivisen ja laskennallisen ylivelkaantuneisuuden mukaan vuosina 1996-1998, asuntovelalliset kotitaloudet 1996 Perusjoukko Lainamäärä Keskiarvo Mediaani Lkm 71000 1997 Perusjoukko Lainamäärä Keskiarvo Mediaani Lkm 71000 1998 Perusjoukko Lainamäärä Keskiarvo Mediaani Lkm 71000 Kaikki lainat Kaikki velalliset 208 500 179 700 623 210 600 174 800 604 219 800 180 000 644 Subj. ylivelka2 242 200 195 100 48 234 600 162 200 46 239 900 180 000 40 Velkaantumisaste > 250 445 000 369 700 71 444 400 415 700 67 468 700 410 000 77 Asuntol.-asuntov. > 70%2 337 600 308 100 109 375 400 354 900 87 - - - Asuntol.hoitoaste > 30% 265 500 223 900 105 259 100 202 800 81 280 500 240 000 72 Maksukykyisyys < 0 236 200 210 500 76 225 900 202 800 59 231 400 210 000 53 1996 Perusjoukko Lainamäärä Keskiarvo Mediaani Lkm 71000 1997 Perusjoukko Lainamäärä Keskiarvo Mediaani Lkm 71000 1998 Perusjoukko Lainamäärä Keskiarvo Mediaani Lkm 71000 Asuntolainat Kaikki velalliset 176 600 154 100 623 178 100 151 300 604 189 700 150 000 644 Subj. ylivelka1 196 900 158 200 48 174 200 131 800 46 188 300 148 000 40 Velkaantumisaste > 250 320 200 308 100 71 334 300 337 700 67 382 600 340 000 77 Asuntov.asuntov > 70%2 315 800 292 700 109 341 500 316 400 87 - — — Asuntol.hoitoaste > 30% 238 900 205 400 105 229 600 202 800 81 250 800 218 000 72 Maksukykyisyys < 0 204 800 184 900 76 198 000 182 500 59 203 700 170 000 53 1996 Perusjoukko Lainamäärä Keskiarvo Mediaani Lkm 71000 1997 Perusjoukko Lainamäärä Keskiarvo Mediaani Lkm 71000 1998 Perusjoukko Lainamäärä Keskiarvo Mediaani Lkm 71000 M u u t lainat Kaikki velalliset 72 700 30 800 270 70 300 30 400 280 62 000 32 500 312 Subj. ylivelka' 72 600 28 800 30 107 900 29 400 26 68 200 30 000 31 Velkaantumisaste > 250 201 600 61 600 44 179 200 60 800 41 131 300 54 000 50 Asuntol.-asuntov. > 70%2 43 800 25 700 54 60 900 37 500 48 - - — Asuntol.hoitoaste > 30% 65 400 30 800 43 84 400 30 400 28 74 500 30 000 29 Maksukykyisyys < 0 86 100 28 800 28 69 200 35 500 24 64 300 25 000 23 1 M arkkam äärät vastaavat vuoden 1998 rahanarvoa 2 Asuntolaina-asuntovarallisuussuhteeseen perustuvat luvut on laskettu otoksen 1 paneelille. Tiedot käsittävät ainoastaan vuodet 1996 -1997 . Subjektiiviseen ylivelkaantuneisuuteen perustuvat luvut on laskettu otoksen 1 paneelille vuosina 1 9 9 6 -1 9 9 7 ja molemmille paneeleille vuonna 1998. laina-asuntovarallisuussuhteen perusteella asunto­ lainojen keskimäärä on noin 341 500. Muilla ylivel­ kaantuneilla kotitalouksien lainamäärät vaihtelevat maksukyvyttömien 231 400 markasta asuntolainan hoitoasteen perusteella ylivelkaantuneiden 280 500 markkaan vuonna 1998. Maksukyvyttömien kotita­ louksien asuntolainat olivat keskimäärin 203 700 markkaa ja asuntolainan hoitoasteen perusteella yli­ velkaantuneiden kotitalouksien 250 800 markkaa. Subjektiivisesti ylivelkaantuneilla kotitalouksilla on vä­ hiten asuntolainaa, keskimäärin 188 300 markkaa vuonna 1998. 30 Asuntovelallisten kotitalouksien lainojen keskimää­ räisiä markkamääriä tarkasteltiin eräiden kotitaloutta kuvaavien taustaominaisuuksien mukaan, joita koske­ vat tulokset ovat liitetaulukoissa (liitetaulukko 2.) Lainojen markkamäärät ovat suurimmillaan kotita­ louden sosioekonomisen aseman perusteella erityi­ sesti maatalousyrittäjillä, mutta myös muilla yrittäjillä. Suuria lainoja on erityisesti niillä maatalousyrittäjillä, jotka ovat velkaantuneet muista lainoista (takaus- lainat, kulutuslainat sekä muut lainat) kuin asunto­ lainoista. Muihin lainoihin saattaa sisältyä sellaisia yri­ tyksen nimiin otettujen lainoja, joista pienyrittäjä ei ole henkilökohtaisesti vastuussa. Asuntolainat ovat maatalousyrittäjillä keskimääräistä alhaisempia, mikä muiden lainojen suuruuden ohella saattaa johtua maatalousyrittäjien asuntolainojen sisältymisestä osit­ tain muihin lainoihin. Palkansaajaryhmissä erottuvat ylemmät toimihenkilöt, joiden lainojen keskimääräiset markkamäärät ylittävät muiden ryhmien lainojen markkamäärät. Pienimmät lainat ovat eläkeläisillä sekä pitkäaikaistyöttömillä. Kotitalouden elinvaiheen mukaan lainojen markka­ määrät ovat korkeammat nuoremmissa ikäryhmissä ja pienenevät vanhemmissa ikäryhmissä kotitalouden ra­ kenteesta riippumatta. Lapsiperheillä lainojen markka­ määrät ovat yleensä korkeat. Selkeimmin iän mukai­ nen yhteys on nimenomaan asuntolainoissa, muiden kuin asuntolainojen korkeat markkamäärät kohdistu­ vat taas vanhempiin, 35-64-vuotiaiden ikäryhmiin. Lainojen markkamäärät eivät ole selkeästi yh­ teydessä kotitalouden käytettävissä oleviin rahatuloi­ hin, asuntolainojen markkamäärät ovat hieman kor­ keammat keskimääräistä suurituloisemmilla tulonsaajilla etenkin ylimpään tulokymmenykseen kuuluvilla kotita­ louksilla. Muiden kuin asuntolainojen markkamäärät ovat lisäksi huomattavan korkeita alimpaan tulokym­ menykseen kuuluvilla kotitalouksilla. Alueen mukaan korkeimmat asuntolainojen mark­ kamäärät ovat Etelä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla asuvilla kotitalouksilla. Muiden lainojen markkamäärät ovat hieman korkeammat taas Etelä-Suomen ulko­ puolella. 7.4.2. Vakuuslainat Vakuusveloissa voi olla vakuutena joko velallisen asun­ to tai muuta omaisuutta. Taulukossa 12 tarkastellaan nimenomaan kotitalouden niitä vakuuslainoja, joissa velallisen asunto on vakuutena. Asuntovakuuslainojen yleisyyttä ja määrää koskeva tieto on kysytty omis­ tusasunnoista otoksen l-paneelilta vuonna 1997 ja koko otokselta vuosina 1996 ja 1998. Lisäksi asuntova- kuuslainoja tarkastellaan lainatyypeittäin, jotka taulu­ kossa 13 on esitetty lainan käyttötarkoituksen mukaan. Ylivelkaantuneisuuden tarkasteluun ei aineisto anna mahdollisuutta. Se, onko kyseessä vakuuslaina vai tavallinen laina, vaikuttaa velkojen järjestelykeinoihin mm. tuomiois­ tuimen velkajärjestelyssä. Tavallisten velkojen asema on selvästi heikompi kuin vakuusvelkojen. Tavallisiin velkoihin voidaan soveltaa vakuusvelkoja laajempaa keinovalikoimaa, jotka ulottuvat maksuajan järjeste­ lystä maksuvelvollisuuden poistamiseen, eikä velkojal­ le ole turvattu vähimmäisosuutta tavallisista veloista. Velkoja kantaa luottotappioriskin, jos velallinen on maksuohjelman kuluessa kokonaan ilman maksuvaraa. Vakuusvelan järjestelyssä voidaan muuttaa velan mak­ suaikaa tai korkoa, mutta velan pääomaan koskemi­ nen ei ole mahdollista, (esim. Muttilainen 1997, 50.) Asuntoon perustuva vakuusvelkaisuus keskittyy asuntovelallisiin kotitalouksiin. Asuntovelallisista omistusasuntokotitalouksista 88 prosentilla oli va­ kuuslainoja vuonna 1998 (taulukko 12). Aineiston mukaan muilla velallisilla kotitalouksilla on asuntoon perustuvia vakuuslainoja 41 prosentilla omistusasun­ tokotitalouksista. Vakuusvelkaisissa asuntovelallisissa kotitalouksissa oli 98 prosentilla vakuuslainaa omia asuntolainoja, 6 prosentilla omia kulutuslainoja, 4 prosentilla omia yri- tyslainoja ja noin I prosentilla muuta tarkoitusta var­ ten vuonna 1998 (taulukko 3). Ylivelkaantuneiden kotitalouksien välillä ei ollut suuria eroja asuntovakuuslainojen yleisyydessä eri mittareiden perusteella. Vakuuslainojen määrät noudattelevat eroja kotita­ louksien lainojen markkamäärissä, mutta ovat suurem­ mat, mikä johtuu siitä, että asuntoa on käytetty vakuu­ tena kotitalouden omien lainojen lisäksi oman yritys­ toiminnan lainoille, toisen talouden lainoille ja mahdol­ lisesti vielä joillekin muille lainoille. Yrittäjistä erityises­ ti maatalousyrittäjillä, joilla korostuvat yrittäjätoimin­ taan otetut lainat, vakuuslainojen määrä suhteessa ko­ titalouden lainoihin on suuri. Kaikkiaan näitä asuntove­ lallisia kotitalouksia, joissa vakuuslainat ylittävät kotita­ louden lainat, on esimerkiksi vuonna 1997 reilu 5 (5,3) prosenttia. 7.4.3. Takauslainat Tutkimuksessa kysyttiin, onko kotitalous taannut toi­ seen talouteen kuuluvan henkilön lainoja. Takauksessa 31 Taulukko 12. Asuntoon perustuvien vakuuslainojen osuus (%) omistusasuntokotitalouksilla, ja lainojen reaaliset1 keskimäärät (keskiarvot ja mediaanit) markoissa subjektiivisen ja laskennallisen ^¡velkaantuneisuuden mukaan vuosina 1996-1998, asuntovelalliset kotitaloudet 1996 I9972 1998 Perusjoukko Perusjoukko Perusjoukko Asunto- Lainamäärä Lkm Asunto- Lainamäärä Lkm Asunto- Lainamäärä Lkm vakuus Keski- Mediaani vakuus Keski- Mediaani /I000 vakuus Keski- Mediaani /I000 % arvo /I000 % arvo % arvo K a ik k i 8 7 ,4 2 0 7 2 0 0 184 900 5 8 2 9 0 ,3 2 0 9 100 172 4 0 0 5 5 9 88,1 2 1 5 6 0 0 180 0 0 0 5 9 2 Subj. ylivelka2 88,1 230 600 195 100 38 95,1 225 100 187 300 34 84,2 221 800 190 000 28 Velkaan­ tumisaste >250 94,2 356 700 308 100 65 92,5 398 800 360 400 64 92,0 396 300 350 000 69 Asuntol.- asuntov. >70%2 93,6 311 500 293 700 109 94,9 345 100 304 200 87 Asuntol. hoitoaste >30% Maksu- 90,6 261 900 219 800 100 90,0 248 000 202 800 87 89,0 265 300 236 000 69 kykyisyys < 0 88,3 239 500 205 400 70 88,9 239 700 202 800 57 85,7 242 300 220 000 45 1 M arkkam äärät vastaavat vuoden 1998 rahanarvoa 2 Luvut perustuvat otoksen l-paneeliin. Taulukko 13. Asuntovakuuslainojen osuus (%) asuntovelallisilla kotita- Vuosi Omat asunto­ lainat % Omat kulutus- lainat % Oma yritys- laina % Toisen asunto­ laina % Toisen muu laina % Muu laina % Perus­ joukko Lkm/1000 louksilla lainan käyttötarkoi­ tuksen mukaan vuosina 1996 96,6 5,3 6,4 U 0,8 1,4 504 1996-1998 1997 97,5 5,7 5,1 0,5 0,5 1,7 492 1998 97,7 5,8 4,1 0,9 0,8 1,0 521 takaaja vastaa toisen henkilön päävelan maksamisesta. Päävelan ehdot sitovat myös takaajaa, joka vastaa takaa­ mastaan lainan - sekä pääomasta että hoitokustannuk­ sista - kaikella henkilökohtaisella omaisuudellaan. Takaussitoumusta edeltää takaajan maksukyvyn selvittä­ minen takausvastuusta suoriutumisen arvioimiseksi. Takaajan maksuvelvollisuus alkaa päävelan erääntyessä, mikäli eräännyttämistoimi, esimerkiksi irtisanominen, kohdistuu sekä velalliseen että takaajaan. Asuntoluotois­ sa on kyse yleensä aina täytetakauksista, joissa asunnon ollessa luoton vakuutena takaaja vastaa päävelasta sen jälkeen, kun suoritusta on peritty päävelan ensisijaiseksi pantiksi annetusta omaisuudesta. Omavelkaisessa ta­ kauksessa takaaja taas vastaa päävelasta niin kuin henki­ lökohtaisesti vastuussa oleva velallinen, ja takaajan mak­ suvelvollisuus voi alkaa velallista ennen.12 Takauslainoja koskeva tieto on kysytty koko ai­ neiston koko otokselta vuosina 1996 ja 1998 ja otoksen l-paneelilta vuonna 1997. Takausvelkaisuu- den lisäksi aineistossa on vuonna 1997 tieto takaus- lainojen maksusta, siitä, onko kotitalous joutunut maksamaan takauslainaa kuluneen vuoden aikana. Vastaajina olivat ne kotitaloudet, joissa joku kotita­ louden jäsenistä on taannut toisen kotitalouden vel­ koja. Aineisto käsittää vuonna 1997 tiedon maksetun takauslainan määrästä. 12 Vuonna 1999 voimaan tulleella lailla takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta (HE 189/1998) takaajan asemaa on parannettu sekä ennen takauksen antamista että takauksen kuluessa lisäämällä takaajan mahdollisuutta saada tietoja takauksen piiriin kuuluvista veloista ja velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn liittyvistä seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle. Lailla on myös muun muassa vähennetty takaajan vastuuta veloista ja helpotettu takauksen lakkauttamista, sekä lisätty takauksen sovittelua luotonantajalle syntyneessä maksuvelvoitteessa. 32 Taulukon 14 mukaan takauslainoja oli noin 16,5 prosentilla asuntovelallisista omistusasuntokotitalouk- sista vuonna 1998. Ylivelkaantuneilla asuntovelallisilla kotitalouksilla takausvelkaisuus on yleisempää; subjek­ tiivisesti ylivelkaantuneista 30 prosentilla ja laskennal­ lisesti ylivelkaantuneista noin 20 prosentilla oli ta- kauslainaa vuonna 1998. Asuntovelallisista omistusasuntokotitalouksista, joilla oli takauslainaa, 13,4 prosenttia oli joutunut mak­ samaan takauslainaa vuoden 1997 aikana. Maksetun lainan reaalinen keskimäärä oli 17 300 markkaa. Aineisto ei mahdollista ylivelkaantuneiden kotita­ louksien maksamien takauslainojen tarkastelua pien­ ten havaintomäärien vuoksi, mutta on todennäköistä, että takauslainoja maksaneilla on ollut myös eniten takauslainaa. 7.4.4. Omistusasunnon hankinnan rahoitus Maksuvaikeuksissa olevia ylivelkaantuneita omis- tusasuntokotitalouksia tarkasteltaessa on otettu huo­ mioon kotitalouden valitsema asunnon rahoitusmuoto, sillä se vaikuttaa lainan maksuun, erityisesti lainojen ko­ ron ja takaisinmaksuajan osalta. Valtaosa asuntorahoituksesta on vapaarahoitteista. Vuonna 1998 pankkien myöntämät asuntolainat ovat noin 90 prosenttia kotitalouksien asuntolainakannasta ja 60 prosenttia koko asuntoluottokannasta. Luotois­ sa on käytetty yleisesti vaihtuvia viitekorkoja ja kor­ komarginaaleja, eikä kiinteitä korkoja. Esimerkiksi vuoden 1998 lopulla markkamääräisestä asuntoluot­ tokannasta vain noin reilu prosentti oli sidottu kiin­ teisiin korkoihin ja loput vajaa 99 prosenttia vaihtu­ vakorkoisiin korkoihin, joista noin 47 prosenttia oli pankkien primekorkoja, noin 36 prosenttia mark­ kinakorkoisia helibor-korkoja (1.1.1999 lähtien euri- bor) ja noin 13 prosenttia peruskorkoja. (Suomen ra­ hoitusmarkkinat 1998; Rahoitus 1999: 7.)13 Valtion myöntää asuntolainoitusta budjetin ulko­ puolisen asuntorahaston kautta, jolloin kotitalous on saattanut rahoittaa asunnon oston talletuspankkien välityksellä valtion korkotukemalla arava-, asuntosääs- töpalkkio (ASP)-, tai muulla korkotukilainalla. Valtion korkotukilainoja on myönnetty sosiaalisen tarvehar­ kinnan mukaan omistusasuntolainoille, joita on käy­ tetty ensisijaisesti omakotitalojen rakentamiseen tai uusien osakehuoneistojen hankkimiseen, mutta myös vanhojen talojen ja asuntojen hankintaan silloin, kun asuntojen rakentaminen alueelle ei ole perusteltua ja vanhan asunnon hankinta on rakentamista edullisem­ paa. Korkotukilainan määrä on enintään 80 prosent­ tia omakotitalon rakennus- ja tonttikustannuksista tai uuden asunnon hankintahinnasta tai vanhan omakoti­ talon tai asuinhuoneiston hyväksytystä hankintahin­ nasta. Laina-aika on vähintään 10 vuotta ja lainansaa­ jan maksettavaksi jäävä korko vähintään 4,5 prosent­ tia. ASP on 18-30-vuotiaille ensimmäisen omis­ tusasunnon säästäjille tarkoitettu säästö- ja tukijärjes­ telmä. Asunnon hinnasta voidaan hyväksyä 85 pro- 1996______________199/______________ (998______________ Perusjoukko Perusjoukko Perusjoukko Takaus % Lkm/1000 Takaus % Lkm/1000 Takaus % Lkm/1000 Kaikki velalliset Subj. ylivelka1 Velkaantumisaste > 250 Asuntov.-asuntov. > 70%' Asuntol.hoitoaste > 30% Maksukykyisyys < 0 16,5 623 17,8 30,8 48 34,4 21,6 71 21,5 19,8 109 24,7 19,4 105 22,6 18,5 Ib 19,4 601 16,4 643 46 29,1 40 68 18,5 77 87 - - 88 17,2 72 63 20,6 53 I Luvut perustuvat otoksen l-paneeliin. - Tietoa ei ole saatavilla Taulukko 14. Takauslainojen osuus (%) omistusasuntokotitalouksilla subjektiivisen ja laskennallisen ylivelkaantuneisuuden mu­ kaan vuosina 1996-1998, asuntovelalliset kotitaloudet 13 Vuodesta 2000 lähtien on luottomarkkinoilla talletusten ohella tarjottu joukkovelkakirjalainoihin perustuvia takaisinmaksuajaltaan pidempiä lainoja kiinteämmillä koroilla, joiden taso on ollut korkeampi kuin normaaleissa vaihtuvakorkoisissa lainoissa. 33 senttiä korkotukilainaksi, jonka laina-aika on vähin­ tään 10 vuotta. Kuuden ensimmäisen vuoden ajan ve­ lallisen maksettavaksi jää pankin perimän normaalia alhaisemman koron ja valtion korkotuen erotus, kui­ tenkin vähintään 4,5 prosenttia jäljellä olevasta pää­ omasta. Korkotuen ohella ASP sisältää säästämiseen liittyviä etuuksia. Vuodesta 1996 lähtien on ollut mahdollista saada valtiontakaus myös vapaarahoitteisen asunnon, ASP-korkotukiasunnon tai korkotukilainoitetun asun­ non hankintaan liittyvään asuntolainaan. Omistusasun­ tolainan suuruus saa olla enintään 85 prosenttia asun­ non hankintahinnasta, takauksen suuruus on enintään 20 prosenttia omistusasuntolainasta, kuitenkin kor­ keintaan 150 000 markkaa asuntoa kohti. Tulonjakotilaston aineistolla on voitu erotella omistusasunnon lainoitukseen liittyvinä rahoituslähtei­ nä arava-, ASP- tai muut korkotukilainat kaikkiaan ja pankin asuntolainat. Rahoituslähteinä on lisäksi on tarkasteltu suvulta tulevaa rahoitusta, joka käsittää perinnön, saadun ja lainatun rahan, säästöjä, edellisen asunnon myyntiä ja jotakin muuta rahoitustapaa. Eri rahoituslähteet voivat olla samassa kotitaloudessa päällekkäisiä. Asunnon rahoitusta koskeva tieto on haastateltu kotitalouksilta vuosina 1996 ja 1997 otoksen l-panee- lissa omistusasunnoista, jotka on hankittu vuonna 1963 tai sen jälkeen. Taulukon 15 mukaan 86 pro­ senttia asuntovelallisista kotitalouksista on rahoitta­ nut asuntonsa pankin asuntolainalla. Pankkilainojen ohella noin kolmannes asuntovelallisista kotitalouksis­ ta on käyttänyt rahoituslähteinä joko säästöjä, edelli­ sestä asunnosta saatua myyntihintaa tai arava- tms. lainaa. Ylivelkaantuneet kotitaloudet ovat yleensä asuntovelallisia useammin rahoittaneet asuntonsa pankkilainalla, ja harvemmin säästöillä tai edellisen asunnon myynnillä. Erityisesti subjektiivisesti ylivel­ kaantuneissa kotitalouksissa on arava- tms. lainalla asuntonsa rahoittaneita. Edelleen taulukon 15 alaosasta saadaan tulos eri tavoin asuntoansa rahoittaneiden ylivelkaantuneisuu- desta. Tuloksista ilmenee edellä saadun kaltaisesti, että ne kotitaloudet, jotka ovat rahoittaneet asunnon ostoaan myös muutoin kuin pankkilainalla, ovat ylivel­ kaantuneita keskimääräistä harvemmin. Taulukko 15. Asunnon rahoituslähde subjektiivisen ja lasken­ nallisen ylivelkaantunei- suuden mukaan vuosina 1996-1997, asuntovelal­ liset kotitaloudet (otoksen l-paneeli) 1996-1997 Subj. Velkaan- Asuntol.-asun- Asuntol. Maksu- Kaikki asun- ylivelka tumisaste tov..suhde hoitoaste kyvyttömyys tovelalliset Omistusasunnon Perusjoukko rahoitus % % % % % % Suku 7,2 6,4 5,6 6,2 8,5 7,2 Säästöt 21,7 23,1 22,3 30,7 26,4 33,4 Arava- yms. laina 36,3 29,9 29,2 25,1 28,7 28,7 Pankin asunto-laina 91,3 88,3 91,8 88,0 87,4 85,8 Ed. asunnon myynti 23,4 23,0 15,5 28,6 23,0 35,3 Muu tapa 6,6 4,1 2,9 4,9 3,9 4,9 Lkm 71 900 121 600 195 400 179 000 131 500 1 109 400 1996-1997 Subj. Velkaan- Asuntol.- asun- Asuntol. Maksu- ylivelka tumisaste tov.suhde hoitoaste kyvyttömyys Omistusasunnon Ryhmän talouksista rahoitus % % % % % Suku 6,7 9,8 15,0 14,0 14,2 Säästöt 4,3 7,6 12,5 15,1 9,5 Arava- yms. laina 8,4 11,4 19,1 14,2 12,1 Pankin asunto-laina 7,1 11,3 20,0 16,8 12,3 Ed. asunnon myynti 4,4 7,1 8,1 13,3 7,8 Muu tapa 9,0 9,2 11,0 16,7 10,0 Yhteensä 6,5 11,0 17,6 16,1 11,9 34 7.5. Lainojen maksun taloudellinen rasittavuus ja maksuvaikeudet Maksuvaikeudet ovat oire velkaongelmansa vuoksi oi­ rehtivista kotitalouksista. Nämä taloudet ovat saatta­ neet joutua jo turvautumaan talous- ja velkajärjestely- keinoihin selviytyäkseen velan maksusta (Velkajärjeste- lykeinojen käytöstä ks. luku 7.8). Maksuvaikeuksiensa vuoksi viivästyskorkoa maksamaan joutuneiden kotita­ louksien velan hoitomenot kasvavat.14 Rekisteröityinä häiriöinä, esimerkiksi luottotieto- rekisteriin talletettuina maksuhäiriömerkintöinä, mak­ suvaikeuksia on tulkittu eräinä objektiivisen ylivel- kaantuneisuuden osoittimina. Rekisteröidyt maksu­ häiriöt osoittavat luotonhakijan luottokelpoisuutta luotonantajalle. Maksuvaikeuksia ei välttämättä rekis­ teröidä, mikäli velan hoidon viivästys johtuu Kulutta­ jansuojalain (1994/541) ns. sosiaalisesta suorituses- teestä, jonka aiheuttaa jokin velallisesta riippumaton seikka kuten työttömyys tai sairastavuus. Vuoden 1996 aineiston l-paneelissa on kerätty tieto siitä, onko kotitaloudelta peritty karhukirjeellä pankin myöntämää lainaa tai luottokorttivelkaa. Tulosten mukaan näin määritellyt maksuvaikeudet ovat yleisempiä ylivelkaantuneissa kotitalouksissa ver­ rattuna asuntovelallisiin kotitalouksiin yhteensä. Mak­ suvaikeudet kohdentuvat erityisesti subjektiivisesti ylivelkaantuneisiin kotitalouksiin, joissa 31,5 prosent­ tia ilmoitti pankin myöntämää lainaa tai luottokortti- velkaa karhutun. Laskennallisesti ylivelkaantuneista kotitalouksista 7 - 1 3 prosentilla oli maksuvaikeuksia. Kotitalouksien maksuvaikeuksia osoittavia tietoja ei ole haastateltu vuonna 1997. Vuoden 1998 aineis­ to sisältää tiedot velallisten kotitalouksien kokemasta lainojen maksun taloudellisesta rasittavuudesta sekä siitä, onko rahaa ollut maksujen ja laskujen maksami­ seen määräpäivänä ja ovatko rahat riittäneet lainojen lyhennysten tai korkojen maksamiseen. Taulukon 17 perusteella lainojen maksu koetaan taloudellisesti ainakin jonkin verran rasittavaksi kaikkia asuntovelallisia kotitalouksia useammin ylivelkaantu­ neissa kotitalouksissa, erityisesti subjektiivisesti ylivel­ kaantuneissa kotitalouksissa. Sekä määräpäivänä suori­ tettavien maksujen ja laskujen vaikeudet että lainojen lyhennysten ja korkojen maksuvaikeudet ovat yleisim­ piä ylivelkaantuneilla verrattuna muihin asuntovelallisiin kotitalouksiin. Maksuvaikeudet ovat yleisimpiä subjek­ tiivisesti ylivelkaantuneilla kotitalouksilla, joista 51 pro­ senttia vastaa maksuja ja lainoja koskevien maksu­ vaikeuksien esiintyneen usein tai hyvin usein ja 63 pro­ senttia vastaa lyhennyksiä ja korkoja koskevien maksu­ vaikeuksien esiintyneen useammin kuin kerran. (Tau­ lukot 18-19.) Lainojen maksu­ vaikeudet Subj. ylivelka2 Velkaan­ tumisaste Asuntol.- asuntov.suhde2 Asuntol. hoitoaste Maksuky­ vyttömyys Kaikki asunto­ velalliset % % % % % % Ei 68,6 90,6 93,3 90,2 87,3 94,1 Kyllä 31,5 9,4 6,7 9,8 12,7 5,8 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 48 100 61 300 104 700 90 900 78 900 57 400 1 Karhuttu pankin myöntämää lainaa tai luottokorttivelkaa 2 Luvut perustuvat otoksen l-paneeliin Taulukko 16. Lainojen maksuvaikeuksia1 ilmoittaneiden osuus (%) subjektiivisesti ja laskennallisesti ylivelkaan­ tuneissa vuonna 1996, asuntovelalliset kotitaloudet (otoksen l-paneeli) 14 Maksuviivästysseuraamuksena maksetaan viivästyskorkoa. Oikeusministeriössä on valmisteilla korkolain uudistus, jossa viivästysseuraamuksia tarkistetaan myös yksityishenkilöiden osalta laajentamalla sovittelua ja parantamalla niiden velallisten asemaa, jotka ovat velkaantuneet ennen vuonna 1995 toteutettua korkolain muutosta ja joilta peritään nykyisen markkinakoron perusteella määräytyvän vaihtuvan viivästyskoron sijaan korkeampaa kiinteää viivästyskorkoa (16 prosenttia). 35 T a u lu k k o 17. Lainojen maksun taloudellista rasitta­ vuutta ilmoittaneiden osuus (%) subjektiivi­ sesti ja laskennallisesti ylivelkaantuneissa vuonna 1998, asunto­ velalliset kotitaloudet Lainojen maksun ta­ loudellinen rasittavuus Subj. ylivelka2 Velkaantumis­ aste Asuntol. hoitoaste Maksuky­ vyttömyys Kaikki asuntovelalliset % % % % % Ei aiheuttanut ongelmia 5,5 32,4 30,5 29,7 45,7 Jonkin verran rasittavaa 27,4 47,7 47,1 41,5 37,7 Huomattavan rasittavaa 67,1 19,9 22,5 28,8 16,6 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 40 300 76 600 72 300 52 800 643 700 2 Luvut perustuvat otoksen l-paneeliin T a u lu k k o 18. Maksujen ja laskujen Maksujen ja laskujen maksuvaikeudet Subj. ylivelka2 Velkaantumis­ aste Asuntol. hoitoaste Maksuky­ vyttömyys Kaikki asuntovelalliset maksuvaikeuksia1 % % % % % ilmoittaneiden osuus (%) subjektiivisesti ja lasken- Ei koskaan 11,6 51,7 60,0 48,5 69,4 nallisesti ylivelkaantuneis- Kerran, silloin tällöin 37,4 34,8 29,1 35,0 22,9 sa vuonna 1998, asunto- Usein, hyvin usein 51,0 13,6 10,9 16,5 7,8 velalliset kotitaloudet Yhte ensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 40 300 76 600 72 300 52 800 643 700 1 Maksuvaikeudet määräpäivänä 2 Luvut perustuvat otoksen l-paneeliin T a u lu k k o 19. Lainojen lyhennysten ja Lainojen lyhennysten Subj. ylivelka2 tai korkojen maksu- Velkaantumis­ aste Asuntol. hoitoaste Maksuky­ vyttömyys Kaikki asuntovelalliset korkojen maksuvaikeuk- vaikeudet % % % % % siä ilmoittaneiden osuus (%) subjektiivisesti ja las- Ei koskaan 37,1 67,5 79,0 72,3 81,2 kennallisesti ylivelkaantu­ neissa vuonna 1998, Kerran tai Useammin 62,9 32,5 21,0 27,7 18,8 asuntovelalliset kotita­ loudet1 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 40 300 76 600 72 300 52 800 643 400 1 Tieto on kysytty vaihtelevalla tarkkuudella otoksen 1 ja II -paneeleissa. Vastausvaihtoehdot on yhdistetty vastaamaan toisiaan. 2 Luvut perustuvat otoksen l-paneeliin 7.6. Ylivelkaantuneiden kotitalouksien ominaisuudet sioekonominen asema, työttömyys, tulotaso, elinvaihe, asuinlääni- ja -taajama sekä asunnon hallintaperuste. Ylivelkaantuneisuusmittareilla kuvataan taustaominai- Asuntovelallisten kotitalouksien subjektiivista ylivel- kaantuneisuutta ja laskennallisille indikaattoreille pe­ rustuvaa ylivelkaantuneisuutta on tutkittu kotitalouden taustaominaisuuksien mukaan, joita ovat so­ suuksien mukaan määrittyviä ylivelkaantuneita kotita­ louksia; osoittautuvatko samat kotitaloudet ylivelkaan­ tuneiksi eri mittareilla. Taulukoissa esitetyt prosenttiluvut perustuvat vuosien 1996, 1997 ja 1998 yhdistetylle aineistolle. 36 Yhdistelyllä on pyritty välttämään otoksen riittämät­ tömien solufrekvenssien aiheuttamaa satunnaisvaihte­ lua ja parantamaan tulosten ja johtopäätösten luotet­ tavuutta. Taustaominaisuuksien mukaiset ylivelkaan- tuneisuuserot voidaan olettaa suhteellisen pysyviksi tarkastellulla lyhyellä aikavälillä. Tuloksissa viitataan vuositason tietoihin, mikäli otostason taulukkosolujen havaintomäärät ovat riittävät. Vuositason kuvaus kos­ kee lähinnä asuntovelallisia kotitalouksia yhteensä. Taulukot on laskettu kahdella tavalla, joissa en­ simmäisessä kuvataan eri mittareiden mukaan ylivel­ kaantuneiden asuntovelallisten kotitalouksien ja­ kaumia taustaominaisuuksien mukaan. Jakaumat ovat verrattavissa vieressä esitettyyn asuntovelallisten ja­ kaumaan, ja kuvaavat lähinnä ylivelkaantuneiksi mää­ rittyvien poikkeavuutta tästä. Jakaumat kuvaavat myös taustaominaisuuksien mukaisten ryhmien ko­ koa, ei yksinomaisesti ylivelkaantuneisuutta. Tämän vuoksi ylivelkaantuneisuutta koskevat tulokset perus­ tuvatkin pääasiassa taulukon jälkimmäiseen osaan, jossa ylivelkaantuneiden osuudet kaikista asuntovelal­ lisista kotitalouksista esitetään taustaominaisuuksien mukaisissa ryhmissä, jolloin näiden ryhmien väliset ylivelkaantuneisuuserot ovat vertailukelpoisia. 7.6.1. Sosioekonominen asema Kotitalouden sosioekonominen asema on määritelty kotitalouden viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan, joksi kotitaloustutkimuksen aineistossa asete­ taan yleensä se kotitalouden jäsen, jonka henkilökoh­ taiset tulot ovat suurimmat. Sosioekonominen asema määrittyy viitehenkilön ammattia, ammattiasemaa ja toimialaa koskevien tietojen perusteella. (Tulonjakoti- lasto 1998.) Asuntovelallisten kotitalouksien osuudet so­ sioekonomisen aseman mukaan ovat pysyneet lähes samoina vuosina 1996-1998. Pitkäaikaistyöttömät ja 1996-1998 Sosioekonominen asema Subj. ylivelka' Velkaantu­ misaste Asuntol. hoitoaste Maksuky­ vyttömyys Kaikki asuntovelalliset Perusjoukko % % % % % Maatalousyrittäjät 1,5 5,2 2,6 4,4 2,5 Muut yrittäjät 8,4 14,9 15,0 19,5 8,7 Ylemmät toimihenkilöt 10,2 18,4 18,6 6,4 24,0 Alemmat toimihenkilöt 24,8 26,0 26,1 21,0 24,7 Työntekijät 23,1 20,3 20,0 22,4 27,1 Eläkeläiset 17,3 5,6 11,0 11,5 9,0 Pitkäaikaistyöttömät 11,2 6,4 5,5 10,9 3,0 Muut 3,7 3,2 U 4,0 1,0 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 134 300 214 200 258 500 188 100 1 870 300 1996-1998 Subj. ylivelka' Velkaantu- Asuntol. Maksuky- misaste hoitoaste vyttömyys Sosioekonominen Ryhmän talouksista asema % % % % Maatalousyrittäjät 4,7 24,0 14,7 20,3 Muut yrittäjät 7,4 19,6 24,3 23,2 Ylemmät toimihenkilöt 3,1 8,8 10,9 2,7 Alemmat toimihenkilöt 7,4 12,0 14,8 8,8 Työntekijät 6,3 8,6 10,4 8,7 Eläkeläiset 14,2 7,1 17,7 13,6 Pitkäaikaistyöttömät 25,7 24,3 26,9 39,2 Muut 25,2 36,5 17,9 48,3 Yhteensä 7,4 11,5 14,1 10,5 / Vuosien 1996-1997 luvut perustuvat otoksen l-paneeliin j Taulukko 20. Subjektiivinen ja laskennallinen ylivel- kaantuneisuus sosioekonomisen aseman mukaan vuo­ sina 1996-1998 yh­ tensä, asuntovelalliset kotitaloudet 37 ryhmä “muut luokittelemattomat15 ovat keskimäärin ylivelkaantuneempia kaikilla mittareilla, voimakkaim­ min subjektiivisen mittarin ja maksukyvyttömyyden mukaan. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömissä asuntove­ lallisista kotitalouksista keskimäärin 25,7 prosenttia on subjektiivisesti ylivelkaantuneita ja 39,2 prosenttia on maksukyvyttömyyden mukaan ylivelkaantuneita vuosina 1996-1998, mikä on vähintään kaksi ja puo- linkertaista keskimääräiseen ylivelkaantumiseen ver­ rattuna näillä mittareilla. Toisen merkittävän subjek­ tiivisesti ylivelkaantuneiden ryhmän muodostavat elä- keläiskotitaloudet, joista 14,2 prosenttia on subjektii­ visesti ylivelkaantuneita. Yrittäjäkotitaloudet, sekä maatalousyrittäjät että muut yrittäjät erottuvat keski­ määräistä korkeammalla ylivelkaantuneisuudellaan las­ kennallisten kriteerien perusteella, mutta ylivelkaan- tuneisuuden kokeminen on keskimääräistä tasoa tai alle sen. Palkansaajakotitalouksissa yleensä ylivelkaan- tuneisuus on korkeintaan keskitasoa. (Taulukko 20.) 7.6.2. Työttömyys Asuntovelallisille kotitalouksille on tyypillistä molempi­ en puolisoiden sitoutuminen lainanhoitoon. Kotitalou­ den tuloissa tapahtuvat odottamattomat muutokset esimerkiksi työttömyyden vuoksi eivät johdu yksin­ omaan sosioekonomisen aseman mukaan viitehenkilön asemasta ja sen perusteella määräytyneestä mahdolli­ sesta pitkäaikaistyöttömyydestä, vaan myös kotitalou­ den muiden jäsenten työmarkkina-asemissa tapahtuvis­ ta muutoksista. Kotitaloudessa katsottiin esiintyvän työttömyyttä, mikäli joku kotitalouden jäsenistä oli ollut työtön vii­ meksi kuluneen vuoden aikana. Lisäksi otettiin huo­ mioon työttömyyden kesto edellyttäen vähintään 6 kuukauden pituista työttömyysjaksoa. Työttömäksi luokiteltiin sekä haastatteluun perustuvalla työttö- myysaikatiedolla että verotietokantaan perustuvalla työttömyyspäivärahatiedolla. Eri tietolähteiden mu­ kaan saatu lopputulos oli lähes sama. Seuraavassa esi­ tetyt tulokset perustuvat nimenomaan haastattelutie­ doille. Tietolähteiden ero syntyi haastattelussa työt­ tömäksi ilmoittamatta jättämisestä, sillä rekisteritieto­ jen mukaan työttömiä oli asuntovelkaisissa hieman enemmän16. Lukumääräisesti suurempaan havainto­ määrään perustuva kaikkien kotitalouksien tarkastelu osoitti päinvastaisesti lievää rekisterien alipeittävyyttä, joka voi johtua siitä, että kaikki työttömät eivät saa työttömyyspäivärahaa, eivätkä siten rekisteröidy. (Taulukko 21.) Rekisteritiedon perusteella keskimäärin 29,2 pro­ senttia ja haastattelutiedon perusteella keskimäärin 28,6 prosenttia asuntovelallisista kotitalouksista oli ko­ kenut työttömyyttä vähintään kuukauden verran vii­ meksi kuluneen vuoden aikana vuosina 1996-1998. 12,5 prosentilla kotitalouksista ainakin yhden jäsenen työttömyys oli kestänyt vähintään kuusi kuukautta. Kotitalouksien työttömyys väheni tarkasteltuna ajan­ jaksona hieman. Asuntolainan hoitoasteen perusteella määrittyvää ylivelkaantuneisuutta lukuunottamatta ylivelkaantu­ neissa kotitalouksissa esiintyi työttömyyttä useammin kuin kaikissa asuntovelallisissa kotitalouksissa. Erot eivät kuitenkaan subjektiivista ylivelkaantuneisuutta lukuun ottamatta olleet merkitseviä. Työttömistä ko­ titalouksista oli yli 12 prosenttia subjektiivisesti ylivel­ kaantuneita, työllisistä noin 5 prosenttia. 7.6.3. Tulotaso Asuntovelallisten kotitalouksien tulotasoa kuvaavat de- siiliryhmät on muodostettu käytettävissä olevien raha- tulojen perusteella aineiston kaikille kotitalouksille. Laskennalliset tulot on poistettu, mutta käytettävissä olevat rahatulot sisältävät luontoisedut. Eri kokoisten kotitalouksien tulojen vertailua on helpotettu laske­ malla tulot vuosittain kulutusyksikköä kohti ja jakamalla kotitaloudet näin saatujen tulojen mukaan desiileihin eli tulokymmenyksiin. Kotitaloudet vaihtelevat kooltaan, mutta kotitalouksien kulutustarve ei kasva suoraviivai­ sesti jäsenten lukumäärän mukaan. Tämän vuoksi on käytetty niin sanottua O ECD :n kulutusyksikköä, jonka perusteella ensimmäinen aikuinen saa painon I, muut aikuiset painon 0,7 ja lapset painon 0,5. Taulukon 22 mukaan, jossa tulokymmenykset on esitetty nousevassa järjestyksessä, asuntovelkaisuus yleistyy tulojen kasvaessa. Sitä vastoin ylivelkaantu­ neet kotitaloudet ovat muita asuntovelallisia useam­ min pienituloisia. Alemmissa tuloryhmissä ylivelkaan- tuneisuus on yleisempää; yhteys on voimakkain sub- 15 Sosioekonomisen aseman perusteella luokittelemattomiin kotitalouksiin sisältyy noin 2 prosenttia asuntovelallisista kotitalouksista 16 Vuonna 1998 määrittyi haastattelun perusteella 906 ja rekisterien perusteella 916 asuntovelallista kotitaloutta (N=3276), jossa joku jäsenistä oli ollut työtön. Velallisissa kotitalouksissa (N=5440) oli haastattelu- ja rekisterilähteisten työttömien kotitalouksien suhde 1601/1603. Kaikissa kotitalouksissa suhde oli toisen suuntainen 2553/2533 (N=9345). Velallisissa kotitalouksissa erot eivät ole merkitseviä. 38 T yöttöm yys > 0 kk, vähintään 1 kk 1996-1998 Subj. yl¡velka' Velkaantu- Asuntol. Maksuky- Kaikki asunto- misaste hoitoaste vyttömyys velalliset Työttömyys Perusjoukko % % % % % Ei 52,3 66,1 74,4 66,0 71,4 Kyllä 47,7 33,9 25,6 34,0 28,6 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 134 300 214 200 258 500 188 100 1 870 300 1996-1998 Subj. ylivelka1 Velkaantu Asuntol. Maksuky- misaste hoitoaste vyttömyys Työttömyys Ryhmän talouksista % % % % El 5,4 10,6 14,7 9,6 Kyllä 12,5 13,6 12,8 12,6 Yhteensä 7,4 11,5 14,1 10,5 T yöttöm yys > 6 kk 1996-1998 Subj. ylivelka' Velkaantu- Asuntol. Maksuky- Kaikki asunto- misaste hoitoaste vyttömyys velalliset Työttömyys Perusjoukko % % % % % Ei 71,7 86,2 88,7 81,9 87,5 Kyllä 28,3 13,8 11,3 18,1 12,5 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 134 300 214 200 258 500 188 100 1 870 300 1996-1998 Subj. ylivelka' Velkaantu- Asuntol. Maksuky- misaste hoitoaste vyttömyys Työttömyys Ryhmän talouksista % % 9 % Ei 6,1 11,3 14,3 9,8 Kyllä 17,2 12,7 13,0 15,5 Yhteensä 7,4 11,5 14,1 10,5 ......J Taulukko 21. Subjektiivinen ja laskennalli­ nen ylivelkaantuneisuus työttömyyden keston mu­ kaan vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotitaloudet jektiivisessa ylivelkaantuneisuuden ja maksukyvyttö­ myyden osoittamassa ylivelkaantuneisuudessa. Esimer­ kiksi maksukyvyttömyyden mukaan ylivelkaantuneita on 83,7 prosenttia alimmassa tulokymmenyksessä ja reilut 12 prosenttia viidessä ylimmässä tulokymmenyk­ sessä vuosina 1996-1998. Kaikkein ylimmässä tulo- kymmenyksessä määrittyi maksukyvyttömyyden perus­ teella ylivelkaantuneiksi 0,5 prosenttia kotitalouksista. Maksukyvyttömyyden ja kulutusyksikköjä kohti las­ ketun tulotason suhteellisen voimakas riippuvuus hei­ jastaa kotitalouden tulojen ja menojen merkitystä lai­ nan hoitomenojen rinnalla. Maksukyvyttömyyden pe­ rustana olevan maksuvaran tulojen ja menojen erotus vastaa kotitalouden tulotasoa, jossa karkeasti otetaan huomioon perherakenteen ja perheen koon mukaiset erot kulutusmenoissa kulutusyksikköjen avulla. 39 Taulukko 22. Subjektiivinen ja laskennalli­ nen ylivelkaantuneisuus käy­ tettävissä olevien rahatulo­ jen (tulodesiilit) mukaan vuosina 1996-1998 yhteen­ sä, asuntovelalliset kotita­ loudet Desiiliryhmät on muodostet­ tu henkilöiden kesken koti­ talouden kulutusyksikköä (OECD) kohti lasketun käy­ tettävissä olevan vuositulon mukaan 1996-1998 Subj. Velkaantu- Asuntol. Maksuky- Kaikki asun- ylivelka' misaste hoitoaste vyttömyys tovelalliset Tulodesiili Perusjoukko % % % % % 1 8,6 14,7 10,2 32,5 4,3 II 10,7 9,3 8,1 20,3 5,2 III 16,8 11,3 8,5 17,0 7,0 IV 10,3 9,1 7,7 7,6 7,5 V 12,3 8,0 8,1 8,1 9,4 VI 10,6 7,4 8,7 5,7 10,0 VII 11,3 13,5 11,7 3,5 12,1 Vili 10,4 10,0 11,8 2,2 13,5 IX 4,4 8,6 13,2 2,2 14,9 X 4,7 8,1 11,9 0,8 16,0 Yhteensä 1 0 0 ,0 1 0 0 ,0 1 0 0 ,0 1 0 0 ,0 1 0 0 ,0 Lkm 134 300 214 200 258 500 188 100 1 870 300 1996-1998 Subj. ylivelka1 Velkaantu Asuntol. Maksuky- misaste hoitoaste vyttömyys Tulodesiili Ryhmän talouksista % % % % 1 14,3 39,3 34,9 83,7 II 14,9 20,4 22,3 42,0 III 19,0 18,4 17,7 26,0 IV 9,9 13,8 14,5 10,7 V 9,6 9,7 12,2 9,2 VI 7,9 8,4 12,2 5,8 VII 7,1 12,8 13,5 3,0 Vili 5,7 8,5 12,2 1,7 IX 2,2 6,6 12,5 1,5 X 2,1 5,8 10,6 0,5 Yhteensä 7 ,4 1 1 ,5 14,1 1 0 ,5 1 Vuosien 1996-1997 luvut perustuvat otoksen ¡-paneeliin m m 7.6.4. Elinvaihe Kotitalouden elinvaihe ottaa huomioon kotitalouden rakenteen ja jäsenten iän, ja sen perusteella voidaan ku­ vata myös kotitalouden elinkaaren mukaista velkaantu­ mista. Viitehenkilön ikä ja lasten iät ovat luokittelijoina. Taulukko 23 kuvaa alkuperäisestä luokittelusta johdet­ tua elinvaihetietoa, jossa residuaalinen ryhmä “muut” käsittää 65 vuotta täyttäneiden yksinäisten henkilöiden ja lapsettomien parien kotitaloudet sekä parit, joilla on täysi-ikäisiä lapsia. Lisäksi ryhmään sisältyvät ne kotita­ loudet, joita ei ole voitu luokitella mihinkään kotitalou­ den elinvaiheen mukaiseen ryhmään. Tarkasteltaessa ylivelkaantumista kotitalouden elinvaiheen mukaan, ilmenee, että subjektiivinen yli­ velkaantuneisuus on yleisintä yksinhuoltajatalouksissa, jotka osoittautuvat keskimäärin useammin ylivelkaan­ tuneiksi myös maksukyvyttömyyden mukaan. Velkarasite voidaan olettaa yksinäisen henkilön kotitaloudessa suhteellisesti suuremmaksi kuin, jos kotitaloudessa olisi useampi henkilö. Osoittautui, että nuorilla alle 35-vuotiailla yksinäisillä henkilöillä ylivel­ kaantuneisuus on keskimääräistä yleisempää kaikkien laskennallisten mittarien, erityisesti velkaantumisas­ teen ja asuntolainan hoitoasteen perusteella. Myös vanhemmilla 35-64-vuotiailla yksinäisillä henkilöillä laskennallisiin mittareihin perustuva velkaantuneisuus on yleistä. Toisaalta useamman jäsenen kotitalouksista erot­ tuvat velkaantumisasteen mukaan ne lapsettomat pa­ rit, joissa viitehenkilö on alle 35-vuotias ja maksuky­ vyttömyyden mukaan ne parit, joissa nuorin lapsi on 40 1996-1998 Subj. Velkaantu- Asuntol. Maksuky- Kaikki asun- ylivelka1 misaste hoitoaste vyttömyys tovelalliset Elinvaihe Perusjoukko % % % % % Yksinäiset henkilöt ikä -34 v. 4,8 14,4 11,3 6,8 5,4 ikä 35-64 v. 12,4 15,3 22,2 14,8 11,6 Yksinhuoltajat Lapsettomat parit 17,9 7,1 7,2 13,3 7,4 viiteh. ikä -34 v. 2,7 10,8 5,2 4,0 6,6 viiteh. ikä 35-64v. Parit, nuorin lapsi 10,4 8,0 11,7 5,9 13,0 alle 7 v. 17,0 27,2 22,9 38,7 25,3 7 - I7 v. 16,0 H.l 12,4 10,6 16,2 Muut 18,9 6,1 7,0 5,8 14,6 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 134 300 214 200 258 500 - 188 100 1 870 300 I996-I 998 Subj. ylivelka' Velkaantu- Asuntol. Maksuky- misaste hoitoaste vyttömyys Elinvaihe Ryhmän talouksista % % % % Yksinäiset henkilöt ikä -34 v. 6,3 30,6 30,0 13,3 ikä 35-64 v. 7,9 15,1 27,1 13,2 Yksinhuoltajat Lapsettomat parit 17,4 n,o 14,1 18,9 viiteh. ikä -34 v. 3,2 18,8 11,6 6,4 viiteh. ikä 35-64 v. 5,9 7,1 12,7 4,7 Parit, nuorin lapsi alle 7 v. 5,0 12,3 12,7 15,6 7-17 v. 7,5 7,9 10,8 6,7 Muut 9,6 4,8 6,8 4,7 Yhteensä 7,4 11,5 14,1 10,5 / Vuosien 1996-1997 luvut perustuvat otoksen /-paneeliin Taulukko 23. Subjektiivinen ja lasken­ nallinen ylivelkaantunei- suus elinvaiheen mu­ kaan vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotita­ loudet alle 7-vuotias. Lapsettomilla nuorilla pareilla velkaan­ tumisasteeseen perustuva ylivelkaantuneisuus on suh­ teellisen yleistä. Alle 7-vuotiaiden lasten pareilla ilme­ nee taas keskimääräistä useammin maksukyvyttömyy­ teen perustuvaa ylivelkaantuneisuutta. 7.6.5. Asuinpaikan lääni ja tilastollinen kuntaryhmitys Ylivelkaantuneisuutta on tutkittu kotitalouden asuin­ paikan suhteen. Se kuvaa kotitalouskohtaisten ominai­ suuksien lisäksi velkaantumiseen liittyviä yleisempiä ris­ kitekijöitä, muun muassa erilaistuneita työ- ja asunto- markkina-alueita. Erilaistuneisuus ilmenee taantuvien alueiden asuntojen hitaampana hintakehityksenä ja asuntojen realisoimisena, toisaalta kasvualueiden no­ peampana hintakehityksenä ja suhdannevaihteluihin liit­ tyvinä riskeinä asuntojen reaaliarvoille. Esimerkiksi vuodesta 1996 lähtien, jolloin asuntojen hinnat kääntyi­ vät nousuun, asunto-osakehuoneistojen velattomat neliöhinnat nousivat pääkaupunkiseudulla 34,6 pro­ senttia ja muualla Suomessa 25,3 prosenttia vuoteen 1998. Uudenmaan muita nopeampaa asuntohintojen nousua lukuunottamatta suuralueiden (NUTS2) väliset erot hintakehityksessä eivät olleet merkittäviä. Pääkau­ punkiseudun osakehuoneistojen velattomat neliöhin­ nat olivat noin 9 300 markkaa ja muun Suomen 5 400 markkaa vuonna 1998. (Asuminen 1999:4). Erilaistuneet työmarkkina-alueet voivat työmarkki- na-aseman ja siten esimerkiksi työttömyyden korkeam­ man riskin kautta edistää kotitalouksien ylivelkaantumis­ ta. Työmarkkina- ja asuntomarkkinakehitys ei kuiten­ kaan ole saman suuntaista. Näin huomattavia alue-eroja ei ylivelkaantuneisuudessa esiintynyt kotitaloustasolla. Kotitalouskohtaiset alueesta riippumattomat tekijät ovat ylivelkaantuneisuudessa merkittävämpiä. 41 Asuinaluetta osoittavat tiedot perustuvat kotita­ louden asuinkunnan 1.9.1997 voimaan tulleeseen lää­ nijakoon ja tilastolliseen kuntaryhmitykseen. Taulukoiden 24 ja 25 perusteella ei ylivelkaan- tuneisuudessa ole huomattavia eroja asuinalueen mu­ kaan. Lääneittäinen ylivelkaantuneisuuden vaihtelu on vähäistä, Oulun läänissä subjektiivinen ylivelkaantunei- suus on keskimääräistä korkeampaa. Taajaan asutuis­ sa kunnissa kotitalouksien laskennallinen ylivelkaan- tuneisuus on hieman kaupunkimaisia kuntia korkeam­ paa, mutta erot eivät ole merkitseviä. Pääkaupun­ ki-seutu erottuu keskitasoa tai sitä hieman alhaisem­ malla kotitalouksien ylivelkaantuneisuudella, etenkin subjektiivisen ylivelkaantuneisuuden ja maksukyvyttö­ myyden mukaan. 7.6.6. Asunnon hallintaperuste Asunnon hallintaperusteen mukaan kotitalouksia luon­ nehtii omistusasunnossa asuminen. Esimerkiksi vuonna 1998 omassa asunnossa asui vajaa 64 prosenttia kaikista ja 92 prosenttia velallisista kotitalouksista. Omistusasun- tokotitalouksissa erotellaan omassa talossa ja omassa osakehuoneistossa asuvat Lisäksi tarkastellaan vuok­ ra-asunnossa asuvia kotitalouksia, joita kaikissa kotita­ louksissa oli yli 33 prosenttia ja asuntovelallisissa vielä 6 prosenttia (perusjoukossa 38 600 kotitaloutta) vuonna 1998. Uutena asumismuotoina asumisoikeusasuminen ja osaomistusasuminen käsittää kotitaloustutkimuksen ai­ neistossa otostasolla lukumääräisesti vähän kotitalouksia (perusjoukossa 10 000 kotitaloutta), joten tulosten hei­ kon luotettavuuden vuoksi ylivelkaantuneisuutta käsittä­ viä lukuja ei raportoida. Asumisoikeusasunnoissa ja osa- omistusasunnoissa asuvien kotitalouksien lainamäärät ovat asunnon rahoitusmuodosta johtuen selvästi pie­ nempiä (liitetaulukko 3). Asunnon hallintaperusteen mukaan vuokra-asun­ nossa asuvat kotitaloudet ovat sekä subjektiivisen yli­ velkaantuneisuuden että maksukyvyttömyyden perus­ teella useammin ylivelkaantuneita kuin omistusasun­ noissa asuvat kotitaloudet Kyse on todennäköisesti kotitalouksista, jotka ovat velkaongelmissaan joutuneet luopumaan omistusasunnostaan ja asuvat nyt vuok­ ra-asunnossa. Asunnon realisoimisesta huolimatta heil­ le on jäänyt vielä asuntolainaa. (Taulukko 26). Taulukko 24. Subjektiivinen ja laskennalli­ nen ylivelkaantuneisuus asuinläänin mukaan (1.9.1997 voimaan tullut läänijako) vuosina 1996-1998 yhteensä, asun­ tovelalliset kotitaloudet 1996-1998 Subj. Velkaantu- Asuntol. Maksuky- Kaikki asun- ylivelka1 misaste hoitoaste vyttömyys tovelalliset Asuinlääni Perusjoukko % % % % % Etelä-Suomi 40,2 36,8 39,8 35,4 39,7 Länsi-Suomi 34,8 38,6 36,6 37,9 36,4 Itä-Suomi 7,7 10,5 10,3 12,4 10,8 Oulu 12,3 9,4 9,8 9,0 8,8 Lappi 5,1 4,4 3,4 5,3 4,3 Ahvenanmaa - - - - - Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 134 300 214 200 258 500 188 100 1 870 300 1996-1998 Subj. Velkaantu- Asuntol. Maksuky- ylivelka1 misaste hoitoaste vyttömyys Asuinlääni Ryhmän talouksista % % % % Etelä-Suomi 7,4 10,6 14,2 9,4 Länsi-Suomi 7,2 12,2 14,2 10,9 Itä-Suomi 5,3 11,1 13,6 12,0 Oulu 11,0 12,2 15,8 10,7 Lappi 8,6 11,8 11,2 12,9 Ahvenanmaa - - - - Yhteensä 7,4 11,5 14,1 10,5 / Luvut perustuvat otoksen l-paneeliin - Ei havaintoja ..... 42 1996-1998 Subj. Velkaantu- Asuntol. Maksuky- Kaikki asunto- ylivelka1 misaste hoitoaste vyttömyys velalliset Taajama-aste Perusjoukko O/ O/ ©/ O/ o/ /o /o /o /o /o Pääkaupunkiseutu 12,6 14,1 16,6 11,0 16,8 Muut kaup. kunnat 47,6 40,5 41,2 40,0 43,9 Taajaan as. kunnat 17,1 21,3 20,1 21,2 17,6 Maas. kunnat 22,7 24,1 22,1 27,9 21,7 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 134 300 214 200 258 500 188 100 1870 300 1996-1998 Subj. Velkaantu- Asuntol. Maksuky- ylivelka1 misaste hoitoaste vyttömyys Taajama-aste Ryhmän talouksista % % % % Pääkaupunkiseutu 5,5 9,6 14,1 6,9 Muut kaup. kunnat 8,0 10,6 13,3 9,5 Taajaan as. kunnat 7,3 13,8 16,0 12,7 Maas. kunnat 7,8 12,7 14,5 13,6 Yhteensä 7,4 11,5 14,1 10,5 1 Vuosien 1996— 1997 luvut perustuvat otoksen l-paneeliin 1996-1998 Subj. Velkaantu- Asuntol. Maksuky- Kaikki asun- ylivelka' misaste hoitoaste vyttömyys tovelalliset Asunnon Perusjoukko hallintaperuste % % % % % Oma talo 47,4 56,2 54,1 56,8 52,1 Oma osakehuoneisto 27,3 35,7 42,1 33,2 41,1 Asumisoikeusasunto 2,3 0,1* 0,1* 1,4 1,2 Vuokra-asunto 23,1 8,0 3,7 8,7 5.6 Muu* - - - - 0,4 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 134 300 214 200 258 500 188 100 1 870 300 1996-1998 Subj. Velkaantu- Asuntol. Maksuky- ylivelka1 misaste hoitoaste vyttömyys Asunnon Ryhmän talouksista hallintaperuste % % % % Oma talo 6,8 12,4 14,6 11,5 Oma osakehuoneisto 5,0 9,9 14,4 8,4 Asumisoikeusasunto 13,1 - ~ 11,2 Vuokra-asunto 27,9 8,0 10,2 17,9 Yhteensä 7,4 11,5 14,1 10,5 1 Vuosien 1996-1997 luvut perustuvat otoksen l-paneeliin - Otoksessa havaintoja< 10 Taulukko 25. Subjektiivinen ja lasken­ nallinen ylivelkaantunei- suus asuinalueen tilas­ tollisen kuntaryhmityk­ sen mukaan vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotita­ loudet Taulukko 26. Subjektiivinen ja lasken­ nallinen ylivelkaantunei- suus asunnon hallintape- rusteen mukaan vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotita­ loudet 43 7.7. Subjektiivisen ylivelkaantuneisuuden syytekijät Vuosien 1997 ja 1998 tulonjakotilaston kotitaloustutki- musten aineistot käsittävät tiedot subjektiiviseen ylivel- kaantuneisuuteen johtaneesta pääasiallisesta syystä. Useiden syiden esiintyessä samanaikaisesti ylivelkaan­ tuneisuuden taustalla kotitalous on saattanut valita erittelemättömän syyn. Tämä osoittautui frekvenssil­ tään suhteellisen suureksi jo vuonna 1997, ja on kasva­ nut edelleen vuoteen 1998. Vuonna 1998 kotitalous on voinut itse määritellä ylivelkaantuneisuuteen johtaneen pääasiallisen syyn, joka käsittää hajanaisen joukon ve- lanhoitomenojen, elinkustannusten korkeuteen tai tu­ lojen alhaisuuteen liittyviä tekijöitä, ei varsinaisesti nii­ den lähteitä. Eräänä mainittiin kuitenkin työvoiman ul­ kopuolelle siirtyminen esimerkiksi eläkkeen ja opiske­ lujen aloittamisen vuoksi. Kotitalouksista noin kolmannes, mutta asuntove­ lallisissa kotitalouksissa vuonna 1998 enää viidennes arvioi työttömäksi joutumisen olleen ylivelkaantumi­ seen johtanut pääasiallinen syy. Muita ylivelkaantunei- suutta edeltäviä elämäntapahtumia olivat yleisyyden mukaan muun yksittäisen syyn ohella oma tai per­ heenjäsenen sairaus, onnettomuus tai perheenjäsenen kuolema ja yritystoiminnan vaikeudet. 7.8. Subjektiivinen ylivelkaantuneisuus sekä talous- ja velkajärjestelyt Velkojen erilaisia järjestelykeinoja on kuvattu eräinä objektiivista ylivelkaantuneisuutta kuvaavina indikaat­ toreina (esim. Muttilainen 1996; Iivari ja Heinonen 1997). Ne saattavat aktualisoida kokemuksellisen tun­ teen ylivelkaantuneisuudesta, tai olla seurausta pikem­ minkin velkaongelmatilanteen kokemisesta ja tilantee­ seen liittyvistä ratkaisupyrkimyksistä. On ilmeistä, että velkajärjestelykeinojen käyttöön ylivelkaantuneisuusti- lanteessa liittyy lähes aina subjektiivisuus, kokemus yli­ velkaantuneisuudesta. Varsinaisina velkajärjestelyinä on yleensä viitattu tuomioistuimen velkajärjestelykin. Vuonna 1993 voi­ maan tulleeseen yksityishenkilön velkajärjestelylakiin (HE 183/1992 vp.) vahvistettu velkajärjestelylain muu­ tos vuonna 1997 (HE 180/1996 vp.) sisälsi velkajärjes­ telyn myöntämiskynnyksen nostoon liittyviä säännök­ siä, jotka ovat saattaneet osaltaan suosia muita järjes­ telykeinoja vakavissa velkaongelmatilanteissa. Osittain velkajärjestelyn kriteerien tiukennusten myötä vapaa­ ehtoisiin sovintoihin perustuva velkojen järjestely on muodostunut yhä merkittävämmäksi. Tähän on pyritty myös velkaneuvontakin (HE 37/2000) uudistuksella. Voimakkaimpia viranomaistoimin toteutettua velkojen ja talouden järjestelyä edustaa ulosotto, jota on saatta­ nut edeltää useita perimistoimenpiteitä. Velkajärjeste- Taulukko 27. Subjektiiviseen ylivel­ kaantuneisuuteen johta­ nut pääasiallinen syy vuosina 1997 ja 1998, kaikki velalliset ja asun­ tovelalliset kotitaloudet Kaikki velalliset 1997' 1998 Asuntovelalliset 1997' 1998 Perusjoukko % % % % Työttömäksi joutuminen 33,1 29,1 30,2 18,4 Oma tai perheenjäsenen sairaus, onnetto- muus tai perheenjäsenen kuolema 13,2 10,2 21,5 11,5 Takausvastuun lankeaminen maksettavaksi 12,1 11,0 - 10,9 Avio- tai avoliiton purkautuminen 5,8 5,7 - 5,6 Yritystoiminnan vaikeudet 12,1 13,1 13,0 12,1 Muu yksittäinen syy 23,6 30,7 27,0 41,4 Ei osaa sanoa 0,2 0,2 0,0 0,0 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 128 600 111 200 45 900 40 300 / Luvut perustuvat otoksen l-paneeliin. - Otoksessa havaintoja <10 44 lykeinojen puuttuessa taloutta on saatettu tukea ja velkaongelmia selvittää sosiaaliturvan tarveharkintaan perustuvin etuuksin, joita ovat asumistuki ja vii­ mesijaisena etuusmuotona toimeentulotuki. Vuodesta 1994 asumistukeen tehdyt leikkaukset ovat osittain il­ menneet toimeentulotukea hakeneiden määrän kasvu­ na (esim. Karjalainen ja Järvinen 2000). Vuonna 1998 voimaan tullut toimeentulolain uudistus (TOTUL 1412/97) on kiristänyt myös toimeentulon saannin eh­ toja, ja on saattanut vähentää sen käyttöä velkaongel­ mat! lanteissa. Asumistukea yhteen sovitettiin toimeen­ tulotuen kanssa samana vuonna 1998 siten, että asu­ mistukena maksetaan aikaisempaa suurempi osa toi­ meentulotukea saavien asumismenoista. Asumistuki on omistusasuntokotitalouksilla kuitenkin jäänyt marginaa­ liseksi, valtaosin asumistuki on kohdistunut pienituloi­ sille, vuokralla asuville kotitalouksille. Velkajärjestelyjen taloudelliset merkitykset ovat velallisille erilaisia, mikä on saattanut vaikuttaa keino­ jen valikointiin, silloin kuin mahdollista. Esimerkiksi tuomioistuimen velkajärjestely rajaa velkojen perintä- mahdollisuuksia ajallisesti, jälkiperintämahdollisuuksia ja tarjoaa velalliselle jonkin verran paremmat suoja­ osuudet (mm. välttämättömät elinkustannukset ovat korkeammat) kuin vaikkapa ulosottoperintä. (Mutti- lainen 1997, 53-54.) Velkajärjestelyt eivät ole toisensa poissulkevia. Eräissä tapauksissa joudutaan turvautumaan useam­ paan keinoon, kun ensisijainen keino ei riitä. Esimer­ kiksi ulosotto voi muodostua niin ankaraksi, että ve­ lallisen perustoimeentulo jää toimeentulonormin ala­ puolelle ja velallinen joutuu turvautumaan väliaikaises­ ti toimeentulotukeen. Velkaneuvonta on luonnollises­ ti saattanut olla lisätoimenpide muiden keinojen yh­ teydessä. (mm. Niemi-Kiesiläinen ja Varis 1996.) Toi­ meentulotukea on myös saatettu myöntää eh­ käisevässä tarkoituksessa kuten velkajärjestelyssä ole­ vien auttamiseen yllättävien menojen ja sosiaalisten kriisien kohdatessa. Kyse on ollut tällöin kuitenkin ti­ lapäisestä ja viimesijaisesta sosiaalitoimen tukimuo­ dosta, jolla turvataan velkajärjestelyssä vahvistetun maksuohjelman noudattaminen ja ehkäistään mahdol­ linen ulosottoperintä. Niin ikään varallisuuden rea­ lisoiminen on saattanut ollut yhtäaikaista velkasuhtee­ seen liittyvien muiden selviytymiskeinojen, esimerkik­ si velkajärjestelyn ja oikeudellisen perinnän kanssa, (mm. Muttilainen 1997, 43-44.) Keinoina esimerkiksi tuomioistuimen velkajärjestely syrjäyttää ulosoton, jos velkajärjestelylle ei ole esteitä. Velkajärjestelymenettelyn vaihe ja ulosottomittauksen kohde, se onko kohteena velallisen omaisuus, palkka, eläke tai muu toistuvaissuoritus, vaikuttavat ulosmit­ tauksen jatkamiseen. Velkajärjestelyhakemuksen jättö käräjäoikeuteen ei keskeytä ulosmittausta, ellei käräjä­ oikeus määrää väliaikaista kieltoa ulosmittauksen kes­ keyttämiseksi. Näin voidaan estää asunnon pakkohuu­ tokauppa tai turvata perustoimeentulo. Velkajärjeste­ lyn alettua tulee voimaan velallisen velkoja koskeva maksu-, perintä- ja täytäntöönpanokielto, jolloin omai­ suutta ei saa ulosmitata lukuun ottamatta etuoikeutet­ tua elatusapusaatavaa. Muutoin ulosmittaus pysyy voi­ massa, ellei tuomioistuin määrää toisin. Velkajärjeste­ lyn maksuohjelman vahvistamisen jälkeen velallisen maksuvelvollisuus määräytyy maksuohjelman mukaan, ja ulosmittaus päättyy. Jo ennen maksuohjelman alka­ mista velkajärjestelyn alettua ulosmittaus voi keskeytyä tai ulosmittauksen määrä voi pienentyä muun muassa lisävelkaantumisen tai toimeentulotukitarpeen vuoksi tuomioistuimen määräyksellä. (Niemi-Kiesiläinen ja Varis 1996, 25-26.) Muita asuntovelallisten velkatilannetta helpottavia tekijöitä ei tässä tutkimuksessa ole otettu empiirisesti huomioon. Valtion asumistukijärjestelmät on jaoteltu tarjontaan ja kysyntään liittyviin tukiin, joista ensim­ mäiset saattavat helpottaa välillisesti myös asuntove­ lallisten asemaa ja jälkimmäiset ovat taas suoraan ko­ titaloudelle maksettavia joko yleisiä tai tarveharkintai­ sia tukia. Asuntovelallisille suunnatun korkojen vero- vähennystuen merkitys on hieman kaventunut korko­ tason laskemisen ja 1990-luvun jälkipuoliskolla to­ teutettujen leikkausten seurauksena. Tarveharkintai­ sissa tuissa asuntoylivelkaisten kannalta on ollut mer­ kittävä vuosien 1992 ja 1993 lakien perusteella luotu korkotuki, jonka piirissä oleville velallisille maksettiin 5 prosentin korkohyvitystä jäljellejäävän lainapääoman osalta kolmen vuoden ajan. Tuki lakkautettiin vuonna 1994 ja viimeiset korkohyvitykset maksettiin vuonna 1997. Korkotukilainoituksen ohessa on toiminut eri- tyishankintalainoitus, jolla on pyritty siihen, että kun­ nat ja muut yleishyödylliset yhteisöt ostaisivat ylivel­ kaantune itte n asuntoja vuokra-asunnoiksi. Yleensä asunto- ja opintolainavelkaisten on mahdollista saada maksuhelpotuksia ja -vapautuksia erityislakien sään­ nösten perusteella, (mm. Hassi 1998; Suomen ympä­ ristö I999.)17 17 Lisäksi luottomarkkinoille on ilmestynyt vapaaehtoisuuteen perustuvia lainaturvavakuuksia, joilla turvataan lainan hoitoa kuoleman, työkyvyttömyyden ja usein myös työttömyyden varalta. 45 Lisävelkaantumisella saatetaan hoitaa velkaongel­ maa. Pankki- ja rahoituslaitosten saatavien luottojen ohella esimerkiksi Takuu-Säätiö on taannut vuodesta 1990 lähtien perusrahastostaan kuntouttavaan tarkoi­ tukseen lainoja, sekä erityisesti vuodesta 1995 lähtien velkajärjestelylainoja että vuodesta 1998 lähtien yh­ dessä kahdeksan kunnan Kuntapankin kanssa sosiaali- lainoja. Takuu-Säätiön takaamia lainoja ei ole voinut käyttää omistusasunnon rahoitukseen, mutta niillä on saatettu maksaa pois muita velkoja kuten kulutusluot­ toja ja takausvastuita. Kotitaloustutkimuksen aineistossa kotitalouden muut lainat sisältävät tiedot myös yrityksen nimiin otetuista lainoista silloin, kun esim. pienyrittäjä on vas­ tuussa veloissa. Yritystoiminnan osalta on voimassa laki yrityksen saneerauksesta (HE 182/1992), jolla pyri­ tään taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatka- miskelpoisen yritystoiminnan tervehdyttämiseen tai sen edellytysten turvaamiseen ja lain mukaisten velka­ järjestelyjen aikaansaamiseen. Maaseutuelinkeinolaki (1990/1295) säätelee erikseen maatalousyrittäjien val­ tionlainojen ja korkotukilainojen vapaaehtoisista velka­ järjestelyistä. Maataloustuotantonsa lopettaneen lainan­ saajan velkajärjestelyyn voidaan ryhtyä vain siinä ta­ pauksessa, että lainansaajan asunnon säilymistä ei voida turvata muulla tavoin. Käsillä olevassa tutkimuksessa tarkasteltavien ta­ lous- ja velkajärjestelykeinojen lisäksi ylivelkaantuneen kotitalouden velanmaksukykyyn vaikuttavat positiivi­ sesti tuloihin, varallisuuteen ja menoihin liittyvät muu­ tokset velallisen olosuhteissa, esimerkiksi työllistymi­ nen, perinnön saanti tai perhesuhteissa tapahtuvat muutokset, jotka voivat vaikuttaa velkatilanteesta sel­ viytymiseen. Kotitaloustutkimuksen aineistossa on kysytty tieto­ ja kotitalouden velkaan ja yleisemmin taloudelliseen ti­ lanteeseen liittyvistä järjestelyistä. Itse velkasuhteeseen liittyvinä järjestelykeinoja voidaan erottaa velkaneuvon­ ta, velan maksuaikataulun muutos ja tuomioistuimen vahvistama velkajärjestely. Kotitalouden taloudelliseen tilanteeseen yleisemmin liittyvät keinot käsittävät toi­ meentulotuen hakemisen, omaisuuden myynnin ja ulosoton. Tutkimusaineisto ei mahdollista talousjärjes- telyiden spesifioimista velallisilla sen mukaan, onko nii­ den tavoitteena ratkaista ensisijaisesti velkaongelma. Velkaongelma on kuitenkin edellä määritetty suhteessa taloudelliseen tilaan, jolloin talouteen kohdistuvat jär­ jestelyt koskettavat käytännössä aina jossain määrin myös velanhoitoa. Taulukoissa 28 ja 29 on esitetty talous- ja velka­ järjestelyjen käytön yleisyyttä erikseen asuntovelalli­ silla kotitalouksilla ja heissä subjektiivisesti ylivelkaan­ tuneilla kotitalouksilla. Useat järjestelyt voivat esiin­ tyä samanaikaisesti osittain myös sen vuoksi, että ai­ neistosta saatavien tietojen viiteajankohdat vaihtele- vat järjestelyjen mukaan. Osa järjestelyjä koskevista tiedoista viittaa koko kuluneeseen vuoteen, osa vuo­ den lopun tilanteeseen. 7.8.1. Tuomioistuimen velkajärjestely Yksityishenkilön velkajärjestelylaki tuli voimaan 8.2.1993 (HE 183/1992). Lakia on muutettu edelleen 1.2.1997 voimaan astuneella lailla (HE 180/1996 vp.), jolla on täs­ mennetty velkajärjestelyn edellytyksiä ja esteitä. Yksi­ tyishenkilön velkajärjestelylaissa säädetään menettelystä, jonka avulla vaikeisiin velkaongelmiin joutuneen henki­ lön kaikki velat järjestellään vahvistamalla velalliselle hä­ nen maksukykyään vastaava maksuohjelma18. Suoritettu­ aan ohjelman henkilö vapautuu loppuosasta velkojaan. Ennen velkajärjestelyn hakemista velallisen on kuitenkin selvitettävä mahdollisuutensa tehdä sovintoratkaisu vel­ kojien kanssa. Velkajärjestelyyn valikoituvat ne velalliset, jotka eivät pääse neuvotteluratkaisuun velkaongelmis­ saan tuomioistuinten ulkopuolella. Velkajärjestelyhakemusten ja ratkaistujen (sekä sa­ malla vahvistettujen maksuohjelmien) asioiden luku­ määrän kasvu on taittunut laskuun vuonna 1996. Uusien velkajärjestelyhakemusten sijaan tuomioistui­ mia ovat alkaneet kuormittaa suhteellisesti merkittä­ vämmin velkajärjestelyjen muutoshakemukset, rau­ keamishakemukset ja uusintakäsittely. (Oikeustilastol- linen vuosikirja 1993-1998.) Uusien velkajärjestelyha­ kemusten lukumäärän vähenemistä ovat velkaongel- matilanteen mahdollisen helpottumisen ohella saatta­ neet vahvistaa vuonna 1997 velkajärjestelylakiin tul­ leet muutokset, joiden tavoitteena on ollut rajoittaa uusien velkajärjestelyhakemusten määrää tuomioistui­ missa ja tukea velkaongelmatilanteiden selvittelyä tuomioistuimien ulkopuolella. Lailla on pyritty velka­ järjestelyyn liittyvien väärinkäytösten ehkäisemiseen. Uudistusten tavoitteena on ollut lisäksi se, että velka­ järjestely soveltuisi pääasiassa vakiintuneessa tilan­ teessa oleville velallisille (ei esim. työttömät ja opis­ kelijat), jotka kykenevät maksamaan edes osan velois- 18 Maksuvaran määrittämistä on kuvattu maksuvaraa ja siitä johdettua maksukykyisyyttä osoittavan velkaantuneisuusmittarin muodostamisessa luvussa 6. 46 taan. Väliaikaisuutta ja maksuvaraa arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti velallisen ansaintamah­ dollisuudet. Lisäksi velallisen tilanteesta on pyritty saamaan paremmat perustiedot jo velkajärjestelylain hakuvaiheessa sekä velallisen olosuhteissa maksuoh­ jelman aikana tapahtuvista muutoksista. Velallisia kan­ nustetaan yleensä ylläpitämään ja parantamaan mak­ sukykyään, millä kohotetaan maksumoraalia ja ehkäis­ tään velallisten passivoitumista velkajärjestelyn aikana. Tämä merkitsee sitä, että ns. nollamaksuohjelmia ja takaajien lainanmaksua pyritään ehkäisemään, (mm. Muttilainen 1997, 7.) Yritystoimintaan ja takauksiin liittyvät yleensä äkil­ liset ja velkamäärältään suuret ongelmat, joiden on todettu olevan muita tekijöitä tärkeämpiä velkajärjes­ telyn hakuperusteita, ja niiden ennakoidaan edelleen korostuvan (HE 37/2000). Erilaisten velallisille epä­ edullisten olosuhdemuutosten kuten työttömyys, sairaus ja perhesyyt ja asuntovelkaongelmien merki­ tys on ollut vähäisempi, (mm. Muttilainen ja Tala 1998, 15-16.) Kotitaloustutkimuksen aineiston mukaan keski­ määrin 1,3 prosentilla asuntovelallisista kotitalouksis­ ta oli voimassa tuomioistuimen vahvistama velkajär­ jestely vuoden lopussa vuosina 1996-1998. Velkajär­ jestelyssä olevien kotitalouksien lukumäärä jää vähäi­ seksi vielä siinä tapauksessa, että lukumäärä korotet­ taisiin koskemaan yksityishenkilöitä tuomioistuimen velkajärjestelyn ja sen tilastoinnin tavoin. Oikeustilas- tollisen vuosikirjan mukaan (1994-1999) velkajärjes­ telyn maksuohjelmia oli lain voimaan tulon jälkeen vahvistettu kaikkiaan 32 000 vuoden 1996 ja 43 200 vuoden 1998 loppuun mennessä. Maksuohjelman kes­ to on tavallisesti viisi vuotta, joten vuoden 1998 lu­ vuista on mahdollista vähentää vuoden 1993 aikana vahvistetut reilut 1700 ohjelmaa. Kotitaloustutkimuk­ sen aineiston mukaan velkajärjestelyssä olevia kotita­ louksia oli vuonna vajaa 7000 vuonna 1996 ja noin 8400 vuonna 1998. Vähäisille kotitalouksien lukumää­ rille perustuvat tulokset asuntovelallisten tuomioistui­ men velkajärjestelyistä ovat ylivelkaantuneisuuden osalta vain suuntaa antavia. Tulokset osoittaisivat, että subjektiivisesti ylivelkaantuneet asuntovelalliset ovat tuomioistuimen velkajärjestelyn piirissä muita asuntovelallisia useammin. 7.8.2. Ulosmittaus Tuomioistuimen velkajärjestelyn ulkopuolelle jäävät vaikeassa velkaongelmatilanteessa olevat kotitaloudet ovat usein ulosoton kohteena, jota on saattanut edel­ tää useita perintätoimenpiteitä. Ulosmittauksen yleisin kohde on veronpalautusten ohella velallisen palkka, joka on saatettu ulosmitata useamman saatavan suoritukseksi. Lähtökohtaisesti kolmannes velallisen nettopalkasta ulosmitataan, jäl­ jelle jäävä osa on ns. vapaaosa. Pienituloisille on sää­ detty erityinen suojaosuus, jonka ylittävästä tulo-osuudesta ei voida ulosmitata enempää kuin kol­ me neljännestä. Velallisen eduksi voidaan poiketa, mi­ käli velallisen maksukyky on sairauden, työttömyyden tai muun erityisen syyn vuoksi oleellisesti vähentynyt. Vuonna 1990 ulosmittauksen kohteeksi tulleet eräät toimeentuloetuudet rinnastetaan ja lisätään palkkoi­ hin. Perustoimeentuloa turvaavia etuuksia kuten kan­ saneläkettä, kansaneläkelaitoksen maksamaa yleistä perhe-eläkettä, sotilasvammalain mukaisia korvauksia, työttömän peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea ei voida ulosmitata, mutta ne otetaan huomioon koko­ naistuloissa, kun suojaosuutta määritetään. Lisäksi ulosmittauksen ulkopuolelle jäävät eräät eläke- ja so­ siaalilainsäädännön perusteella maksettavat etuudet ”, joita ei kuitenkaan sisällytetä suojaosuuden laskemi­ seen. (Niemi-Kiesiläinen ja Varis 1996, 12; Ulosotto­ miesten toiminta vuonna 1998.) Ulosmittauksessa sovellettua suojaosuutta on suh­ teutettu vuoden 1997 kansaneläkeuudistusta edeltä­ neen kansaneläkkeen perusosan tasoon, jota on in­ deksitarkistettu. Suojaosuutta määritettäessä ei ole otettu huomioon sitä, että muusta lähteestä tulonsa saava velallinen ei ole välttämättä oikeutettu samoi­ hin tarveharkintaisiin lisäetuuksiin, erityisesti asumis­ tukeen kuten kansaneläkkeensaaja, jolloin velallisen asumiskustannukset eivät tule otetuiksi huomioon. Riittämättömien varojen tilanteessa ulosottovelallinen on joutunut turvautumaan viimesijaisesti toimeentu­ lotukeen (Niemi-Kiesiläinen ja Varis 1996, 30-31). Toimeentulonormien mukaan asuntolainan korot voidaan ottaa toimeentulotukea myönnettäessä huo­ mioon (vrt. luku 7.8.5.), minkä vuoksi toimeentuloa saavan asuntovelkoja ei yleensä peritä ulosoton kaut­ ta. Sitä vastoin tilanteessa, joissa toimeentulotuen syyksi on ilmoitettu muut kuin asuntolainat, joita ei 19 Näitä etuuksia ovat mm. toimeentulotuki, asumistuki, lapsilisä, elatustuki, kotihoidontuki sekä erilaiset pysyvästä haitasta maksetut korvaukset ja henkilövahingoista maksetut korvaukset ja henkilövahingoista maksetut kustannusten korvaukset 47 ole otettu huomioon toimeentulotukea myönnettäes­ sä, velkoja saatetaan periä ulosoton kautta (Nie- mi-Kiesiläinen ja Varis 1996, 7). Ulosmitattavien asemaa on helpotettu muun muas­ sa vuonna 1997 voimaantulleella ulosottolain muutok­ sella (HE 378/1997), jonka perusteella on mahdollista keskeyttää ulosmittaus yhden - kolmen kuukauden ajaksi, jolloin tulot jäävät kokonaan velallisen käyt­ töön. Lisäksi velallinen saa aikaisempaa laajemmin säi­ lyttää omaisuuttaan ulosotossa. Erityisestä syystä ku­ ten sairaudesta ja työttömyydestä aiheutuneen mak­ sukyvyn heikentymisen vuoksi voidaan ulosmittaamat­ ta jätettävä palkan osa määrätä suuremmaksi kuin mitä muuten olisi mahdollista. Vireillä olevan laajan ulosottolain osittaisuudistuk­ sen, ns. kokonaisuudistuksen toisen vaiheen tavoit­ teena on heikentää pitkäkestoisen ulosoton haittoja sekä kehittää menettelysäännöksiä täsmällisemmiksi. Yksityisoikeudellisten saatavien osalta on ulosoton enimmäiskestoksi esitetty 15-25 vuotta. Eräänä uu­ distuksen taustalla olevana pyrkimyksenä on vähentää ulosoton ja yksityishenkilön velkajärjestelyn eroja. (O M 11.5.2000, Ehdotus Hallituksen esitykseksi). Tulonjakotilaston tieto ulosmittauksesta perustuu sekä ulosottoviranomainen suorittamaan palkan ja va­ rallisuuden ulosmittaukseen tai sen yritykseen kulu­ neen vuoden aikana. Lisäksi tulonjakotilasto kartoitti ulosoton kohteena olevaa suurinta velkaa vuosina 1997 ja 1998 sekä ulosoton kohteena olevien velko­ jen lukumäärää vuonna 1997. Asuntovelallisista kotitalouksista keskimäärin 3,8 prosenttia oli vuosina 1996-1998 ulosmittauksen tai ulosmittauksen yrityksen kohteena. Kotitalouksien lu­ kumäärät ovat vaihdelleet 22 000 ja 24 000 välillä. Asuntovelallisissa kotitalouksissa ulosmittaus tai sen yritys oli ylivelkaantuneilla kotitalouksilla yleisempää. Heistä noin 28,3 prosentilla palkkoja tai varallisuutta oli ulosmitattu tai yritetty ulosmitata. Asuntovelallisista kotitalouksista, jotka olivat ulos­ oton tai sen yrityksen kohteena, oli 53,7 prosenttia sel­ laisia, joilla oli yksi velka perittävänä ja lopuilla 49,3 pro­ sentilla asuntovelkaisista kotitalouksista oli useimmiten kaksi tai jopa useampi velkaa perittävänä vuonna 1997. Verovelka oli suurin ulosoton kohteena oleva velkalaji 37,8 prosentilla asuntovelallisista kotitalouksista. Asun­ tovelat, kulutusluotot ja muut velat tai maksut esiintyi­ vät seuraavaksi useimmin suurimpina velkalajeina. Ulosoton tai sen yrityksen kohteena olleita sub­ jektiivisesti ylivelkaantuneita kotitalouksia ei aineis­ toon sisältyneiden pienten havaintomäärien vähäisyy­ den vuoksi voitu luokitella tarkemmin perittävien vel­ kojen lukumäärän tai lajin mukaan. 7.8.3. Omaisuuden myynti Asuntovelallisista kotitalouksista oli keskimäärin vajaa 3 prosenttia myynyt omaisuuttaan taloudellisten ongel­ mien vuoksi vuosina 1996-1998. Omaisuuttaan myy­ neiden kotitalouksien määrä on noussut hieman vuo­ den 1996 vajaasta 16 000 kotitaloudesta vuoden 1998 vajaaseen 19 000 kotitalouteen. Vuosina 1996-1998 omaisuuttaan realisoineista kotitalouksista keskimäärin noin 16,9 prosenttia oli myynyt asunnon, 10,2 prosent­ tia oli myynyt vapaa-ajan kiinteistön tai muun kiinteis­ tön ja 76,4 prosenttia oli myynyt muuta omaisuutta. Osa kotitalouksista on saattanut realisoida useamman­ laista omaisuutta samanaikaisesti. Subjektiivisesti ylivelkaantuneet kotitaloudet olivat realisoineet omaisuuttaan taloudellisten ongelmien vuoksi muita asuntovelallisia kotitalouksia useammin. Subjektiivisesti ylivelkaantuneista kotitalouksista noin 16 prosenttia oli myynyt omaisuuttaan. 7.8.4. Maksuaikataulun ja korkojen muutos Maksuvaikeuksiensa takia oli keskimäärin 12,5 prosent­ tia asuntovelallisista kotitalouksista sopinut maksuaika­ taulun tai korkojen muutoksista pankin tai luottokort­ tiyhtiön kanssa kuluneen vuoden aikana vuosina 19 9 6 -1998. Vuonna 1997 lukumäärä on ollut alhaisim­ millaan, 67 000 kotitaloutta ja se nousi 8 1 000 kotita­ louteen vuonna 1998. Vuonna 1996 maksuaikataulua tai korkoa muuttaneiden osuus oli 13,8 prosenttia ja vuoden 1996 aineistosta saatavan tiedon perusteella 15,0 prosenttia vuosina 1993-95. Vuonna 1996 muu­ toksen sopineista vajaa 46 prosenttia oli muuttanut maksuaikataulujaan ja korkojaan myös vuosien 1993-1995 aikana. Subjektiivisesti ylivelkaantuneista asuntovelallisista kotitalouksista noin puolet oli sopinut pankin tai luottokorttiyhtiön kanssa maksuaikataulun tai korko­ jen muutoksesta kuluneen vuoden aikana. 7.8.5. Toimeentulotuki Toimeentulotuessa ei velkoja pääsääntöisesti oteta huomioon. Lainojen lyhennykset ja korot eivät ole toi­ meentulotukeen oikeuttavia menoja lukuun ottamatta asuntolainan korkoja. Erityisistä tarpeista johtuvia me­ 48 noja voivat olla velat ja osamaksut silloin, kun ne koh­ distuvat menoihin, joihin voidaan myöntää toimeentu­ lotukea. Takautuvasti toimeentulotukeen oikeuttavien menojen (esim. vuokrarästit ja sähkölaskut) maksami­ sessa otetaan huomioon asiakkaan tilanne sekä hänen mahdollisuutensa selviytyä näistä menoista ja erityiset syyt, joiden perusteella tukea voidaan myöntää. Erityi­ siä syitä ovat olleet mm. häädön, asunnottomaksi jou­ tumisen tai perheen hajoamisen uhka. (Sosiaali- ja ter­ veysministeriö 1998,46.) Ehkäisevää toimeentulotukea voidaan myöntää asiakkaan sosiaalisen turvallisuuden ja toimintakyvyn edistämiseksi ilman rajoitettua tarkoitusta, mutta eh­ käisevän tuen myöntäminen on toistaiseksi ollut vä­ häistä. Esimerkiksi vuonna 1998 sitä sai 3,1 prosent­ tia kaikista toimeentulotukea saaneista kotitalouksis­ ta. Toimeentulotukea sai kaikkiaan 11,4 prosenttia kaikista kotitalouksista. (Sosiaaliturva 1999, 19-20, 26.) Hallituksen esityksen (217/1997) perusteluissa on todettu lisäksi ehkäisevän toimeentulotuen tarkoi­ tuksenmukaisuus erityisesti syrjäytymisen ehkäisemi­ sessä ja ylivelkaisten kotitalouksien auttamisessa. Ehkäisevän toimeentulotuen kohteena voi olla velalli­ sen talous mm. silloin, kun toimeentulo on vaarantu­ nut toimeentulotukilaskelman ulkopuolelle jäävien menojen vuoksi, joita ovat mm. velan lyhennykset tai kun on kyse vaikeammasta velkaongelmatilanteesta kuten velkakierteestä. Asiakkaan talous on pyritty ta­ sapainottamaan ja estämään siten jatkuva tuen tarve. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1998, 46—49.) Ehkäisevää toimeentulotukea voidaan myöntää ti­ lapäisesti vaikeuksissa oleville tuomioistuimen velka­ järjestelyn tai ulosoton piirissä oleville velallisille. Toi­ meentulotuen tarve on kuitenkin yleensä pitkäaikaista (vrt. Niemi-Kiesiläinen ja Varis 1996.), jolloin esimer­ kiksi velkajärjestelyn maksuohjelmaa noudattava, mutta pitkäaikaisesti toimeentulotukea tarvitseva asiakas ohjataan hakemaan maksueriin pienennystä tai maksuohjelman muutosta. Ulosotossa taas ulosmitat­ tavan osuuden alentaminen tai ns. vapaakuukaudet ovat mahdollisia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1998, 46-47.) Kotitaloustutkimuksen asuntovelallisista kotita­ louksista sai toimeentulotukea vuoden aikana keski­ määrin 5,2 prosenttia vuosina 1996-1998. Alhaisim­ millaan toimeentulotukea saavien asuntovelallisten kotitalouksien lukumäärä on ollut vuonna 1997, vajaa 27 000 kotitaloutta. Vuonna 1998 toimeentulotukea saavia asuntovelallisia oli hieman enemmän, 33 500 kotitaloutta. Subjektiivisesti ylivelkaantuneissa toi­ meentulotuen saajien osuus oli korkeampi, keskimää­ rin 28,9 prosenttia kaikista asuntovelallisista vuosina 1996-1998. 7.8.6. Velkaneuvonta Laki velkaneuvonnasta (HE 37/2000) astui voimaan 1.9.2000 ja velvoittaa lääninhallitukset järjestämään velkaneuvontaa, jonka toteuttamisesta vastaavat kun­ nat käytännössä vuoden 2001 alusta. Lain tavoitteena on ulottaa laadullisesti ja määrällisesti riittävä velka- neuvontapalvelu kaikkialle maahan. Tähän mennessä velkaneuvonta on ollut vapaaeh­ toista velkajärjestelyjen rinnalla toteutettua, eikä sitä ole organisoitu yhtenäisesti. Velkaneuvonnan antajia ovat olleet esimerkiksi kuntien palveluksessa olevat velkaneuvojat, sosiaalitoimistot ja yleiset oikeusapu­ toimistot. Myös monet kansalaisjärjestöt, seurakun­ nat ja eräät muut tahot antavat velkaneuvontaa. Velkaneuvonnan puitteissa on pyritty muun muas­ sa vapaaehtoisiin sovintoratkaisuihin, mitä edistetään myös uudella velkaneuvontaa koskevalla lailla. Sovin­ toratkaisujen, ja erilaisten maksujärjestelyiden sopimi­ sen lisäksi valtaosa velkajärjestelyhakemuksista val­ mistellaan velkaneuvonnassa, mutta valmistelutyö on vähentynyt velkajärjestelyhakemusten yleisesti vähe­ tessä. Velkaongelmien ratkaisujen ohella ennaltaeh­ käisevä työ velkaongelmien ehkäisemiseksi on tärkeä osa velkaneuvontaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1988, 27-31.) Vuoden 1996 kotitaloustutkimuksen aineisto kä­ sittää tiedon velallisten kotitalouksien turvautumises­ ta velkaneuvontaan sekä vuoden 1996 aikana että vuosina 1993-1995. Tauon jälkeen velkaneuvontaa koskeva kysymys on sisällytetty uudestaan vuoden 1999 tiedon keruuseen. Asuntovelallisista kotitalouksista 1,9 prosenttia sai velkaneuvontaa maksuvaikeuksien takia. Vuosien 1993-1995 aikana velkaneuvontaa saaneiden osuus asuntovelallisissa kotitalouksissa oli hieman suurempi, 2,3 prosenttia. Tulokset osoittaisivat, että vuonna 1996 velkaneuvonnan piirissä olleista kolmasosa oli turvautunut siihen myös edellisinä vuosina. Subjektiivisesti ylivelkaantuneista kotitalouksista 14,7 prosenttia oli ollut velkaneuvonnassa vuonna 1996. 49 Taulukko 28. Eräitä talous- ja velka­ järjestelyjä käyttäneiden osuudet (%) asuntove­ lallisissa kotitalouksissa vuosina I996 -I99812 Vuosi 1996 __________ 1997_________ 1998 1996-1998 Perusjoukko % % % % Tuomioistuimen velkajärjestely Ei ole 98,8 98,8 98,7 98,7 On 1,2 1,2 1,3 1,3 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 573 800 594 300 643 700 1 811 800 Ulosmittaus Ei ole. 95,8 96,3 96,4 96,2 On 4,2 3,7 3,6 3,8 Y hteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 573 800 594 300 643 600 1 811 800 Omaisuuden myynti Ei ole 97,3 97,0 97,1 97,2 On 2,3 2,9 2,9 2,8 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 604 200 601 100 643 700 1 849 000 Maksuaikataulun tai korkojen muutos Ei ole 86,2 88,8 87,4 87,5 On 13,8 11,2 12,6 12,5 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 573 800 594 300 643 600 1 811 700 Toimeentulotuki Ei ole 94,1 95,6 94,8 94,8 On 5,9 4,4 5,2 5,2 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0 Lkm 623 000 603 600 643 700 1 870 300 Velkaneuvonta Ei ole 98,1 On 1,9 Yh te ensä 100,0 Lkm 573 800 1 Vuosien 1 9 9 6 -1 9 9 7 luvut perustuvat otoksen l-paneeliin 2 Asuntovelallisten kotitalouksien kokonaislukumäärien vaihtelu johtuu puuttuvista tiedoista 50 Vuodet 1996-1998 Subj. ylivelka1 Subj. ylivelka' Perusjoukko Ryhmän % talouksista % Tuomioistuimen velkajärjestely Tuomioistuimen velkajärjestely Ei ole 94,6 Ei ole 7,1 On 5,4 On 31,9 Yhteensä 100,0 Yhteensä 7,4 Lkm 134 300 Ulosmittaus Ulosmittaus Ei ole 71,7 Ei ole 5,5 On 28,3 On 55,2 Yhteensä 100,0 Yhteensä 7,4 Lkm 134 300 Omaisuuden myynti Omaisuuden myynti Ei ole 84,1 Ei ole 6,4 On 15,9 On 42,5 Yhteensä 100,0 Yhteensä- 7,4 Lkm 134 300 Maksuaikataulun tai korkojen Maksuaikataulun tai korkojen muutos muutos Ei ole 50,2 Ei ole 4,3 On 49,9 On 29,6 Yhteensä 100,0 Yhteensä 7,4 Lkm 134 300 Toimeentulotuki Toimeentulotuki Ei ole 71,1 Ei ole 5,6 On 28,9 On 40,3 Yhteensä J00,0 Yhteensä 7,4 Lkm 134 300 Velkaneuvonta2 Velkaneuvonta2 Ei ole 85,3 Ei ole 7,3 On 14,7 On 64,5 Yhteensä 100,0 Yhteensä 8,4 Lkm 48 100 1 Vuosien 1996— 1997 luvut perustuvat otoksen l-paneeliin 2 Velkaneuvontaa koskeva tieto on saatavissa ainoastaan vuodelle 1996 Taulukko 29. Eräitä talous- ja velka­ järjestelyjä käyttänei­ den osuudet (%) sub­ jektiivisesti ylivelkaantu­ neissa vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotita­ loudet 51 8. Subjektiivista ylivelkaantuneisuutta selittävät taustatekijät sekä talous- ja velkajärjestelyjen käyttö Laskennallisen velkaantuneisuuden ja kotitalouden ominaisuuksien vaikutusta tutkittiin kotitalouksien yli- velkaantuneisuuden kokemiseen, subjektiiviseen ylivel- kaantuneisuuteen. Tulosten perusteella selitettiin edel­ leen talous- ja velkajärjestelyjen käyttöä. Mallittamalla askeltaen samanaikaisesti useita tekijöitä pyrittiin mää­ rittämään toisaalta subjektiivista ylivelkaantuneisuutta, toisaalta talous- ja velkajärjestelykeinojen käyttöä selit­ täviä tekijöitä. Ensimmäisessä vaiheessa estimoitiin binominen logitmalli, jossa ylivelkaantuneisuuden kokemusta seli­ tettiin laskennallisten mittareiden ja kotitalouden eräiden taustaominaisuuksien suhteen (Ks. luku 5.3). Laskennallisista ylivelkaantuneisuusmittareista päädyt­ tiin lopulta maksukyvyttömyyteen osin sen vuoksi, että se ennusti muita mittareita tilastollisesti merkit- sevimmin ylivelkaantuneisuuden kokemista, ja ottaa suhteellista velkarasitetta sisällöllisesti kokonaisvaltai- simmin huomioon. Velkaantumisasteelle ja asuntolai­ nan hoitoasteelle perustuvat laskennalliset mittarit ei­ vät enää lisänneet subjektiivista ylivelkaantuneisuutta maksukyvyttömyyden rinnalla. Myös niiden yksittäiset vaikutukset jäivät maksukyvyttömyyden vaikutusta heikommiksi. Maksukyvyttömyyden vaikutusta subjek­ tiiviseen ylivelkaantuneisuuteen elaboroitiin edelleen vakioimalla kotitalouden eräitä taustaominaisuuksia. Mallittamisen toisessa vaiheessa talous- ja velka­ järjestelykeinojen käyttöä selitettiin ensin yksittäin ja tämän jälkeen kumuloivasti voimakkaimmista lievim- pään (tuomioistuimen velkajärjestely, ulosmittaus tai ulosmittauksen yritys, omaisuuden myynti taloudellis­ ten ongelmien vuoksi, pankin tai luottokorttiyhtiön kanssa sovittu maksu- ja korkoaikataulujen muutos ja toimeentulotuki) suhteessa subjektiiviseen ylivelkaan­ tuneisuuteen vakioimalla maksukyvyttömyys ja ensim­ mäisessä vaiheessa relevanteiksi osoittautuneet mer­ kitsevät taustaominaisuudet. Talous- ja velkajärjeste­ lyjä kumuloivat mallit osoittavat sitä, esiintyykö koti­ taloudella ainakin jokin tarkastelluista järjestelyistä. Voimakkaimmat järjestelyt ovat vakavimmissa velka­ ongelmissa käytettyjä viranomaistoimia, joista tuomi­ oistuimen velkajärjestely on osin harvinaisuudessaan asetettu ensimmäiseksi. Ulosmittaus on velkajärjeste­ lyjen ulkopuolella oleville sovellettu viranomaisten pakkotoimenpide, jota ennen kotitalouteen on koh­ distettu kevyempiä perintäkeinoja. Kevyemmät järjes­ telyt perustuvat pikemminkin vapaaehtoisuuteen. Toi­ meentulotukea ei ole voitu rajata velkaongelmien rat­ kaisun perusteella. Viimesijaisena, mutta suhteellisen yleisenä ylivelkaantuneiden tukimuotona se on lisätty viimeisenä lopulliseen malliin. Kotitalouden ominaisuuksina tarkasteltiin kotita­ louden viitehenkilön iän ja sosioekonomisen aseman, kotitalouden alle 18-vuotiaiden lasten lukumäärän, yksinhuoltajuuden, kulutusyksikköä kohti käytettävis­ sä olevien rahatulojen, työttömyyden, asunnon lajin ja asuinalueen vaikutusta subjektiiviseen ylivelkaantunei­ suuteen. Näistä tekijöistä kotitalouden viitehenkilön ammatissa toimimattomuus, yksinhuoltajuus ja vuok- ralla-asuminen ennustivat tilastollisesti merkitsevästi ylivelkaantuneisuuden kokemista, edelleen kun kotita­ louden maksukyvyttömyys oli otettu huomioon. Kulutusyksikköä kohti käytettävissä olevien rahatulo­ jen lisääntyessä ylivelkaantuneisuuden kokemus vähe­ ni ja oli korkeimmillaan alhaisen tulotason kotitalouk­ sissa. Oletus vahvistui siitä, että tulot selittävät osit­ tain maksukyvyttömyyden ennustamasta subjektiivi­ sen ylivelkaantuneisuuden vaihtelusta. Maksukyvyttö­ myys ja kulutusyksikköä kohti laskettu alhainen tulo­ taso kuvaavat osittain saman suuntaisesti velallisen kotitalouden taloudellisia resursseja. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 30) on esitetty malli, jossa maksukyvyttömyyden ohella on vakioitu kotitaloutta kuvaavia ominaisuuksia lukuun ottamatta kulutusyksikköä kohti laskettuja käytettävissä olevia rahatuloja. Subjektiivinen ylivelkaantuneisuus oli voi­ makkaammin yhteydessä maksukyvyttömyyteen kuin maksukykyisyyteen, mutta ei enää yhtä merkitsevästi. Vakioimattoman mallin perusteella subjektiivinen yli­ velkaantuneisuus oli maksukyvyttömillä kotitalouksilla noin nelinkertaista ja taustatekijät vakioivan mallin 52 perusteella vielä noin kaksinkertaista maksukykyisiin kotitalouksiin verrattuna. Taustatekijät vakioivan mallin perusteella edelleen estimoidut kertoimet osoittavat, että maksukyvyttö­ millä ja ammatissa toimimattomilla kotitalouksilla on noin viisinkertainen riski ylivelkaantua kokemukselli­ sesti kuin maksukykyisillä ja ammatissa toimivilla koti­ talouksilla. Maksukyvyttömän yksinhuoltajan riski olla kokemuksellisesti ylivelkaantunut on noin kolmetois- takertainen maksukykyiseen kahden huoltajan kotita­ louteen verrattuna. Maksukyvyttömän vuokralla asu­ van kotitalouden riski ylivelkaantua kokemuksellisesti on noin kahdeksankertainen maksukykyiseen muussa asumismuodossa kuin vuokra-asunnossa asuvaan koti­ talouteen verrattuna. Talous- ja velkajärjestelyjen käyttöä analysoitiin mallittamalla kausaalisessa järjestyksessä ensin subjek­ tiivinen ylivelkaantuneisuus, sen ja talous- ja velkajär­ jestelyjen yhteyden pysyvyyttä tutkittiin edelleen vaki­ oimalla maksukyvyttömyys. Lopullisessa mallissa on vakioitu myös tärkeimpinä kotitalouden ominaisuuksi­ na yksinhuoltajuus, lasten olemassaolo, vuokra-asumi­ nen ja ammatissatoimivuus, jossa ammatin ulkopuo­ lella olevien vaikutusta estimoitiin nyt suhteessa kaik­ kiin ammatissa toimiviin (vrt. taulukko 30). Subjektii­ visen ylivelkaantuneisuuden vaikutus talous- ja velka­ järjestelyjen käyttöön ei eronnut merkitsevästi sen mukaan, oliko kotitalous maksukyvytön vai maksuky­ kyinen. Subjektiivinen ylivelkaantuneisuus on selvästi yhteydessä velkajärjestelyjen käyttöön. Maksukyvyttö­ myyden vakioiminen kuitenkin jonkin verran heiken­ tää yhteyttä. Sen sijaan maksukyvyttömyyden yhteys talous- ja velkajärjestelyjen käyttöön ei aina ole tilas­ tollisesti merkitsevä. (Taulukot 31 ja 32.) a) Piste-estimaatti Keskivirhe t-arvo P>|t|' Vakio -3,03 0,12 -25,32 0,000 - Maksukyvytön 1,44 0,28 5,05 0,000 Ristitulosuhteet 95 %:n luottamusvälit - Maksukyvytön 4,20 2,41 -7 ,34 b) Piste-estimaatti Keskivirhe t-arvo p>ltl Vakio 3,95 0,34 -11,69 0,000 - Maksukyvytön 0,87 0,31 2,79 0,005 - Ikä >35 v. 0,28 0,27 1,02 0,308 - On lapsia 0,51 0,24 2,13 0,033 - Yksinhuoltaja 0,72 0,29 2,52 0,012 - Yrittäjä -0,19 0,30 -0,61 0,539 - Ammatissa toimimaton 1,17 0,32 3,62 0,000 - Työttömyys 0,25 0,24 1,04 0,297 - Vuokra-asunto 1,72 0,33 5,25 0,000 - Pääkaupunkiseutu -0,33 0,32 -1,02 0,306 Ristitulosuhteet 95 %:n luottamusvälit - Maksukyvytön 2,38 1,29- 4,37 - Ikä >35 v. 1,32 0 ,7 7 - 2,24 - On lapsia 1,67 1,04- 2,68 - Yksinhuoltaja 2,06 1,17- 3,62 - Yrittäjä 0,83 0 ,45 - 1,50 - Ammatissa toimimaton 3,23 1,71 - 6,08 - Työttömyys 1,28 0 ,80 - 2,04 - Vuokra-asunto 5,61 2 ,94 - 10,68 - Pääkaupunkiseutu 0,72 0 ,38 - 1,35 1 P-arvo osoittaa tilastollista merkitsevyyttä testille H „ : b=0, jossa b on mallin parametrin piste-estimaatti. Mitä lähempänä nollaa p-arvo on, sitä merkitsevämpi b on. Taulukko 30. Asuntovelallisten kotita­ louksien subjektiivinen yli­ velkaantuneisuus a) maksukyvyttömyyden b) maksukyvyttömyyden ja eräiden kotitalouden ominaisuuksien mukaan vuonna 1998, piste-esti­ maatit ja ristitulosuhteet 53 3 c co § c o o 3 E c, "O ;s ©l Icrj ,2 O O a Ji "33 g ^ S A 3 0 .~ s °o 2 § o ,o 3 o> K _>v 00 ro — 00 M 00M (S UI (N t fS ro o — O, O O 0 *0 °N >2 <» s 1ro 1 O , 2 ° rs O , I >o f so ex no o 0. (S — CO o . — o * Io m " (N ^ >0 ^ — N N — rS CS o r i © O O ao rs en _ \n r s 0 rs rs rs rs 7 o . rs O . O* 0 . * f„—^ ON 00 nO ro— O rs rs 7 O , rs” O . O f ro* ro (a *O Ors CO ro O * On' ON rC— rs rs ro 0 , o i O , 0 cT rs 0 0 On' CO — ro rs ro O , rs" O , ro rs O nO O O n nO 0 0 — O O O >0 ON vO O nO rs — 00 f O, — O, oc > 12 SLlo : 0wX •= 3 z + § s 3*-» JO 3 C E o H + . 5 3 § ’rt 5 O_N£ rt. 3M nO On' rs nO 0^CO f cT — 0 , O sO VO 000“ o" g rt > rt V> "x £ £ :0w 4-1 :rt O >v £ P 2 *> S 0w w 3 rt(0 tn ai 3 Id3 rt z rt H 00 + + — rs ro 54 / P- ar vo o so it ta a til as to lli st a m er ki ts ev yy tt ä te st ill e H 0 : b =0 , j os sa b o n m al lin p ar am et ri n pi st e- es ti m aa tt i. M it ä lä he m pä nä n ol la a p- ar vo o n, s it ä m er ki ts ev äm pi b o n. .. Pi st e- es ti m aa tt ej a ja k es ki vi rh ei tä e i e sit et ä. T uo m io is tu im en v el ka jä rj es te ly n os al ta h av ai nt om ää rä t ov at r iit tä m ät tö m iä t au st at ek ijö id en s uh te en . 9. Yhteenveto tuloksista ja johtopäätökset Ympäristöministeriön aloitteesta käynnistetyn asunto­ velallisten kotitalouksien ylivelkaantuneisuutta koske­ van hankkeen tavoitteena oli analysoida ja raportoida vuosien 1996, 1997 ja 1998 Tilastokeskuksen tulonja- kotilaston yhteydessä haastattelemalla kerätyt velkaan­ tuneisuutta ja ylivelkaantuneisuutta koskevat aineistot. Tutkimuksessa pyrittiin selventämään erityisesti ylivel- kaantuneisuuden mittaristoa, minkä perusteella haas­ tattelun tiedonkeruuta tullaan jatkossa kehittämään. Asuntovelkaantuneisuus vuosina 1996-1998 Asuntovelallisten kotitalouksien lukumäärä on aluksi laskenut 623 000:sta kotitaloudesta vuonna 1996 noin 604 000:een kotitalouteen vuonna 1997, jonka jälkeen asuntovelallisten kotitalouksien lukumäärä on käänty­ nyt kasvuun. Vuonna 1998 asuntovelallisia kotitalouksia oli 644 000. Asuntolainojen markkamääräinen keskiar­ vo on noussut hieman, mutta mediaani on pysynyt lä­ hes samana, mikä osoittaa suurimpien lainojen markka­ määräistä kasvua. Vuonna 1996 asuntovelallisten koti­ talouksien asuntolainojen reaalinen keskimäärä oli 176 600 markkaa ja vuonna 1998 se oli 189 700 markkaa20. Asuntovelallisten kotitalouksien muut lainat kohottivat kaikkien lainojen keskimäärää siten, että kotitalouksilla oli lainaa yhteensä keskimäärin 208 500 markkaa vuonna 1996 ja 2 19 800 markkaa vuonna 1998. Asuntovelallisten kotitalouksien lukumäärän kas­ vuun ja asuntolainojen markkamäärän kohoamiseen ovat saattaneet vaikuttaa useat seikat. Kansantalous on jatkanut kasvuaan työttömyyden aletessa ja palk­ katulojen kasvaessa. Suhdannenäkymät ovat jatkuneet myönteisinä. Luottojen tarjonta on ollut monipuolis­ ta, joskin normaalien asuntolainojen osalta riskin hal­ linta on kehittynyt. Tutkimusjaksolla uusien asunto­ luottojen keskikorko jatkoi alenemistaan vuoden 1996 noin 6,5 prosentista 5,5 prosenttiin vuonna 1998, jonka jälkeen se on kääntynyt kasvuun. Valtion lainojen takausjärjestelmän käyttöönotto vuonna 1996 ja asuntojen leimaveron poisto vuonna 1998 ovat osaltaan luoneet edellytyksiä kasvavalle luo­ tonotolle asuntovelallisille suunnatun korkojen vero- vähennystuen jatkuessa. Uusien asuntolainojen nimel­ lisen markkamäärän kohoaminen on ollut yhteydessä asuntojen hintojen nousuun, koko maassa asun­ to-osakehuoneistojen velattomat neliöhinnat nousivat noin 28,2 prosenttia tutkimusjaksolla 1996-1998, kasvukeskuksissa hintojen nousu oli nopeampaa. Velkaantumiseen liittyy aina ylivelkaantumisen mah­ dollisuus. Riskejä ovat vuodesta 1999 lähtien uusien asuntoluottojen keskikoron nousu ja asuntojen hinto­ jen nopean nousun jälkeen seuraava reaaliarvon aleneminen. Kotitalouden taloudellista tilannetta hei­ kentävät odottamattomat tapahtumat vaikuttavat vel­ kaongelmien syntymiseen Lisäksi huolimaton talouden ja velan hoito voi aiheuttaa joidenkin osalta velkaon­ gelmia. Velkaantuneisuuden ja ylivelkaantunei- suuden mittaaminen Velkaantuneisuus ja ylivelkaantuneisuus eivät ole olleet yksiselitteisesti määriteltyjä. Velkaantuneisuutta kuva­ taan usein absoluuttisten lainamäärien perusteella, jot­ ka sellaisenaan antavat kuitenkin virheellisen kuvan ko­ titalouksien velkaantumisesta ja velkarasitteesta, sillä suuri lainanotto liittyy yleensä hyvään lainanmaksuky- kyyn ja päinvastoin. Velallisen tulot ja muut vakuudet vaikuttavat luoton myöntämiseen. Lainojen markka­ määrien ohella on tutkimuksessa analysoitu ylivel­ kaantuneisuutta suhteellisena, monitasoisena ilmiönä. O n erotettu ylivelkaantuneisuuden subjektiivinen ulottuvuus ja objektiivisia ulottuvuuksia, jotka ovat ylivelkaantuneisuuden suhteen kausaalisesti määritel­ tävissä, ja saattavat ilmetä osin myös samanaikaisesti (vrt. kuvio 4). Subjektiivinen ylivelkaantuneisuus perustuu velkarasitteen kokemukseen, siihen, onko kotitalous kokenut olleensa tilanteessa, jossa velkojen määrä on kasvanut yli selviytymisrajan. Tässä raportissa objektiivista ylivelkaantunei­ suutta on tutkittu sekä kotitalouden velka- rasitteeseen liittyvillä laskennallisilla m ittareil- 20 Vuoden 1996 markkamäärä on muunnettu elinkustannusindeksin mukaan vastaamaan vuoden 1998 rahanarvoa, jolloin lainamäärät ovat niistä aiheutuvan rasitteen suhteen verrannollisia. Vuonna 1996 rahanarvon kerroin oli 1,027 (1998=1,000). 55 la että velka- ja talousongelm an järjestelyjä osoittavilla mittareilla. Lisäksi on tarkasteltu lai­ noihin liittyviä maksuvaikeuksia, jotka voidaan myös käsittää eräänlaisina objektiivisina velkarasitteen osoittimina. Velka- ja talousjärjestelmä edeltävinä ne ennakoivat vakavampia velkaongelmia. Tutkimuksessa laskennallisesti määrittyneet ylivelkaantuneet kotita­ loudet osoittavat kokemuksellisen ylivelkaantumisen riskiryhmiä. Ajallisesti laskennallista tilaa on vaikea määrittää ja se edeltää yleensä myös välittömästi yli- velkaantuneisuuden kokemista. Kokemuksellisuus saattaa aktualisoitua esimerkiksi kotitalouden ta­ loudellista tilannetta heikentävien elämäntapahtumien myötä. Erilaiset lainanhoitoon liittyvät häiriöt lisäänty­ vät ja konkreettisesti joudutaan pyrkimään erilaisiin velkaongelmien järjestelyihin. Talous- ja velkajärjeste­ lyjen käyttö sinänsä saattaa rajoittaa kotitalouden ta­ loudellista aktiivisuutta suhteellisen pitkäaikaisesti, mikä pikemminkin ylläpitää kokemuksellista ylivel- kaantuneisuutta kuin on selkeästi välitön ratkaisu sii­ hen. Laskennallista velkaantuneisuutta osoitta­ m aan m uodostettiin neljä mittaria, jotka oli­ vat I ) velkaantumisaste, 2) asuntolainan hoi- toaste, 3) asuntolaina-asuntovarallisuussuhde ja 4) maksukykyisyys. Ylivelkaantuneisuuden m äärittäm inen perustui näille mittareille ase­ tetuille raja-arvoille, jotka perustuivat lähinnä luo­ tonantoa käsittäville pankki- ja viranomaisnormeille, mutta myös tilastolliselle analysoinnille. Velkaantumisaste osoittaa tutkimushetkellä olevan lainan markkamäärää suhteessa käytettävissä oleviin rahatuloihin, eikä siitä aiheutuvaa todellista rasitetta voida selvästi määrittää. Asuntolainan hoitoaste on muodostettu kotitalouden asuntolainan hoito­ menojen ja käytettävissä olevien rahatulojen suhteel­ le. Lainan hoitomenoista aiheutuva taloudellinen rasi­ te on velkaantumisastetta selkeämmin sidottu tutki- mushetkeen siten, että lyhennetyn velan ohella siihen vaikuttaa korkosidonnaisuus ja vallitseva korkotaso. Asuntolaina-asuntovarallisuussuhde perustuu asunto­ lainojen ja varallisuutta osoittavan omistusasunnon myyntiarvon suhteelle. Yksityishenkilön velkajärjeste­ lylakiin perustuva maksuvara ja siitä johdettu maksu­ kykyisyys ottaa lainan hoitomenojen ja käytettävissä olevien rahatulojen lisäksi kokonaisvaltaisemmin huo­ mioon kotitalouden taloudellisissa resursseissa me­ not, joista osa on todellisia (asumismenot), ja osa las­ kennallisia ja kotitalouden rakenteen perusteella mää­ räytyviä (välttämättömät elinkustannukset). Maksuva­ ran riittämättömyyttä asuntolainan hoitokuluihin osoittaa maksukyvyttömyys, joka asettaa ylivelkaantu­ miselle selkeästi määrittyvän raja-arvon. Subjektiivinen ja laskennallinen ylivel- kaantuneisuus Velkaantuneisuusmittarista ja sen luokittelun raja-ar­ vosta riippuen ylivelkaantuneiden asuntovelallisten määrä on vaihdellut siten, että objektiivisin, laskennalli­ sin kriteerein määrittyviä ylivelkaantuneita kotitalouk­ sia on subjektiivisia enemmän. Esimerkiksi vuonna 1998 oli velkaantumisasteen perusteella 77 000 ja sub­ jektiivisen arvion perusteella 40 300 ylivelkaantunutta kotitaloutta. Velkaantumisasteen perusteella määritty­ viä ylivelkaantuneita kotitalouksia lukuun ottamatta yli­ velkaantuneiden lukumäärä on laskenut. Laskennallisesti ylivelkaantuneiden kotitalouksien lainojen markkamäärät olivat yleensä korkeampia kuin asuntovelallisilla kotitalouksilla yhteensä, mutta lainamäärissä oli huomattavaa vaihtelua eri mittarei­ den mukaan ylivelkaantuneilla. Suurimmat lainat olivat velkaantumisasteen perusteella ylivelkaantuneilla koti­ talouksilla, joilla lainaa oli yhteensä keskimäärin 468 700 markkaa ja asuntolainaa keskimäärin 382 600 markkaa vuonna 1998. Pienimmät lainat oli­ vat maksukyvyttömillä ja subjektiivisesti ylivelkaantu­ neilla kotitalouksilla, joilla lainojen markkamäärät oli­ vat kaikkien asuntovelallisten keskimääräistä tasoa. Maksukyvyttömillä kotitalouksilla oli lainaa keskimää­ rin 231 400 markkaa ja asuntolainaa 203 700 mark­ kaa. Subjektiivisesti ylivelkaantuneiden kotitalouksien keskimääräinen lainojen markkamäärä oli 239 900 markkaa ja asuntolainojen keskimääräinen markka­ määrä 188 300. Asuntovelallisilla oli kaikkiaan lainaa keskimäärin 219 800 markkaa ja asuntolainaa 189 700 markkaa. Asuntovelallisista omistusasuntokotitalouksista yhteensä 88,1 prosentilla oli asuntoon perustuvia va- kuuslainoja vuonna 1998. Lainat, joiden vakuutena oli asunto, noudattelivat markkamäärittäisiä eroja vel­ kaantumisessa yleensä, eikä asuntovakuuksien käytös­ sä esiintynyt huomattavia eroja ylivelkaantuneiden tai muiden asuntovelallisten kotitalouksien välillä. Takauslainaa oli 16,4 prosentilla asuntovelkaisista kotitalouksista. Takausvelkaisuus oli yleisempää ylivel­ kaantuneilla, ja heistä erityisesti subjektiivisesti ylivel­ kaantuneilla, joista 29,1 prosentilla oli takauslainaa. Lainojen maksun taloudellista rasittavuutta ja mak­ suvaikeuksia tarkasteltaessa ylivelkaantuneet 56 kotitaloudet erottuivat muista velallisista kotitalouk­ sista velanhoitoon liittyvien häiriöiden suuremmalla yleisyydellä. Subjektiivisesti ylivelkaantuneilla kotita­ louksilla oli näitä häiriöitä eniten. Tutkimus osoitti, että laskennalliset ylivelkaantunei- suusmittarit selittävät ainoastaan osittain toistensa vaihtelua, mikä osoittaa sitä, että ylivelkaantuneisuus on monitahoinen ilmiö. Esimerkiksi laskennallisilla mit­ tareilla ylivelkaantuneiksi määrittyvistä noin 30-50 prosenttia on ylivelkaantuneita myös jonkin toisen mittarin mukaan. Lukuun ottamatta asuntovelka-asun- tovarallisuussuhdetta, jonka luotettavuuteen liittyi on­ gelmia puuttuvien arvojen ja toiselle paneelille perus­ tuvien pienten havaintomäärien vuoksi, oli perusteltua tutkia ylivelkaantuneisuutta yhä laskennallisten mitta­ reiden mukaan. Ylivelkaantuneiden kotitalouksien ominaispiirteitä Tutkimuksen tavoitteina oli erotella laskennallisesti määrittyvien ylivelkaantuneiden kotitalouksien omi­ naispiirteitä eri mittareilla ja täsmentää sitä, kuinka nämä mittarit määrittelevät ylivelkaantuneita kotita­ louksia vuosina 1996-1998. Subjektiivinen ylivelkaan­ tuneisuus oli tässä tarkastelussa mukana. Sosioekonomisen aseman perusteella pitkäaikais­ työttömät ja muut ammatissa toimimattomat kotita­ loudet olivat ylivelkaantuneimpia sekä subjektiivisesti että laskennallisesti. Velkaantumisastetta lukuun otta­ matta eläkeläiskotitalouksien ylivelkaantuneisuus oli yleensä yli keskimääräisen tason. Muiden yrittäjien kuin maatalousyrittäjien kotitaloudet olivat keski­ määräistä ylivelkaantuneempia kaikilla laskennallisilla mittareilla. Maatalousyrittäjien kotitalouksissa vel­ kaantumisasteen ja maksukyvyttömyyden mukainen ylivelkaantuneisuus oli keskimääräistä yleisempää. Ylivelkaantuneisuus kohdentui yleisimmin alimpien tulonsaajaryhmien kotitalouksiin. Kotitalouden kulu­ tusyksikköä kohti lasketun käytettävissä olevien raha- tulon aletessa ylivelkaantuneisuus lisääntyi selvimmin subjektiivisesti määritellyn ja maksukyvyttömyyteen perustuvan ylivelkaantuneisuuden mukaan. Subjektiivinen ylivelkaantuneisuus oli yleisempää niissä kotitalouksissa, joissa koettiin pitkäaikaisempaa työttömyyttä (vähintään 6 kk) tai työttömyyttä yli­ päänsä kuin muissa kotitalouksissa. Myös maksuky­ vyttömyyteen ja asuntolainan hoitoasteeseen perus­ tuva ylivelkaantuneisuus kohdistui hieman useammin työttömiin kuin työllisiin kotitalouksiin. Kotitalouden elinvaiheen perusteella nuoret, alle 35-vuotiaiden yksinäisten henkilöiden kotitaloudet olivat keskimääräistä useammin laskennallisesti ylivel­ kaantuneita. Vanhemmissa, 35-64-vuotiaiden yksinäis­ ten henkilöiden kotitalouksissa ylivelkaantuneisuus oli yleistä erityisesti asuntolainan hoitoasteen ja nuorilla, alle 35-vuotiailla lapsettomilla pareilla velkaantumisas­ teen sekä pienten alle 7-vuotiaiden vanhempien koti­ talouksilla maksukyvyttömyyden mukaan. Yksinhuol­ tajat olivat keskimääräistä useammin subjektiivisen mittarin ja maksukyvyttömyysmittarin mukaan ylivel­ kaantuneita. Kotitalouden asuinalueen taajama-aste tai lääni ei vaikuta oleellisesti ylivelkaantuneisuuteen. Subjektiivi­ nen ylivelkaantuneisuus ja maksukyvyttömyyteen pe­ rustuva ylivelkaantuneisuus oli hieman harvinaisempaa pääkaupunkiseudulla kuin sen ulkopuolella. Subjektii­ vinen ylivelkaantuneisuus kohdistui useammin Poh- jois-Suomeen, mutta vuonna 1998 Pohjois-Suomen ylivelkaantuneisuus oli taittunut keskimääräistä alhai­ semmaksi. Asunnon talotyyppi ei erotellut ylivelkaantuneita. Asunnon hallintaperuste toi esiin vuokra-asunnossa asuvat kotitaloudet, joilla sekä maksukyvyttömyys että erityisesti subjektiivinen ylivelkaantuneisuus oli yleisempää kuin omistusasunnoissa asuvilla kotita­ louksilla. Laskennalliset mittarit ja subjektiivinen ylivelkaan­ tuneisuus erottelivat taustatekijöiden mukaan osin eri, osin samoja väestöryhmiä ylivelkaantuneiksi, mikä heijastaa todettua mittareiden päällekkäisyyttä. Las­ kennallisen ylivelkaantuneisuuden oletettiin edeltävän ylivelkaantuneisuuden kokemusta. Laskennallisista mittareista maksukyvyttömyys ennusti merkittävim­ min subjektiivista ylivelkaantuneisuutta. Sen todennä­ köisyys oli noin nelinkertainen maksukyvyttömillä ko­ titalouksilla verrattuna maksukykyisiin kotitalouksiin. Kun otettiin huomioon ylivelkaantuneisuuteen liitty­ neet tärkeimmät kotitalouden ominaisuudet, amma­ tissa toimimattomuus, yksinhuoltajuus, vuokralla asu­ minen ja lasten olemassaolo, ennusti kotitalouden maksukyvyttömyys subjektiivista ylivelkaantuneisuutta vielä noin kaksinkertaisesti kotitalouden maksukykyi­ syyteen verrattuna. Laskennallisen velkarasitteen ja velkarasitteen subjektiivisen kokemisen erot voivat johtua useista seikoista. Kotitalouden elinkaareen liittyvät velkaan­ tuneisuuden ohella erilainen säästämis- ja kulutus- käyttäytyminen. Korkeakin velkaantuneisuus saate­ taan kokea osana normaalia elämänkulkua ja tiettyyn elämänvaiheeseen liittyväksi tekijäksi, joka ei välttä­ 57 mättä aktualisoidu subjektiivista selviytymisrajaa ylit­ täväksi. Korkeaan velkaantuneisuuteen voi liittyä toi- meentulonormit alittavaa kulutusta. Asuntovelkaan- tuneisuus voidaan olettaa suurimmaksi nuoremmissa ikäluokissa samoin ensiasunnon hankintavaiheessa työelämään siirryttyä ja perhettä perustettaessa, sa­ moin myös asuntoa vaihdettaessa perheen kasvun myötä. Korkeimmat asuntolainat ja laskennallinen yli- velkaantuneisuus, erityisesti velkaantumisasteeseen perustuva, kohdentuivat nuoriin ja nuorten lapsiper­ heiden kotitalouksiin (liitetaulukot). Niissä ei kuiten­ kaan koettu ylivelkaantuneisuutta keskimääräistä enempää. Nuorissa kotitalouksissa erottuivat yhden henkilön kotitaloudet, joissa esimerkiksi velkaantu­ misaste ja asuntolainan hoitoaste ovat korkeimpia. Yleensä asuntolainat ja niiden hoitokulut suhteessa käytettävissä oleviin rahatuloihin nähden olivat kor­ keampia yhden kuin useamman henkilön kotitalouksis­ sa. Tämän velkarasitteen vaikutusta tasoitti kuitenkin kotitalouden menojen huomioon ottaminen, mihin maksukyvyttömyyteen perustuvat tulokset viittaavat. Suurikin laskennallinen velkaantuneisuus voidaan kokea normaalina velkaantuneisuutena esimerkiksi elinkeinon harjoittamisen yhteydessä. Yrittäjät olivat laskennallisten mittareiden mukaan muita ylivelkaan- tuneempia, mutta eivät merkittävästi subjektiivisen mittarin perusteella. Tämä saattaa heijastella yrittäjyy­ teen liittyvää henkilökohtaista sitoutumista runsaa­ seen velkaantumiseen ja suuremman velkarasitteen ja -riskin sietokykyä. Osin yrittäjien määrittyminen usein laskennallisesti velkaantuneiksi johtuu mittareiden perustana olevasta käytettävissä olevien rahatulojen käsitteestä, joka ei sisällä yrittäjillä omaan käyttöön otetuista tuotteista saatua laskennallista tuloa. Laskennallisen tulon huo­ mioon ottaminen vähentäisi tältä osin välttämättö­ miin elinkustannuksiin käytettäviä varoja. Subjektiiviseen ylivelkaantuneisuuteen saattavat kyt­ keytyä selkeämmin odottamattomat elämäntapahtumat kuten työn väheneminen ja epätyypilliset työsuhteet, työttömyys, yksinhuoltajuus ja muiden kotitalouden ta­ loudellisessa tilanteessa tapahtuvien muutosten myötä yleensä tulojen väheneminen. Samaan kotitalouteen voi kohdistua useita merkittäviä muutoksia. Subjektiivi­ sen ylivelkaantumisen pääasiallisena syynä ilmoitettiin useimmiten työttömyys. Muita syitä yleisyyden mukaan olivat erittelemätön, muu yksittäinen syy, oma tai per­ heenjäsenen sairaus, onnettomuus tai perheenjäsenen kuolema sekä yritystoiminnan vaikeudet vuonna 1997. Vuonna 1998 korostui edellistä vuotta suurempana muiden yksittäisten syiden osuus, johon kuului hajanai­ nen joukko velanhoitomenojen, elinkustannusten korkeuteen tai tulojen alhaisuuteen liittyviä tekijöitä. Talous- ja velkajärjestelyt Lyhytaikaisista tai mitättömistä taloudellisista ongelmis­ ta voidaan selviytyä tehokkaasti säästöillä, kulutuksen vähentämisellä tai lisävelkaantumisella. Käsillä olevassa tutkimuksessa analysoitiin talous- ja velkaongel­ maan yhteydessä olevina järjestelykeinoina tuo­ mioistuimen vahvistamaa velkajärjestelyä, ulos­ m ittausta tai sen yritystä, om aisuuden myyntiä taloudellisten ongelmien vuoksi, m aksu- ja kor- koaikataulujen muutosta pankin tai luottokort­ tiyhtiön kanssa sekä velkaneuvontaa, jotka saatta­ vat esiintyä samanaikaisesti ja kohdentua myös yleisem­ min koko talouteen. Mainittujen järjestelyjen ohella ko­ titalous saattaa turvautua viimesijaisena sosiaaliturvan tukimuotona toimeentulotukeen, jonka yleisyyttä asuntovelallisilla kotitalouksilla selvitettiin. Velkaongel­ masta selviytymisen ohella järjestelyjen käyttö saattaa heijastella myös itse velkaongelmaa ja sen laajuutta. Vel­ kajärjestelyjen käyttö oli yhteydessä mittavampiin velka­ ongelmiin. Pääsääntöisesti velkajärjestelyjen käyttö oli ylei­ sempää subjektiivisesti ylivelkaantuneilla kuin muilla asuntovelallisilla kotitalouksilla, mikä osoittaa velka­ järjestelyjen käyttöön sisältyvän usein ylivelkaantunei- suuden kokemista. Ylivelkaantuneisuus moniuloitteisena ilmiönä Tulosten perusteella asuntoylivelkaantuneisuu- dessa laskennallinen ylivelkaantuneisuus oli yh­ teydessä ylivelkaantuneisuuden kokemiseen ja täm ä edelleen talouden ja velkojen järjestelyjen käyttöön21. Oheinen kuvio 9 esittää näiden ulottu­ vuuksien perusteella määrittyvien kotitalouksien keski­ määräisiä vuosittaisia lukumääriä jaksolla 1996-1998. Laskennalliseksi mittariksi on valittu kotitalouden vel­ karasitteen luotettavimmin huomioon ottava maksu­ kyvyttömyys. 21 Talous- ja velkajärjestelyt kattavat tässä tuomioistuimen vahvistaman velkajärjestelyn, ulosmittauksen tai sen yrityksen, omaisuuden myynnin taloudellisten ongelmien vuoksi, maksuaikataulun tai korkojen muutoksesta sopimisen pankin tai luottokorttiyhtiön kanssa sekä toimeentulotuen, ts. järjestelyt, joista oli saatavilla tieto vuosille 1996-1998. 58 Kuvio 9. Ylivelkaantuneiden kotitalouk­ sien lukumäärät asuntovelalli­ sissa maksukyvyttömyyden, subjektiivisen ylivelkaantunei- suuden ja talous- ja velkajär­ jestelyjen mukaan keskimää­ rin vuosittain jaksolla 1996-1998 Merkittävästi ylivelkaantuneiksi voidaan olettaa ne yli 10 000 asuntovelallista kotitaloutta, jotka määrit­ tyvät maksukyvyttömiksi ja ovat subjektiivisesti ylivel­ kaantuneita toisin sanoen kokevat velkojen määrän ylittäneen selviytymisrajan. Heistä valtaosa, yli 80 prosenttia, on järjestellyt talouttaan ja velkojaan. Toi­ sen merkittävän ryhmän muodostavat loput 22 700 kotitaloutta, jotka ovat subjektiivisesti ylivelkaantu­ neita ja ovat järjestelleet talouttaan ja velkojaan. Tulosten perusteella löytyi 41 100 maksukyvytöntä kotitaloutta, jotka eivät koe ylivelkaantuneensa, eivätkä ole järjestelleet velkojaan tai talouttaan. Heistä osa voi kokea korkeankin velkaantuneisuuden normaalina, tiettyyn elämänvaiheeseen liittyväksi, jolloin saatetaan elää velkajärjestelylakiin perustuvan toimeentulonor- min alapuolella ja suoriutua asuntolainan hoito­ menoista. Elinkustannuksiin käytetyt varat voivat olla lähempänä esimerkiksi sosiaaliturvan toimeentulonor- mia, joka on noin viidenneksen alhaisempi. O n myös mahdollista, että osa pelkästään maksu­ kyvyttömiksi määrittyneistä on järjestellyt velkaongel­ maansa velkaantumalla lisää kulutustasoilla, joiden hoitomenoja koskevia tietoja ei tutkimusaineistolla ole voitu ottaa huomioon laskennallisia indikaattorei­ ta, erityisesti maksukyvyttömyyttä muodostettaessa. Subjektiivisesti ylivelkaantuneita kotitalouksia, jotka eivät kuitenkaan määrittyneet ylivelkaantuneiksi objektii­ visten mittareiden mukaan, oli noin 11 200. Heidän joukossaan saattaa olla asuntovelallisia, joilla subjektiivi­ suus saattaa liittyä lyhyen ajan maksuhäiriöön, mikä ei ilmene vuositasolla muodostettavassa maksukyvyttö­ myydessä. Subjektiivisuus on yhteydessä suhteellisuu­ teen, jolloin tinkiminen totutusta kulutuksesta maksuky­ vynkin säilyessä voi johtaa ylivelkaantumisen kokemi­ seen. Myös velan muoto voi vaikuttaa siten, että esi­ merkiksi vieraan velan takaamisesta syntyvä maksuvel­ vollisuus koetaan rasittavampana kuin oman lainan hoi­ to. Asuntovelallisissa oli noin 77 800 talouttaan ja vel­ kojaan järjestellyttä kotitaloutta, jotka eivät ole koke­ neet ylivelkaantuneensa. Joukossa on ehkä velallisia, jotka ovat turvautuneet velanhoidossaan lieviin järjes­ telykeinoihin, sopineet esimerkiksi pankin kanssa ly­ hennyksen tai koron muutoksesta. Osa velallista saat­ taa kokea talous- ja velkajärjestelyt velkaongelmansa ratkaisuna, mikä häivyttää ylivelkaantuneisuuden koke­ muksen. Velkaantuneisuuden ja ylivelkaantuneisuuden mittaamisen kehittäminen Luotettava ylivelkaantuneisuuden mittaaminen edellyt­ tää subjektiivisen kokemuksen ohella objektiivisesti mi­ tattavia tekijöitä, jotka eivät kuitenkaan yksinomaisesti ole riittäviä osoittamaan korkeaa velkaantumista ja sii­ hen yhteydessä olevia muita riskitekijöitä. Ylivelkaantu­ misen indikaattorin tulisi sisältää joko kokemusta edel­ tävä ja siihen läheisesti yhteydessä oleva laskennallinen velkarasite tai kokemusta tavallisesti seuraavia velkaon­ gelman järjestelyitä (vrt. Kuvio 9). Velanmaksuvaikeuk- sien huomioon ottaminen laajentaisi subjektiivista yli- velkaantuneisuutta lievempiasteisiin velkaongelmiin. 59 Velkaantuneisuuden ja ylivelkaantuneisuuden tutki­ miseksi tiedonkeruun tulee mahdollistaa ilmiön ajalli­ nen vertailtavuus ja toisaalta kohdentuminen olennai­ simpiin tietoihin, jotka etenkin velkaongelmien järjes­ telyissä ottavat huomioon lainsäädännön kehityksen ja vaihtelevat käytännöt. Laskennallisista mittareista kotitalouteen kohdistu­ va suhteellinen velkarasite määrittyy kokonaisvaltai- simmin yksityishenkilön velkajärjestelylain perusteella lasketulla maksukykyisyydellä, jossa maksuvaran riittä­ mättömyyttä asuntolainojen hoitomenoihin osoittava maksukyvyttömyys rajaa ylivelkaantuneita selkeästi. Mittaria muodostettaessa lainojen hoitomenoja tulisi kartoittaa asuntolainan lisäksi myös muiden lai­ nojen osalta, mitä jo vuoden 1999 Tulonjakotilaston tiedonkeruussa tehdään. Lisäksi mittarin perustana olevan käytettävissä olevien rahatulojen käsitettä voisi laajentaa kattamaan laskennalliset tulot ammatin harjoittamisen perusteel­ la niiden osalta, joilla sillä on relevanttiutta elinkus­ tannusten kannalta. Maksukykyisyysmittariin ei ole sisällytetty kotita­ louden varallisuutta, joka saattaisi spesifioida velka- rasitteen merkitystä kotitaloudelle. Suurelta osin omistusasuntoon perustuva varallisuus on kuitenkin velkarasitteen kannalta monimerkityksellinen, sillä asuntolainat itsessään osoittavat osaltaan asuntovaral- lisuutta, jota ei ylivelkatilanteessakaan helposti rea­ lisoida velkaongelman ratkaisuna. Esimerkiksi tuomi­ oistuimen velkajärjestelyissä asunto pyritään säilyttä­ mään. Tässä tutkimuksessa sovellettiin erillisenä mittari­ na asuntolainojen markkamäärän ja arvioidun asun­ non myyntihinnan suhdetta, joka asuntovarallisuuden ylimenevältä osalta olisi mahdollista ottaa huomioon maksukykyisyyttä määritettäessä. Mittaria luonnehtii kuitenkin kotitalouden vaikeus arvioida myyntihintaa, joka ilmeni puuttuvien tietojen suurena lukumääränä. Verorekistereihin perustuva tieto mahdollistaisi asun- tovarallisuutta laajemman tiedon kotitalouden varalli­ suudesta, mutta sekin perustuu markkinatilanteesta riippumattomaan verotuskäytäntöön eikä mittaa va­ rallisuuden todellista markkina-arvoa. (esim. Tulo- ja varallisuustilasto 1997, s. 10.) Vaihtoehtoisesti tulonja­ kotilaston rekisteritiedoille luotettavamman tiedon saattaisi antaa liitännäistutkimuksena suoritettu varalli- suustutkimus. Varallisuustietoja on kerätty haastatte­ luin vuosina 1994 ja 1998. Tiedot eivät tämän tutki­ muksen kuluessa olleet kuitenkaan vielä käytettävissä. Velkajärjestelylain tiukempaa toimeentulonormia soveltamalla on mahdollista vähentää maksukyvyttö­ myyden perusteella ylivelkaantuneiksi määrittyvien kotitalouksien lukumäärää nykyisestä, mikä saattaisi olla selkeämmin yhteydessä ylivelkaantumisen koke­ miseen. Tulisi analysoida, olisiko esimerkiksi sosiaali­ turvan toimeentulotuen normi elinkustannusten mää­ rittämiseksi oikeampi kriteeri. Sen varassa elää tä­ mänkin tutkimuksen perusteella lukumääräisesti suuri joukko subjektiivisesti ylivelkaantuneita kotitalouksia. Yleensä pieniä väestöryhmiä koskettavien mar­ ginaali-ilmiöiden kuten ylivelkaantuneisuuden ja erityi­ sesti asuntovelallisten ylivelkaantuneisuuden luotetta­ van tutkimisen kannalta Tulonjakotilaston aineiston otoskoon tulisi olla havaintomäärältään suurempi, tai velkaantumistietojen tulisi perustua otoksen toisen paneelin sijaan molemmille paneeleille. Näin onkin vuodesta 1998 lähtien tehty. Ylivelkaantuneisuutta ei voida tarkastella luotettavasti, mikäli aineisto perus­ tuu ainoastaan otoksen toiseen paneeliin kuten tä­ män tutkimuksen aineistossa vuosien 1996 ja 1997 kohdalla. Tulonjakotilaston velkaantuneisuustieto kertoo ai­ noastaan lainojen olemassaolosta, ei lainan oton ajan­ kohdasta. Lainan ottoa vastaava asunnon hankinta- vuotta koskeva tieto on kysytty Tulonjakotilastossa vuosina 1996 ja 1997 otoksen toiselta paneelilta. Uusia lainoja koskeva tieto saadaan seuraamalla puol­ ta otoksesta kahtena perättäisenä vuonna, ja havain­ noimalla otokselle ilmaantuvat uudet lainat. Jatkossa kotitalouden asuntolainan oton ajankohdan tai edel­ leen asunnon hankintavuoden kysyminen haastatte­ lussa spesifioisi kuvaa velkaantuneisuudesta ja siinä tapahtuneista ajankohtaisista muutoksista. Kotitalous- tekijöiden ja etenkin yhteiskuntatason tekijöiden ku­ ten korkotason ja asuntohintojen vaikutukset vel­ kaantuneisuuteen ja ylivelkaantuneisuuteen voitaisiin selvittää nykyistä laaja-alaisemmin ja luotettavammin. Ylivelkaantumista olisi mahdollista arvioida aiemman velkaantuneisuuden perusteella. Maksukykyisyys = Maksuvara (Käytettävissä olevat rahatulot — Välttämättömät menot (Todelliset asumismenot + Laskennalliset elinkustannukset + Elatusvelvollisuudesta aiheutuvat menot)) — Lainan hoitomenot Maksukyvyttömät = Maksukykyisyys < 0 60 Kirjallisuus Ahlqvist, Kirsti (1992). Kodinomistajaksi velalla. Tilas­ tokeskus, tutkimuksia 191. Helsinki. Asiakastieto 10.3. 2000 (2000). Asuminen 1999:4 (1999). Asuntojen hinnat 1998. Tilastokeskus. Suomen virallinen tilasto. Vantaa. Asuntohallitus ( 1990). Ylivelkaantumistyöryhmän muistio. Helsinki. Hassi, Laura (1998). Korkotuki ylivelkaantuneiden asumisen tukena. Suomen ympäristö. Ympäristömi­ nisteriö. Helsinki. HE 37/2000 (2000). Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi velkaneuvonnasta ja eräiksi siihen liittyviksi la­ eiksi. HE 189/1998 (1998). Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta. HE 378/1997 (1997). Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulosottolain uudistuksesta. HE 217/1997. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi toimeentulotuesta sekä laiksi Sosiaalihuoltolain ja -asetuksen eräiden säännösten kumoamisesta. HE 180/1996 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelylain muuttamisesta. HE 183/1992 vp. Hallituksen esitys Eduskunnalle laik­ si yksityishenkilön velkajärjestelystä. HE 182/1992 (1992). Laki yrityksen saneerauksesta. Hallituksen esitys Eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 1997 (1996). Helsinki. Iivari, Juhani (2000). Ylivelkaisuus ja köyhyys - erot­ tamattomat kaksoset? Teoksessa Heikkilä, Matti ja Jouko Karjalainen (toim.) Köyhyys ja hyvinvointivalti­ on murros. Gaudeamus, s. 118-134. Helsinki. Iivari, Juhani ja Markku Heinonen (1997). Velkajärjes­ tely vai sovittelu? Ylivelkaantuneiden selviytyminen eri järjestelmissä - eräitä keskeisiä erottelevia piirtei­ tä. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehit­ tämiskeskus. Tutkimuksia 81. Iivari, Juhani ja Jouko Karjalainen (1999). Diakonian köyhät. Epävirallinen apu perusturvan paikkaajana. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittä­ miskeskus. Raportteja 235. Iivari, Juhani ja Sami Mälkiä (l999)."Mitäs luulet moti­ vaatiosta tehdä töitä?" Haastattelututkimus velkajär­ jestelystä karsiutuvista ja hylätyistä. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Raportteja 233. Kangas, Olli ja Veli-Matti Ritakallio (1996). Eri mene­ telmät - eri tulokset? Köyhyyden monimuotoisuus. Teoksessa Kangas, Olli ja Veli-Matti Ritakallio (toim.) Kuka on köyhä? Köyhyys 1990-luvun puolivälin Suo­ messa. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja ke­ hittämiskeskus. Tutkimuksia 65. s. 11-67. Kontula, Osmo, Viinamäki Heimo ja Kaj Koskela. Köyhiä ja Kipeitä (1998). Taloudellisen laman ter­ veysvaikutuksia 1990-luvulla. Väestöliitto. Väestöntut­ kimuslaitos. Julkaisusarja D 34/1998. Helsinki. Kuluttajansuojalaki 28.6. 1994/541 (1994). Laiho, Johanna (1998). Varallisuustutkimus 1994. Laa- tuselvitys. Tilastokeskus, Katsauksia 1998/2. Lehtonen, Risto ja Erkki J. Pahkinen (1996). Practical Methods for Design and Analysis of Complex Sur- veys. Revised edition. Chichester John VVileys & Sons. Maaseutuelinkeinolaki 28.12.1990/1295 (1990). Marski, Jarmo ja Vesa Mäensivu (1998). Hyvinvoinnin muutossuuntia 1998. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia. Helsinki. 61 Muttilainen, Vesa (1991). Kohti luottoyhteiskuntaa. Henkilöluottojen yleistymisen yhteiskunnallinen, ta­ loudellinen ja moraalinen tausta sekä kuluttajien vel­ kaantuminen ja velkaongelmien nykytilanne Suomes­ sa. Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 6. Muttilainen, Vesa (1996). Velkajärjestelyt neuvottelu­ ratkaisuina. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen jul­ kaisuja 136. Helsinki. Muttilainen, Vesa (1997). Velkajärjestely ja velkojat. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 149. Helsinki. Muttilainen, Vesa (2000). Ylivelkaantuminen kansalais- kyselyissä 1990-luvulla. Oikeus 2000: 2. Sosiaaliturva, s. 184-196. Muttilainen, Vesa ja Jyrki Tala (1998). Kuka vapautuu veloistaan. Velkajärjestelyn maksuohjelmat ja vuoden 1997 lakimuutos. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 155. Helsinki. Niemi-Kiesiläinen, Johanna, Tala, Jyrki ja Thomas VVilhelmsson (1991). Kuluttajien velkasaneeraus. Tar­ ve ja mahdollisuudet Oikeuspoliittisen tutkimuslai­ toksen julkaisuja 106. Helsinki. Niemi-Kiesiläinen, Johanna ja Minna Varis (1996). Ulosottovelallisten toimeentulo. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 29. Helsinki. Nykänen, Maija, Kontula, Osmo, Palonen, Kirsti ja Miikkael Liukkonen (1995). Taloudellisen laman myrskynsilmässä. Tutkimus Vantaan velkaneuvonnan asiakkaiden taloudellista ja terveydellisestä tilanteesta. Stakes, Raportteja 171. Helsinki. Oikeushallintatilastoja vuodelta 1993 II (1994). Ulo­ sottotoimi. Oikeusministeriön oikeushallinto-osaston julkaisusarja 2/94. Helsinki. Oikeushallintatilastoja vuodelta 1994 II (1995). Ulo­ sottotoimi. Oikeusministeriön oikeushallinto-osaston julkaisusarja 1/95. Helsinki. Oikeushallintatilastoja vuodelta 1995 II (1996). Ulo­ sottotoimi. Oikeusministeriön oikeushallinto-osaston julkaisusarja 1/96. Helsinki. Oikeushallintatilastoja vuodelta 1996 II (1997). Ulo­ sottotoimi. Oikeusministeriön oikeushallinto-osaston julkaisusarja 1/97. Helsinki. Oikeushallintatilastoja vuodelta 1997 II (1998). Ulo­ sottotoimi. Oikeusministeriön oikeushallinto-osaston julkaisusarja 1/98. Helsinki. Oikeushallintatilastoja vuodelta 1998 II (1999). Ulo­ sottotoimi. Oikeusministeriön oikeushallinto-osaston julkaisusarja 1/99. Helsinki. Oikeusministeriö (1997). Määräys velallisen maksuky­ vyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjes­ telyssä. Määräyskokoelma 2152/31/97. Oikeusministeriö (2000). Ehdotus Hallituksen esityk­ seksi. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulosotto­ lain muuttamisesta. Oikeustilastollinen vuosikirja 1994 (1995). Tilastokes­ kus. SVT. Oikeus 1995: 14. Helsinki. Oikeustilastollinen vuosikirja 1995 (1996). Tilastokes­ kus. SVT. Oikeus 1996:13. Helsinki. Oikeustilastollinen vuosikirja 1996 (1997). Tilastokes­ kus. SVT. Oikeus 1997:6. Helsinki. Oikeustilastollinen vuosikirja 1997 ( 1998). Tilastokes­ kus. SVT. Oikeus 1998:4. Helsinki. Oikeustilastollinen vuosikirja 1998 (1999). Tilastokes­ kus. SVT. Oikeus 1999:3. Helsinki. Penttilä, Irmeli (1993). Kotitaloudet ja lama. Tietoja laman taloudellisista seurauksista 1991 ja 1992. Tilas­ tokeskus. Tulot ja kulutus 1993:11. Penttilä, Irmeli (1995). Kotitaloudet ja taloudellinen muutos 1990-luvulla. Tilastokeskus. Tulot ja kulutus 1995:5. Helsinki. Rahoitus 1999: 7 (1999). Luotot, talletukset ja korot. 1998, joulukuu. Tilastokeskus. Reijo, Marie (2000). Kotitalouksien yl¡velkaantunei­ suuden kasvu taittumassa? Hyvinvointikatsaus. Spesi- aali 2000. Tulot ja tulonjako, s. 17-23. 62 Ruotsalainen, Pekka (1996). Lompakon sietämätön keveys. Hyvinvointikatsaus 1996:2. s. 48-50. Rönkkö, Pertti ja Eero Laesterä 1993 (1993). Miksi rahat eivät riitä? Ylivelkaantuneen perheen toimeen­ tulo vuonna 1993 KOTO-laskentamallin avulla kuvat­ tuna. Tampereen Yliopisto, kunnallistieteiden laitos. Suunnittelusarja 48/1993. Tampere. Siikanen, Antti ja Ari Tyrkkö. Koti - talous - asunto­ markkinat (1993). Tilastokeskus, tutkimuksia 198. Helsinki . Sunila, Mirjami (1999). Kuka karsiutuu velkajärjeste­ lystä. Velkaneuvonta ja väliaikaisesta syystä maksuky­ vyttömät asiakkaat. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitok­ sen tutkimustiedonantoja 43. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriö (1999). Syrjäytymisen estäminen - Hallinnonalan toimenpidekokonaisuus II. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1999:4. Hel­ sinki. Sosiaali- ja terveysministeriö (1998). Velkaongelma- työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 1998:4. Helsinki. Sosiaaliturva 1999:3 (1999). Toimeentulotuki 1998. Helsinki. Stata Statistical Software (1999). Release 6. Stata Corp. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittä­ miskeskus 7/1998 (1998). Syrjäytyminen 1990-luvun puolivälin Suomessa. Stakesin asiantuntijoiden arvioita syrjäytymisriskeistä. Hannu Uusitalo (toim.). Helsinki Sunila, Mirjami (1999). Kuka karsiutuu velkajärjeste­ lystä. Velkaneuvonta ja väliaikaisesta syystä maksuky­ vyttömät asiakkaat. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitok­ sen tutkimustiedonantoja 43. Helsinki. Suomen Pankki (1999). Rahoitusmarkkinat - tilasto­ katsaus 12. Suomen Pankkiyhdistys (1999). Säästäminen ja luo- tonkäyttö. Toukokuu 1999. Suomen rahoitusmarkkinat 1998 (1998). Suomen ympäristö (1999). Asuntopoliittisten tukien kestävä kehittäminen. Helsinki. Tilastokatsaus 1999:2 (1999). Suomen virallinen tilas­ to. Helsinki. Timonen, Päivi (1992). Asuntovelalliset - riskistä krii­ siin. Esitutkimus asuntovelkojensa vuoksi maksu­ vaikeuksiin joutuneista kotitalouksista. Kuluttajatutki­ muskeskus, julkaisuja 2. Timonen, Päivi (1993). Maksuvaikeuksissa olevat asuntovelalliset. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 10. Timonen, Päivi (1995). Ongelmana velan takaisinmak­ su. Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja I I . Toimeentuloturvakatsaus 1998 (1998). Sosiaali- ja terveysministeriö, Kansaneläkelaitos, Sosiaali- ja ter­ veysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 1998:5. T O T U L 1424/97 (1997). Laki toimeentulosta. Tulo- ja varallisuustilasto 1997 (1999). Tulot ja kulu­ tus 1999: 12. SVT Yliopistopaino, Helsinki. Tulonjakotilasto 1998 (2000). Tilastokeskus. Tulot ja kulutus 2000:15. SVT. Yliopistopaino, Helsinki. Ulosottomiesten toiminta vuonna 1998 (1999). Oikeusministeriö. Helsinki. Valtioneuvoston kanslia (1992). Velkatyöryhmän muistio. Helsinki. 63 Taulukko- ja kuvioluettelo Taulukot Taulukko I. Taulukko 2. Taulukko 3. Taulukko 4. Taulukko 5. Taulukko 6. Taulukko 7. Taulukko 8. Taulukko 9. Taulukko 10. Taulukko I I . Taulukko 12. Taulukko 13. Taulukko 14. Taulukko 15. Taulukko 16. Taulukko 17. Taulukko 18. Subjektiivisesti ylivelkaantuneiden osuudet (%) kaikissa kotitalouksissa vuosina 1996-1998 Subjektiivisesti ylivelkaantuneiden osuudet (%) asuntovelallisissa kotitalouksissa vuosina 1996-1998 Velkaantumisasteen keskilukuja vuosina 1996-1998, velalliset kotitaloudet Velkaantumisasteen keskilukuja vuosina 1996-1998, asuntovelalliset kotita­ loudet ¥ Asuntolaina-asuntovarallisuussuhteen keskilukuja vuosina 1996 ja 1997, asunto­ velalliset omistusasuntokotitaloudet Asuntolainan hoitoasteen keskilukuja vuosina 1996-1998, asuntovelalliset koti­ taloudet Maksukyvyn keskilukuja vuosina 19 9 6 -1998, asuntovelalliset kotitaloudet Laskennallisten velkaantuneisuusmittareiden korrelaatiokertoimet vuosina 1996-1998, asuntovelalliset kotitaloudet. Mittarit perustuvat käytettävissä ole­ vien rahatulojen mukaan katkaistuille jakaumille (I % havainnoista poistettu ja­ kauman ääripäistä), suluissa alkuperäiset kertoimet. Laskennallisten velkaantuneisuusmittareiden korrelaatiokertoimet vuosina 1996-1997, asuntovelalliset kotitaloudet. Mittarit perustuvat käytettävissä ole­ vien rahatulojen mukaan katkaistuille jakaumille (I % havainnoista poistettu ja­ kauman ääripäistä), suluissa alkuperäiset kertoimet. Otoksen l-paneeli. Laskennallisen ja subjektiivisen ylivelkaantuneisuuden peittävyys vuosina 19 9 6 -1998, asuntovelalliset kotitaloudet. Lainojen reaaliset keskimäärät (keskiarvot ja mediaanit) markoissa ja kotita­ louksien lukumäärät subjektiivisen ja laskennallisen ylivelkaantuneisuuden mu­ kaan vuosina 1996-1998, asuntovelalliset kotitaloudet Asuntoon perustuvien vakuuslainojen osuus (%) omistusasuntokotitalouksilla ja lainojen reaaliset keskimäärät (keskiarvot ja mediaanit) markoissa subjektiivisen ja laskennallisen ylivelkaantuneisuuden mukaan vuosina 1996-1998, asuntove­ lalliset kotitaloudet Asuntovakuuslainojen osuus (%) asuntovelallisilla kotitalouksilla lainan käyttö­ tarkoituksen mukaan vuosina 19 9 6 -1998 Takauslainojen osuus (%) omistusasuntokotitalouksilla subjektiivisen ja lasken­ nallisen ylivelkaantuneisuuden mukaan vuosina 1996-1998, asuntovelalliset ko­ titaloudet Asunnon rahoituslähde subjektiivisen ja laskennallisen ylivelkaantuneisuuden mukaan vuosina 1996-1997, asuntovelalliset kotitaloudet (otoksen l-paneeli) Lainojen maksuvaikeuksia ilmoittaneiden osuus (%) subjektiivisesti ja laskennal­ lisesti ylivelkaantuneissa vuonna 1996, asuntovelalliset kotitaloudet (otoksen l-paneeli) Lainojen maksun taloudellista rasittavuutta ilmoittaneiden osuus (%) subjektiivi­ sesti ja laskennallisesti ylivelkaantuneissa vuonna 1998, asuntovelalliset kotita­ loudet Maksujen ja laskujen maksuvaikeuksia ilmoittaneiden osuus (%) subjektiivisesti ja laskennallisesti ylivelkaantuneissa vuonna 1998, asuntovelalliset kotitaloudet 64 Taulukko 19. Taulukko 20 Taulukko 21 Taulukko 22. Taulukko 23. Taulukko 24. Taulukko 25. Taulukko 26. Taulukko 27. Taulukko 28. Taulukko 29. Taulukko 30. Taulukko 31. Taulukko 32. Lainojen lyhennysten ja korkojen maksuvaikeuksia ilmoittaneiden osuus (%) subjektiivisesti ja laskennallisesti ylivelkaantuneissa vuonna 1998, asuntovelalli­ set kotitaloudet Subjektiivinen ja laskennallinen ylivelkaantuneisuus sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotitaloudet Subjektiivinen ja laskennallinen ylivelkaantuneisuus työttömyyden keston mu­ kaan vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotitaloudet Subjektiivinen ja laskennallinen ylivelkaantuneisuus käytettävissä olevien rahatu­ lojen (tulodesiilit) mukaan vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotita­ loudet Subjektiivinen ja laskennallinen ylivelkaantuneisuus elinvaiheen mukaan vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotitaloudet Subjektiivinen ja laskennallinen ylivelkaantuneisuus asuinläänin mukaan (1.9.1997 voimaan tullut läänijako) vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalli­ set kotitaloudet Subjektiivinen ja laskennallinen ylivelkaantuneisuus asuinalueen tilastollisen kun­ taryhmityksen mukaan vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotita­ loudet Subjektiivinen ja laskennallinen ylivelkaantuneisuus asunnon hallintaperusteen mukaan vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotitaloudet Subjektiiviseen ylivelkaantuneisuuteen johtanut pääasiallinen syy vuosina 1997 ja 1998, kaikki velalliset ja asuntovelalliset kotitaloudet Eräitä talous- ja velkajärjestelyjä käyttäneiden osuudet (%) asuntovelallisissa ko­ titalouksissa vuosina 1996-1998 Eräitä talous- ja velkajärjestelyjä käyttäneiden osuudet (%) subjetiivisesti ylivel­ kaantuneissa vuosina 1996-1998 yhteensä, asuntovelalliset kotitaloudet Asuntovelallisten kotitalouksien subjektiivinen ylivelkaantuneisuus a) maksuky­ vyttömyyden b) maksukyvyttömyyden ja eräiden kotitalouden ominaisuuksien mukaan vuonna 1998, logit-mallien piste-estimaatit ja ristitulosuhteet Asuntovelallisten kotitalouksien talous- ja velkajärjestelyjen käyttö subjektiivi­ sen ylivelkaantuneisuuden, maksukyvyttömyyden ja eräiden kotitalouden omi­ naisuuksien mukaan vuonna 1998, logit-mallien piste-estimaatit (keskivirheet suluissa, * P>|t| < 0,05, * * P>|t| < 0,01, * * * P>|t| < 0,001) Asuntovelallisten kotitalouksien talous- ja velkajärjestelyjen kumulatiivinen käyttö (ainakin jokin keinoista) subjektiivisen ylivelkaantuneisuuden, maksuky­ vyttömyyden ja eräiden kotitalouden ominaisuuksien mukaan vuonna 1998, lo­ git-mallien piste-estimaatit (keskivirheet suluissa, * P>|t| < 0,05, * * P>|t| < 0,01, ***P>|t| <0,001) 65 Kuvioluettelo Kuvio I. Kuvio 2. Kuvio 3. Kuvio 4. Kuvio 5. Kuvio 6. Kuvio 7. Kuvio 8. Kuvio 9. Velallisten kotitalouksien lukumäärät vuosina 1991-1998, asuntovelalliset ja muut velalliset kotitaloudet Lainojen reaaliset keskimäärät markoissa yhteensä velallista kotitaloutta kohti ja asuntolainojen reaaliset keskimäärät markoissa asuntovelallista kotitaloutta kohti vuosina 1991-1998 Subjektiivisesti ylivelkaantuneiden kotitalouksien lukumäärät vuosina 1991-1998, asuntovelalliset ja muut velalliset kotitaloudet Ylivelkaantuneisuuden moniulotteisuus Velkaantumisaste prosenttipisteittäin velkaantumisasteen mukaan laskevassa järjestyksessä vuosina 19 9 6 -1998, asuntovelalliset kotitaloudet Asuntolaina-asuntovarallisuussuhde prosenttipisteittäin asuntolaina-asuntova- rallisuussuhteen mukaan laskevassa järjestyksessä vuosina 1996 ja 1997, asunto­ velalliset omistusasuntokotitaloudet Asuntolainan hoitoaste prosenttipisteittäin asuntolainan hoitoasteen mukaan laskevassa järjestyksessä vuosina 1996-1998, asuntovelalliset kotitaloudet Maksukykyisyys prosenttipisteittäin maksukykyisyyden mukaan nousevassa jär­ jestyksessä vuosina 1996-1998, asuntovelalliset kotitaloudet Ylivelkaantuneiden kotitalouksien lukumäärät asuntovelallisissa maksukyvyttö­ myyden, subjektiivisen ylivelkaantuneisuuden ja talous- ja velkajärjestelyjen mu­ kaan keskimäärin vuosittain jaksolla 1996-1998 66 Liitteet Tulonjakotilaston kotitaloustutkimuksen velkaantuneisuuteen liittyvät kysymykset vuosina 1996-1998 VUOSI 1998 - JOS O M A T A LO O M A LLA TA I V U O K R A T O N T ILLA TA I O M A O SA K E YM PI. Onko nykyinen (vuoden vaihteen) asuntonne velan tai velkojen vakuutena? ASVAKU U S - JOS EDELLINEN=KYLLÄ YMP2. Minkä velkojen vakuutena asuntonne on: 1. Omien asuntovelkojen O M A A SU N T 2. Omien kulutusluottojen O M A K U LU T 3. Omaan yrittäjätoimintaan otettujen velkojen O M A Y R IT 4. Toisen kotitalouden velkojen TO IASUNT, T O IM U U V E 5. Joidenkin muiden velkojen M UUVELKA YMP3. Mikä oli näiden velkojen kokonaismäärä 31.12.1998? VAKVELAT - JOS EDELLINEN V A IN K O H T A I =KYLLÄ T65. Oliko kotitaloudellanne muuta asuntolainaa kuin se minkä vakuutena asuntonne on? - KA IK ILTA ll-PANEELILTA JA l-PANEELIN NE, JOILLA YMP2=(2 TAI 3 TA I 4 TAI 5 TAI TYHJÄ) T66. Oliko kotitaloudellanne asuntolainaa asunnon ostoa, korjausta tai laajennusta varten vuonna 1998? - JOS EDELL INEN=KYLLÄ TAI M U U ASLA I= I (T65), M U T T A JOS YM P2=I EIKÄ M U U TA A SU N T O LA IN A A OLE, N IIN ASLA IM K=VAKVELAT (E IKÄ T Ä T Ä S ILLO IN EN Ä Ä KYSYTÄ) T67. Paljonko kotitaloudellanne oli yhteensä asuntolainaa oli 31.12.1998? ASLA IM K - KA IK ILTA ASUN TO VELALLIS ILTA T68. Paljonko maksoitte asuntolainoista yhteensä lyhennyksiä ja korkoja vuoden 1998 aikana? T69. Entä mikä siitä oli pelkästään korkojen määrä vuodessa? - KA IK ILTA T70. Oliko kotitaloutenne jäsenillä opintolainaa vuonna 1998? - JOS EDELL INEN=KYLLÄ 67 T71. Paljonko opintolainaa oli 3 1.12.1998? T72. Paljonko maksoitte opintolainasta yhteensä lyhennyksiä ja korkoja vuoden 1998 aikana? T73. Entä mikä siitä oli pelkästään korkojen määrä vuodessa? - KA IK ILTA T74. Oliko kotitaloutenne jäsenillä takauslainaa vuonna 1998? T A K A U SLA IN A T O V A T SELLAISIA LAINOJA, JO ISTA TAKAAJA O N JO U T U N U T VASTU USEEN ELI LA IN A O N SIIRTYN YT TAKAA JA N M AKSETTAVAKSI - JOS EDELL INEN =KYLLÄ T75. Paljonko takauslainaa oli vuonna 1998? - KA IK ILTA KO T ITALO UKSILTA; JOS T A K A U SLA IN A (T74)=KYLLÄ N IIN YM P4=KYLLÄ YMP4. Onko kotitaloutenne taannut toiseen kotitalouteen kuuluvan henkilön velkoja? TAKASLA I - JOS O N T A A N N U T YMP5. Onko kotitaloutenne joutunut maksamaan takauslainaa vuoden 1998 aikana? M A K ST A K A - KA IK ILTA T76. Oliko kotitaloutenne jäsenillä kulutuslainaa vuonna 1998? KU LU TU SLA IN O JA O V A T LUOTOLLISEN PAN KK IT IL IN VELAT, LU O T T O K O R T T I- JA OSAM AKSUVELAT, VAPAA -AJAN A SU N T O LA IN A T , A U TO LA IN AT , VENE- JA M ATK A ILU V AU N U LA IN AT , KU LU TU SLA IN AT ESIM. K O D IN K O N E IS IIN TA I LO M A M A T K O IH IN SEKÄ A SU N T O -O SA K K E ID E N JA A SU IN R A K EN N U ST EN R EM O N T T ILA IN A T S ILLO IN K U N KYSEESSÄ O N PERUSKORJAUSTA VÄHÄISEMPI KORJAUS - JOS EDELL INEN =KYLLÄ T77. Paljonko kulutuslainoja oli yhteensä 31.12.1998 - K A IK ILTA T78. Oliko kotitaloudellanne jotakin muuta lainaa vuonna 1998? M U U T LA IN A T KÄSITTÄVÄT VEKSELIT, YKSITY IS ILTÄ H EN K ILÖ ILTÄ SA A D U T LA IN A T TAI S IJO ITU STO IM IN TAAN O TETU T LA IN AT - JOS EDELL INEN =KYLLÄ T79. Paljonko muita lainoja oli yhteensä 31.12.1998? 68 KAIK ILTA VELALLISILTA YMP6. Onko kotitaloutenne taloudellisen selviytymisen vuoksi sopinut pankin tai muun luototuslaitoksen kanssa maksuaikataulun tai korkojen muuttamisesta vuoden 1998 aikana? SO P IN U T A - KA IK ILTA YMP7. Myikö kotitaloutenne taloudellisten ongelmien vuoksi omaisuutta vuoden 1998 aikana? M YIO M A IS - JOS O N M YYN YT O M A ISU U T T A YMP8. Mitä omaisuutta myitte? 1. Omassa käytössä olleen vakituisen asunnon M Y IA SU N T 2. Muun asunnon, kiinteistön tai maata (vapaa-ajan asunnot, sijoitusasunnot yms.) MYIK IINT 3. Muuta omaisuutta (kuten esimerkiksi arvopapereita tai kestokulutushyödykkeitä, auton tms.) M Y IM U U TA - KA IK ILTA VELALLISILTA YMP9. Onko ulosottoviranomainen ulosmitannut tai yrittänyt ulosmitata kotitaloudeltanne palkkaa tai varallisuutta vuoden 1998 aikana? U LO SO T T O - JOS O N OLLUT U LO SO T T O A YMPIO. Mikä seuraavista on suurin ulosoton kohteena ollut velka? SUURVELK 1. Asuntovelka 2. Kulutusluotto 3. Yksityisvelasta johtuva takausvelka 4. Elatusapu 5. Verovelka 6. Oma yritysvelka 7. Yritysvelasta johtuva takausvelka 8. Muu velka tai maksu - KA IK ILTA VELALLISILTA Y M P II. Oliko kotitaloudellanne voimassa tuomioistuimen vahvistama velkajärjestely vuoden 1998 lopussa? VELKAJAR - KA IK ILTA VELALLISILTA Y M P I2. Onko kotitaloutenne vuoden 1998 aikana ollut tilanteessa, jossa velkojen määrä on kasvanut yli selviytymisrajan? YLIVELKA - JOS O N OLLUT EM. T ILANTEESSA Y M P I3. Mikä oli tilanteeseen johtanut pääasiallinen syy:SYYTILA 1. työttömäksi joutuminen 2. oma tai perheenjäsenen sairaus, onnettomuus tai perheenjäsenen kuolema 69 3. takausvastuun lankeaminen maksettavaksi 4. avio- tai avoliiton purkaminen 5. yritystoiminnan vaikeudet 6. muu yksittäinen syy YM P I3A . Mikä muu syy? - JOS Y M P I2=K Y LLÄ YMPI4. Saiko kotitaloutenne toimeentulotukea velan hoitoa varten vuonna 1998? K42. Millaisena taloudellisena rasitteen pidätte lainojen maksamista? Onko niiden maksaminen ollut: a) Huomattavan rasittavaa b) Jonkin verran rasittavaa c) Ei aiheuttanut ongelmia? K43. Onko kotitaloutenne ollut vuoden 1998 aikana tilanteessa, jossa rahaa ei ole ollut maksujen ja laskujen maksamiseen määräpäivänä? a) Hyvin usein b) Usein c) Silloin tällöin d) Kerran e) Ei koskaan K44. Onko kotitaloutenne ollut vuoden 1998 aikana tilanteessa, jossa rahat eivät ole riittäneet lainojen lyhennysten tai korkojen maksamiseen? a) Kerran b) Useammin c) Ei koskaan VUOSI 1997 (Sisällöllisesti vastaavat kysymykset kuin vuonna 1998 lukuunottamatta kysymyksiä YMPI3A, YMPI4, K42-K44, ao. ovat uusia kysymyksiä) Minä vuonna hankitte (ostitte, saitte) tämän asunnon? Mitä rahoituslähteitä käytitte nykyisen asuntonne hankinnassa? 1. Saatiin perintönä 2. Rahoitettiin perinnöksi saadulla rahoituksella tai omaisuudella 3. Sukulaiset tai tuttavat antoivat rahaa 4. Sukulaiset tai tuttavat lainasivat rahaa 5. Kotitalouden omat säästöt 6. Arava-, asuntosäästöpalkkio- tai muu korkotukilaina 7. Pankin asuntolaina 8. Edellisen asunnon myyntitulot 9. Rahoitettiin jollakin muulla tavoin 70 Voisitteko arvioida, paljonko olisitte saaneet asunnostanne, jos olisitte myyneet sen viime vuoden lopussa? Kuinka suuri oli nykyisen asuntonne hankintaa varten ottamienne asuntolainojen kokonaismäärä asunnon hän kintahetkellä? Mille seuraavista tahoista olette eniten velkaa? 1. Meritalle 2. Osuuspankille 3. Postipankille 4. Muulle pankille 5. Luottokorttiyhtiölle 6. Rahoitusyhtiölle 7. Verottajalle tai muulle julkisyhteisölle 8. Toiselle yksityishenkilölle 9. Muulle velkojalle Kuinka paljona maksoitte takausvelkaa? Montako velkaa arvioitte teillä olevan tällä hetkellä ulosoton kohteena? 1. I 2. 2-5 3. 5-10 4. yli 10 VUOSI 1996 (Sisällöllisesti vastaavat kysymykset kuin vuonna 1998 lukuunottamatta kysymyksiä T65, T7I-T79, YMP5, K42-K44, ao. ovat uusia kysymyksiä) Minä vuonna hankitte (ostitte, saitte) tämän asunnon? Mitä rahoituslähdettä käytitte nykyisen asuntonne hankinnassa? 1. Saatiin perintönä 2. Rahoitettiin perinnöksi saadulla rahoituksella tai omaisuudella 3. Sukulaiset tai tuttavat antoivat rahaa 4. Sukulaiset tai tuttavat lainasivat rahaa 5. Kotitalouden omat säästöä 6. Arava-, asuntosäästöpalkkio- tai muu korkotukilaina 7. Pankin asuntolaina 8. Edellisen asunnon myyntitulot 9. Rahoitettiin jollakin muulla tavoin Osaatteko arvioida, paljonko olisitte saaneet asunnostanne, jos olisitte myyneet sen viime vuoden lopussa? Kuinka suuri oli nykyisen asuntonne hankintaa varten ottamienne asuntolainojen kokonaismäärä asunnon han- kintahetkellä? Kuinka pitkä oli suurimman asuntolainanne laina-aika asunnon hankintahetkeliä? 71 Minä vuonna suurin laina on otettu? Oliko suurin asuntolainanne? 1. Arava- tai asuntosäästöpalkkiolainaa 2. Pankin asuntolainaa 3. Muuta lainaa Oliko kotitaloudellanne vuonna 1996 muita kuin asumiseen liittyviä velkoja? (Muut velat voivat olla vapaa-ajan asuntolainaa, autolainaa, vene- tai asuntovaunulainaa, opintolainaa, muuta kulutuslainaa esim. kodinkoneisiin tai lomamatkoihin, lainoja sijoitustoimintaan, vekseleitä, velkaa luotollisesta shekkitilistä tai pankkitilistä, osamaksu- velkaa tai luottokorttiostoista maksamatonta velkaa.) Paljonko näitä velkoja oli 3 1.12.1996? Millaista velkaa kotitaloudellanne oli eniten 3 1.12.1996? 1. Asuntovelkaa 2. Kulutusveikaa 3. Takausvelkaa 4. Omaa yritysvelkaa 5. Muuta velkaa O nko kotitaloudeltanne peritty karhukirjeellä pankin myöntämää luottoa tai luottokorttivelkaa vuoden 1996 aikana? O nko kotitaloutenne maksuvaikeustilanteessa sopinut pankin tai luottokorttiyhtiön kanssa luoton maksuaikatau­ lun tai korkojen muuttamisesta vuosina 1993-95? O nko kotitaloutenne maksuvaikeustilanteessa turvautunut velkaneuvontaan vuonna 1996? Entä vuosina 1993-1995? 72 Liitekuviot % Vuosi ■Uudet asuntovelalliset ■Vanhat asuntovelalliset Kuvio I. Uusien asuntovelallisten osuus (%) kaikista asunto­ velallisista kotitalouksista vuosina 1994—1998, otok­ sen toinen paneeli 200 ooo 180 000 160 000 140 000 - 120 000 - 100 000 - 80 000 - 60 000 40 000 -- 20 000 - 0 1994 1995 1996 Vuosi 1997 1998 ■ Vanhat asuntolainat ■ Uudet asuntolainat Kuvio 2. Asuntolainojen markkamää­ rien (nimellisarvot) keskiar­ vot vanhoilla ja uusilla asuntovelallisilla kotitalouk­ silla vuosina 1994—1998, otoksen toinen paneeli 1994 1995 1996 1997 1998 Vuosi “ Asuntovelkaantuvuus l i Velkaantuvuus yhteensä Kuvio 3. Velkaantuvuus kaikkien lainojen ((velalliset kotita­ loudett- velattomat kotitaloudet^)/ velattomat kotitaloudet t_, * 100 ) ja asuntolainojen ((asuntovelalliset kotita­ loudett - asuntovelattomat kotitaloudet M )/ asuntove­ lattomat kotitaloudet M * 100) mu­ kaan, logaritmiasteikko 73 Liitetaulukot Taulukko I. Asuntovelallisten kotitalouksien lukumäärät eräiden taustatekijöiden mukaan vuosina 1996, 1997 ja 1998 1996 Asuntovelalliset Asuntovelalliset Kotitaloudet, kotitaloudet kotitaloudet yhteensä (perusjoukko) (otos) (otos) Lkm Keskivirhe Lkm Lkm Sosioekonominen asema ■ Maatalousyrittäjät 19 770 2 112 215 767 Muut yrittäjät 50 106 3 345 365 823 Ylemmät toimihenkilöt 148 149 5 609 882 1 608 Alemmat toimihenkilöt 157 727 6 484 727 1 628 Työntekijät 164 233 6 700 772 1 843 Eläkeläiset 57 735 4 906 200 1 851 Pitkäaikaistyöttömät 21 771 2 810 97 522 Muut 3 476 837 21 307 Yhteensä 622 967 3 279 9 349 Elinvaihe Yksinäiset henkilöt ikä -34 v. 30 842 3 621 98 588 ikä 35-64 v. 69 426 5 483 206 880 ikä 65- v. 9 856 2 552 17 481 Yksinhuoltajat 41 986 3 626 176 597 Lapsettomat parit viiteh. ikä -34 v. 40 463 3 570 175 508 viiteh. ikä 35-64 v. 80 376 4 573 424 1 496 viiteh. ikä 65— v. 7 467 1 556 27 545 Parit, nuorin lapsi alle 7 v. 163 869 5 673 999 1 557 7-17 v. 105 659 4 685 661 1 248 Muut 73 022 4 605 496 1 449 Yhteensä 622 967 3 279 9 349 Tulodesiili 1 28 171 2 728 183 847 II 35 421 3 436 182 729 III 45 416 3 797 222 719 IV 47 405 3 568 262 821 V 53 653 4 183 263 817 VI 63 284 4 283 332 908 VII 75 508 4 615 374 929 Vili 84 770 4 994 411 1 044 IX 91 774 4 890 479 1 137 X 97 564 4 770 571 1 398 Yhteensä Desiiliryhmät on 622 967 3 279 9 349 muodostettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä (O ECD ) kohti lasketun käytettävissä olevan rahatulon mukaan 74 1997 1998 Asuntovelalliset Asuntovelalliset Kotitaloudet, Asuntovelalliset Asuntovelalliset Kotitaloudet, kotitaloudet kotitaloudet yhteensä kotitaloudet kotitaloudet yhteensä (perusjoukko) (otos) (otos) (perusjoukko) (otos) (otos) Lkm Keskivirhe Lkm Lkm Lkm Keskivirhe Lkm Lkm 15 270 1 424 191 720 -11 587 1 170 167 713 57 372 3 398 472 1 028 56 017 3 533 448 990 138 291 5 028 899 1 708 161 874 5 986 909 1 663 146 781 6 216 722 1 756 157 969 6 831 692 1 515 167 290 6 338 823 2 019 174 710 6 994 761 1 869 52 033 4 473 191 1 919 58 090 5 082 204 1 849 20 065 2 946 81 493 14 863 2 410 66 430 6 526 1 479 32 367 8 576 2 028 29 316 603 628 3 411 10 010 643 686 3 276 9 345 34 843 3 808 102 652 35 215 4 097 93 522 66 424 5 263 211 918 81 517 6 036 241 942 9 372 2 212 21 516 10 808 2 467 24 469 48 652 4 018 200 603 47 427 4 339 176 580 32 730 2 715 167 564 49 445 4 187 193 526 79 468 4 410 446 1 667 82 536 4 830 432 1 609 9 287 1 760 36 578 7 529 1 669 29 581 154 557 5 334 1 001 1 584 155 481 5 628 943 1 483 99 547 4 329 686 1 361 97 424 4 346 630 1 238 68 748 3 789 541 1 567 76 303 4 185 515 1 395 603 628 3 411 10 010 643 686 3 276 9 345 27 928 2 744 179 874 24 276 2 654 152 811 31 595 3 146 158 735 30 812 3 220 149 704 40 250 3 375 217 757 45 214 4 055 207 721 43 237 3 490 242 866 50 508 3 832 243 776 58 936 4 142 309 879 63 924 4 749 295 850 63 120 4 123 344 956 60 984 4 135 332 914 69 402 4 392 360 989 81 582 4 866 389 933 83 312 4 562 469 1 128 84 800 5 073 424 1 027 89 876 4 521 507 1 244 96 261 5 316 467 1 117 95 972 4 437 626 1 582 105 324 5 027 618 1 492 603 628 3 411 10 010 643 686 3 276 9 345 75 Taulukko I jatkuu.. 1996 Asuntovelalliset Asuntovelalliset Kotitaloudet, kotitaloudet kotitaloudet yhteensä (perusjoukko) (otos) (otos) Lkm Keskivirhe Lkm Lkm Talotyyppi Pientalo 346 020 8 573 2 072 5 006 Rivitalo 116 430 5 743 559 1 302 Kerrostalo 157 866 7 209 633 2 950 Muu 2 350 813 14 81 Yhteensä 622 967 3 279 9 349 Asuunnon hallintaperuste Om a talo 324 888 8 309 1 960 4 570 Om a osakehuoneisto 258 332 8 528 1 154 2 395 Asumisoikeusasunto 6 316 1 458 24 54 Vuokra-asunto 33 130 3 537 140 2 320 Muu 300 300 1 10 Yhteensä 622 967 3 279 9 349 Taajama Pääkaupunkiseutu 101 002 4 706 493 1 558 Muut kaupunkimaiset kunnat 271 350 8 269 1 318 3 645 Taajaan asutut kunnat 109 085 5 792 572 1 454 Maaseutumaiset kunnat 141 528 5 630 896 2 692 Yhteensä 622 967 3 279 9 349 Lääni Etelä-Suomi 241 827 7 618 1 207 3 542 Länsi-Suomi 230 359 7 667 1 238 3 420 Itä-Suomi 71 184 4 131 416 1 199 Oulu 55 625 3 503 294 801 Lappi 23 797 2 452 123 331 Ahvenanmaa Yhteensä 622 967 3 279 9 349 .. Otos N < 10, tuloksia ei esitetä 76 1997 1998 Asuntovelalliset Asuntovelalliset Kotitaloudet, Asuntovelalliset Asuntovelalliset Kotitaloudet, kotitaloudet kotitaloudet yhteensä kotitaloudet kotitaloudet yhteensä (perusjoukko) (otos) (otos) (perusjoukko) (otos) (otos) Lkm Keskivirhe Lkm Lkm Lkm Keskivirhe Lkm Lkm 340 361 8 209 2 171 5 287 358 746 8 661 2 118 5 129 109 428 5 163 581 1 449 114 578 5 936 516 1 284 150 696 6 828 640 3 177 167 152 7 868 628 2 839 3 078 1 028 18 89 3 209 1 143 14 82 603 628 3 411 10 010 643 686 3 276 9 345 316 505 7 906 2 038 4 825 332 520 8310 1 986 4 675 249 834 8 116 1 204 2 581 259 995 9 021 1 093 2 343 6 724 1 528 28 68 10 037 1 745 45 83 30 500 3 048 140 2 528 41 134 4 169 152 2 233 64 64 1 8 0 0 0 II 603 628 3 411 10 010 643 686 3 276 9 345 99 711 4 533 532 1 718 113 190 5 211 545 1 575 269 772 7 898 1 435 4 081 279 871 8 653 1 345 3 705 105 938 5 048 616 1 624 1 14 917 5 651 571 1 532 2 692 128 208 5 541 828 2 587 135 708 5 971 815 603 628 3 411 10 010 643 686 3 276 9 345 240 971 7 333 1 289 3 864 259 260 8 244 1 228 3 519 219 485 7 033 1 280 3 635 230 102 7 687 1 206 3 402 62 854 3 838 391 1 229 68 134 4 128 395 1 195 53 402 3 211 317 870 55 096 3 450 296 832 26 406 2 764 132 350 29 441 2 920 142 353 603 628 3 411 10 010 643 686 3 276 9 345 77 Taulukko 2. Lainojen markkamäärien (nimellisarvot) keskiarvot ja keskivirheet asuntovelallista kotitaloutta kohti eräiden taustatekijöiden mukaan vuosina 1996, 1997 ja 1998 1996 1997 1998 Perusjoukko Perusjoukko Perusjoukko Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Sosioekonominen asema Maatalousyrittäjät 242 591 24 954 302 816 24 616 254 031 20 557 Muut yrittäjät 229 255 11 291 266 410 13 503 289 332 14 752 Ylemmät toimihenkilöt 254 723 17 169 252 823 7 163 266 681 7 568 Alemmat toimihenkilöt 193 758 6 277 193 472 6 293 204 455 6 707 Työntekijät 191 008 5 365 191 671 5 387 205 507 6 066 Eläkeläiset 109 792 8 965 121 342 11 032 121 408 10 656 Pitkäaikaistyöttömät 155 879 14 956 127 754 18 839 146 079 13 846 Muut 225 335 30 810 179 780 28 033 203 927 29 956 Elinvaihe Yksinäiset henkilöt ikä -34 v. 191 847 16 939 169 032 12 231 171 140 11 367 ikä 35-64 v. 138 649 8 368 122 772 8 985 138 066 8 277 ikä 65- v. 54 902 11 561 61 140 13 120 58 689 8 393 Yksinhuoltajat 182 772 12 177 158 075 8 702 181 814 11 726 Lapsettomat parit viiteh. ikä -34 v. 242 361 13 591 261 251 13 086 284 857 13 182 viiteh. ikä 35-64 v. 167 423 8 211 186 831 9 070 178 605 8 753 viiteh. ikä 65- v. 63 475 8 627 91 272 12 144 87 721 10 356 Parit, nuorin lapsi alle 7 v. 255 216 5 058 275 547 6 314 286 137 6 324 7-17 v. 235 283 23 988 224 470 8 824 247 926 9 841 Muut 168 295 7 465 202 155 10 076 220 514 11 465 Tulodesiili 1 196 772 12 980 212 013 16 281 230 069 18 175 II 220 300 15 792 191 577 16 042 200 176 14 061 III 190 180 12 975 203 075 12 822 214 422 15 416 IV 175 684 8 779 203 209 9 662 205 399 11 265 V 180 870 10 389 176 896 8 696 186 137 9 634 VI 172 786 9 191 192 465 8 370 210 658 11 872 VII 206 395 8 697 196 472 10 875 222 348 9 502 Vili 195 484 9 281 205 476 10 118 206 438 9 107 IX 218 533 27 160 213 977 8 130 222 444 9 005 X 238 860 8 645 248 942 9 991 264 595 10 765 Desiiliryhmät on muodostettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä (OECD) kohti lasketun käytettävissä olevan rahatulon m ukaan 78 1996 1997 1998 Perusjoukko Perusjoukko Perusjoukko Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Talotyyppi Pientalo 214 273 4 367 223 726 4 644 239 365 4 840 Rivitalo 201 025 6 889 203 481 7 171 218 406 7 916 Kerrostalo 180 272 16 438 174 980 6 759 178 842 7 054 Muut 183 423 23 026 189 463 35 243 219 516 46 697 Asunnon hallintaperuste Oma talo 213 445 4 553 222 635 4 843 234 853 4 821 Oma osakehuoneisto 183 632 4 367 194 107 5 008 205 489 5 497 Asumisoikeusasunto 96 753 18 113 76 945 13 851 116 020 13 311 Vuokra-asunto 272 956 73 930 193 078 16 002 214 190 20 174 Muu T aajam a Pääkaupunkiseutu 233 853 24 979 236 224 9 813 245 638 10 289 Muut kaupunkimaiset kunnat 185 809 4 542 192 924 4 716 213 670 5 577 Taajaan asutut kunnat 220 103 8 343 220 659 8 381 233 209 8 059 Maaseutumaiset kunnat 200 790 6 616 205 988 7 281 199 625 6 333 Lääni Etelä-Suomi 215 358 I l 170 223 712 5 860 237 046 6410 Länsi-Suomi 195 447 4 924 195 198 5 157 212 452 5 751 Itä-Suomi 169 518 8 509 190 686 11 284 193 643 8 601 Oulu 215 712 12 633 206 973 10 617 206 172 10 137 Lappi 219 605 17 654 207 406 14 231 202 279 13 626 Ahvenanmaa .. Otos N < 10, tuloksia ei esitetä 79 Taulukko 3. Asuntolainojen markkamäärien (nimellisarvot) keskiarvot ja keskivirheet asuntovelallista kotitaloutta kohti 1996 1997 1998 Perusjoukko Perusjoukko Perusjoukko Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Sosioekonominen asema Maatalousyrittäjät 125 558 7 464 135 016 15 057 138 683 I l 288 Muut yrittäjät 193 108 9 681 206 494 9 481 231 968 13 389 Ylemmät toimihenkilöt 206 649 5 496 214 160 5 682 231 662 6 456 Alemmat toimihenkilöt 169 814 5 631 171 883 5 848 180 514 6 102 Työntekijät 175 062 4 972 171 118 5 034 183 533 5 394 Eläkeläiset 92 503 6 563 99 806 7 958 101 837 9 142 Pitkäaikaistyöttömät 140 106 14 290 120 412 18 909 130 837 13 499 Muut 192 742 31 297 158 140 25 848 185 924 28 045 .Elinvaihe Yksinäiset henkilöt ikä -34 v. 160 993 10 721 155 478 10 921 160 198 10 354 ikä 35-64 v. 121 838 7 173 106 523 6 931 125 459 7 715 ikä 65- v. 54 902 11 561 58 727 12 814 55 274 8 576 Yksinhuoltajat 158 804 10 143 142 661 8 096 163 505 10 358 Lapsettomat parit viiteh. ikä -34 v. 211 468 12 276 227 365 Il 170 248 694 12 178 viiteh. ikä 35-64 v. 141 639 7 219 149 051 7 004 143 301 7 400 viiteh. ikä 65— v. 59 661 8 856 77 025 10 057 79 244 10 658 Parit, nuorin lapsi alle 7 v. 225 598 4 602 237 472 5 099 249 632 5 705 7-17 v. 182 896 7 085 184 946 7 835 218 677 9 149 Muut 137 719 6 266 158 871 8 473 171 391 9 044 Tulodesiili 1 160 605 10 953 165 739 13 806 182 794 15 069 II 181 237 12 528 158 168 13 149 175 446 12 974 III 171 179 12 185 170 612 10 440 190 599 14 201 IV 154 760 7 303 181 256 9 376 174 363 9 752 V 158 925 7 400 149 859 7 229 160 263 8 999 VI 150 153 7 753 171 973 8 070 178 117 7 948 VII 180 683 7 852 174 314 10 121 196 764 8 541 Vili 172 650 8 691 169 885 7 649 183 998 8 488 IX 168 830 6 255 181 929 6 717 191 558 7 814 X 199 996 7 354 202 170 7 638 224 704 9 625 Desiiliryhmät on muodostettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä (O ECD ) kohti lasketun käytettävissä olevan rahatulon mukaan 80 Taulukko 3. jatkuu 1996 1997 1998 Perusjoukko Perusjoukko Perusjoukko Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Talotyyppi Pientalo 183 496 3 780 187 578 3 959 204 016 4 260 Rivitalo 177 216 5 970 174 444 5 706 194 442 7 180 Kerrostalo 144 859 4 895 150 445 5 488 155 960 6 110 Muut 152 185 23 260 130 671 18 696 186 544 36 981 Asunnon hallintaperuste Oma talo 182 089 3 929 186 175 4 118 201 184 4 261 Oma osakehuoneisto 163 891 3 873 167 973 4 021 184 295 5 054 Asumisoikeusasunto 79 760 16 769 45 879 7 957 72 280 9 418 Vuokra-asunto 161 539 13 364 157 622 13 580 160 390 13 750 Taajama Pääkaupunkiseutu 185 635 6 739 203 264 7 556 213 278 8 540 Muut kaupunkimaiset kunnat 165 887 4 199 168 232 4 078 186 489 5 020 Taajaan asutut kunnat 191 018 7 420 185 423 7 660 203 733 7 342 Maaseutumaiset kunnat 160 877 4 743 161 666 5 533 164 990 5 378 Lääni Etelä-Suomi 184 534 4 565 192 956 4 775 208 067 5 555 Länsi-Suomi 163 161 3 999 161 987 4 243 182 785 5 173 Itä-Suomi 150 024 7 751 158 968 10 066 160 986 7 416 Oulu 183 230 Il 013 172 306 8 766 172 503 8 741 Lappi 177 103 14 087 176 452 12 926 170 770 10 992 Ahvenanmaa .. Otos N < 10, tuloksia ei esitetä 81 Taulukko 4. Muiden kuin asuntolainojen markkamäärien (nimellisarvot) keskiarvot ja keskivirheet asuntovelallista kotitaloutta kohti, joilla on muuta lainaa eräiden taustatekijöiden mukaan vuosina 1996, (N=I475) 1997 (N=I690) ja 1998 (N = I65 I) 1996 1997 1998 Perusjoukko Perusjoukko Perusjoukko Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Sosioekonominen asema Maatalousyrittäjät 249 408 38 631 265 768 31 926 212 435 27 420 Muut yrittäjät 90 773 12 592 118 395 14 053 114 230 12 269 Ylemmät toimihenkilöt 92 463 31 796 68 296 7816 64 015 5 360 Alemmat toimihenkilöt 48 202 4 112 45 909 3 702 51 248 4 174 Työntekijät 41 612 4 610 49 216 3 326 46 890 4 819 Eläkeläiset 80 019 19 302 77 822 27 586 44 787 10 423 Pitkäaikaistyöttömät 43 626 11 742 24 809 5 698 38 728 9 624 Muut 57 892 17 528 42 231 13 480 62 659 18 051 Elinvaihe Yksinäiset henkilöt ikä -34 v. 81 625 33 907 40 804 8 883 34 678 5 494 ikä 35-64 v. 44 465 7 978 56 756 21 265 36 264 5 643 ikä 65— v. Yksinhuoltajat 58 927 15 195 37 480 5 762 44 223 10 207 Lapsettomat parit viiteh. ikä -34 v. 49 967 5 114 53 224 8 640 50 815 4 848 viiteh. ikä 35-64 v. 72 705 8 880 88 037 11 050 79 854 7 913 viiteh. ikä 65- v. Parit, nuorin lapsi alle 7 v. 58 136 3 861 67 875 6 399 62 025 4 716 7-17 v. 117 778 51 705 80 992 8 049 66 035 6 985 Muut 76 574 7 584 86 863 Il 630 92 830 12 297 Tulodesiili 1 91 105 16 591 93 903 17 287 93 272 16 025 II 100 031 22 571 74 202 18 588 58 829 9 356 III 53 670 7 805 71 741 10 135 43 948 6 312 IV 52 677 8 374 55 071 5 884 60 071 8 753 V 56 000 16 694 57 454 6 463 48 773 5 545 VI 56 888 8 130 42 293 3 941 73 812 18 317 VII 52 953 6 892 53 783 5 490 52 849 5 958 Vili 46 777 4 028 77 844 14 448 46 545 3 288 IX 112 019 59 463 66 535 9 979 65 303 7 056 X 84 353 8 461 93 910 10 678 84 400 7 560 Desiiliryhmät on muodostettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä (O ECD ) kohti lasketun käytettävissä olevan rahatulon mukaan .. Otos N < I O, tuloksia ei esitetä 82 Taulukko 4. jatkuu 1996 1997 1998 Perusjoukko Perusjoukko Perusjoukko Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Keskiarvo Keskivirhe Talotyyppi Pientalo 74 938 4 710 78 315 4 737 70 066 3 829 Rivitalo 49 123 5 279 63 563 7 762 53 595 4 253 Kerrostalo 80 244 35 170 52 774 7 602 48 673 5 570 Muut Asunnon hallintaperuste Oma talo 76 816 4 993 78 891 5 003 67 554 3 573 Oma osakehuoneisto 44 298 3 061 59 243 5 846 48 750 2 793 Asumisoikeusasunto 27 441 5 866 48 249 9 858 62 862 9 369 Vuokra-asunto 206 308 132 509 57 981 10 917 83 175 19 809 Taajam a Pääkaupunkiseutu 95 476 47 771 66 266 10 779 66 278 9 446 Muut kaupunkimaiset kunnat 48 311 2 947 55 953 4 135 56 111 3 831 Taajaan asutut kunnat 70 965 8 506 74 781 5 863 60 063 4 959 Maaseutumaiset kunnat 90 770 8 916 93 203 10 138 72 188 5 209 Lääni Etelä-Suomi 72 067 23 849 66 515 6 273 58 633 5 273 Länsi-Suomi 74 530 5 891 71 003 5 560 62 974 3 497 Itä-Suomi 50 624 5 844 71 169 11 822 65 844 6 851 Oulu 65 339 8 192 71 613 9 183 69 868 7 957 Lappi 87 528 20 026 70 580 12 947 61 675 12 461 Ahvenanmaa .. Otos N < 10, tuloksia ei esitetä 83 Taulukko 5. Velkaantuneisuusmittareiden (velkaantumisaste, asuntolainan hoitoaste ja maksukykyisyys) keskiarvot ja keskivirheet asuntove­ lallisilla kotitalouksilla eräiden taustatekijöiden mukaan vuonna 1998, mittarit perustuvat 0,5 %:n katkaistuille jakaumille Velkaantumisaste Asuntolainan hoitomenoaste Maksukykyisyys Perusjoukko Otos Perusjoukko Otos Perusjoukko Otos Keski- Keski- Keski- virhe Lkm virhe Lkm virhe Lkm Kaikki asuntovelalliset 132,9 2,3 3 235 18 0,2 3132 68 913,7 1 324,1 3 074 Sosioekonominen asema Maatalousyrittäjät 141,8 14,4 164 16,7 1,9 152 83 689,4 8 992,3 145 Muut yrittäjät 166,3 8,6 438 20,2 U 415 77 730,4 6 333,4 404 YL toimihenkilöt 124,4 3,6 899 17,2 0,4 877 104 916,0 2 839,6 870 AI. toimihenkilöt 137,3 4,9 683 18,8 0,5 671 55 213,3 2 091,1 663 Työntekijät 129,4 3,9 754 16,6 0,4 741 58 799,4 1 741,2 726 Eläkeläiset 98,5 6,9 203 19,1 U 192 42 583,5 4 201,6 183 " Pitkäaikaistyöttömät 162,2 20,2 65 22,1 2,1 59 20 559,2 6 901,1 60 Muut 241,1 36,6 29 22,1 2,7 25 14 099,0 10 963,0 23 Elinvaihe Yksinäiset henkilöt ikä -34 v. 201,5 15,2 93 24,4 1,6 91 30 765,9 2 748,1 91 ikä 35-64 v. 131,4 7,4 234 22,0 1,0 226 41 018,3 2 650,4 225 ikä 65- v. 80,4 11,8 24 20,4 2,3 22 21 127,0 5 897,8 22 Yksinhuoltajat 138,8 8,3 175 18,8 1,0 165 41 316,2 4 959,5 165 Lapsettomat parit viiteh. ikä -34 v. 186,9 9,4 192 17,6 1,1 180 71 760,5 4 317,0 180 viiteh. ikä 35-64 v. 96,9 4,6 426 16,0 0,6 414 97 490,7 4 325,5 412 viiteh. ikä 65- v. 69,3 8,6 29 14,3 2,0 27 58 349,3 12 425,2 27 Parit, nuorin lapsi alle 7 v. 153,9 4,0 938 18,1 0,4 912 57 511,5 2 152,6 914 7-17 v. 114,1 4,4 625 17,0 0,5 611 83 062,7 2 889,2 601 Muut 96,9 4,7 499 14,0 0,5 484 121 410,0 4 271,1 437 Tulodesiili 1 227,1 16,4 140 24,3 1,7 123 -16 003,0 3 698,7 121 II 176,8 13,3 149 21,8 1,6 141 5 151,1 2 385,2 138 III 166,9 11,9 207 20,0 1,3 196 18 661,8 2 203,5 194 IV 141,1 7,7 240 19,2 1,0 232 31 384,1 2 152,6 229 V 132,5 7,4 291 18,1 0,8 284 39 070,3 2 160,5 274 VI 126,3 6,3 328 17,7 0,7 320 54 649,4 2 556,9 318 VII 137,7 6,0 385 17,9 0,6 376 62 588,8 2 244,4 370 Vili 119,8 5,2 420 17,2 0,5 417 72 498,3 2 222,4 410 IX 121,5 4,9 461 17,5 0,6 452 92 408,6 2 761,2 453 X 103,0 4,5 614 15,8 0,5 591 149 353,8 4 306,0 567 Desiiliryhmät on muodostettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä (OECD) kohti lasketun käytettävissä olevan rahatulon mukaan 84 Taulukko 5. jatkuu Velkaantum isaste Asuntolainan ho itom enoaste Maksukykyisyys Perusjoukko Otos Perusjoukko Otos Perusjoukko Otos Keski- Keski- Keski­ virhe Lkm virhe Lkm virhe Lkm Talotyyppi Pientalo 132,5 2,8 2 085 18,3 0,3 2024 74 792,5 1 785,5 1 974 Rivitalo 138,1 5,2 514 17,6 0,6 499 67 350,4 3 083,2 494 Kerrostalo 129,4 5,2 623 17,7 0,5 596 58 106,5 2 544,7 594 Muu 172,4 30,3 13 26,0 5,4 13 30 088,6 11 928,7 12 A sun non hallintaperuste Oma talo 131,1 2,8 1956 18,4 0,3 1906 73 119,3 1 809,6 1 858 Oma osakehuoneisto 135,7 3,8 1088 18,2 0,4 1057 67 725,0 2 095,7 1 050 Asumisoikeusasunto 72,9 8,8 45 8,8 0,7 45 43 984,4 4 966,3 45 Vuokra-asunto 144,6 12,1 146 16,1 1,2 124 45 435,1 5 965,9 121 T aa jam a Pääkaupunkiseutu 127,7 5,7 539 17,8 0,6 525 89 479,6 3 968,9 507 Muut kaupunkimaiset kunnat 133,3 3,5 1326 17,8 0,4 1284 64 485,7 1 705,6 1 274 Taajaan asutut kunnat 143,0 5,2 564 19,0 0,6 547 69 682,1 3 616,4 537 Maaseutumaiset kunnat 127,9 4,4 806 17,8 0,5 776 60 638,7 2 742,8 756 Lääni Etelä-Suomi 132,7 3,8 1211 18,1 0,4 1177 79 619,0 2 443,8 1 150 Länsi-Suomi 134,6 3,6 1191 18,0 0,4 1145 62 101,3 1 916,9 1 131 Itä-Suomi 131,2 6,7 391 17,5 0,7 378 60 528,3 3 600,2 369 Oulu 126,8 6,9 292 18,2 0,8 285 63 244,1 3 747,5 279 Lappi 135,1 11,6 141 17,9 1,4 139 58 575,6 6 283,7 137 Ahvenanmaa .. Otos N < 10, tuloksia ei esitetä 85 KATSAUKSIA - ÖVERSIKTER - REVIEWS Leena Timonen Energiatilastojen kehittämisohjelma: Tarveselvitys. 1996/1. Pekka Rytkönen Konsemirekisterihanke - yleissuunnitteluvaiheen raportti. 1996/2. Vesa Kuusela Puhelinpeittävyys ja puhelimella tavoitettavuus Suomessa. 1997/1 Timo Byckling (toim.) Tilastokeskuksen tutkimustoiminnan päälinjat vuosina 1997-1999. 1997/2. Minna Hänninen Tilastolliset tietosuojamenetelmät ja niiden käyttö. 1997/3. Pekka Lith Konsemirekisterihanke Pilottirekisterivaiheen raportti. 1997/4. Pirkko Hemmilä, Matti Kauhanen Julkisten menojen hintaindeksi 1995 = 100. 1997/5. Timo Byckling (ed.) Statistics Finland: Main Lines of Research and Development in 1997-1999. 1997/6. Juha Nurmela Suomalaiset ja uusi tietotekniikka. 199777. Mia Suokko /toim.) Energia-alan työllisyysvaikutukset. 1997/8. Anita Heinonen Yritysrekisterin kehittämisprojekti - yleissuunnitteluvaiheen raportti. 1997/9. Anita Heinonen Yritysrekisterin kehittämisprojekti -suunnitteluvaiheen 1. osaraportti. 1997/10. Risto Lehtonen (toim.) Taloushistorian tutkimusta ennen ja nyt - 100 vuotta Tekla Hultinin väitöksestä Kooste 12.12.1996 pidetyn Tilastokeskuksen tiedeseminaarin aineistosta. 1997/11. Juha Nurmela The Finns and Modem Information Technology. Report 1 of the project "The Finns and the Future Information Society". 1997/12. Lea Parjo Tietoyhteiskuntatilastojen kehittäminen - Projektin loppuraportti. 1997/13. Jukka Hoffren Luonnonvarojen käytön verotus Tarpeiden ja vaikutusten arviointia. 1997/14. Pekka Lith Konsemirekisterihanke Perustamisvaiheen raportti. 1997/15. Ritva Marin, Arto Luhtio Matkailutilastojen nykytila ja kehittäminen Työryhmän loppuraportti. 1997/16. Juha Nurmela Valikoiko uusi tieto-ja viestintätekniikka käyttäjänsä? 'Suomalaiset ja tuleva tietoyhteiskunta' -hanke Raportti 2. 1998/1. Johanna Laiho Varallisuustutkimus 1994 Laatuselvitys. 1998/2. Eeva-Sisko Veikkola (toim.) Päätöksentekoammattien määritteleminen julkisella sektorilla -työryhmän raportti. 1998/3. Juha Alho 1998/4. Juha Nurmela Does Modem Information Technology select Its Users? Report 2 of the project "The Finns and the Future Information Society". 1998/5. Pekka Lith Kuntakonsernit Suomessa Konsemirekisterihankkeen osaraportti. 1998/6. Pekka Lith Suuret suomalaiset konsernit 1995. 1998/7. Eeva-Sisko Veikkola (toim.) Naiset ja miehet yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. 1998/8. Eeva-Sisko Veikkola (ed.) Women and Men in Decision Making in the Finnish Society. 1998/9. Kristiina Ingalsuo Rakennusjätetilastoinnin kehittäminen. 1998/10. Kari Grönfors, Minna Niininen ja Leena Timonen Energiatilastojen kehittämisohjelma: Loppuraportti. 1998/11. Laura Vaajakallio Lasten päivähoito Suomessa 1995 - 1998. Raportti alle kouluikäisten päivähoidosta EU-työvoimatutkimuksen ja Tulonjakotilaston pohjalta. 1999/1. Yrjö Polttila, Erkki Niemi Suomen maaseutu EU-kauden alussa - Maaseutuindikaattorit. 1999/2. Markku Lindqvist, Airi Pajunen ja Johanna Laiho Kulutustutkimukset 1994 -1996 Laatuselvitys. 2000/ 1. Juha Nurmela, Risto Heinonen, Pauli Ollila, Vesa Virtanen Matkapuhelin ja tietokone Suomalaisen arjessa. 2000/2. Vesa Kuusela Puhelinpeittävyyden muutos Suomessa. 2000/3. Jyrki Pohjolainen Palvelujen energiatilastoinnin kehittäminen. 2000/4. Juha Nurmela, Risto Heinonen, Pauli Ollila, Vesa Virtanen Mobile Phones and Computer as Parts of Everyday Life in Finland. 2000/5. Risto Lehtonen, Timo Byckling (eds.) Statistics Finland: Main Lines of Research and Development in 2000-2003. 2000/6. Merja Saarnilehto Ympäristöala Suomessa. 2000/7. Marie Reijo Kotitalouksien asuntolainat ja ylivelkaantuneisuus 1990 -luvun jälkipuoliskolla. 2000/8. Kotitalouksien asuntolainat ja ylivelkaantuneisuus 1990-luvun jälkipuoliskolla Ympäristöministeriön toimeksiannostaTilastokeskus käynnisti syksyllä 1999 tutkimus­ hankkeen, jonka tavoitteena oli analysoida ja raportoida kotitalouksien asuntovelkaan- tuneisuuden viimeaikaista kehitystä ja siihen liittyvää ylivelkaantuneisuutta.Tutkimuk- sessa määriteltiin mittareita ylivelkaantuneisuuden kuvaamiseen. Aineistona käytet­ tiin Tulonjakotilaston haastattelu- ja rekisteritietoja.Velkaantuneisuutta koskevaa tie­ donkeruuta ja ylivelkaantuneisuuden mittareita tullaan kehittämään osittain tämän raportin tulosten perusteella. Tässä raportissa ylivelkaantuneisuutta on mitattu kotitalouksien omalla kokemuksel­ la ylivelkaantuneisuudesta. Lisäksi on muodostettu objektiivisia mittareita, joista osa on laskennallista velkarasitetta ja osa velkojen ja yleisemmin talouden järjestelyjä osoit­ tavia mittareita. Raportointi perustuu näiden mittareiden antamaan kuvaan ylivelkaan­ tuneisuudesta. Tilastokeskus, myyntipalvelu Statistikcentralen, försäljningstjänsten Statistics Finland, S a le s Serv ices IS S N 1239-3800 P L 4 V P R 4M P.O.Box 4V = Katsauksia 00022 T IL A ST O K E SK U S 00022 STA T IST IK C E N T R A LEN FIN -00022 ST A T IST IC S F IN LA N D IS B N 951-727-809-8 puh. 1091 17342011 tfn (09) 1734 2011 Tel. + 358917342011 Tuotenro 9350 faksi 1091 1734 2500 fax (09) 17342500 F a x +358 9 1734 2500 A EO m yynti.tHastokeskus@tilastokeskus.fi myynti.tilastokeskus@stat.fi m yynti.tilastokeskus@stat.fi www. tilastokeskus, fi www.stat.fi www.stat.fi 9 789517 278096 9789517278096